Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kiusaajien vanhemmat näkevät lapsensa usein niin täydellisinä ja oikeudeamielisinä?
28.02.2017 |
Mistä johtuu tämä selkeä säännönmukaisuus: kiusaajien vanhempien mielestä heidän lapsensa eivät "koskaan tekisi pahaa kenellekään" ja omaavat "vahvan oikeustajun"? Kyse on lapsista, jotka toistuvasti tekevät vastoin sääntöjä, houkuttelevat kaveritkin pahantekoon - ja kiusaavat muita monenlaisia keinoin. Yleensä osaavat ovelasti kiusata ja houkutella hovia/pelkureita mukaan. Nämä vanhemmat hyökkäävät vihan puuskassaan kiusatun perhettä vastaan ja leimaavat lapsensa kiusaaman kaverin valehtelijaksi ja liian herkäksi kuvittelijaksi, vanhempia myöten. Monille osaavat uskottavasti asian ilmaistakin, monesti korkean yhteiskunnallisen statuksensa ja vahvan ilmaisunsa turvin, ja lopulta opettajatkin alkavat näkemään asian kiusaajan vanhemman "silmin".
Onko kyse lapsista, jotka osaavat huijata vanhempiaan niin taitavasti ja vanhemmat luottavat ja uskovat liikaa lapsiaan, korottavat liikaa korokkeelle? Vai onko kyse vanhemmista, jotka osaavat itsekin ovelat keinot keplotella - ja näin opettavat lapsilleenkin kiusaamisen jalon taidon, näyttämällä syyttömiltä ja reiluilta?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat näkevät yleensä asiassa vain yhden puolen, eli oman lapsen näkökulman. Tosiasiassa kiusaaja voi olla kiusattu ja toisinpäin ja kummatkin voivat syyllistyä kiusaamiseksi luokiteltavaan käytökseen.
Mitä tulee apn kysymykseen, kyllä on paljon vanhempia joiden lapset ovat muka oikeamielisiä, rehellisiä jnejne. Totuus voi olla aika karu. Miksi näin on, en tiedä. Lähtökohtaisesti kukaan lapsi ei ole mikään pyhimys.
Väitätkö että ei tule mitää eroa kasvatuksessa.
Jos vanhemmat usuttavat lapsensa kiusaamaan porukassa yhtä näyttämällä esimerkin takanapäin porukassa yhden kiusaamisesta.
Pilkka, vaino, väheksyntä.
Ja vanhemmat jotka eivät tahallisesti tee haittaa kenellekään porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa roolit usein muodostuvat ja juuri päsmärit ovat suosittuja koska suomessa ihaillaan tätä kärpästen herra tyylin kasvatusta. Että lapset keskenään opettelevat.
Koska päsmäreillä jotka määräävät kuka saa alkaa on usein häiriintyneet vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat näkevät yleensä asiassa vain yhden puolen, eli oman lapsen näkökulman. Tosiasiassa kiusaaja voi olla kiusattu ja toisinpäin ja kummatkin voivat syyllistyä kiusaamiseksi luokiteltavaan käytökseen.
Mitä tulee apn kysymykseen, kyllä on paljon vanhempia joiden lapset ovat muka oikeamielisiä, rehellisiä jnejne. Totuus voi olla aika karu. Miksi näin on, en tiedä. Lähtökohtaisesti kukaan lapsi ei ole mikään pyhimys.
Väitätkö että ei tule mitää eroa kasvatuksessa.
Jos vanhemmat usuttavat lapsensa kiusaamaan porukassa yhtä näyttämällä esimerkin takanapäin porukassa yhden kiusaamisesta.
Pilkka, vaino, väheksyntä.Ja vanhemmat jotka eivät tahallisesti tee haittaa kenellekään porukassa.
Tottakai kotoa imetään paljon asenteita muita ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Kiusaamisella ei ole mitään tekemistä riidan kanssa.
t: koulussa kiusattu, joka ei riidellyt kenenkään kanssa
Et siis pitänyt itseäsi muita parempana ja suhtautunut luokkatovereihisi alentuvasti? Et ollut huumorintajuton nipottaja joka latistaa aina tunnelman? Kiusatut eivät usein viitsi kohdella luokkatovereitaan inhimillisesti, harjoitetaan passiivis-agressiivista käytöstä.
