Lue keskustelun säännöt.
Perutteko usein sovittuja juttuja, jos tulee jotain mielenkiintoisempaa?
04.03.2017 |
Siis olette vaikka sopineet mennä istumaan iltaa jonkun ystävänne luokse, mutta toinen ystävänne pyytääkin teitä baariin?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu vähän kuinka tarkasti on sovittu jne. Esimerkiksi yhdellä entisellä ystävälläni oli tapana "varata" minut jo puoli vuotta etukäteen viettämään kanssaan vappua, juhannusta ja uuttavuotta. Lisäksi hän usein jo alkuviikosta kysyi mitä teen viikonloppuna ja ehdotti, että vietämme sen yhdessä. Jollen olisi silloin tällöin perunut näitä näkemisiä, niin en olisi koskaan muita ihmisiä nähnytkään. Joskus tietysti sanoin, että en päätä vielä mitä teen vappuna, katson sitten lähempänä. Ystävä tietysti suuttui jos sitten kuuli myöhemmin, että olinkin ollut jonkun aivan toisista piireistä olevan ystäväni kanssa enkä ollut ilmoittanut hänelle mitään.
Tuo jahkailu on ihan yhtä ärsyttävää kuin peruminen. Okei, vappusuunnitelmia ei tarvitse tehdä 6kk etukäteen, mutta jos alkuviikosta kysyy kaverilta nähtäiskö viikonloppuna ja kaveri vastaa että "ehkä, en ole vielä varma mitä teen viikonloppuna mutta katsotaan sitten lähempänä" niin sama kuvio se on kuin perumisissa. Että nähdään vaan, paitsi jos ilmaantuu parempaa tekemistä parempien kavereiden kanssa. Eikä tästä sitten saisi edes loukkaantua kun ei kerran sovittu mitään varmaksi.
Pitäisi kai vaan ottaa vinkistä vaari ja hankkia uusia ystäviä.
Tai lopettaa tuollainen tyhmä "olen vain varalla" -ajattelu. Ehkä joku haluaa olla yksin, mitä vikaa siinä on? Ja nii-in, ihmisillä on monia ystäviä, mitä vikaa siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku peruu ilman painavaa syytä, joka on siis jotain muuta kuin oma mukavuudenhalu, niin uutta kutsua ei tule.
Ai oikein kutsua? Oletpa olevinasi. Kuka tuommoisen kanssa haluaisikaan nähdä. Yhdessä ne menot yleensä sovitaan. Sä ehdotat, ja toinen joko suostuu tai ehdottaa jotain muuta.
Ei tule myöskään uutta ehdotusta yhteisiksi menoiksi. Vain luotettavat ystävät ovat jääneet jäljelle.
Se mua kiusannut ihminen piti myös sellaista luotettavana, joka ei peru menojaan. Minusta luottamuksessa on kyse vähän eri asioista. Ei minulla ole mitään syytä ajatella, että menonsa peruva ihminen peruisi sen jotenkin koska minä. Mutta ehkä tuollaisilla kiusaajilla on.
En ajattele, että peruminen johtuisi minusta, mutta se vaikutukset kohdistuvat minuun.
Niin, no ja siksi kannattaakin heittää koko ihminen yli laidan? Säälittävän heikkoa.
En peru. Jos olen luvannut jotain, niin sen pidän, jos ei tule jotain ihan pakottavaa muuta menoa. Tarkoitan pakottavalla esimerkiksi sairastumista, työmatkaa, tai läheisen häitä, hautajaisia tms.
Jotkut asiat kyllä vieläkin harmittaa, että ehkä olisi ollut parempi perua ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu vähän kuinka tarkasti on sovittu jne. Esimerkiksi yhdellä entisellä ystävälläni oli tapana "varata" minut jo puoli vuotta etukäteen viettämään kanssaan vappua, juhannusta ja uuttavuotta. Lisäksi hän usein jo alkuviikosta kysyi mitä teen viikonloppuna ja ehdotti, että vietämme sen yhdessä. Jollen olisi silloin tällöin perunut näitä näkemisiä, niin en olisi koskaan muita ihmisiä nähnytkään. Joskus tietysti sanoin, että en päätä vielä mitä teen vappuna, katson sitten lähempänä. Ystävä tietysti suuttui jos sitten kuuli myöhemmin, että olinkin ollut jonkun aivan toisista piireistä olevan ystäväni kanssa enkä ollut ilmoittanut hänelle mitään.
Tuo jahkailu on ihan yhtä ärsyttävää kuin peruminen. Okei, vappusuunnitelmia ei tarvitse tehdä 6kk etukäteen, mutta jos alkuviikosta kysyy kaverilta nähtäiskö viikonloppuna ja kaveri vastaa että "ehkä, en ole vielä varma mitä teen viikonloppuna mutta katsotaan sitten lähempänä" niin sama kuvio se on kuin perumisissa. Että nähdään vaan, paitsi jos ilmaantuu parempaa tekemistä parempien kavereiden kanssa. Eikä tästä sitten saisi edes loukkaantua kun ei kerran sovittu mitään varmaksi.
Pitäisi kai vaan ottaa vinkistä vaari ja hankkia uusia ystäviä.
Tai lopettaa tuollainen tyhmä "olen vain varalla" -ajattelu. Ehkä joku haluaa olla yksin, mitä vikaa siinä on? Ja nii-in, ihmisillä on monia ystäviä, mitä vikaa siinä on?
Itselläni on masennusta ja terveysongelmia, en halua sopia montaa päivää etukäteen menoja koska en tiedä jaksanu kyseisenä päivänä tehdä muuta kuin maata sängyssä. Mieluummin en lupaa mitään,kuin perun viime tipassa. Että tässä on myös yksi näkökulma asiaan,kaikki ei ole niin mustavalkoista.
En Peru. Mikä on sovittu se on sovittu.
En ajattele, että peruminen johtuisi minusta, mutta se vaikutukset kohdistuvat minuun.