Mielipidettä kaivataan, siivouksesta parisuhteessa.

Hei kaikki.

Tilanne on nyt tämä. Mies remppaa uutta kotia, keskittyy siihen ja sovittiin, että minä vastapainoksi hoidan kodin ja lapsen, sekä puolenvuoden kuluttua molemmat lapset äitiyslomallakin.

Nyt kun hommat lähti käyntiin olen huomannut, että sen lisäksi että hoidan lapsen, käyn kaupassa, siivoan, kokkaan, pyykkään ja muut perus kodin jutut, alkaa tuntua että puolisoni on tuumannut, että koska koti jutut kuuluu mulle rempan ajan, hänen ei tarvi esim. laittaa takkiaan naulakkoon, vaan tiputtaa sen olohuoneen lattialle... Laittaa kenkiään kenkätelineeseen, vaan potkii ne pitkin eteisen käytävää... Tiskit ei etene enää edes tiskipöydälle, vaan ne jätetään siihen mihinkä jätetään, useimmiten pöydälle tai tietokoneen eteen... Otetaan ruokaa/maitoa jääkaapista ja jätetään ylimääräinen osa ruuasta/maitopurkki loppuineen pöydälle lämpenemään, eikä itse voida laittaa sitä lopuksi kun ei tarvi, jääkaappiin... Tai syödään esim. leikkelerasia tyhjäksi ja sitä ei laiteta roska-astiaan vaan jätetään pöydälle... Ja auta armias, likaiset vaatteetko suoraan pyykkikoriin, ei ne ripotellaan pitkin taloa...

Nyt alkaa jo tympiin, olin valmis ihan kyllä hoitamaan kodin ja lapsen, mutta en kuvitellut että toinen sen lupauksen myötä rupeaa ihan porsastelemaan, joka näkyy siinä, että alunperin siisti koti muuttuu puolessa tunnissa räjähdykseksi miehen saapumisen jälkeen... Joskus itkettää miten pieni lapsenikin osaa pitää siisteyttä yllä enemmän kuin isänsä.

Jos kysyn, miksi jättää roskat pöydälle, kohauttaa vaan olkapäitään ja kohta alkaa älinä miten oltiin sovittu että hoidan kodin, enkö nyt enää pidäkkään lupauksesta kiinni...

Nyt mietityttää tämän harmini keskellä, odotanko liikaa siinä, ettei lupaukseni kattanut perus järjestyksen aka omat tavarat pääperiaatteessa paikoilleen vai onko mieheni olettamus siitä, että nostelen hänen kenkänsä ja takkinsaki lattialta paikoilleen, oikea?