Lue keskustelun säännöt.
Olenko sairastumassa skitsofreniaan vai mitä hittoa??
03.03.2017 |
Pelkään että olen sekoamassa! Minulla ei ole näkö- tai kuuloharhoja. Ainoastaan harhakuvitelmia. Saatan pelätä yöllä vessaan menemistä koska kuvittelen että joku murhanhimoinen tai muuten todella kamalannäköinen ihmishahmo olisi siellä (voitteko kuvitella, olen aikuinen, kohta 30v). Samoin kun menemme nukkumaan (olen naimisissa) saatan joskus aukaista useamman kerran silmät ja tarkistaa ettei huoneessa ole kukaan ylimääräinen ihminen. Ihan järkyttävää nyt kun asian näin kerron!
Lapsuuteni sisälsi paljon traumaattisia tapahtumia. Säikyn nykyisin hyvin herkästi ja voi olla että lapsuudentraumat vaikuttavat tähän. En käytä lääkkeitä enkä alkoholia. En uskalla puhua asiasta kenellekään koska pelkään että minut leimataan hulluksi.
Toinen vanhemmistani on hyvin harhainen. Hän kuvittelee kavereidensa ja meidän lastenkin valehtelevan hänelle. Tällaisia harhoja minulla ei ole.
Ja ei, en aio mennä lääkärille. Pärjään tämän asian kanssa järkeilemällä. Ketään muita joilla vastaavaa??
Kommentit (78)
Tutkitusti mielenterveys, jos ei nyt ihan järky, niin ainakin ailahtelee lähes kaikilla aikuisiän aikana. Toisaalta, psykoosivaiheeseen edennyt mielenterveyden romahtaminen on huomattavasti vakavampi asia ja siitä toipuminen erittäin pitkäkestoinen prosessi. Suosittelisin etsimään ammattillista apua hyvissä ajoin, koska näin toimimalla voit estää tilanteen pahenemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli yhdessä vaiheessa samanlaisia oireita ja diagnoosi oli traumaperäinen stressihäiriö, johtuen traumaattisesta taustastani. Olen käynyt pitkään traumaterapiassa ja nuo pelot ja oudot ajatukset ovat hävinneet kokonaan.
Tuota olen ajatellut omalle kohdalle mutta vanhempani ovat aina sanoneet kuinka hyvän lapsuuden olen saanut. Jotenkin syytän itseäni tästä harhaisuudesta ja vähän kaikesta mitä sattui kun olin lapsi. Tyhmää :/ Voikohan tuo traumaperäinen stressihäiriö paheta jos en hae apua?
Ap
Katsokohan liikaa tv:stä rikossarjoja? Itse huomasin että ne vaikuttivat minuun.
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti mielenterveys, jos ei nyt ihan järky, niin ainakin ailahtelee lähes kaikilla aikuisiän aikana. Toisaalta, psykoosivaiheeseen edennyt mielenterveyden romahtaminen on huomattavasti vakavampi asia ja siitä toipuminen erittäin pitkäkestoinen prosessi. Suosittelisin etsimään ammattillista apua hyvissä ajoin, koska näin toimimalla voit estää tilanteen pahenemisen.
Yleensä harhaisuus helpottaa kun elämässä stressikin helpottaa. Tästä syystä en myöskään ole halunnut apua hakea. Enkä halua syödä lääkkeitä. Terapia olisi ainut vaihtoehto mutten jaksaisi oikein sitäkään. Se kun vie voimat.
Ap
Et kuulosta psykoottiselta, mutta ptsd on minunkin veikkaus. Jos nämä rupeavat ahdistamaan, terapia on hyvä. Mutta kukin tekee valintansa itse. Minulla on ollut psykooseja, joten tiedän. Mutta en toki ole asiantuntija, enkä etenkään halua vähätellä oireitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsokohan liikaa tv:stä rikossarjoja? Itse huomasin että ne vaikuttivat minuun.
Katsoin ennen ja ne pahensivat oireita. Näin myös painajaisia. Olen lopettanut kaiken pelottavien ja ahdistavien elokuvien ja sarjojen katsomisen. Kuitenkin muistan edelleen kamalat asiat mitä telkkarissa olen nähnyt :( Ihan kuin olisin lapsi!
Ap
Et sinä harhaiselta vaikuta. Tutkimuksen mukaan iso osa aikuisista ei pimeänpelon vuoksi uskalla mennä yöllä vessaan. Olen melkein 50v ja minulla myös välillä pelkoja juuri esim vessaan menoon liittyen, olen lapsena/nuorena katsellut kauhuelokuvia ja ne ilmeisesti aiheuttavat nuo ajatukset, että joku ilmestyy yhtäkkiä tms. Olen töissä psykiatrialla ja en pidä itseäni hulluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuteni ei ollut traumaattinen, t. Edellinen
Vierailija kirjoitti:
Et kuulosta psykoottiselta, mutta ptsd on minunkin veikkaus. Jos nämä rupeavat ahdistamaan, terapia on hyvä. Mutta kukin tekee valintansa itse. Minulla on ollut psykooseja, joten tiedän. Mutta en toki ole asiantuntija, enkä etenkään halua vähätellä oireitasi.
