Onko tämä yleistä/nomraalia lapsiperheessä?

Ei nyt tavatonta, mutta ei mikään normikaan.

Tyäsin nomraalia.

Ei ole normaalia! Ole rauhassa.

Pari suhteenne tulee päättymään 2-vuoden sisällä, ellet opettele kirjoittamaan.

Ei se nyt epänormaaliakaan ole. Mutta en nyt kauheasti lisävoimiakaan hotelliyöstä saa, lähinnä se on voimia vievää suorittamista kun kotoa lähtee jonnekkin ajanviettoon.

Joillain on noin, joillain ei. Tuo on ihan normaalia. Mielestäni se on vain hyvä, jos vanhemmat ei halua jättää pientä lasta tai vauvaa liian pitkiksi ajoiksi hoitoon. Merkki hyvästä vanhemmuudesta. (Jos vertaa esim. niihin, jotka jättää 2kk ikäisen vauvan kolmeksi yöksi isovanhemmille. Yksi yö per ikävuosi on hyvä karkea nyrkkisääntö.)

Huomaat myös aikanaan, kuinka mielesi voi muuttua myöhemmin monessakin asiassa. :-)

Vierailija kirjoitti:

Pari suhteenne tulee päättymään 2-vuoden sisällä, ellet opettele kirjoittamaan.

Jep, minäkin uskon että typot ja laiska tekstiin panostaminen koituu parisuhteemme kohtaloksi. Voi kumpa näkisin viestit mitä kännykästä laitan, niin arvio tippuisi heti vuoteen :D

Noinkin voi todella käydä. Varaudu henkisesti. Mäkin kuvittelin raskaana ollessani, etten oikein ole äitityyppiä ja menisin tietenkin takaisin töihin niin aikaisin kuin mahdollista yms. Mä siis oikeasti murehdin, että mahtaako mulla olla edes äidinvaistoja ja tulenkohan rakastamaan lastani todella. Mutta kuinkas kävikään! Musta kuoriutui oikein kunnon mamma. Rakastankin yli kaiken lastani, enkä kestäisi (ainakaan vielä) eroa hänestä. Ajatella, mä osaankin olla höppänä ja hassutella lapsen kanssa. Ja tosiaan, heitin hyvin nopsaan romukoppaan aikaisin töihin meno aikeeni ja ajatukseni vauvan hoitoon laittamisesta. Miten ne ajatukset muuttuivatkin noin totaalisesti?

Kun lapsi on pieni, siis semmoinen alle viisivuotias, äiti hengittää lapsensa kautta. Työpäivän pituisen eron jaksaa kyllä jotenkin. Mitä pienempi lapsi, sitä pahemmassa symbioosissa elää.

Tilanne helpottaa sitä mukaa, kun lapsi kasvaa. Tilanne helpottaa myös, kun lapsia alkaa tulla enemmän.

Siinä vaiheessa, kun on punnerrettu maailmaan viisi lasta, lähdetään jo ihan onnessaan hotelliin yöksi, vaikka nuorimmat olisivat vasta vauvoja. Siellä parisuhdetta hoidetaan nukkumalla kunnon unet, ei panemalla (uutta lasta alulle).

Jos noin käy, niin mitä se haittaa? Sittenhän sinä olet muuttanut itse mielesi ja toimit sen mukaan. Ei se parisuhde tuollaiseen kuole, jos on muuten vakaalla pohjalla.

Jouduin sairaalaan osastolle kun odotin toista lastani. Aika meni itkiessä, koska ikävä ja huoli oli niin kamala esikoisesta. Loppujen lopuks päästivät mut kotiin kun verenpaineet alko olee jo sellaisissa lukemissa, että katsottiin vauvalle turvallisemmaksi mun rauhoittua omassa kodissa. Niinhän siinä kävikin, paineet laski normaaliksi :) Jatkossa hoidettiinkin niin, että kävin päivittäin sairaalassa synnytyksen käynnistykseen asti. Ja en ole ollut lapsistani erossa vieläkään öitä. Esikoinen täytti 5. Parisuhteelle jää aikaa kun lapset nukkuvat, jos huvittaa ja jaksaa siihen paneutua.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin sairaalaan osastolle kun odotin toista lastani. Aika meni itkiessä, koska ikävä ja huoli oli niin kamala esikoisesta. Loppujen lopuks päästivät mut kotiin kun verenpaineet alko olee jo sellaisissa lukemissa, että katsottiin vauvalle turvallisemmaksi mun rauhoittua omassa kodissa. Niinhän siinä kävikin, paineet laski normaaliksi :) Jatkossa hoidettiinkin niin, että kävin päivittäin sairaalassa synnytyksen käynnistykseen asti. Ja en ole ollut lapsistani erossa vieläkään öitä. Esikoinen täytti 5. Parisuhteelle jää aikaa kun lapset nukkuvat, jos huvittaa ja jaksaa siihen paneutua.

