Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian vaativa työ
28.02.2017 |
Olen it-alalla tukitehtävissä. Tehtävänäni on opastaa asiakkaita erään ohjelman käytössä ja ongelmatilanteissa. Vaikka olen jo pari vuotta työskennellyt, en ole oppinut käyttämään ko ohjelmaa kunnolla, enkä pysty muistamaan ulkoa kuin helpoimpien ongelmatilanteiden ratkaisut. Vaikeammat ongelmatilanteet ratkaisut joudun kaivelemaan työkavereiden avulla tai ensisijaisesti itsenäisesti Todella sekavasta ohjeistuksista. Usein ratkaisut ovat pilkuntarkkoja poikkeustenpoikkeuksia, joita ei minun aivoillani ulkoa opita.
Tiimissäni työskentelee pari muuta henkilöä, jotka ovat paljon parempia työssään. He oppivat asiat nopeammin. Minusta tuntuu jatkuvasti, että olen tyhmä, kun en osaa, vaikka yritän. Tiedän, etten ole tyhmä, en vaan oikein sovellu tähän työhön, jossa lähes kaikki on poikkeuksen poikkeusta.
Olen jatkuvasti stressaantunut. Työnantajani valittaa liian hitaasta työtahdista, ja seuraavaksi liian paljosta virheiden määrästä. Tuntuu, etten riitä. Tuntuu, että työkaverini pitävät minua laiskana ja tyhmänä. Tosin minusta vaan tuntuu, että olen pelkästään tyhmä. Eikai näin stressaantunut voi olla laiska. Motivaatio on pyöreä 0.
Kertokaa, mitä voisin tilanteelle tehdä!?
Kommentit (30)
Mä veikkaan, että niistä muista tuntuu samalta kuin sinusta. Minustakin tuntuu että huijaan vain ihmisiä täällä töissä ja että oikeasti en osaa mitään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutuksesta ei ole apua, sillä työ on ongelmanratkaisua ja tapaukset kaikki poikkeuksen poikkeuksia. Oppii vaan tekemällä Ja Hyvällä muistilla. Ap
Odottele potkuja ja hae uutta tehtävää jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä veikkaan, että niistä muista tuntuu samalta kuin sinusta. Minustakin tuntuu että huijaan vain ihmisiä täällä töissä ja että oikeasti en osaa mitään..
Ei kyl ne muut osaa, ne tietää aina ku niiltä kysyy. Ehkä hommasta tarvitaan insinöörin aivoja. Mä en ole inssi vaan yliopiston käynyt, tosin melko soveltuvalta tieteenalalta.
Mulla sama tilanne paitsi että olen koodari. Olen luonnostani alalle täysin lahjaton. Tiesin sen jo opiskelemaan lähtiessäni, mutta minä näin loogisen ja matemaattisen älyn puutteen vain haasteena: minäpä näytän että pystyn tekemään mitä vaan, vaikka opiskelemaan maisteriksi siitä missä olen kaikkein heikoin.
Ja minä pystyin. Luultavasti 2-3 kertaa enemmän töitä tehden kuin lahjakkaammat, mutta sisulla pystyin. Olin ylpeä saavutuksestani.
Menin töihin, ja homma jatkui samanlaisena: jouduin paikkailemaan lahjakkuuden ja älyn puutteitani tekemällä toisen työpäivän illalla kotona ilmaiseksi, että saisin aikaan saman kuin muut normaalissa työpäivässä. Uskoin kuitenkin, että kunhan kokemusta karttuu, asiat helpottuvat.
No, nyt sitä kokemusta on 16 vuotta, mutta sama homma jatkuu edelleen: joudun tekemään töitä 14-16 tuntia päivässä selvitäkseni siitä, mistä muut selviävät 8 tunnissa. En ole voinut ikinä harrastaa mitään, seurustella tai mitään, koska työ vaatii kaiken aikani. No, eiköhän sitä eläkeikään jaksettu kun on tähänkin asti jaksettu, mutta kannattaa kyllä tosiaan miettiä valitseeko "uhmalla" alaa johon ei ole minkäänlaisia lahjoja...
