Lue keskustelun säännöt.
Miten on mahdollista, että minusta ei saa oikeasti onnistuneita kuvia...
04.03.2017 |
Nyt ei ole kyse mistään neitien turhasta ininästä, että tukka on vähän sotkunen ja naamassa pieni varjo.
Kyse on siitä, että silämäni luonnollisina kuvassa näyttää siltä, kuin olisin kännissä ja sammumassa.
Jos taas yritän pitää silmäni oikein auki niin kuva näytän kuvassa aivan sekopäältä.
Näkee että jännitän kasvoja.
Olet näyttänyt näitä kuvia muille ja useinhan saa vastauksia että ei se nyt niin...
Mutta mun kuvissa kellään ei ole riittänyt pokka siihen on tullu ihan suoria vaatauksia, että onhan se nyt vähän...
Mitä ihmettä tälle voi oikein tehdä?
Kommentit (27)
Harjoittele jonkun kanssa kuvien ottamista ja niissä olemista. Esim. mikä valo sopii sinulle parhaiten, entä meikki? Itse näytän kans aina kauhelta ja jopa rumalta, nenä korostuu kuvissa, mutta isompi meikkimäärä auttaa. Ja ilmeiden harjoittelu voisi olla hyvä kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä pidät itseäsi kauniimpana mitä todellisuudessa olet. Siinä syy.
Ulkonäkö pysyy samana. En pidä itseäni kauniina. Mutta näytän että olen kännissä kuvissa.
Ap
Jotkut osaavat olla kameran edessä luontevammin kuin toiset. Esim. huippumallikilpailuissakin joku todella kaunis nainen ei pärjää ollenkaan hyvin kameran edessä eikä voi siksi voittaa kisaa.
ongelma on, että todellisuus ja kuvitelmat eivät vain kohtaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en ole kuvauksellinen. Kameran (kännykän) linssi ei "rakasta" minua. Kuvissa olen aina jotenkin oudon näköinen. Tiedostan tämän ja siksi viihdyn paremmin linssin toisella puolella.
Ehkäpä olet ap vähän vajukki ja silmäsi luonnollisessa asennossa lerpattavat niin, että näytät, kuin olisit sammumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama... Juuri viime viikolla otatin passikuvat ja ei herrajestas miten kauhea tuli. Hyvä että tunnistin itseni. Tiedän kyllä, että itse näkee vain peilikuvan itsestään ja se ei vastaa todellisuutta, mutta olen nähnyt videokuvaa ja itsestäni salaa otettuja kuvia, ja niissä näytän ihan normaalilta itseltäni, en missiltä mutta ihan ookoo-näköiseltä. Sitten taas nämä poseerauskuvat :D En vain osaa olla luonteva ja rento, vaan jännitän kasvolihaksiani ja silmät ovat joko apposen auki niin että näytän hämmästyneeltä tai puolikiinni.
Minäkin näytän paremmalta peilissä ja liikkuvassa kuvassa. Muidenkin kuin itseni mielestä siis. Valokuva pysäyttää hetken, jolloin kaikki epätäydellisyydet näkyvät. Kohteen liikkuessa virheitä ei nähdä samalla tavalla, aivot "korjaavat" ihmisten ulkonäköä tällä tavoin.
Ratkaisua minulla ei ikävä kyllä ole. Siltä sinä näytät. Voit toki yrittää opetella erilaisia ilmeitä, muuta ei varmaan voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta saa parhaat kuvat yllätettynä eli toinen vaan hihkasee kato tänne ja sitten ottaakin kuvan tai sitten ottaa kuvan profiilista sanomatta. En vaan osaa olla luontevasti kameran eessä, niin noi poseerauskuvat ei oikein onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Musta saa parhaat kuvat yllätettynä eli toinen vaan hihkasee kato tänne ja sitten ottaakin kuvan tai sitten ottaa kuvan profiilista sanomatta. En vaan osaa olla luontevasti kameran eessä, niin noi poseerauskuvat ei oikein onnistu.
Mä teen kanssa aina Chandlerit :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perspektiivi, poseeraus,tausta, hiusvalo, äärivalo takaa , valo vasemalta ja sit yleisvalo unohtamatta nennulin alle jäävää varjovaloa jos et saa paikattua alla olevalla heijastimella.
Kännykkäkamera vääristää tosi paljon. Ainakin lähellä otetussa kuvassa näyttää lihavammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kännykkäkamera vääristää tosi paljon. Ainakin lähellä otetussa kuvassa näyttää lihavammalta.
En minä ainakaan näytä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännykkäkamera vääristää tosi paljon. Ainakin lähellä otetussa kuvassa näyttää lihavammalta.
En minä ainakaan näytä...
Halvimpien perusmallien ja satojen eurojen malleissa on kamerassa valtava ero.
Olet tottunut peilikuvaasi (käänteinen) ja osaat peilin edessä olla eduksesi mutta et poseeratussa valokuvaustilanteessa.
Tuttujuttu. Varsinkin jos yritän hymyillä tai nauraa kuvassa, niin kyllä hävettää kun näkee lopputuloksen.
Ymmärrän. Minä ainakin pelkään kameraa ja häpeän itseäni. Ehkä yksi kuva lapsuuden jälkeen on otettu, jossa näytän ihmiseltä. Siinä ajattelin, että kuva ei esitä minua vaan hienoa hiusväriäni, joten keskityin esittelemään sitä. Naama on rauhassa, silmät auki, ja olen pirun sievä. Kun olin katsellut itsestäni näitä kännikuvia pelkästään, hämmästyin nähdessäni itseni videolla. Siinä olin ihan toinen ihminen, eloisa, kaunis, vaikuttava. Jostain kumman syystä ihmiset ei halua ottaa musta kuvia, kun ne on jo riittävästi nähneet mitä tapahtuu.
Sitten taas ystäväni, joka ei teoriassa ole oikein minkään näköinen, osaa olla kuvissa niin, että mahtava persoonallisuus puskee valokuvapaperilta kolmeen ulottuvuuteen. Kuvauksellinen, kertakaikkiaan. Hän hiukan hämmästyi tajutessaan, että pidän häntä itseäni paremman näköisenä.
Sama vika, on vähän laiskat silmäluomet..
.