Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisen vauvan kanssa olette lähteneet yökylästämään satojen kilometrien päähän kodistanne?
05.03.2017 |
Itse tykkäsimme olla mieheni eli lastemme isän kanssa ihan omassa kodissa ensimmäiset puoli vuotta, kun lapsemme olivat vauvaiässä ennen kuin lähdimme ekan kerran pitkälle reissulle.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen oli 2 viikkoa kun mentiin 300km mummilaan joulun viettoon. Tuskin vauva edes tajusi olevansa pois kotoa, ja kaikki sujui mainiosti. Kun tämä samainen lapsi oli 2kk matkustettiin taas mummilaan, tällä kertaa julkisilla, ja kaikki sujui nytkin oikein hyvin. Kaikki sukulaisemme ovat siellä satojen kilometrien päässä ja minun äitini halusi järjestää ristiäiset, enkä todellakaan laittanut vastaan. Oli ihanaa nauttia juhlista kun kaikki tarjoilut ja muut oli järjestetty.
Juu, eli teit lapsesi isovanhemmille ja kehtasitkin järjestyttää ristiäisetkin lapsen isovanhemmillasi.
Kyllä me vaan järkättiin ja maksettiin kustannukset lapsemme ristiäisistä aivan itse lapsen vanhempina. Ja pidettiin kastejuhlat ihan vauvojemme omassa kodissa, eikä lapsen isovanhempien kotona.
Kyllä, olette parempia vanhempia kuin sellaiset, jotka eivät järjestä ristiäisiä kotonaan. Kruunaamme teidät täten vuoden vanhemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen oli 2 viikkoa kun mentiin 300km mummilaan joulun viettoon. Tuskin vauva edes tajusi olevansa pois kotoa, ja kaikki sujui mainiosti. Kun tämä samainen lapsi oli 2kk matkustettiin taas mummilaan, tällä kertaa julkisilla, ja kaikki sujui nytkin oikein hyvin. Kaikki sukulaisemme ovat siellä satojen kilometrien päässä ja minun äitini halusi järjestää ristiäiset, enkä todellakaan laittanut vastaan. Oli ihanaa nauttia juhlista kun kaikki tarjoilut ja muut oli järjestetty.
Juu, eli teit lapsesi isovanhemmille ja kehtasitkin järjestyttää ristiäisetkin lapsen isovanhemmillasi.
Kyllä me vaan järkättiin ja maksettiin kustannukset lapsemme ristiäisistä aivan itse lapsen vanhempina. Ja pidettiin kastejuhlat ihan vauvojemme omassa kodissa, eikä lapsen isovanhempien kotona.
Mitä ihmeen kehtaamista siinä on? Jos toinen haluaa järjestää juhlat, hölmöähän niistä olisi ollut kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe mitään järkeä lähteä muutaman kuukauden ikäisen tissin imijän ja vaippaan paskovan pikkuvaavin kanssa reissuun satojen kilometrien päähän esim. sinne mummon ja paapan luokse.
En halua häiritä isovanhempiamme pienen vauvan yöitkuilla, ja levitellä vauvan kakan hajua ympäri taloa, ja sotkea maito-oksuilla mummon ja paapan hienoja sohvia, mattoja jne.
Me oltimme oikein toivottuja vieraita ja helpompi minusta oli mennä äidin luoksen valmiiseen pöytään kuin kutsua isovanhempia meille. Vauvan ensimmäiset kuukaudet ovat ainutlaatuisia ja vauva muuttuu jatkuvasti. Halusin että isovanhemmatkin pääsevät osallistumaan kovasti toivotun ensimmäisen lapsenlapsensa alkutaipaleelle. Heillä on myös hyvät tilat omakotitalossa eikä vauvan itkut kuuluneet ympäri taloa.
Just tämä pistää silmääni: "...helpompi oli mennä äidin luoksen valmiiseen pöytään kuin..."
Niinpä, kun ihan jos isovanhemmat olisivat tulleet teille vauvaperheenne kotiin, niin olisitkin joutuneet ihan itse kattamaan pöydän isovanhemmille ja he olisivat päässeet valmiiseen pöytään!