En ole sama joka kirjoitti tota, mutta olin samanlainen koulussa. Yritin vaan sulautua harmaan massaan, en halunnut missään nimessä minkäänlaista huomiota. Olin tästä syystä hiljainen hissukka, ja varmaan sen takia otollinen kohde kiusaajille. Kiusaaminen jatkui monta vuotta, niin lopulta uskoin että olen huono/ruma/tyhmä/ärsyttävä/epänormaali/poikkeava jne...lopulta en edes halunnut puolustautua, olin omasta mielestäni ansainnut tällaista kohtelua
Oman lapseni luokalla eräs tyttö on kova manipuloimaan, ja muiden pitää tehdä, kuten hän tahtoo. Esim. jos a ja b kulkevat samaa matkaa kouluun, hänen mielestään hänellä on oikeus kieltää se, koska a ei saa viettää aikaa b:n kanssa. Hän itse tulee eri suunnasta. Kun joku vastustaa hänen "määräystään", saa kuulla olevansa kiusaaja. Kuuntelin sitten kerran vierestä, kun hänen äitinsä selosti, miten "Sara" on inhottava hänen lastaan kohtaan. Siinäkin tapauksessa oli kyse vain siitä, että Sara oli välillä tehnyt kuten itse halusi. Mutta Sarahan oli kiusaaja, joska kullannupulla oli nyt paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Kiusaamisella ei ole mitään tekemistä riidan kanssa.
t: koulussa kiusattu, joka ei riidellyt kenenkään kanssa
Et siis pitänyt itseäsi muita parempana ja suhtautunut luokkatovereihisi alentuvasti? Et ollut huumorintajuton nipottaja joka latistaa aina tunnelman? Kiusatut eivät usein viitsi kohdella luokkatovereitaan inhimillisesti, harjoitetaan passiivis-agressiivista käytöstä.
Sä et nyt selkeästi osaa ajatella lapsia lapsina, vaan kuvittelet mielessäsi jotain pikkuaikuisia, jotka "tahallisesti nipottamalla lannistavat muiden tunnelman" ja "passiivis-agresiivisesti vähättelevät luokkatovereitaan". Newsflash, lapset eivät vielä ole tarpeeksi kehittyneitä millään asteella kyetäkseen harjoittelemaan kuvaamaasi monimutkaista konfliktien etsintää.
Lähes aina se kiusattu lapsi vain on hieman erilainen kuin suurin osa luokkatovereistaan - hiljainen, tavanomaisempaa kiinnostuneempi opiskelusta tai vaikkapa taiteellisesti lahjakas. Kiusatun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, vaan kiusaamiseen taipuvaisen luonteen omaava lapsi löytää hänet kyllä ennen pitkää.
Oman urani varrelta löytyy kymmeniä em. esimerkkejä, mutta vain kaksi tapausta, joissa kiusattu "aiheutti oman kiusaamisensa" käyttäytymällä negatiivisesti luokkatovereitaan kohtaan. Molemmissa tapauksissa lapsi oli erityislapsi ja pääsi lopulta sopivampaan kouluun, jossa tarjottiin tarvittavat työkalut temperamenttinsa muokkaamiseen ympäristöön sopivammaksi.
T. Luokanope ja erityisope
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Ok.
Eli jos työkaverisi ottaa tavaksi tökkiä sinua haarukalla päähän lounastauolla, on kyseessä riita jonka olette yhdessä aloittaneet?
Tai jos toinen työkaveri kamppaa sinut käytävällä aina joskus kun kohtaatte, on kyseessä riita johon tarvitaan kaksi.
Ihan varmasti sinä itse olet aloittanut nämä riidat ja ansaitset haarukalla tökkimiset ja kamppaamiset.. Niinhän se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Kiusaamisella ei ole mitään tekemistä riidan kanssa.
t: koulussa kiusattu, joka ei riidellyt kenenkään kanssa
Et siis pitänyt itseäsi muita parempana ja suhtautunut luokkatovereihisi alentuvasti? Et ollut huumorintajuton nipottaja joka latistaa aina tunnelman? Kiusatut eivät usein viitsi kohdella luokkatovereitaan inhimillisesti, harjoitetaan passiivis-agressiivista käytöstä.
En ole sama joka kirjoitti tota, mutta olin samanlainen koulussa. Yritin vaan sulautua harmaan massaan, en halunnut missään nimessä minkäänlaista huomiota. Olin tästä syystä hiljainen hissukka, ja varmaan sen takia otollinen kohde kiusaajille. Kiusaaminen jatkui monta vuotta, niin lopulta uskoin että olen huono/ruma/tyhmä/ärsyttävä/epänormaali/poikkeava jne...lopulta en edes halunnut puolustautua, olin omasta mielestäni ansainnut tällaista kohtelua
Nyt on pakko kommentoida. Kyllä sä taisit uskoa niin alustavasti jo valmiiksi. Ei nimittäin ole realismia olettaa voivansa sulautua, vaan niin vetäytyvä käytös pistää silmään ja vaatii toisilta sopeutumista. Pieni lapsi elää huomiosta, ja tästä pienuudesta pitäisi olla kouluun tullessa vielä paljon jäljellä, jos sitä ei ole kotona niistetty pois ja opetettu elämään nälässä.
