Minkälaista oli Suomessa vuonna 1981, kun työttömyysprosentti oli jtn 1,2%?

Vierailija kirjoitti:

Hyvää oli elämä. Palkat oli korkeat, asuminen edullista ja töitä riitti kaikille. Käytiin baareissa paljon ja alkoholia meni, aamulla kuitenkin töihin jaksettiin herätä. Ulkomaalaisia näkyi täällä pienellä paikkakunnalla ainakin lähinnä tv:ssä. m61

Vähän samalainen kokemus itsellä. 20 000 asukkaan teolliskaupungilla meni hyvin ja kaikilla oli töitä. Myös urheilun taso esimerkiksi jalkapallossa ja jääpallossa seuroilla ihan eri kuin nykyisin. Tälläkin kaupungilla meni tehtaiden myötä hyvin sieltä1981 vuodesta aina 2005 ja vähän eteenpäin asti kunnes tehtaan osastoja alettiin lakkauttamaan ja porukkaa irtisanottiin, itse mukaanluettuna. Vm 58'

Ei tilanne ollut joka paikassa niin ruusuinen kuin jotkut täällä kertovat. Asuin itse pienellä maaseutupaikkakunnalla eikä siellä ollut mitään mahdollisuuksia saada kesätöitä ilman suhteita. Työkkärin virkailijatkaan eivät osanneet neuvoa, miten niitä olisi voinut hakea muutaman kymmenen kilometrin päässä olevasta vähän isommasta kaupungista.

Elintaso oli keskimäärin selvästi alhaisempi kuin nykyisin. Opintotuki oli myös selvästi nykyistä alempi, ja käytännössä kaikki yliopisto-opiskelijat ottivat opintolainaa. Siitä sitten maksettinkin yli 10 prosentin korkoa valmistumisen jälkeen 1990-luvun alussa.

Opiskelija-asunnoissa aduttiin vielä yleisesti kahden hengen huoneissa ainakin pari ekaa vuotta.

Neuvostoliitto ja kahdenkeskinen kauppa piti Suomea pystyssä. Joka kylässä oli joku rättiompelimo, jonka tuotanto meni naapurimaahan, josta tuli vastakauppoina sinkkiämpäreitä, Ladoja ja raakaöljyä.

Tiedonvälitys oli tiukasti valvottua, Neuvostoliitosta ei koskaan kerrottu mitään negatiivista eikä usasta mitään positiivista. Urheilijat olivat kansallissankareita, eikä Nykäsen ryyppäämisestä puhuttu sanallakaan.

MTV sai omat uutiset joskus 80-luvun puolivälissä, jolloin aloittivat myös paikallisradiot.

Länsiautot olivat kalliita ja monet ajoivat Ladalla, koska muuhun ei ollut varaa, jos siihenkään.

Varmaan hienoa kun minutkin on laitettu alulle. 😂

"Minkälaista oli Suomessa vuonna 1981"

Metsurina eli työ oli raskasta ja  kuluttavaa, kun oli urakkatyötä. Pahin/paras oli kun olin kaatamassa isoja kuusia myrskysäällä niin koko kuusi lähti liki aina "lentoon " ja tyvi oli 3-5 metrin päässä jos pitopuu petti. Kaatosuunta oli tasan yhteen suuntaan. Pahin oli nollakelissä seisovan ilmamassan aikaan sahata lumikuopassa puuta poikki. Häkämyrkytys oli aina joniinasteisesti. Auton parkeerasit aina ylärinteeseen ja kävelit loput. Pakkasella -20 C:ssä  puolenpäivän aikaan käytit auton lämpimäksi ja pressu moottoritilan päälle.  

-

Munmiälestä noi rättitehtaat oli jo lopetettu aikoja sitten. Tiilitehdas oli vielä hengissä. Samoin piskuinen valimo. Kaupan aukiolojen kanssa oli ongelmaa sillä ne meni klo 17 kiinni. Usein menin kauppaan metsurivaatteissa niin kuin muutkin. 