(Hulluinta muuten on, että minua pidetään huippuälykkäänä ja lahjakkaana. Niin hyvin olen onnistunut ilmaisella ylityöllä peittämään älylliset ongelmani...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi toinen työpaikka, ja voithan kysyä pomoltasi olisiko firmassa jotain muuta tehtävää sinulle.
Stressi vähentää kykyä muistaa ja oppia. Lisäksi jatkuva epäonnistuminen vahvistaa asennettasi, että et opi ja et ole kiinnostunut ko. alasta. Tämä kehä olisi saatava katkeamaan tavalla tai toisella. Lisäkoulutus on tarpeen ja voi olla, että opit ja muistat kyllä, mutta hieman eri tavalla kuin toiset. Teetkö esim. muistiinpanoja koko ajan, entä onko teillä opasta, josta voi tarpeen tullen kirjallisesti opiskella asioita? Muistiinpanojen tekeminen vahvistaa muistijälkeä aivoissa sekä niihin voi tarvittaessa palata ja paikata osaamistaan. Yleensä ihmiset tekevät muistiinpanoja liian vähän asioista. Itse koin niidne tekemisen äärettömän tärkeäksi kun opiskelin uutta ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulutuksesta ei ole apua, sillä työ on ongelmanratkaisua ja tapaukset kaikki poikkeuksen poikkeuksia. Oppii vaan tekemällä Ja Hyvällä muistilla. Ap
Ei sitä hyvää muistia pitäisi noissa hommissa mitenkään tarvita, jos dokumentaatio on hoidettu kunnolla. Pitäisi löytyä selkeät ohjeet yleisimpiin ongelmatilanteisiin, mieluiten sähköisesti wiki-muodossa niin että voi hakea nopeasti, ja lisäksi kehittäjien pitäisi aina olla käytettävissä sellaisiin ongelmatilanteisiin, joita tuki ei itsenäisesti osaa ratkaista.
Mainitsit paljastavasti "todella sekavasta ohjeistuksesta". Siinä lienee ongelmiesi juurisyy, ei missään muussa. Se ohjeistus täytyisi saada kuntoon ja selkeästi haettavaksi, koska ei siellä muuten hyvin pysty asiakkaita palvelemaan kuin vanhat körmyt jotka ovat tehneet hommia niin kauan että muistavat ulkoa. Mutta ei sen niin kuuluisi mennä, kaikki tietämys pitäisi olla dokumentoituna ohjeisiinkin, koska muuten tulee iso hätä jos ns. avainhenkilöt vaihtaa työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne paitsi että olen koodari. Olen luonnostani alalle täysin lahjaton. Tiesin sen jo opiskelemaan lähtiessäni, mutta minä näin loogisen ja matemaattisen älyn puutteen vain haasteena: minäpä näytän että pystyn tekemään mitä vaan, vaikka opiskelemaan maisteriksi siitä missä olen kaikkein heikoin.
Ja minä pystyin. Luultavasti 2-3 kertaa enemmän töitä tehden kuin lahjakkaammat, mutta sisulla pystyin. Olin ylpeä saavutuksestani.
Menin töihin, ja homma jatkui samanlaisena: jouduin paikkailemaan lahjakkuuden ja älyn puutteitani tekemällä toisen työpäivän illalla kotona ilmaiseksi, että saisin aikaan saman kuin muut normaalissa työpäivässä. Uskoin kuitenkin, että kunhan kokemusta karttuu, asiat helpottuvat.
