Kerroin työssä kuulumiset, ilman että hän kysyi. Se oli virhe!
Kerroin työkaverille että "löysin hyvän polkupyörän eikä maksanut tuhottomasti. Poljin sillä tänään töihin :)"
Ja hän vastasi "Niin?" Ihan kunnon kysyvällä äänellä. Menin ihan hämilleni ja hihittelin itseni ulos tilanteesta.
Kommentit (27)
Mulla kanssa yks työkaveri tollanen tampio, olen päätynyt ratkaisuun olla puhumatta mitään. Vuorot hänen kanssa yhtäaikaa on kyllä tuskaisen pitkiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa yks työkaveri tollanen tampio, olen päätynyt ratkaisuun olla puhumatta mitään. Vuorot hänen kanssa yhtäaikaa on kyllä tuskaisen pitkiä.
Mun työvuorojen putuus määräytyy työtehtävien määrästä eikä työkaverin juttutuulesta.
Mitä tuohon olisi voinut vastata?
Hienoa? Hyvä hyvä??
Olisin itsekin jäänyt odottamaan jatkoa ja ihmetellyt, että missä se jutun pääpointti on. Pyörän ostit ja tulit sillä töihin. Niin?
Työkaverisi on sosiaalisesti kömpelö. Itekään en ole smalltalkmestari, mutta tällaiseen sentään pystyn minäkin. :)
Vierailija kirjoitti:
Työkaverisi on sosiaalisesti kömpelö. Itekään en ole smalltalkmestari, mutta tällaiseen sentään pystyn minäkin. :)
Mitä olisit vastannut?
Ei kaikki jaksa, halua tai osaa puhua niitänäitä töissä. Mitä tuohon olis sitten pitäny vastata? "Aijaa, minkälaisen? Paljon maksoi?" vai mitäkähä?
Sitä ei mitä ilmeisimmin kiinnostanut yksityiskohdat sun pyörästä, joten jäi odottamaan jotain kiinnostavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverisi on sosiaalisesti kömpelö. Itekään en ole smalltalkmestari, mutta tällaiseen sentään pystyn minäkin. :)
Mitä olisit vastannut?
Miksi suomalaiset niin usein ajattelee, että jokainen sana joka sieltä suusta tulee pitäisi olla jotenkin merkittävä, ettei vaan turhia löpistä..
Tuossa yllä olevassakin on kyseessä ihan yleinen hyvä tapa ja sosiaalinen käyttäytyminen. Ei sen vastauksen tulekaan olla oikea tai merkityksellinen, vaan kohtelias!
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki jaksa, halua tai osaa puhua niitänäitä töissä. Mitä tuohon olis sitten pitäny vastata? "Aijaa, minkälaisen? Paljon maksoi?" vai mitäkähä?
"Sehän on mukavaa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverisi on sosiaalisesti kömpelö. Itekään en ole smalltalkmestari, mutta tällaiseen sentään pystyn minäkin. :)
Mitä olisit vastannut?
"Kiva juttu, pyöräily on munkin mielestä hirveän kätevä kulkuväline nyt lumien sulatessa."
"Vau, mistä löysit niin hyvän tarjouksen? Itsekin tykkäisin pyöräillä töihin, jos asuisin hitusen lähempänä!"
"Hyvä homma! Itse en tosin ole koskaan pyöräilystä tykännyt, mutta ensi kesänä ajattelin opetella rullaluistelemaan!"
Jne. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverisi on sosiaalisesti kömpelö. Itekään en ole smalltalkmestari, mutta tällaiseen sentään pystyn minäkin. :)
Mitä olisit vastannut?
Aha, ok, hienoo että jaksat polkee fillarilla näin talvellakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki jaksa, halua tai osaa puhua niitänäitä töissä. Mitä tuohon olis sitten pitäny vastata? "Aijaa, minkälaisen? Paljon maksoi?" vai mitäkähä?
Sitä ei mitä ilmeisimmin kiinnostanut yksityiskohdat sun pyörästä, joten jäi odottamaan jotain kiinnostavampaa.