Nuoriso kävi inter-raililla kokonaisen kuukauden reissaamassa pitkin eurooppaa ja todella pienillä budjeteilla ja todella vaatimattomilla vaatimustasoilla. Nykynuoret ei pystyis nukkumaan millään asemilla tai junissa missään nimessä. Tosin ei se enää olisi turvallistakaan, kun nukkujat varmaan rullattaisiin hetimiten.

Kuitenkin päästiin ulkomaillekin ja nähtiin vähän maailmaa. 

Ulkomaisia musalehtiä saattoi saada käsiinsä silloin tällöin ja rohkeimmat ja eniten musaa harrastavat jopa tilasivat levyjä sieltä. Monen viikon odottelun jälkeen saattoi sitten saada 1kpl, tai 2 kpl jotain kiinnostavia levyjä, joita sitten kuunneltiin pitkään ja hartaasti. Ei ollut musa mitään kertakäyttökulttuuria.

Radiossa musatoimittajat niissä muutamissa rock-ohjelmissa oli oikeesti musiikkia tuntevia ja harrastavia toimittajia. Biisien taustoja tunnettiin, artisteja oli seurattu ja heidät tunnettiin. Ohjelmat oli kiinnostavia kokonaisuuksia, joita kuunneltiin korva höröllä ja tieto imettiin pesusienen kanssa talteen.

Töitä oli kaikille, ihan luokan isopäisinkin pässi pääsi jonnekin töihin, emäntäkoulun käyneet jo kahviloihin ja ravintoloihin.

En muista että olisi niin kamalan köyhempää ollut ollenkaan. Ei vaan ollut niin hirveesti kulutettavaa eikä tolkutonta valinnanvaraa. Mutta kyllä oli tekniikkaa ja uutuksia, ei nyt ihan tuohivirsuissa päreenvalossa istuttu.

Suomessa tehtiin silloin vaatteita, kenkiä ja monia muita tavaroita Neuvostoliiton vientiin. Kaikki saatiin dumpattua rajan yli, kun siellä ei ollut mitään kunnon tavarateollisuutta. Vastineeksi Suomi sai öljyä ja kaasua. Työllisyys oli siis automaatio niissä oloissa. Lisäksi julkista sektoria oli kasvatettu jo runsaasti lainsäädännön avulla. Joka kuntaan tuli terveyskeskukset ja muut palvelut. Muistan kun naapurin mies oli Telellä töissä ja ajeli kimpassa työporukan kanssa syrjäkylillä johtoja tarkastamassa. Posteja oli joka kylässä ja pankkeja samoin joka kylässä useita. Kouluissa riitti oppilaita vielä Lappia myöten. Elintasonalkoi nousta tavallisissa perheissäkin. Oli autoja ja kesämökkejä ja osa matkaili ulkomailla jo tottunesti. 1980-luku oli viimeinen kultainen vuosikymmen. T. 80-luvun teini

Maaseutupaikkakunnilla oli melkein jokaisessa oma meijeri ja teurastamojakin oli paljon. Sittemmin on siirrytty näissäkin suuryksiköihin ja eläimiä ajetaan viimeisellä matkallaan satoja kilometrejä.

Joka koulussa istui kokopäiväsellä virkamiehen palkalla terveyssisar. Siellä se piti pikku toimistoaan eikä tarvinnut huolehtia kuin oman koulun lapsista. Jotka se tunsi jo vanhemista alkaen. 

Muistanko oikein vai oliko se tosiaan virka kunnassa: raittiussihteeri? Nuorisosihteeri oli kyllä ihan suojatyöpaikka, sen verran muistan jo itsekkin.

Kaikki kävi töissä. Semmoista ei ollutkaan, että joku nuori ja terve olisi vaan jäänyt työttömäksi vuosiksi. Ei tullut puheeksikaan. Mikähän siinä on mennyt pieleen asenteissa ja yhteiskunnassa, että täysin vaille työkokemusta ja koko aikuusuutensa voi elellä työttömänä eikä sitä pidetä edes kovin kummallisena asiana?