Pystyn kasaamaan ajatukseni vaikka ajatukset toisinaan käyvät kummallisiksi. Tosin joskus ahdistun niistä ja ehkä hieman panikoin (muutaman sekunnin) kunnes tajuan olevani ihan hassu ja palautan itseni maanpinnalle. Joskus harhaisuus jopa naurattaa, miten voin kuvitella niin outoja! Aivan kuin pelkäisi mörköjä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei enää ole tehty niitä vitun pelle havaintoja.
Toi kuullostaa enemmänkin joltan vainoharhalta.
Mutta minä en ole mikään ammattilainen. Käy ihmeessä juttelemassa asiasta, ihan sen takia että tollanen voi ajan mittaan vaan pahentua, ja sitten se onkin vaikeampaa sitä hoidattaa. Vaikken ole ammattilainen, niin maalaisjärjellä kuitenkin.
kaikkea hyvää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä harhaiselta vaikuta. Tutkimuksen mukaan iso osa aikuisista ei pimeänpelon vuoksi uskalla mennä yöllä vessaan. Olen melkein 50v ja minulla myös välillä pelkoja juuri esim vessaan menoon liittyen, olen lapsena/nuorena katsellut kauhuelokuvia ja ne ilmeisesti aiheuttavat nuo ajatukset, että joku ilmestyy yhtäkkiä tms. Olen töissä psykiatrialla ja en pidä itseäni hulluna.
Tämä oli ihana uutinen etten ole ihan sekoamispisteessä. Mitenhän nuo elokuvista aiheutuneet mielikuvat saisi pyyhittyä pois? Hiukan häiritsevää liikkua yöllä kotona kun pelkää Walking Deadin zombin seisovan nurkassa. Ja tämähän on aivan naurettava ajatus! :)
No harhakuvitelmat eivät vielä ole harhoja.
Riippuu miten voimakkaasti uskot sen kauhean hahmon olemassaoloon,
ja kestääkö pelko kauan?
Ihmisen kuuluu jonkinverran pelätä pimeää,
johtuen muinaisesta savannillaelämisestä, jolloin piti varoa yöpetoja.
Sitten kun pelot alkavat hallita käytöstäsi, eivätkä lopu koko yönä, on syytä huoleen.
Skitsofrenian oireita ovat yleensä aluksi järjettömät pelot ja suhteuttamisharhaluulot:
muiden käytös liittyy muks aina omaan itseen,
lähistöltä kuuluva ääni on vakoilija ja
keskustelevat ihmiset puhuvat muka tästä harhaluuloisesta ja juonivat jotain hänen päänmenokseen,
joka puolella on vahtivia hahmoja ja kameroita.
Kun psykoosi on jo puhjennut, tulevat kuuloharhat.
Näköharhat ovat harvinaisia.
Vaikea sanoa sinun kohdallasi... Voi se olla puhkeamista odotteleva skitsofreniakin.
Toivottavasti sinulla on jotain mukavaa tekemistä ja ystäviä. Ymmärtävä aviomieskin voi hidastaa skitsofrenian puhkeamista,
tai jopa estää sen, jos lisäksi elämäntilanne on rauhallinen ja tasapainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei enää ole tehty niitä vitun pelle havaintoja.
Onneksi ei! Voi käydä pellelle huonosti jos minut kohtaa. Säikähdän kyllä mutta kaikki energiani purkautuu säikäyttäjää kohti. Lapsena oli kaverilla kuhmu otsassa ja nenä veressä kun säikäytti minut.
Ap
Mulla oli nuorempana todella paljon tuollaista. Esim. hiusten tai kasvojen peseminen oli todella vaikeaa kun siinä piti sulkea silmät, yöllä pelkäsin pimeää jne. Alkoi noin 10- vuotiaana. Nuoruuteeni liittyi paljon ristiriitoja (mm. tiukasta uskonnollisesta yhteisöstä irtautuminen) ja olen myöhemmin miettinyt "riittääkö" tuo oireiden syyksi vai onko mahdollisesti jotain syvempääkin traumaa taustalla (seksuaalinen hyväksikäyttö?). Kuulisin mielelläni millä taustoilla teillä on ollut tuonkaltaista oireilua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä harhaiselta vaikuta. Tutkimuksen mukaan iso osa aikuisista ei pimeänpelon vuoksi uskalla mennä yöllä vessaan. Olen melkein 50v ja minulla myös välillä pelkoja juuri esim vessaan menoon liittyen, olen lapsena/nuorena katsellut kauhuelokuvia ja ne ilmeisesti aiheuttavat nuo ajatukset, että joku ilmestyy yhtäkkiä tms. Olen töissä psykiatrialla ja en pidä itseäni hulluna.
