"Glitch in the matrix"-kokemuksia?
https://www.google.fi/amp/s/amp.reddit.com/r/AskReddit/comments/1xyn79/…
Onko sinulle sattunut vastaavia tilanteita?
Kommentit (18)
Yksi asia jäänyt vaivaamaan; terassilla oli muovinen kastelukannu (päällä iso reikä täyttöä varten) pystyasennossa, tyhjänä. Tuli sade, sateen jälkeen kävin litimärällä terassilla ja kiinnitti huomion että kastelukannu oli ihan tyhjä ja sisältä kuiva. Ei ollut minkään katoksen alla, pohjassa ei ollut reikiä. En vieläkään tiedä mitä tapahtui.
En oikein osaa englantia :/ etsitäänkö tässä creepyjä kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa englantia :/ etsitäänkö tässä creepyjä kokemuksia?
Sellaisia joiden ei pitäisi oikeassa elämässä olla mahdollisia ja jotka aiheuttavat tuntemuksen kuin olisit jossain simulaatiossa jossa on joku virhe tai toimintahäiriö.
Minulle on aika usein käynyt, että näen unta esim. tulipalosta. Saatan olla siinä palavassa talossa unessa. Muutaman päivän päästä tapahtuu sitten oikeasti tulipalo, josta kerrotaan uutisissa.
Aika siis menee ikään kuin väärin päin. Tapahtumastahan pitäisi nähdä unta vasta sen tapahtumisen jälkeen.
Tulipalot, joita ennen olen nähnyt tulipalounen, ovat tapahtuneet Suomessa.
Kyseessä ei kuitenkaan ole joka kerta tapahtuva ilmiö, vaan satunnainen.
^ Sulla saattaa olla ennenunennäkökyky. Onko sulla ollut koskaan mitään muuta ennaltatietämistä?
Minulle kävi kerran niin, että näin unta tummasta naisesta, joka kysyi minulta erään kaverini vointia. Uni oli hyvin eläväntuntuinen ja heräsin siihen, että vastasin hänelle, että kaipa kaverilleni ihan hyvää kuuluu. Ehkä kuukausi tämän jälkeen minulle selvisi, että tällä kaverilla oli sisko, joka oli kuollut unta edeltävänä päivänä. Ulkonäkökin täsmäsi. Ei varsinainen glitch, mutta hyvin outo kokemus.
Glitchejä on ollut samaan kaveriin liittyen mm. sellainen, että törmäsin häneen täysin suunnittelematta aivan oudossa paikassa, jossa en koskaan käy. Siis edes siinä kaupungissa, kyseessä oli kerran kymmenessä vuodessa-tyyppinen reissu. Oudoksi asian teki se, että ajattelin häntä juuri ennen kuin hän ilmestyi siinä ruuhkassa eteeni. Yhteensattuma tietenkin, mutta sekin tuntui oudolta. Tämä ihminen on muutenkin ollut aina jotenkin erikoinen ja tuntunut minusta jotenkin aivan erilaiselta kuin muut ihmiset. On ollut poikkeuksellisen rakastava, kiltti ja ymmärtäväinen tavallaan täysin ilman syytä. Ehkä joku suojelusenkeli.
Onko pelkkää sattumaa, että kolme parasta ystävääni on kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa aikanaan viisi laudaturia, samoin minä? Ja että sisareni, kälyni ja parhaan ystäväni syntymäpäivä on sama päivä?
Noin 15 vuotta sitten olin kävelemässä töihin iltavuoroon ja näin kuinka työkaverini ajoi polkupyörällä tien toisella puolella minua vastaan. Pääsin töihin ja näin tämän työkaverin istuskelemassa omalla paikallaan valmiina kohta lähtemään kotiin. Näin saman henkilön myös kerran vapaapäivänäni kävelemässä rantakalliolla, hän kulki ohitseni kun olin ottamassa aurinkoa. Myöhemmin selvisi, että hän oli ollut silloin töissä.
Katteltiin vaimon kanssa leffaa, joka etenee aivan normaalisti. Yhtäkkiä tajutaan olevamme kohdassa, joka tapahtui jo puoli tuntia aiemmin. Kelataan leffaa taaksepäin koska olimme 100% varmoja, että se on tallentunut jotenkin oudosti pariin kertaan. Ei ollut. Myöskään minkäälaista katkoa tai hyppyä tarinassa emme huomanneet missään vaiheessa. Puhumme tästä vieläkin välillä, mutta emme ole keksineet järkevää selitystä.
Tuo outo tunne on persoonan hajoaminen, sille on oma nimityksensäkin. Todella pelottava fiilis.
Mulla on paljon näitä "ajattelen jotain, se tapahtuu" juttuja. Esimerkkinä (keksittynä) kävelen kadulla ja yhtäkkiä päähäni juolahtaa ajatus "olisipa outoa jos vastaan tulisi hevosreki ja kyydissä olisi pelle ja taivaalla näkyisi yhtäaikaa täysikuu vaikka on päivä".