Lapsuudessani 80-luvulla 2500 henkilön pikkukunnassa oli kolmen pankin konttorit, lisäksi posti ja postipankki. Kangaskauppa, vaatekauppa, kemikalio, apteekki,  kukkakauppa, S-market, K-kauppa, T-kauppa, E-kauppa, lisäksi muutamia pieniä itsenäisiä kauppoja ja kioskeja etenkin pikkukunnan laitamilla. Oli kahvila, pari lounasravintolaa, lisäksi pari pubia. Kesäisin oli vilkas torimyynti pari kertaa viikossa. Lisäksi oli teollisuusalue, jossa tehtiin mm. huonekaluja, karkkeja, tekstiilejä ja kenkiä. Terveysasema oli avoinna joka päivä, myös hammaslääkäri. Kaikilla kynnelle kykeneville löytyi töitä, koululaisille myös kesätöitä. Paperitehtaat sijaitsi naapuripaikkakunnalla ja sekin työllisti. Työttömiä ei ollut, tai jos oli, ne oli lähinnä "puliukkoja" niinkuin silloin sanottiin.

Nyt samaisella paikkakunnalla työttömyys huitelee todella korkeana.  terveysasemalla on vain yhtenä päivänä viikossa päivystys. Ei yhtäkään pankkikonttoria, ei postia, vain yksi S-kauppa (olisiko Sale), ei kahviloita, ei ravintoloita, ei teollisuutta, ei erikoiskauppoja. On väkikin varmaan vähentynyt. Mutta todella sääli miten nopea kehitys on ollut 80-luvulta lähtien. Mulla on tosi ikävä sitä aikaa kun Suomessa oli omaa teollisuutta ja työpaikkoja. Varmasti 80-luvulla etenkin maaseudulla henkinen ilmapiiri oli paljon ankeampi kuin nykyään ja Neukkulaa kumarreltiin, mutta silti oli silloin oikeasti monin tavoin asiat hyvin Suomessa. 

Töitä piti hakea ja siitä pidettiin kiinni kynsin hampain vaikkei ollut kovin mukavakaan työpaikka sillä asuntolainan korko oli 16%!  Asuminen ei tosiaankaan ollut halpaa tavisduunarin tai valkokaulusköyhälistön palkalla!

Sossun tuilla eläminen olisi ollut häpeä.

Äitiyslomalla oltiin vain se n 10kk, ei ollut varaa hoitovapaaseen (ei tosin vuonna 2002 myöskään).

Ainoa hyvä oli se että jos oli useampia lapsia saattoi saada kaupungilta kodinhoitajan kotiin lapsen sairauden ajaksi että pääsi itse töihin - koska maksoimme tarhapaikasta emme joutuneet maksamaan penniäkään hoitajasta!! Aivan ihana etu mitä käytimme vielä 90 -luvun alussa!

Elämä oli kovin viatonta silloin....

n vm -60

Vierailija kirjoitti:

Joka koulussa istui kokopäiväsellä virkamiehen palkalla terveyssisar. Siellä se piti pikku toimistoaan eikä tarvinnut huolehtia kuin oman koulun lapsista. Jotka se tunsi jo vanhemista alkaen. 

Ehkä jossain isossa kaupungissa, mutta ei todellakaan maaseutupaikkakunnalla. Meillä oli koko kunnassa yksi kouluterveydenhoitaja, joka kiersi pitämässä vastaanottoa vuoropäivin viidellä eri ala-asteella ja yläasteella ja lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Joka koulussa istui kokopäiväsellä virkamiehen palkalla terveyssisar. Siellä se piti pikku toimistoaan eikä tarvinnut huolehtia kuin oman koulun lapsista. Jotka se tunsi jo vanhemista alkaen. 

Muistanko oikein vai oliko se tosiaan virka kunnassa: raittiussihteeri? Nuorisosihteeri oli kyllä ihan suojatyöpaikka, sen verran muistan jo itsekkin.

Kaikki kävi töissä. Semmoista ei ollutkaan, että joku nuori ja terve olisi vaan jäänyt työttömäksi vuosiksi. Ei tullut puheeksikaan. Mikähän siinä on mennyt pieleen asenteissa ja yhteiskunnassa, että täysin vaille työkokemusta ja koko aikuusuutensa voi elellä työttömänä eikä sitä pidetä edes kovin kummallisena asiana?