9 kk:n iässä käytiin muutaman sadan kilometrin kierros omalla autolla sukuloimassa. Ja saatiin kaikki flunssa, oli talviaika. Toisen lapsen kanssa suurinpiirtein samassa iässä, mutta kesäaikaan.
Ulkomaille en veisi taaperoikäistä ollenkaan. On lähipiiristä kamala tapaus tehohoitoineen, kun lähdettiin tropiikkiin kolmivuotiaan kanssa. Ehtii myöhemminkin, jos on pakottava tarve ylipäätään reissata. Nauttikaa nyt hyvät ihmiset siitä vauva-ajasta ihan kaikessa rauhassa!
[/quote] Ap. Niinpä jotkut vaan eivät opi kuin kantapään kautta. Ihan muutaman viikkoisen ja kuukauden ikäisen vauvan kanssa on parasta viettää kotielämää.
Kyllä sinne satojen kilometrien päähän isovanhemmillekin ehtii sittenkin kunnes vauva on edes sen puolivuotinen tai vaikkapa vieläpä muutaman kuukauden verran vanhempikin.
Ei vauva nauti matkustelusta. Rokoteohjelmakin on hyvä olla jo jonkinlaisessa kuosissa etenkin kun ulkomaille ihan muutaman viikkoista tai kuukauden ikäistä vauvaa lähdetään viemään.[/quote]
Se rokotusten saaminen 3 kuukautisena olikin se pääsyy miksi niinkin kauan odotimme.
Mies olisi halunnut lähteä heti kun saimme vauvan passin vauvan ollessa n. 1kk.
Sukulaiset niin Suomessa kuin toisessakin kotimaassa olivat sitä mieltä että tuon ikäisen vauvan kanssa reissaa todella helposti ja vaivattomasti.
Itselläni kun ei ollut vauvoista minkäänlaista kokemusta ennen omaa vauvaamme, uskoin sukulaisia että vauva nukkuu yhtä hyvin toisessa maassa kuin Suomessakin. No, ei sitten nukkunut, että nyt tiedän paremmin.
En vaan ymmärrä kommenttiasi kuinka "jotkut joutuvat oppimaan kantapään kautta".
Eivätkö kaikki uudet vanhemmat joudu oppimaan asioita kantapään kautta?
Vai ovatko toiset jo täydellisiä isiä ja äitejä ennen vauvan syntymää ja eivät ikinä tee ns."virheitä"?
Kaikenhan minä ja mieheni olemme kantapään kautta joutuneet opettelemaan kun lapsemme saimme. Ei kummallakaan meistä ollut minkäänlaista kokemusta vauvoista tai lapsistakaan.
Joten en ymmärrä miten meillä olisi voinut olla suuri tietämys mitä vauvan kanssa kannattaa tehdä ja mitä taas ei.
Varsinkin kun vauvatkin ovat yksilöitä.
Mieheni sisko lenteli kotimaahansa miehensä maasta alle 3 kuukautisen vauvansa kanssa ilman mitään ongelmia yöpymisissä tai vauvan unissa. Että olisihan se meilläkin saattanut hyvin mennä. Mutta ei mennyt.
Ehkä seuraavan vauvan kanssa menisi.
Mutta en ottaisi sitä riskiä enää että ei menisi, vaan pelaisin varman päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapseni syntyi 600 km päästä kotoa, joten sanoisin että minuutin ikäisenä voi olla jo reissussa.
Kahdesti olen lähtenyt 2vko ikäisen kanssa ajamaan 200km. Esikoisen kanssa oli mies mukana, keskimmäisen kanssa lähdin vain minä ja lapset. Ihan hyvin matkat meni.
Ei minulla ole mitään rajaa, minkä ikäisen kanssa lähden tai en lähde. Jos minun tai muun perheen mieli tekee lähteä jonnekin, vauva otetaan tietenkin mukaan ja menoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe mitään järkeä lähteä muutaman kuukauden ikäisen tissin imijän ja vaippaan paskovan pikkuvaavin kanssa reissuun satojen kilometrien päähän esim. sinne mummon ja paapan luokse.