Näin ulkosuomalaisena jaksan ihmetellä joidenkin suomalaisten epäkohteliaisuutta. Miksi on niin vaikeaa edes sen yhden hetken näytellä kiinnostunutta työkaveristaan? Se ei vie kuin hetken, ja uskaltaisin väittää että molemmille osapuolille tulee loppujen lopuksi hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuohon olisi voinut vastata?
Hienoa? Hyvä hyvä??
Olisin itsekin jäänyt odottamaan jatkoa ja ihmetellyt, että missä se jutun pääpointti on. Pyörän ostit ja tulit sillä töihin. Niin?
Asperger?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverisi on sosiaalisesti kömpelö. Itekään en ole smalltalkmestari, mutta tällaiseen sentään pystyn minäkin. :)
Mitä olisit vastannut?
Miksi suomalaiset niin usein ajattelee, että jokainen sana joka sieltä suusta tulee pitäisi olla jotenkin merkittävä, ettei vaan turhia löpistä..
Tuossa yllä olevassakin on kyseessä ihan yleinen hyvä tapa ja sosiaalinen käyttäytyminen. Ei sen vastauksen tulekaan olla oikea tai merkityksellinen, vaan kohtelias!
Millainen olisi sitten ollut kohtelias vastaus? Minulla ei ainakaan ole hajuakaan, että mitä olisin vastannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverisi on sosiaalisesti kömpelö. Itekään en ole smalltalkmestari, mutta tällaiseen sentään pystyn minäkin. :)
Mitä olisit vastannut?
"Kiva juttu, pyöräily on munkin mielestä hirveän kätevä kulkuväline nyt lumien sulatessa."
"Vau, mistä löysit niin hyvän tarjouksen? Itsekin tykkäisin pyöräillä töihin, jos asuisin hitusen lähempänä!"
"Hyvä homma! Itse en tosin ole koskaan pyöräilystä tykännyt, mutta ensi kesänä ajattelin opetella rullaluistelemaan!"
Jne. Jne.
Eikö se ole epäkohteliasta ruveta puhumaan itsestään, kun toinen on tohkeissaan pyörästään? Eikö kohteliaampaa olisi juuri kannustaa häntä kertomaan lisää, eli kysyä: "Niin?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverisi on sosiaalisesti kömpelö. Itekään en ole smalltalkmestari, mutta tällaiseen sentään pystyn minäkin. :)
Mitä olisit vastannut?
"Kiva juttu, pyöräily on munkin mielestä hirveän kätevä kulkuväline nyt lumien sulatessa."
"Vau, mistä löysit niin hyvän tarjouksen? Itsekin tykkäisin pyöräillä töihin, jos asuisin hitusen lähempänä!"
"Hyvä homma! Itse en tosin ole koskaan pyöräilystä tykännyt, mutta ensi kesänä ajattelin opetella rullaluistelemaan!"
Jne. Jne.
Just näin normaalit ihmiset juttelee, ottaa ikään kuin kopin kun toinen aloittaa juttelun. Meissä suomalaisissa on valitettavasti paljon tuollaisia moukkia, joilta puuttuu alkeellisetkin
kommunikointikyvyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki jaksa, halua tai osaa puhua niitänäitä töissä. Mitä tuohon olis sitten pitäny vastata? "Aijaa, minkälaisen? Paljon maksoi?" vai mitäkähä?
Sitä ei mitä ilmeisimmin kiinnostanut yksityiskohdat sun pyörästä, joten jäi odottamaan jotain kiinnostavampaa.
Voi hyvänen aika, ootko nyt ihan tosissasi?!
Minä taas pidän enemmän suomalaisesta tavasta keskustella. Kysytään toiselta jos haluaa kuulla, ei siksi että on pakko. Jenkkityylinen höpöttäminen on epäaitoa. Siellä ihmisiä ei oikeasti kiinnosta mitä toiselle kuuluu, puhutaan vain lämpimikseen. Sellainen esittäminen ahdistaa mua, ei voi oikeasti tietää mitä toinen ajattelee.
Miks hänen pitäisi jutella kanssasi, jos laki ei siihen velvoita?