Millainen tarina nimesi takana on?

Katsoin nimeni taakse, siellä ei ollut mitään.

Kaksi etunimeä, toinen on suvussa kulkeva (ja onneksi ajaton) nimi, eka on isoisoisoäidin etunimi, myös ajaton, valittu (äidin mukaan) koska se osataan ääntää ja kirjoittaa joka paikassa.

Nimeni eroaa sisarusparven muista nimistä. Sen lisäksi en saanut yhtään perintönimeä suvusta, muilla sisaruksilla sellainen on kaikilla. Olin väärää sukupuolta, turha lapsi ennen täysosumaa ja se näkyi kaikessa nimeä myöten.

Nimeni on kuulemma maailman kaunein naisen nimi. Tarinaa siinä ei muuta ole, kuin että se miellytti molempia vanhempiani. Kumpikin kuulemma oli tahollaan ajatellut juuri tätä nimeä. Joten riitaa valinnasta ei tullut. Nimi viittaa Kreikan taruihin.

Etunimeni on aikakautensa suosikkinimi,lapsena se tuntui tylsältä. Nyt aikuisena nimi on ihan kiva, tykkään. Toinen nimeni on sama kuin äidilläni, siitä en pidä ollenkaan. Vuosia häpesin enkä kenellekään koskaan sanonut. Nykyisin pärjään vähän paremmin ja olen tehnyt siitä alter egon lähinnä vitsinä. Jos olisin saanut tyttären, niin en olisi missään nimessä antanut sitä hänelle.

Poikani vitsailevat, että jos he saavat tyttären niin antavat sen nimen. Huh, kauhistuttaa koko ajatus.

5: Yhdessä kaveriperheessäni lapsille oli annettu toisiksi nimiksi Eufrasyne tai jotain yhtä kauheaa. Olisin itse hävennyt niin kolkolta kalskahtavaa, ei yhtään lapselle sopivaa nimeä.

Äitini fanitti Priscilla Presleytä ja Priscilla oli hänen mielestään maailman kaunein nainen. Priscilla esitti Jenna Wadea Dallasissa ja siitä sain nimeni; Jenna.

Mulle oli nimet ollut valmiina ja ristiäiskortissakin luki nuo nimet kauniilla käsialalla.

Pappikin oli jo paikalla kun pappani oli sanonut, ettei tuota nimeä voi laittaa, on koiran nimi... niinpä sitten jostain ihmeen syystä häntä kuunneltiin ja vaihdettiin molemmat nimet!

Ei riittänyt, että etunimi vaihdettiin kamalaksi, niin vielä toinenkin.

Mulla on tuo kortti vielä tallessa katkerana muistona.

Äitini on kertonut, että hänen mielestään se oli kaunis nimi, kelpaa siis minulle.

äitini halusi ilahduttaa? mahdollista tulevaa anoppia ja antoi minulle anopin kotimaisen(el isisi ulkomaalaisen) nimen.. ei anoppi ilahtunut nimeäni silti kannan :)

Ensimmäisen nimeni oli äitini mielestä kaunis ja vähän harvinainen siihen aikaan. Toisen ja kolmannen nimeni olen saanut isoäideiltäni, eli on suvussa liikkuvia nimiä. Jos itselleni lapsia vielä saan, niin aion nimet heille antaa oman tai mieheni suvusta.

Vierailija kirjoitti:

Nimeni on kuulemma maailman kaunein naisen nimi. Tarinaa siinä ei muuta ole, kuin että se miellytti molempia vanhempiani. Kumpikin kuulemma oli tahollaan ajatellut juuri tätä nimeä. Joten riitaa valinnasta ei tullut. Nimi viittaa Kreikan taruihin.

Ootko mahdollisesti Helena? Mäkin olen. Kummitäti ehdotti sitä ja se on toisena nimenä tädillä ja nyt jo edesmenneellä mummolla.

COCK IN THE ASS

Äitini oli puoliksi leikillään ja puoliksi tosissaan tekemässä minusta Ruusu Kielo Orvokkia, onneksi isä pisti vastaan :D Toinen nimi on Johanna, etunimi sellainen melko yleinen muttei muotinimi

Vanhemmillani oli (vääräksi osoittautunut) ennakkoaavistus, että olisin poika, joten he miettivät poikien nimiä valmiiksi. Jos olisin poika, olisin joko Jarkko tai Kimmo, todennäköisimmin Jarkko. Mutta kun minä olinkin tyttö, tuli kiire miettiä nimeä, ja äiti valitsi minulle sitten nimen Satu. Satu ei ollut vielä silloin kovin yleinen etunimi, mutta kolmisen kuukautta myöhemmin asiaan tuli perustavanlaatuinen muutos, kun Satu Östring valittiin Miss Suomeksi ja Satu-nimen varsinainen buumi sen jälkeen alkoi. Kaimoja minulla onkin nyttemmin tuhansittain.

Toisen nimeni sain vanhan iskelmän päähenkilön mukaan, koska se rimmasi sukunimeni kanssa, ja kolmas nimeni tuli äidiltä ja äidinäidiltä, joiden toisen nimen sain ensimmäisen kahden nimeni perään. Kolmessa sukupolvessa siis sama nimi nimirimpsussa.