No, nyt sitä kokemusta on 16 vuotta, mutta sama homma jatkuu edelleen: joudun tekemään töitä 14-16 tuntia päivässä selvitäkseni siitä, mistä muut selviävät 8 tunnissa. En ole voinut ikinä harrastaa mitään, seurustella tai mitään, koska työ vaatii kaiken aikani. No, eiköhän sitä eläkeikään jaksettu kun on tähänkin asti jaksettu, mutta kannattaa kyllä tosiaan miettiä valitseeko "uhmalla" alaa johon ei ole minkäänlaisia lahjoja...
(Hulluinta muuten on, että minua pidetään huippuälykkäänä ja lahjakkaana. Niin hyvin olen onnistunut ilmaisella ylityöllä peittämään älylliset ongelmani...)
u
Huh, kuulostaa rankalta! Musta tuntuu samalta, että tein tutkintoni siten, että näin hirveästi vaivaa. Sain kohtuu hyviä numeroita. Ihmettelin aina, kun muut sanoivat, etteivät ole lukeneet ja saivat kuitenkin tentit läpi.
Mut sun on pakko olla kiinnostunut työstäsi, ei kai sitä muuten jaksa 16 h miettiä epäkiinnostavia asioita? Mä en ole yhtään kiinnostunut ja koen, ettei työlläni ole merkitystä :(
Ap
On ainakin kaksi mahdollista vaihtoehtoa. Jos kerran koet, että työ itsessään on sinulle vääränlainen, sinun pitää vain etsiä uusi työpaikka. Jos se ei ole mahdollista, sinun pitää alkaa kasata itsellesi järkevää ohjeistusta. Jos viralliset ohjeet ovat sekavia ja huonoja, alat pikkuhiljaa tehdä itsellesi parempaa versiota, tai jotain välimuistiinpanoja. Vaikka tapaukset ovat miten uniikkeja, kyllä ne varmasti jollain aikataululla toistuvat. Tai jos ohjeistuksessa on jokin olemassaoleva logiikka, yrität vain päästä siitä paremmin selville, että osaat käyttää ojeistusta sujuvammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne paitsi että olen koodari. Olen luonnostani alalle täysin lahjaton. Tiesin sen jo opiskelemaan lähtiessäni, mutta minä näin loogisen ja matemaattisen älyn puutteen vain haasteena: minäpä näytän että pystyn tekemään mitä vaan, vaikka opiskelemaan maisteriksi siitä missä olen kaikkein heikoin.
Ja minä pystyin. Luultavasti 2-3 kertaa enemmän töitä tehden kuin lahjakkaammat, mutta sisulla pystyin. Olin ylpeä saavutuksestani.
Menin töihin, ja homma jatkui samanlaisena: jouduin paikkailemaan lahjakkuuden ja älyn puutteitani tekemällä toisen työpäivän illalla kotona ilmaiseksi, että saisin aikaan saman kuin muut normaalissa työpäivässä. Uskoin kuitenkin, että kunhan kokemusta karttuu, asiat helpottuvat.
No, nyt sitä kokemusta on 16 vuotta, mutta sama homma jatkuu edelleen: joudun tekemään töitä 14-16 tuntia päivässä selvitäkseni siitä, mistä muut selviävät 8 tunnissa. En ole voinut ikinä harrastaa mitään, seurustella tai mitään, koska työ vaatii kaiken aikani. No, eiköhän sitä eläkeikään jaksettu kun on tähänkin asti jaksettu, mutta kannattaa kyllä tosiaan miettiä valitseeko "uhmalla" alaa johon ei ole minkäänlaisia lahjoja...
(Hulluinta muuten on, että minua pidetään huippuälykkäänä ja lahjakkaana. Niin hyvin olen onnistunut ilmaisella ylityöllä peittämään älylliset ongelmani...)
u
Huh, kuulostaa rankalta! Musta tuntuu samalta, että tein tutkintoni siten, että näin hirveästi vaivaa. Sain kohtuu hyviä numeroita. Ihmettelin aina, kun muut sanoivat, etteivät ole lukeneet ja saivat kuitenkin tentit läpi.