Tai olinhan mä esikoisesta erossa kun toisen synnytin. Mutta illalla lähdin kävelemään kotiin, että sain peitellä mussukkani ja antaa iltasuukot ennen kuin nukahti. Ja joo, tein tämän sinäkin päivänä kun synnytin. Asutaan ihan sairaalan lähellä :D Mutta joo, noihin pieniin onnettomiin suloisiin rääpäleisiin saattaa tarrautua "kynsin ja hampain" ja erossa olo on varmaan äidille kamalampaa kun lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Pari suhteenne tulee päättymään 2-vuoden sisällä, ellet opettele kirjoittamaan.

Sama!

Normaalia tai ei, meille ei ole koskaan käynyt noin tai edes lähellekään. Meillä on 2 lasta, jotka molemmat ovat olleet ensimmäistä kertaa yöhoidossa 5kk iässä ja siitä lähtien suht säännöllisesti isovanhemmillaan. Riemusta kiljuen ollaan lähdetty lapset vietyämme syömään ja hotelliyöhön; aivan mahtavaa kun saa olla vuorokauden ilman, että kukaan haluaa tai vaatii mitään. Emmä nyt tiedä, kuinka normaalia/yleistä on, että lapsi pitää kesken kaiken hakea hoidosta. Miten voi olla niin riippuvainen tai huolissaan, varsinkin jos ja kun lapsi on varmasti jätetty luotettavien ja lapsille tuttujen aikuisten luo hoitoon?

Ap, mitä väliä, jos se on pariskunnan oma yhteinen tahto? 

Sinua pelottaa etukäteen, että muutut ja mielesi muuttuu?

Miksi? 

Tuohan on samaa kuin jos etukäteen pelkäisi, että huhuh, elämäni menee pilalle jos alan tykätä enemmän maksalaatikosta rusinoilla kuin ilman.

Sitten kun mieli on muuttunut, arvostaa sitä toista asiaa, eikä se enää tunnu mitenkään huonolta jutulta. Siksi on turhaa etukäteen murehtia.

Sitä paitsi, rakkaus omaan lapseen ON jotakin aivan mullistavaa. Sitä ei voi lapseton tajuta, miten paljon syvempi ja kouraisevampi se tunne on kuin rakkaus hyvään mieheenkään.

Toki se on erilaista, ei seksuaalista. Ja seksuaalinen kiintymys mieheen pysyy kyllä, vaikka seksiä useimmilla onkin vähemmän ekana vauvavuonna valvomisen ja väsymyksen ja hormonien heilahtelun takia.

Ei kannata silläkään rintamalla heittää kirvestä kaivoon - ainakin meillä seksielämä parani synnytysten jälkeen, noin vuodessa. Olin alapäästäni selvästi orgasmiherkempi kuin ennen!

Ei ole normaalia.

Rakastaa voi lastaan yli kaiken mutta mun mielestä vanhempien onnellinen parisuhde on aina ykkönen - ilman sitä ei lapsella ole onnellista ja tasapainoista kotia! Joku varmaan voi ylläpitää sitä kakkavaippojen seassa mutta onhan se luksusta kun saa edes hetken keskittyä vaan siihen omaan rakastettuun puolisoon ilman että joku huutaa pyyhkimään juuri kun on päässyt halaamaan ja suutelemaan toista.

Vierailija kirjoitti:

Noinkin voi todella käydä. Varaudu henkisesti. Mäkin kuvittelin raskaana ollessani, etten oikein ole äitityyppiä ja menisin tietenkin takaisin töihin niin aikaisin kuin mahdollista yms. Mä siis oikeasti murehdin, että mahtaako mulla olla edes äidinvaistoja ja tulenkohan rakastamaan lastani todella. Mutta kuinkas kävikään! Musta kuoriutui oikein kunnon mamma. Rakastankin yli kaiken lastani, enkä kestäisi (ainakaan vielä) eroa hänestä. Ajatella, mä osaankin olla höppänä ja hassutella lapsen kanssa. Ja tosiaan, heitin hyvin nopsaan romukoppaan aikaisin töihin meno aikeeni ja ajatukseni vauvan hoitoon laittamisesta. Miten ne ajatukset muuttuivatkin noin totaalisesti?

Sama. Minä olin jämäkkä ja rationaalinen vahva nainen, joka kasvattaa lapsensa tiukalla otteella ja patistaa olemaan reipas ja ahkera. Töihin menen takaisin kun lapsi on vuoden, lapsi oppii hoidossa jo vähän elämästä ja pitämään puoliaan! Ja miten kävi... Aion olla kotona kunnes lapsi on kolme ettei hänen tarvitse kohdata sitä maailmaa ihan vielä, leivomme kotona pullaa ja hassuttelemme! Ehtii sitä olla kova ja vahva sitten joskus.. Tuitui.