Tämä oli ihana uutinen etten ole ihan sekoamispisteessä. Mitenhän nuo elokuvista aiheutuneet mielikuvat saisi pyyhittyä pois? Hiukan häiritsevää liikkua yöllä kotona kun pelkää Walking Deadin zombin seisovan nurkassa. Ja tämähän on aivan naurettava ajatus! :)
Niinpä, ajattele että minä en ole enää aikuisena juuri katsellut kauhuleffoja ja silti ne kauhuelementit nousevat mieleen jos liikun yöllä pimeässä kodissa tai olen yksin. Välillä menee hyvin eikä pelota mutta sitten välillä ne pelot ottavat taas vallan. En tiedä pääseekö niistä koskaan kun edelleen näin 50v kynnyksellä niitä on.
Aikaisemmin postraumaattinen stressihäiriö ja siihen liittyvä dissosiaatio saatettiin virheellisesti diagnosoida skitsofreniaksi.
Nyt kun traumatietoutta on enemmän, lue aiheesta ja käsittele ammattiauttajan kanssa. Mene lääkäriin ensin.
Mikä sinulle voi olla tärkeämpää kuin ainoa elämäsi? Vaikeat asiat pitää jotenkin käsitellä ennenkuin ne voi jättää taakseen.
skitsofreenikko kirjoitti:
No harhakuvitelmat eivät vielä ole harhoja.
Riippuu miten voimakkaasti uskot sen kauhean hahmon olemassaoloon,
ja kestääkö pelko kauan?
Ihmisen kuuluu jonkinverran pelätä pimeää,
johtuen muinaisesta savannillaelämisestä, jolloin piti varoa yöpetoja.
Sitten kun pelot alkavat hallita käytöstäsi, eivätkä lopu koko yönä, on syytä huoleen.
Skitsofrenian oireita ovat yleensä aluksi järjettömät pelot ja suhteuttamisharhaluulot:
muiden käytös liittyy muks aina omaan itseen,
lähistöltä kuuluva ääni on vakoilija ja
keskustelevat ihmiset puhuvat muka tästä harhaluuloisesta ja juonivat jotain hänen päänmenokseen,
joka puolella on vahtivia hahmoja ja kameroita.
Kun psykoosi on jo puhjennut, tulevat kuuloharhat.
Näköharhat ovat harvinaisia.
Vaikea sanoa sinun kohdallasi... Voi se olla puhkeamista odotteleva skitsofreniakin.
Toivottavasti sinulla on jotain mukavaa tekemistä ja ystäviä. Ymmärtävä aviomieskin voi hidastaa skitsofrenian puhkeamista,
tai jopa estää sen, jos lisäksi elämäntilanne on rauhallinen ja tasapainoinen.
En usko että talossamme on ketään eivätkä ajatukset kestää montaa sekuntia, ehkä minuutin. Saan koottua itseni nopeasti. Joskus teininä kuvittelin että muut puhuvat minusta jotain mutta liittynee siihen kun silloin minua kiusattiin. Kameroita en ole koskaan kuvitellut enkä kuvittele että muutkaan minua katsovat. Tosin se on fakta että jotkut miehet katsovat. Kärsin ehkä myös sosiaalisten tilanteidenpelosta mutta se on jo miltei voitettu.
Elämäni on ollut täynnä erittäin stressaavia ja ahdistavia ja pitkäkestoisia tilanteita. Silloin luulin oikeasti sekoavani. Nykyisin elämä on tasapainossa (kunhan jätän kauhuelokuvat katsomatta). Mieheni on rauhallinen ja rauhoittava, hän ymmärtää ja kuuntelee :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei enää ole tehty niitä vitun pelle havaintoja.
Totta muuten, ne olin jo ihan unohtanutkin:D
Mutta ap, et vaikuta harhaiselta, liilen että tuo on kuitenkin aika yleistä. Mut jos itseäsi vaivaa kannattaa jutella jonkun asiasntuntijan kanssa
Minulla oli yhdessä vaiheessa samanlaisia oireita ja diagnoosi oli traumaperäinen stressihäiriö, johtuen traumaattisesta taustastani. Olen käynyt pitkään traumaterapiassa ja nuo pelot ja oudot ajatukset ovat hävinneet kokonaan.