Haettiinko ennen töitä niin että marssittiin vain paikalle kysymään töitä?

Noin mä ainakin tein. Enkä ollut työttömänä. Mutta se oli silloin ennen :)

No esimerkiks niin. Mä oon tainnut melkein kaikki työpaikkani saada "epävirallisesti", jollain lailla tutunkauppana, en ole eläissäni tainnut lähettää kuin pari työhakemusta (ja nyt siis ikää +50).

No niin se menee edelleen sukulaisen firmassa. Kertaakaan eivät ole hakeneet työntekijää.

Ainakin raksamiehet kiertelivät työmaita ja kyselivät pomoilta töitä, mutta tästä on kymmeniä vuosia.

Yleensä tunnettiin työpaikalta joku , joka tavallaan suositteli tai tiesi, että siellä on töitä. Samalla tavalla nuoret Keski-Euroopassa saa hanttihommia, tuttu on baarimikkoja jossain ja kysyy pomolta, olisiko kaverillekin töitä. Usein on.

Eipä sitä silloin ollut muuta konstia. Toisaalta pomotkin olivat usein paikalla. Nyt jos vaikka tuut meiltä kysymään, niin pomo on paikalla ehkä 30 % työajasta ja jos onkin, käskee lähettää sähköpostia eikä ota vastaan. Niin paljon on nykyään koulutuksia, palavereja, asiakaskäyntejä, työmaakäyntejä ym. Käytännössä se voi toimia nykyään vain ihan pienissä asiakaspalvelufirmoissa. Muissa tosin harvoin. 

Eikä työntekijässä ole välttämättä mitään vikaa, on vain huonoa tuuria. Työelämä on täynnä tunareita ja työttömäksi jää ihan hyviä tyyppejä. Eikä se palkkaus osu aina parhaaseen. 

Tiedän 60-luvulla isosiskoni saaneen töitä juuri niin. Hän näki ison virastotalon ja meni kysymään työtä. Ja sai.

No, minä - suuriin ikäluokkiin kuuluva - ainakin sain työpaikkani niin, että näin lehdessä ilmoituksen työstä, jonka arvelin sopivan itselleni, kirjoitin hakemuksen ja loppu samoin kuin nykyäänkin, eli kutsu haastatteluun (tai sitten ei) jne. Tällä lailla toimin kaikkien työpaikkojeni kanssa. Ennen internetiä ja digitalisaatiota työpaikoista tosiaan laitettiin ilmoitus lehteen.

Juu esim. isäni vaan meni tehtaanjohtajan juttusille ja aloitti työt seuraavalla viikolla.

Äitilleni taas kävi niin, että hänet soitettiin töihin tyyliin "oot kuulemma hyvä keittiössä, tuutko töihin meille".

Kyllä, ennen nettiä tehtiin näin.

Olen 53 ja kaikki työni nuorena sain vain kävelemällä johonkin firmaan sisälle kysyäkseni töitä. Oi hyviä aikoja.

Nykyisinhän työnhaku on kuin jotain talent showta ja töitä saadakseen täytyy olla tuuria että syntyy oikeaan sukuun.

Tiedän kirjastotätin, jolla ei ole akateemista koulutusta. Ei edes korkea koulupohjaa, on vain ylioppilas.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kirjastotätin, jolla ei ole akateemista koulutusta. Ei edes korkea koulupohjaa, on vain ylioppilas.

Kirjastotäti nyt ei ole mikään ammattinimike. Kirjastoissa on töissä monenlaisilla koulutuksilla varustettuja ihmisiä: kirjastonhoitajia ja informaatikkoja, joilla on korkeakoulutukinto, kirjastovirkailijoita, joilla on opistotason koulutus, on harjoittelijoita, työllistettyjä, sivareita jne. Ja on myös avustavissa tehtävissä olevia ihmisiä, joilta ei vaadita mitään tiettyä koulutusta. Jokainen kirjastossa näkemäsi täti ei siis ole kirjastonhoitaja.

No joskus 60-luvulla saattoi päästä lautapojaksi kun meni sahalle kysymään, mutta eihän kukaan enää tuollaisia pazkahommia tee.

Minä olen saanut 7 vuoden sisällä kaksi työpaikkaa kävelemällä sisään ja kysymällä. Kai se on niin harvinaista nykyään, että toimii :)

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saanut 7 vuoden sisällä kaksi työpaikkaa kävelemällä sisään ja kysymällä. Kai se on niin harvinaista nykyään, että toimii :)

Ja toinen näistä oli ihan kahvilatyö, toinen vaati alan koulutusta.

Ei aikoinaan ollut isoja rekrytointiyksikköjä eikä mietitty, että onko se hyvä tyyppi. Riitti, että joku suositteli ja että osaamiselle oli tarvetta. Irtisanominenkin oli nopeampaa kuin nyt, ei käyty yt-neuvotteluja, ei ollut kuulemisia tms.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kirjastotätin, jolla ei ole akateemista koulutusta. Ei edes korkea koulupohjaa, on vain ylioppilas.

Mäkin oon ollu kirjastotätinä 80-luvulla ja ihan vaan peruskoulupohjalta. Ja sen työpaikan sain muuten soittamalla kirjaston johtajalle, joka pyysi haastatteluun. Oi niitä aikoja.

Olen 54 ja muistan kun olin nuorena työpaikassa joka ei kiinnostanut. Ruokatauolla menin naapurissa olevaan toimistoon kysymään töitä, kysyttiin vain että koska voit aloittaa. Niin helppoa työnhaku oli 1980-luvulla. Ei kysytty papereita, cv:tä eikä mitään. Riitti kun olit asiallisen näköinen.