Hei avioliitossa olevat työttömät puoliskot, kuvitteletteko ikinä, että kuinka teidän sitten kävisi, jos puolisonne kuolisi?
Minua pelottaa, jos niin kävisi, en jaksa uskoa, että selviäisin jatkossa yksin kaikesta.
Luotan kuitenkin siihen, että aikuiset lapseni jotenkin auttaisivat minua surun murtamana asioiden hoitamisessa.
Kertokaa tekin, joille on jo edellä mainitusti elämässänne käynytkin, kuinka te olette selvinneet yksin leskenä?
Toivonkin, että itse olisin ensin poistuva puolisko kuin aviomieheni sitten kunnes kuolema saapuu kohdallani.
Kommentit (4)
No jotenkin en usko, että selviäisin siitä surusta joko a) hengissä tai b) selväjärkisenä.
Taloudellisesti selviäisin hyvin, koska miehellä on henkivakuutus. Suru olisikin sitten asia erikseen, mutta voisipa siihenkin paremmin keskittyä kun ei tarvitsisi stressata muita asioita.
Ajattelen sitä joskus mutta siten jätän sen Herran haltuun. En mä itselleni työpaikkaa saa enää hankittua, joten näillä mennään. Ehkä lapset sitten ottaa äitimuorin nurkkiinsa.
Mietin välillä lähes pakkomielteisesti. Mitä kaikkea joudun myymään, voinko pitää auton, saanko mitään tukia, täytyykö myydä talo ja muuttaa(mihin?). Pelottaa, miten ihmeessä pärjäisin ilman häntä. Jos olisi itsellä töitä, ei pelottaisi niin paljon, eikä olisi edes aikaa miettiä tällaista.