Kyllä raittiussihteerejä muistaakseni omi ja osallistuin kouluissa raittiuskilpakirjoitukseen. En muista, miten menestyin. Työtahti ei ollut pakonomainen ja ei painostettu jatkuvaan kilpailuun ja kustannusten säästöön. Työt tehtiin ja vapaa-aika oli pyhitetty todella vapaa-ajalle. Ei ollut kännyköitä ja tietokoneita, joilla nyt sidotaan töihin ilman työaikaa. Ihmiset olivat vielä omatoimisia: marjat poimittiin ja pakastettiin. Kämpät osattiin siivota itse ja tehtiin kotiruokaa. Naisten ja miesten roolit olivat selkeitä ja mutkattomia. Homoilla ja muilla poikkeavilla oli raskasta Helsingin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys oli 1981 kylläkin jossain 5 %:n tuntumassa. Yhden prossan lukemissa oltiin joskus 1973.

AV:llakin viljellään vaihtoehtoisia faktoja. No mantrahan on, että hyväpalkkaisia töitä oli kaikille ja asunnot ei maksaneet mitään jne jne..

Verrattuna nykyiseen, 100-kertaa parempaa. Kaikki toimi, terveydenhoito oli täysin ilmaista ja jonottaminen olematonta. Ostovoima korkealla, asunnot edullisia, turvallista, puhdasta jne. Kaipaan todella sitä Suomea, nykyinen on vain varjo siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muistaa? Miten se saattoi olla niin alhainen? Vai oliko se vaan jotain näennästä, että melkein kaikki naiset oli vaan kotona ilman että ilmottautuivat minnekään? Tai oliko jotain älyttömiä suojatyöpaikkoja, joita ei nykyään vaan pidettäisi tai kannattaisi edes olla?

Millaista silloin oli hakea töitä? Vai haettiinko niintä edes? Kunhan vaan oltiin tyytyväisinä..

Ainoat tietämäni työttömät olivat kokopäiväalkoholisteja. Muut pääsivät töihin suunnilleen marssimalla työpaikkaan ja sopimalla aloituspäivän. Neuvostoliiton kauppa veti hyvin ja siihen aikaan tarvittiin enemmän konttoristeja jne. Tosin jokaisessa työpaikassa taisi olla ainakin yksi tuurijuoppo, joka katosi välillä juomaan mutta palasi aina nöyrästi takaisin töihin.

Elämä tuntui ihanalta kun palkasta jäi yli sen verran rahaa, että saattoi kerran kuukaudessa ostaa jonkin yhden (1) uuden vaatteen tai pari meikkituotetta. Kaikki ulkomailla tehty oli kallista. Permanentissa käytiin pari, kolme kertaa vuodessa koska permanentattua tukkaa ei tarvinut laittaa kauan aamulla. Muutenkin riitti Filmstar-ripsasri ja Yessina-huulikiilto arkimeikiksi.

Vähän myöhemmästä ajasta on kokemusta. 19-vuotiaana 1989 muutin Helsinkiin. Ehkä viikon verran yövyin sukulaisten luona. Tosi helposti sai töitä ja moneen työpaikkaan kuului työsuhdeasunto. Eka työpaikka oli Bingossa lappujen myyjänä, työsuhdekämppä jonka jaoin toisen työntekijän kanssa sijaitsi Kruununhaassa. Seuraavan työpaikan sain kun joku vinkkasi että sairaaloissa on kysyntää sisäläheteille. Kävelin lähimpään sairaalaan kysymään töitä, joita sainkin heti ja päälle työsuhdekämppä soluasunnossa omalla WC:llä.

Nopea oli muutos 80-luvun lopulla. 1987 oli tehtaassa työläsiä pilvin pimein, 1989 oli koneita jo siirretty lähelle toisiaan, että 1 työntekijä hoiti useaa konetta. 1991 en sitten enää päässyt koko tehtaaseen töihin vaikka tehtaan tuotteet kävivät nousujohteisesti kuitenkin kaupaksi.

Jossain vaiheessa työt siirrettiin julkiselle puolelle. 70-luvulla oli kaikilla töitä ja kunnan ainoat työntekijät olivat kunnansihteeri ja kunnanlääkäri. 90-luvulla olikin sitten vain töitä julkisella puolella.