Parisuhde on usein koetuksella kyllä pikkulapsivaiheessa. Koska äiti on niin vauvan lumoissa että unohtaa miehen kokonaan ja sit mies on ulkopuolinen ja onneton ja kasvaa sitten erilleen pikkuhiljaa tai pettää ja lopulta saattaa lähtee käveleekin kun uusi rakas jo valmiina. Sit sama homma alusta...

Noin kärjistettynä usein käy. On kuitenkin sinusta itsestä kiinni miten teille käy. Jos haluat pitää parisuhteen niin kannattaa miestäkin huomioida välillä. Ja keskustella asioista ja muistaa että rankka aika on vaan väliaikainen vaihe. Kannattaa yrittää niitä parisuhteitaki hoitaa vaikka tottakai ymmärtää että lapsi on tärkein ja menee etusijalle. On kuitenkin niin paljon ihmisen omista valinnoista kiinni miten parisuhteelle lopulta käy. Sekin vaatii toisen huomioimista ja kunnioittamista. Vaikka pelkkiä halauksia edes Jos ei seksiin pysty/jaksa.

Kannattaa keskustella miehen kanssa jo nyt että miten rankoissa ajanjaksoissa toimitaan. Moni purkaa väsymystä ja kiukkua puolisoon vaikka sillä ei ois mitään tekemistä sen kanssa. Siitä se Ikävä kierre sitten lähtee ku molemmat tiuskii toisilleen eikä ymmärrä että se tilanne on ärsyttää kaikkine univelkoineen eikä se puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä väliä, jos se on pariskunnan oma yhteinen tahto? 

Sinua pelottaa etukäteen, että muutut ja mielesi muuttuu?

Miksi? 

Tuohan on samaa kuin jos etukäteen pelkäisi, että huhuh, elämäni menee pilalle jos alan tykätä enemmän maksalaatikosta rusinoilla kuin ilman.

Sitten kun mieli on muuttunut, arvostaa sitä toista asiaa, eikä se enää tunnu mitenkään huonolta jutulta. Siksi on turhaa etukäteen murehtia.

Sitä paitsi, rakkaus omaan lapseen ON jotakin aivan mullistavaa. Sitä ei voi lapseton tajuta, miten paljon syvempi ja kouraisevampi se tunne on kuin rakkaus hyvään mieheenkään.

Toki se on erilaista, ei seksuaalista. Ja seksuaalinen kiintymys mieheen pysyy kyllä, vaikka seksiä useimmilla onkin vähemmän ekana vauvavuonna valvomisen ja väsymyksen ja hormonien heilahtelun takia.

Ei kannata silläkään rintamalla heittää kirvestä kaivoon - ainakin meillä seksielämä parani synnytysten jälkeen, noin vuodessa. Olin alapäästäni selvästi orgasmiherkempi kuin ennen!

Kyllä, kuulun niihin ihmisiin jotka huoletii asioita etukäteen. En toki turhanpäiväisiä/sellaisia joilla ei ole niin väliä (viitaten maksalaatikko esimerkkiisi). Mutta ihan sama kun äitini sairastui syöpään, niin pelkäsin että hän kuolee siihen ja olin huolissani hänen jaksamisestaan, vaikka nyt näyttää siltä, että syöpä on selätetty.

Seksin väheneminen ei huolestuta ja vaikeista ajoista on selvitty, mutta pelottaa se että kadotan totaalisesti yhteyden mieheeni. Siten ettei ole mitään puhuttavaa ja että jännittäisin etukäteen yhdessä vietettävää aikaa (kuten blogissa kerrottiin). Minusta on ihana viettää miehen kanssa aikaa ja tehdä yhdessä asioita. Pelottaa että tämä muuttuu täysin. Etenkin että minä muutun ja menen vauvakuplaan YKSIN, enkä päästä miestä sinne. Tottakai rakkaus lapseen on erilaista (rakastan häntä jo nyt), mutta pelkään että rakkaus mieheen "katoaa".

-ap

Se että lähdetään kahdestaan mutta ei pysytä päätöksessä vaan hetaan lapsi esim. lomalle kuitenkin mukaan ei kuulosta kauhean tavalliselta. Tavallisemmalta kuulostaa se että loma tai irtiotto arjesta joudutaan perumaan kun lapsi sairastuu tms. Toisaalta melko tavalliselta kuulostaa sekin että ei edes lähdetä mihinkään kahdestaan koska ei haluta tai voida olla erossa lapsesta.