Toiset ympärillä ovat pieniä vielä myös, ja sopeutuminen jonkun laumanjäsenen outoon käytökseen ei välttämättä luonnistu. Aletaan metsästää reaktiota, ja jos toinen on aidosti vain niin vaatimaton ja mieto tai arka, ettei huomiota tarvitse tai kestä, luultavasti jätetään rauhaan. Jos siis ei ole ketään suuremmin häiriintynyttä luokalla, joka ei voi elää saamatta rääkätä niitä, joita voi. Mutta aika usein vetäytyvä lapsi on haavoitettu lapsi, joka lähettää ristiriitaista viestiä. Vaatii hyväksyntää sille, ettei anna sitä takaisin, koskaan, kenellekään. Sellainen herättää hämmennystä ja outoja reaktioita. Jos kukaan aikuinen ei tule korjaamaan tilannetta ja neuvomaan yhteistä puuhaa, tilanne voi eskaloitua, vaikka kukaan ei olisi ollut erityisen ongelmallinen tyyppi itsessään.
Tämä on hinta tehoviljelystä, johon olemme itsemme alistaneet. Ollaan tekemisissä niin vähän toisten kanssa peruskaavan ulkopuolella, että jokainen joutuu ensin oman perheen ja sitten oman ikäryhmän omituisuuksien uhriksi. Ei ole vertailukohtaa. Persoonallisuus ja selviämiskeinot kapeutuvat. Mutta kiusaamisesta halutaan puhua yksilöongelmana, vaikka se on systeemin ongelma. Systeemisiä ratkaisuja saatetaan tavoitella, mutta ne jäävät kosmeettisiksi, kun ei ole mahdollisuutta puuttua perusongelmaan, joka on eristyneisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Kuule, riitaan ei aina tarvita kahta. Se on kulunut sanonta. Kiusaaja kiusaa, kiusattu on kiusattu. Jos kiusaaja joskus vuoden kuluttua tekee lopulta saman kiusaajalle tai åuolustautuu/menee kertomaan muille kiusaamisesta, onko sitten riidassa jo kaksi osapuolta? Jos kadulla joku tuntematon tulee ja puukottaa sinua, oletko silloin se riidan toinen osapuoli? Oletko äsyttänyt häntä jotenkin ulkonäölläsi tai olemassaolollasi? Jos lapsisi menee ja puukottaa jotakin, onko silloin joku ärsyttänyt lastasi niin, että sanotkin lapsellesi "ymmärrän kyllä, että hän sai sinut ärsyyntymään. Ei olisi kannattanut mennä silti puukottamaan, mutta ymmärrän kyllä miten ärtyttävä puukotettu oli ja että se suututti sinua"?
Se ei ole lähes koskaan noin mustavalkoista. Kiusatut yleensä prvosoivat muita lapsia käytöksellään ja käyttäytyvät epäasiallisesti, ei heitä muuten kiusattaisi. Halutaan leikkiä uniikkia lumihiutaletta ja sitten ihmetellään kun kavereita ei löydy. Jos mietitään vaikka tuota puukotusesimerkkiä niin jos joku puukottaisi minua randomisti kadulla niin vika olisi puukottajassa, mutta jos minua tökätään puukolla joka kerta kun astun talostani ulos niin kyllä minä silloin vähän pohtisin omaa käytöstäni, mitä teen väärin.
Taidan tietää. Olet kiusaajan vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusattujakin on tietenkin erilaisia, joskus se kiusattu käyttäytyy todella moukkamaisesti toisia kohtaan heti kun aikuisen selkä kääntyy. Päiväkodissa ollaan niin tiivisti tekemisissä lasten kanssa, että tällainen käytös usein paljastuu melko helposti, kun taas koulussa jää varmasti helposti huomaamatta.
Useimmiten varmasti kuitenkin kiusattu on syytön kiusatuksi tulemiseen, eli kohtelee muita ihan hyvin eikä ärsytä tarkoituksella/päsmäröi.
