Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksette vastaa ystävienne viesteihin?
01.03.2017 |
Olen alkanut vähitellen ihmetellä, mikä juttu tämä on.
Minulla siis on useampi ystävä, tuttava tai muu, joiden kanssa tavataan säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen aika usein se, joka jotain ehdottaa, ja käsittääkseni muillakin on kivaa sitten, kun nähdään. Puhutaan syvällisiäkin ihan vastavuoroisesti, saan vierailukutsuja ym.
Mutta on ihan tavallista, että jos esim. laittaa viestiä yhdelle ja kysyy, haluaisiko kahden päivän päästä mennä kahville, niin tämä kyllä nähtävästi lukee sen viestin, muttei vain koskaan vastaa yhtään mitään. Seuraavalla kerralla sitten, kun hänelle sopiikin, niin johan osaa kirjoittaa. Samaa hommaa, jos toinen tuttuni ehdottaa jotain minulle ja kolmannelle, niin minä kyllä kerron, sopiiko vai eikö, mutta se kolmas näkyy lukevan meidän kaikki viestit, muttei sitten kerro, ettei sovi, jollei häneltä sitä ihan erikseen kysytä.
Onko siis ihan oikeasti niin suuri vaiva laittaa vaikka siihen Whatsappiin tai Messengeriin tai mihin vain, että enpä vielä tiedä, ilmoitan jos tulen? Tai en nyt tällä kertaa pääse/jaksa tulla? Ei ole suurista kansanjuhlista kyse vaan ihan toisensa tuntevista ihmisistä mahdollisesti jossain kahvilla tai muussa pikku riennossa, josta kieltäytymisenkään ei pitäisi aiheuttaa kauheaa draamaa. Kun nyt vain suvaitsisi jotain laittaa.
Aika monta kertaa ollaan sitten voitu vain todeta paikan päällä, että eipä sitten ilmeisesti tarvitse sitä kolmatta tai neljättä tällä kertaa odotella, kun ei koskaan mitään vastannut. Sentään itsekseni en lähde tietenkään minnekään odottelemaan, jos meitä olisi vain me kaksi.
Ihmettelen vain, kun itselleni ei tulisi mieleenikään toimia näin. Kyse ei todellakaan ole mistään välttelystä, koska sitten toisella kerralla taas lähdetään ihan mielellään mukaan.
Kommentit (27)
Eli jos sinulta ja kaveriltasi Kylliltä kysyisi kolmas kaverinne Martta, että lähdette te kaksi kanssani leffaan, niin lymyäisit siellä taustalla koko ajan, kun Kylli ja Martta keskustelisivat, mikä leffa se olisikaan? Tietäisit, ettet pääse, mutta et vain kertoisi sitä? Ja lopulta Kylli ja Martta olisivat popcornit käsissä leffateatterissa ja toteaisivat, että et ilmeisesti halunnut tai päässyt tai ehkä tämä leffavalinta ei ollut mieleinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aina vastaa viesteihin. Tykkään että mulle soitetaan ja silloin vastaan aina!
Vierailija kirjoitti:
En aina vastaa viesteihin. Tykkään että mulle soitetaan ja silloin vastaan aina!
Ehkä kannattaisi lopettaa se viestien lukeminenkin eri sovelluksissa, jos ei kerran tykkää vastata edes parilla sanalla niihin.
Ja tässä on siis vielä se, ettei oikein enää edes huvittaisi kysyäkään joitakin ihmisiä, vaikka nämä sitten joskus ovatkin innolla mukana. Se esimerkin leffaan menon sopiminenkin jää venumaan, kun odotellaan sen kolmannen vastausta, kunnes ymmärretään, että vaikeneminen on tällä kertaa ilmeisesti kieltäytymisen merkki..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on ja itsekin ihmettelen mikä saa ihmisen käyttäytymään näin.
Esimerkkinä eräs tuttu, jonka kanssa yhteisten tapaamisten sopiminen meni siten, että laitoin ensin viestin. Tämän jälkeen annoin pari päivää miettimisaikaa ja soitin. Monesti hän oli sitten kuitenkin tulossa. Jos taas soitin suoraan ilman viestittelyä, oli monesti vastaus, että "pitää jutella asiasta ensin miehen kanssa".
Sitten kyllästyin soitteluun viestittelyn jälkeen ja laitoin viestiin, että ilmoitathan viimeistään tiettynä päivänä. Tämä silloin, kun oltiin menossa porukalla vaikka brunssille tai syömään, jolloin kannatti tehdä pöytävaraus. Sekin tuntui aika tylsältä, että pitäisi muka laittaa jokin "vastausta pyydetään" kommentti viesteihin, joihin vastaamisen luulisi olevan helppoa.