Ja sitten tuo tapahtuu. Ja kyllä, kuu näkyy joskus myös päivällä yhtäaikaa auringon kanssa.
Joskus koulumatkalla katsoin bussin ikkunasta ulos ja näin vanhan miehen vaaleansinisessä takissa norjanhirvikoiran kanssa kävelemässä vastakkaiseen suuntaan. Katsoin välissä muualle ja kun katsoin taas ulos, mentiin uudestaan ohi tuosta samasta miehestä ja koirasta. Tuosta on kohta 20 vuotta mutta en ole keksinyt selitystä.
Mul kävi kanssa tolleen että näin elokuvan saman kohtauksen moneen kertaan. Todella hämmentävää
Olin Tiimarissa ja tönäisin teinityttöä jolla oli punainen mokkatakki, pitkät mustat hiukset ja musta lierihattu, pyysin anteeksi ja juoksin karanneen taaperon perään kohti ulko-ovea ,joka oli pitkän käytävän päässä. Sain lapsen kiinni ovella ja samalla sisään tuli SAMA tyttö mokkatakissaan ja hatussaan! Ei ollut MITENKÄÄN voinut kiertää ulos noin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo outo tunne on persoonan hajoaminen, sille on oma nimityksensäkin. Todella pelottava fiilis.
Mulla on paljon näitä "ajattelen jotain, se tapahtuu" juttuja. Esimerkkinä (keksittynä) kävelen kadulla ja yhtäkkiä päähäni juolahtaa ajatus "olisipa outoa jos vastaan tulisi hevosreki ja kyydissä olisi pelle ja taivaalla näkyisi yhtäaikaa täysikuu vaikka on päivä".
Ja sitten tuo tapahtuu. Ja kyllä, kuu näkyy joskus myös päivällä yhtäaikaa auringon kanssa.
Mulle on käynyt pari kertaa niin että on tullut vastaan joku ihminen jota luulin joksikin tututkseni. Kerran esim luulin erästä pariskuntaa tuntemikseni ihmisiksi mutta lähemmin katsottununa eivät olleetkaan. Hetken päästä tämä pariskunta tulikin oikeasti vastaan!
Kikkelini seisoi ja tein normaalit toimenpiteet saadakseni sen laskemaan. Pian kikkeli seisoi uudelleen, tuli voimakas olen kokenut tän ennenkin-tunne.
Oikeastihan me olemme simulaatiossa ja monet henkimaailman kokemuksiksi koetut jutut aiheutuvat tästä. Ikävä kyllä tätä ei vain voi todistaa ja tutkijatkin ovat todenneet, että on täysin mahdollista, että olemassaolomme perustuu jonkun älykkäämmän olennon luomaan simulaatioon. Ehkä tekoäly toteutui ja tässä ollaan. En tiedä, onko joku tutkinut maailman tapahtumia ja löytänyt niistä jotakin kaavaa, joka voisi viittata tähän. Menee aika skitsofreeniseksi.
No vähän tuota reddittiä luettuani on myönnettävä yksi.
Olin kävelemässä töistä kotiin. Matka on lyhyt, vain 400 metriä. Noin puolessa välissä tätä matkaa en enää tuntenut jalkojani ja oli pakko pysähtyä. Samalla tunsin oudon tunteen, jota en ole sen jälkeen tuntenut. Tunne oli tavallaan sellainen, että en ole enää olemassa. Ihan kuin sieluni olisi yht'äkkiä kadonnut ja katselisin ihmisiä vain ulkopuolisena olentona. Kiiruhdin kotiin hyvin hätäisenä, koska tilanne oli outo.
Pääsin rappukäytävään. Taloyhtiömme on pieni ja naapurit tuntevat toisensa. Vastaani käveli yksi naapuri koiransa kanssa. Tervehdin ensin koiraa, sitten naapuria, tämä oli eräänlainen yhteinen vitsimme. Naapuri ja koira vain kävelivät ohi ilman pienintäkään reaktiota. Ihan kuin en olisi ollut olemassa.
Menin hissiin pelon vallassa, ajattelin, että kyllä nyt edes koira olisi vilkaissut minuun päin jo haistaessaan minut. Nipistelin itseäni ja mietin onko tämä unta.
Pääsin kerrokseeni ja hissin ovi aukesi. Oma seinänaapurini oli ovella ja tervehti. Sopersin vastaukseni ja menin kotiin.
En ottanut koiran ja naapurin kanssa puheeksi tätä asiaa sen jälkeen, mutta mielestäni tämä oli todella outo tapahtuma. En ole koskaan kärsinyt mt-ongelmista eikä tällainen outo tunne ole toistunut sen koommin. Nykyinen mieheni katsoi minua kuin hullua kun kerroin tästä n. vuosi sitten hänelle. Tämä tapahtui 8 vuotta sitten. Vieläkin välillä nousee mieleen ja iho menee kananlihalle...