En halua häiritä isovanhempiamme pienen vauvan yöitkuilla, ja levitellä vauvan kakan hajua ympäri taloa, ja sotkea maito-oksuilla mummon ja paapan hienoja sohvia, mattoja jne.
Me oltimme oikein toivottuja vieraita ja helpompi minusta oli mennä äidin luoksen valmiiseen pöytään kuin kutsua isovanhempia meille. Vauvan ensimmäiset kuukaudet ovat ainutlaatuisia ja vauva muuttuu jatkuvasti. Halusin että isovanhemmatkin pääsevät osallistumaan kovasti toivotun ensimmäisen lapsenlapsensa alkutaipaleelle. Heillä on myös hyvät tilat omakotitalossa eikä vauvan itkut kuuluneet ympäri taloa.
Just tämä pistää silmääni: "...helpompi oli mennä äidin luoksen valmiiseen pöytään kuin..."
Niinpä, kun ihan jos isovanhemmat olisivat tulleet teille vauvaperheenne kotiin, niin olisitkin joutuneet ihan itse kattamaan pöydän isovanhemmille ja he olisivat päässeet valmiiseen pöytään!
Niin, olisihan se kaikille mukavampaa neljän aikuisen viettää sitä vauvantuoksuista elämää kaksiossa kuin tilavassa omakotitalossa... Ehkä joillekin on sitten niin vaikea ymmärtää, että minun vanhempani aidosti toivoivat meidän menevän sinne. Kävivät kyllä vauvaa katsomassa heti vastasyntyneenä, mutta sen jälkeen toivoivat että menisimme sinne. Ja me menimme. Täysihoitokin on ihan meille vapaaehtoisesti tarjottu, olen kyllä lukemattomia kertoja tarjoutunut osallistumaan ruuanlaittoon.Minulal on oikein mutkattomat välit vanhempiini ja olen aivan varma että oikeasti meidät sinne.
Meillä isovanhemmat eivät halunneet meitä kylään, joten emme menneet ikinä. Näemme vain lasten syntymäpäivillä sekä joskus harvoin muina juhlapäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oli 5kk, kun olimme asuntovaunumatkalla. Ajoimme n. 1500 km .
Minunkin lapsenlapseni kastettiin täällä mummulassa 500 km päässä. Innolla odotimme lapsemme perhettä ja pientä kääröä mummulaan :). mikä ilo onkaan pienessä nyytissä joka viimein tähän maailmaan syntyy.. sitkeitä taistelijoita vauvat ovat ja selviävät matkoista jo vastasyntyneenä.. Ilo lukea komentteja joista huokuu isovanhemmista välittäminen ja varmaan useamalla onkin kiire näyttämään vauvaansa vanhemmilleen...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat eivät halunneet meitä kylään, joten emme menneet ikinä. Näemme vain lasten syntymäpäivillä sekä joskus harvoin muina juhlapäivinä.
Miten se sitten vaikutti teidän perheeseen, kun isovanhemmat eivät halunneet teitä kylään?
Näitte kuitenkin lastenne syntymäpäivillä ja muulloin.
En itsekkään ole innostunut ottamaan moneksi vuorokaudeksi pieneen asuntoomme lapsiamme lapsineen kylään. Kaiken lisäksi olen alati niin huonossa kunnossa ja sairas, että en yksinkertaisesti jaksa passata, enkä jaksa sitä lasten hälinää kuunnella kahta tuntia kauempaa.
En vaan jaksa. Jos nuorille perheille ei kelpaa, että minä käyn lasten vaarin kanssa heidän kotonaan silloin tällöin kylässä, niin sitten saavatkin olla omissa oloissaan ja rauhassa meidän läsnäololtaan.
Vauvan ollessa 5 vk, kävimme sukulaisissa 600 km päässä.
Toisen lapsen ollessa 6 vk kävimme 1000 km päässä, sukulaisissa sielläkin.