Kokonaan lopetin yhteydenpidon tähän tuttuun, kun eräällä kerralla ehdotin tiettyyn tapahtumaan menoa ja näin hänen lukeneen viestin WhatsAppissa. Menin tapahtumaan sitten yksin, sillä eipä hän vastannut. Heti seuraavana päivänä tuli pahoittelua, että oli unohtanut vastata. Kuittaisin siihen jotain lyhyesti.
Kummallista tässäkin tutussa on se, että kyllä hän on minuun yhteydessä toisinaan. Vasta hän oli ihan kutsumassa itse itseään kotiini kylään erään toisen tutun kautta. Maku tästä tutusta on itsellä mennyt ja itse olen lopettanut yhteydenpidon siihen suuntaan.
Mä olen viime aikoina tehnyt usein noin. En myöskään usein vastaa puhelimeen. Syy: olen stressaantunut niin pahasti että olen ihan burnoutin rajoilla. En vaan töiden jälkeen usein kestä minkäänlaista kommunikaatiota kenenkään kanssa, tarvitsen totaalista hiljaisuutta ja rauhaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään vastaile kovinkaan usein.
Näitä lörppäsuita on ihan piisolle asti! Parasta meininkiä on kun vieras tulee kylään niin häneltä menee puolet ajasta tekstailuihin, tai puhelimeen vastaamiseen. Isäntäväki saa siinä vieressä olla moilasena vaan, kun voisi olla oikeaakin tekemistä.
Tätä mietin koko ajan!! Yhdelle kaverille kyl apu aina kelpaa ja ku haluu jutella jostain niin viestiä kyl tulee. Muuten ei koskaan vastaa viesteihin edes päiväs vaikka kyl käy ne lukemassa! Joskus ois tulossa yökylään mut ei vastaa moneen päivään ku kysyy et millon tulee ja sit päivää ennen ilmottaa et tuun/en tuu. Mitään ei voi suunnitella! Joskus kysyy et mitä kuuluu, vastaan ja sit ei taas kuulu mitään viikkoon. Jos sovitaan et soitellaan nii ei välttämättä vastaa ja väitää et on ollu nukkumas jo kuudelta vaikka on paikalla facebookis. Muutenkii on kokoajan faces sillonkin kun on käymäs. Koko ajan mietin ystävyyden lopettamista ku en enään jaksa seinälle puhumista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä mietin koko ajan!! Yhdelle kaverille kyl apu aina kelpaa ja ku haluu jutella jostain niin viestiä kyl tulee. Muuten ei koskaan vastaa viesteihin edes päiväs vaikka kyl käy ne lukemassa! Joskus ois tulossa yökylään mut ei vastaa moneen päivään ku kysyy et millon tulee ja sit päivää ennen ilmottaa et tuun/en tuu. Mitään ei voi suunnitella! Joskus kysyy et mitä kuuluu, vastaan ja sit ei taas kuulu mitään viikkoon. Jos sovitaan et soitellaan nii ei välttämättä vastaa ja väitää et on ollu nukkumas jo kuudelta vaikka on paikalla facebookis. Muutenkii on kokoajan faces sillonkin kun on käymäs. Koko ajan mietin ystävyyden lopettamista ku en enään jaksa seinälle puhumista!
Vähän vaikuttaa, että kaverisi käyttää sinua hyväkseen. Jos vain apu ja "ilmainen hotelli" kiinnostaa, niin ottaisin kyllä etäisyyttä tuollaisesta ihmisestä. Omalle kohdalle on sattunut näitä myös ja en ole jäänyt ketään hyötyjää kaipaamaan, kun olen yhteydenpidon lopettanut.
Itse olen tällainen. Kännykällä kirjoittaminen esim faceen on työlästä enkä jaksa näpytellä vastauksia epätärkeisiin kysymyksiin heti, jolloin joskus unohdan kokonaan vastaamisen. Jos kysymys on selkeästi esitetty kuten "oletko tulossa" tms niin vastaan mutta jos samassa ketjussa on jo 15s viesti jostain että "heh heh kiva taas kohta nähdä" niin en kyllä jaksa enää pitkittää viestittelyä.
Toinen tilanne on jos kysymys on niin laaja että vastaamiseen menee ikuisuus: odotan mieluummin hetkeä kun olen koneella jolloin vastaaminen on 1000 kertaa helpompaa kuin jollain kämäsellä kosketusnäytöllä kirjoittaminen. Tällöinkin joskus unohtuu vastaaminen.
Kolmas tilanne syntyy jos olen töissä tekemässä jotain tärkeää. Face pyörii taustalla jolloin rekisteröin mitä tapahtuu mutten ehdi juttelemaan syvällisemmin. Tällöin yleensä kommentoin kaikkea vain hyvin lyhyesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen viime aikoina tehnyt usein noin. En myöskään usein vastaa puhelimeen. Syy: olen stressaantunut niin pahasti että olen ihan burnoutin rajoilla. En vaan töiden jälkeen usein kestä minkäänlaista kommunikaatiota kenenkään kanssa, tarvitsen totaalista hiljaisuutta ja rauhaa yksin.