Olen osin eri mieltä. Päiväkodissa lapset ovat vielä pieniä ja on paljon tilanteita, joissa kukaan ei näe mitä he tekevät keskenään ja tisilleen! Monesti leikkihuoneessa ei ole aikuisia, tai eteisessä. Eikä silmät riitä joka paikkaan, vaikka pieniä lapsi jos mitä pitäisi ohjata.
Kyllä kiusaaminen nimenomaan päiväkodista alkaa ja opitaan, joskin myös kotoa osin. Kotoa oppinut tuo opin päiväkotiin, jossa ei riitä resursseja/osaamista/aikaa tai tahtoakaan niiden oppien karsimiselle. Nehän ovat "vain pieniä lapsia". Mutta jo lapset osaavat kiusata, oikeastaan pahemmin, koska empatiakyky ei ole kehittynyt kokonaan. Siksi päiväkodissa saatu "oppi" on sitäkin tuhoisampaa: sieltä se kulkeutuu kouluunkin, ja jatkaa muotoaan. Aikuiset, jotka kunnioittavat päiväkodin kasvatusta yli kaiken, olettavat kaiken sen käyttäytymisen olevan ok, koska kouluttautuneet kasvattajat antavat sen tapahtua. "T on tyhmä", "en ole enää sun kaveri", "ei olla sen kaa", jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusattujakin on tietenkin erilaisia, joskus se kiusattu käyttäytyy todella moukkamaisesti toisia kohtaan heti kun aikuisen selkä kääntyy. Päiväkodissa ollaan niin tiivisti tekemisissä lasten kanssa, että tällainen käytös usein paljastuu melko helposti, kun taas koulussa jää varmasti helposti huomaamatta.
Useimmiten varmasti kuitenkin kiusattu on syytön kiusatuksi tulemiseen, eli kohtelee muita ihan hyvin eikä ärsytä tarkoituksella/päsmäröi.Olen osin eri mieltä. Päiväkodissa lapset ovat vielä pieniä ja on paljon tilanteita, joissa kukaan ei näe mitä he tekevät keskenään ja tisilleen! Monesti leikkihuoneessa ei ole aikuisia, tai eteisessä. Eikä silmät riitä joka paikkaan, vaikka pieniä lapsi jos mitä pitäisi ohjata.
Kyllä kiusaaminen nimenomaan päiväkodista alkaa ja opitaan, joskin myös kotoa osin. Kotoa oppinut tuo opin päiväkotiin, jossa ei riitä resursseja/osaamista/aikaa tai tahtoakaan niiden oppien karsimiselle. Nehän ovat "vain pieniä lapsia". Mutta jo lapset osaavat kiusata, oikeastaan pahemmin, koska empatiakyky ei ole kehittynyt kokonaan. Siksi päiväkodissa saatu "oppi" on sitäkin tuhoisampaa: sieltä se kulkeutuu kouluunkin, ja jatkaa muotoaan. Aikuiset, jotka kunnioittavat päiväkodin kasvatusta yli kaiken, olettavat kaiken sen käyttäytymisen olevan ok, koska kouluttautuneet kasvattajat antavat sen tapahtua. "T on tyhmä", "en ole enää sun kaveri", "ei olla sen kaa", jne.
'Jatkuu. Kouluissa tosiasiassa nähdään enemmän, koska opettajat ovat tunneilla mukana. välitunneillakin on valvojat. Ne hetket, kun oppilaat pukevat tai riisuvat, voivat joissakin kouluissa ai luokissa olla osin valvomattomia. Koulumatkat taitavat olla pahin kiusaamispaikka sekä sieltä kotiin rantautuvat kuppikunnat joista on pääkiusaajan helppo sulkea joku pois, eikä se varsinaisesti enää kuulu koululle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat näkevät yleensä asiassa vain yhden puolen, eli oman lapsen näkökulman. Tosiasiassa kiusaaja voi olla kiusattu ja toisinpäin ja kummatkin voivat syyllistyä kiusaamiseksi luokiteltavaan käytökseen.
Mitä tulee apn kysymykseen, kyllä on paljon vanhempia joiden lapset ovat muka oikeamielisiä, rehellisiä jnejne. Totuus voi olla aika karu. Miksi näin on, en tiedä. Lähtökohtaisesti kukaan lapsi ei ole mikään pyhimys.
Kiusaminen pitää tuomita yksittäisenä ( tosin saattanut olla jatkuvaa) tuomittavana tekona. Kiusaamista ei pidä alkaa käsittelemään niin että kiusaaminen nähdään jonakin vastineena johonkin aiempaan tekoon, koska tämä johtaa siihen että tosiasiassa kiusaaminen hyväksytään.