Molemmat matkat teimme omalla autolla ja meni hyvin, lapsemme ovat aina viihtyneet (liikkuvassa) autossa. Onneksi, koska käymme usein sukulaisissa (300-1000 km päässä) ja aina parin pysähdyksen taktiikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen reissu oli lapsen ollessa 6kk, ajettiin 500 kilometrin päähän mökille jossa oltiin viikko. Automatkat edestakas meni hyvin, oli selkeä päivärytmikin joka helpotti kun mietti esim. missä vaiheessa pitää pysähtyä syömään.
Meidän vauva oli kaksi viikkoa vanha, kun lähdettiin Espoosta Kuopion lähellä olevalle mökille. Oltiin siellä muistaakseni kolmisen viikkoa.
Kun vauva oli noin 2kk, lennettiin Kanadaan, jonne mieheni meni töihin vuodeksi. Hyvin sujui lentomatkakin.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen reissu oli lapsen ollessa 6kk, ajettiin 500 kilometrin päähän mökille jossa oltiin viikko. Automatkat edestakas meni hyvin, oli selkeä päivärytmikin joka helpotti kun mietti esim. missä vaiheessa pitää pysähtyä syömään.
Mekin ajoimme esikoisvauvamme (6kk) kanssa erään sukulaisen mökille muutaman sadan kilometrin päähän kodistamme, ja se reissu kesti muutaman päivän, ja meni aivan hyvin mökkiolosuhteissa. Ainut juttu, mikä hieman haittasi olivat paarmat ja itikat, mutta vauvaamme ne eivät onneksi pistäneet, mutta meitä vanhempia kylläkin.
Samana kesänä teimme myös ensimmäisen vauvamme reissun monen sadan kilometrin päähän vauvan isän vanhemmille maalle. Ja vauvan puolesta matka sujui hyvin, mutta anopin kanssa meni hiukan sukset ristiin sillä reissulla, joka ehkä johtui minun äitiyshormooneistani, ja muutenkin väsymyksestäni. En kestänyt anoppini vahtaamista vauvamme toisen jalkaterän silloisesta epäilyn alaisesta kampuruudesta, jota se ei sitten myöhemmin ollutkaan, vaan jalka oikeni ihan oikeaan asentoonsa vauvamme kasvaessaan. Toisaalta esikoisemme ei ollut mikään paksukinttuinen vaan solakka raajoiltaan, niin anoppi luuli, että vauvamme ei saisi tarpeeksi "isoja" lusikallisia soseita, vaikka vauvamme kasvoi neuvolan käyrien mukaan ihan keskiarvolinjakkeella. Edellisen takia seuraavan kerran menimmekin sitten vasta jouluksi anoppillaan.
Vauvan kanssa on helppo matkustaa. Paljon hankalampaa on taaperon kanssa, kun pitää keksiä kaikenlaista tekemistä auto/lentomatkan aikana.
Meillä on aina matkustettu paljon ja lapset ovat vauvasta asti tottuneet siihen.
Vierailija kirjoitti:
2,5 vkoa, vai olikohan 1,5 vkoa
Oliko vauvanne esikoinen, ja kuinka pitkä automatka tai juna tai muu?
Minä en olisi voinut kuvitellakaan lähteä esikoisen enkä vielä toisenkaan lapsemme kanssa, jotka olivat vielä tuon ikäisiä viikkojen ikäisiä esim. anopilleni ja apelle kolmensadan kilsan päähän omallakaan autollamme, sillä olin vielä itekkiin synnytyksestä toipumassa, ja en pystynyt istumaan edes keittiön jakkaralla alkuviikkoina kuin toisella kankullani.:)
Matkustimme Australiaan, kun vauva oli 5kk. Siinä tuli muutama kilometri yökyläretkelle.
1,5 kk 200 km päähän mummolaan (ei nyt ehkä ihan "satoja" kilometrejä...) ja 7kk ikäisenä kuukaudeksi autolla Eurooppaan kesälomareissuun.