Kuitenkin luet niitä viestejä? Et jaksa vastata "joku toinen kerta"?
"Vaikka on läsnä facebookissa" just. Mäkin olin tänään koko päivän läsnä facebookissa pöytäkoneellani, kun unohdin aamulla kirjata itseni ulos. Tosiasiassa olen ollut monen kymmenen kilometrin päässä ja liian kiireinen vastatakseni kellekään niitä näitä höpisijälle puhelimella, vaikka viestit olenkin lukenut (koska niissä monesti on myös tärkeitä asioita). Eikä sitä sitten illalla enää muista, ketkä on päivän mittaan höpisseet jonninjoutavia ja jääneet odottamaan vastausta. Eikä jaksa tarkistaakaan.
Ongelma tässä ap:llakin taitaa olla se, että ap suhtautuu eri tavalla viestintävälineeseen kuin ap:n kaveri. Eikä eroa ymmärretä itse.
Tavallaan inhottavaa tää nykytekniikka, joka saa toiset luulemaan, että aina on pakko olla tavoitettavissa koko maailmalle. Toisaalta kiva, että aina voi olla tavoitettavissa oikeasti tärkeille asioille. Parasta on se, että aina voi sulkea laitteet, kun ei enää jaksa. Enkä muuten enää keittele kahveja puhelinriippuvaisille tuttaville, mitta tuli näitä joka viestiin vastaavia täyteen jo vuosia sitten. Kun on se oikeakin elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
It-opiskelija kirjoitti:
Itse olen tällainen. Kännykällä kirjoittaminen esim faceen on työlästä enkä jaksa näpytellä vastauksia epätärkeisiin kysymyksiin heti, jolloin joskus unohdan kokonaan vastaamisen. Jos kysymys on selkeästi esitetty kuten "oletko tulossa" tms niin vastaan mutta jos samassa ketjussa on jo 15s viesti jostain että "heh heh kiva taas kohta nähdä" niin en kyllä jaksa enää pitkittää viestittelyä.
Toinen tilanne on jos kysymys on niin laaja että vastaamiseen menee ikuisuus: odotan mieluummin hetkeä kun olen koneella jolloin vastaaminen on 1000 kertaa helpompaa kuin jollain kämäsellä kosketusnäytöllä kirjoittaminen. Tällöinkin joskus unohtuu vastaaminen.
Kolmas tilanne syntyy jos olen töissä tekemässä jotain tärkeää. Face pyörii taustalla jolloin rekisteröin mitä tapahtuu mutten ehdi juttelemaan syvällisemmin. Tällöin yleensä kommentoin kaikkea vain hyvin lyhyesti.
Avainsanat: "epätärkeät kysymykset". Ystävillesi tapaamisesi olisi siis iloinen ja toivottu asia, mutta jätät heidät mieluummin ihmettelemään kuin vastaat parilla sanalla. Sinustakin saattaa tulla "epätärkeä" tapaamisissa, kun kyllästyvät.
Ymmärrän viesteihin vastaamattomuuteen hyvin silloin, mikäli haluaa ottaa etäisyyttä viestin lähettäjään. Se on täysin ok.
Sen sijaan en ymmärrä sellaista, että nämä "vastaamattomat" kyllä ehtivät hyvin viestitellä, kun tarvitsevat jotain.
Yhden opiskeluaikaisen kaverin kanssa oltiin satunnaisesti yhteyksissä. Jossain vaiheessa yhteydenpitoa oli enää muutama viesti vuodessa. Muistan viimeisimmän puheluni hänelle vieläkin. Olin laittanut kaksi viestiä, mutten ollut saanut vastausta, joten soitin. Tämä kaverini sitten totesi, että "mitä mulle enää soittelet, kun en vastaa viesteihisikään".
Ok, eihän siinä mitään, en ollut enää yhteydessä. Kieltämättä oli aika apea olo enkä missään tapauksessa ollut halunnut häntä yhteydenpidolla ahdistella tms.
Vaan tästä noin vuoden kuluttua hän oli tulossa otti itse yhteyttä. Asianaan hänellä oli kysyä minun kotoani yöpaikkaa viikonlopuksi. Onneksi olin juuri tuona ajankohtana muualla, joten kieltäydyin majoituksesta.