Jos Matti vetää Maijaa letistä niin se on kiusaamista. Se on kiusaamista siitä huolimatta että Maija on aiemmin vetänyt Matin housut nilkkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Tämä on -ikävä kyllä- usein totta. Ei aina. Mut alapeukut satelee varmasti. Jossain perheessä lapsille lyödään uhristigmaa heti syntymästään lähtien, kun lapsiparka haluaisi vaan leikkiä muiden kanssa ja selvittää välinsä itse siellä leikkikentällä. Kyllä se pärjäisi ihan hyvin! Eikö paikalle pyyhällä välittömästi se ylisuojeleva yliäiti jostain tietäen tasan mitä tapahtuu. Lapsi hämmentyneenä seuraa vierestä...
Ja selvyydeksi: en missään nimessä tietenkään kannata oikeaa kiusaamista, mutta olen nähnyt näitäkin tapauksia. Niitä ON olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat näkevät yleensä asiassa vain yhden puolen, eli oman lapsen näkökulman. Tosiasiassa kiusaaja voi olla kiusattu ja toisinpäin ja kummatkin voivat syyllistyä kiusaamiseksi luokiteltavaan käytökseen.
Mitä tulee apn kysymykseen, kyllä on paljon vanhempia joiden lapset ovat muka oikeamielisiä, rehellisiä jnejne. Totuus voi olla aika karu. Miksi näin on, en tiedä. Lähtökohtaisesti kukaan lapsi ei ole mikään pyhimys.
Kiusaminen pitää tuomita yksittäisenä ( tosin saattanut olla jatkuvaa) tuomittavana tekona. Kiusaamista ei pidä alkaa käsittelemään niin että kiusaaminen nähdään jonakin vastineena johonkin aiempaan tekoon, koska tämä johtaa siihen että tosiasiassa kiusaaminen hyväksytään.
Jos Matti vetää Maijaa letistä niin se on kiusaamista. Se on kiusaamista siitä huolimatta että Maija on aiemmin vetänyt Matin housut nilkkoihin.
Molemmat on tuossa sekä kiusattuja että kiusaajia. Mut kyllä mun sympatia täällä enemmän menee sille joka kostaa, koska on inhimillistä. Vaikka ei olekaan oikein.
On perheitä, joissa omat lapset ei tee ikinä mitään pahaa ja perheitä, joissa aina omissa lapsissa on syytä. Voitte kuvitella mitä asetelmia tuosta syntyy, kun nuo kohtaavat! Tehkää palvelus ja selvittäkää aina mahdollisimman objektiivisesti mitä oikeasti on tapahtunut. Ilman tunnekuohuja, kiitos! Se on jokaiselle lapselle parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat näkevät yleensä asiassa vain yhden puolen, eli oman lapsen näkökulman. Tosiasiassa kiusaaja voi olla kiusattu ja toisinpäin ja kummatkin voivat syyllistyä kiusaamiseksi luokiteltavaan käytökseen.
Mitä tulee apn kysymykseen, kyllä on paljon vanhempia joiden lapset ovat muka oikeamielisiä, rehellisiä jnejne. Totuus voi olla aika karu. Miksi näin on, en tiedä. Lähtökohtaisesti kukaan lapsi ei ole mikään pyhimys.
Kiusaminen pitää tuomita yksittäisenä ( tosin saattanut olla jatkuvaa) tuomittavana tekona. Kiusaamista ei pidä alkaa käsittelemään niin että kiusaaminen nähdään jonakin vastineena johonkin aiempaan tekoon, koska tämä johtaa siihen että tosiasiassa kiusaaminen hyväksytään.
Jos Matti vetää Maijaa letistä niin se on kiusaamista. Se on kiusaamista siitä huolimatta että Maija on aiemmin vetänyt Matin housut nilkkoihin.
Molemmat on tuossa sekä kiusattuja että kiusaajia. Mut kyllä mun sympatia täällä enemmän menee sille joka kostaa, koska on inhimillistä. Vaikka ei olekaan oikein.
Täytyy sanoa että olette kovakalloisia ettekä ymmärrä asian ydintä.
En enää ihmetele että miksi kiusaaminen on niin yleistä. Siksi koska kiusaaminen hyväksytään.
Alue: Aihe vapaa
Sinusta tuli siis päällepäsmäri, joka kuvittelee omaksi oikeudekseen poistaa väärin tehneet pelaajat. Eikö vanhempasi opettaneet että myös toisten loukkaaminen on väärin?