Jäi sitten hieman outo sivumaku tästä ihmisestä, kun miksi oli yökylään itseään tarjoamassa, kun oli selvästi ilmaissut, ettei enää halua minun olevan yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
"Vaikka on läsnä facebookissa" just. Mäkin olin tänään koko päivän läsnä facebookissa pöytäkoneellani, kun unohdin aamulla kirjata itseni ulos. Tosiasiassa olen ollut monen kymmenen kilometrin päässä ja liian kiireinen vastatakseni kellekään niitä näitä höpisijälle puhelimella, vaikka viestit olenkin lukenut (koska niissä monesti on myös tärkeitä asioita). Eikä sitä sitten illalla enää muista, ketkä on päivän mittaan höpisseet jonninjoutavia ja jääneet odottamaan vastausta. Eikä jaksa tarkistaakaan.
Ongelma tässä ap:llakin taitaa olla se, että ap suhtautuu eri tavalla viestintävälineeseen kuin ap:n kaveri. Eikä eroa ymmärretä itse.
Tavallaan inhottavaa tää nykytekniikka, joka saa toiset luulemaan, että aina on pakko olla tavoitettavissa koko maailmalle. Toisaalta kiva, että aina voi olla tavoitettavissa oikeasti tärkeille asioille. Parasta on se, että aina voi sulkea laitteet, kun ei enää jaksa. Enkä muuten enää keittele kahveja puhelinriippuvaisille tuttaville, mitta tuli näitä joka viestiin vastaavia täyteen jo vuosia sitten. Kun on se oikeakin elämä.
Ei kyse ole siitä, että joku kyttäisi, onko joku toinen ihan yleisesti jossain Facebookissa tai muussa. Niihin viestisovelluksiin jää merkintä nimenomaan siitä, kun ko. henkilö on lukenut juuri sen viestin. Onhan se nyt aika omituista käytöstä, että seurailee vaikka kolmantena kahden kaverinsa jokaista viestiä siitä leffaan tai kahville menosta, muttei muka riitä aika vastata parilla sanalla: "en pääse, pitäkää hauskaa".
Siis jossain ryhmäkeskustelussa? :D No ehkä ne olettaa kysyjällä olevan sen verran korkee äo, ettei se odota ilman vastausta leffaan :D eri asia kun laittaa henkilökohtasen viestin, eikä lärpätä jossain ryhmässä.
Ei whatzissakaan päivystetä 24/7. Saatan kuitata ryhmäkeskustelun luetuksi lukematta sitä.
Totta kai henkilökohtainen kysymys, jos haluaa toisen vastaavan henkilökohtaisesti. Ihan sama ketä sinne leffaan on lähössä.
Ihan turhaa mielensäpahottamista.
Miksi sun ystävien pitäs jatkuvasti lukia jptakk ryhmäkeskustelua. Oikeetaki elämää on toisilla.
Ja taas tuossa oli se "oikeasti tärkeät asiat". Minusta pienissä, pitkän linjan ystäväpiireissä vain on oikeasti tärkeää kunnioittaa toisia edes sen verran, että kertoisi viikonkin sisällä, onko tulossa vai ei, kun nähtävästi kuitenkin ihan jokaisen viestin asiasta lukee. Jos ystävyys ei olekaan edes perushuomaavaisuuden arvoista, niin saa minun puolestani kökkiä kotona. Myös silloin, kun tällaiselle itselleen sopisikin nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Siis jossain ryhmäkeskustelussa? :D No ehkä ne olettaa kysyjällä olevan sen verran korkee äo, ettei se odota ilman vastausta leffaan :D eri asia kun laittaa henkilökohtasen viestin, eikä lärpätä jossain ryhmässä.
Ei whatzissakaan päivystetä 24/7. Saatan kuitata ryhmäkeskustelun luetuksi lukematta sitä.
Totta kai henkilökohtainen kysymys, jos haluaa toisen vastaavan henkilökohtaisesti. Ihan sama ketä sinne leffaan on lähössä.
Ihan turhaa mielensäpahottamista.
Miksi sun ystävien pitäs jatkuvasti lukia jptakk ryhmäkeskustelua. Oikeetaki elämää on toisilla.
Facebookin Messengerissä ja Whatsappissa näkyy kyllä nimenomaan, onko lukenut ko viestin. Jos on se kolmen periaatteessa ystävän joukko, josta yksi kysyy toisia vaikka siihen leffaan ja vain toinen vastaa kolmannen lukiessa viestejä ilman mitään vastausta parikin päivää. Niin arvaapa vain, viitsivätkö nämä toiset "korkean äo:n" ihmiset aina vain sitä lymyilijää kysyä minnekään, kun aina saa arvailla, tuleeko vai ei.
Alue: Aihe vapaa
Jossain viestiketjussa voisin myös toimia noin, eli ilmoitan jos tulen ja muuten en jaksaisi selitellä. Olen sellainen, että käytän aikaa kirjoitusten muotoiluun. Mutta jos joku kysyy vaikka tekstiviestillä, vastaan aina.