Mut sun on pakko olla kiinnostunut työstäsi, ei kai sitä muuten jaksa 16 h miettiä epäkiinnostavia asioita? Mä en ole yhtään kiinnostunut ja koen, ettei työlläni ole merkitystä :(
Ap
En ole ollut itse työstä koskaan pätkääkään kiinnostunut. Ainoa mistä jotenkin edes nautin on se, jos joskus saain positiivista palautetta. Mutta pääosin pelkään tyhmyydestä kiinnijäämistä ja negatiivista palautetta, sitä että joskus en selviä edes ilmaisilla ylitöillä. Pelko on se mikä minua ajaa jatkamaan, pelko työttömyydestä ja köyhyydestä ja sosiaalisesta epäonnistujan leimasta, ei kiinnostus.
Alkoholi on se minkä avulla pystyn piiskaamaan itseni vuodesta toiseen jaksamaan. Iltaisin tissuttelen kaljaa töitä tehdessäni, suurkuluttajaa olen jo ollut ainakin 10 vuotta. Ilman juomista tuskin pää pysyisi kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä veikkaan, että niistä muista tuntuu samalta kuin sinusta. Minustakin tuntuu että huijaan vain ihmisiä täällä töissä ja että oikeasti en osaa mitään..
Etsi tietoa huijarisyndroomasta, alkuun pääsee täällä: http://www.stoori.fi/kaikkionhetkentassa/huijarisyndrooma/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi joka ei tajua työstään mitään. Jokainen päivä on sinnittelyä oman älyllisen suorituskyvyn äärirajoilla. Pelkään jääväni kiinni koska vain. Osaan puhuessani esittää vakuuttavaa, mutta käytännön tasolla en hallitse työtäni. Stressaavaa, todella stressaavaa tämmöinen.
Vierailija kirjoitti:
Stressi vähentää kykyä muistaa ja oppia. Lisäksi jatkuva epäonnistuminen vahvistaa asennettasi, että et opi ja et ole kiinnostunut ko. alasta. Tämä kehä olisi saatava katkeamaan tavalla tai toisella. Lisäkoulutus on tarpeen ja voi olla, että opit ja muistat kyllä, mutta hieman eri tavalla kuin toiset. Teetkö esim. muistiinpanoja koko ajan, entä onko teillä opasta, josta voi tarpeen tullen kirjallisesti opiskella asioita? Muistiinpanojen tekeminen vahvistaa muistijälkeä aivoissa sekä niihin voi tarvittaessa palata ja paikata osaamistaan. Yleensä ihmiset tekevät muistiinpanoja liian vähän asioista. Itse koin niidne tekemisen äärettömän tärkeäksi kun opiskelin uutta ohjelmaa.
Joo epäilen, et työkavereilla on omat muistiinpanot, joita he käyttävät ohjeinaan. Sieltä sit nopsaan löytää mitä tarvii. Eivät ehkä vaan kerro sitä että tämmöistä tekevät ja käyttävät ja saavat sulan hattuunsa, että ovat tosi päteviä hommaan. Vaikka totuus löytyykin vaan vuosien varrella kerätyistä ohjeista tai linkeistä ohjeisiin.
Enpä oo itse tajunnu sellasii keräämään. Tai oon kyllä ehdottanut yhteisten ohjeiden päivittämistä ja laajentamista, mistä muut eivät oo ollu kiinnostuneita. No ei kai, ku heitä kiinnostaa vaan omat yksityiset ohjeensa, joiden avulla ovat guruja mun ja muiden silmissä. Mun pitää kai paremmin oppia pelaamaan..... kilpailu tiimissä on ihan kyynärpäämeininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressi vähentää kykyä muistaa ja oppia. Lisäksi jatkuva epäonnistuminen vahvistaa asennettasi, että et opi ja et ole kiinnostunut ko. alasta. Tämä kehä olisi saatava katkeamaan tavalla tai toisella. Lisäkoulutus on tarpeen ja voi olla, että opit ja muistat kyllä, mutta hieman eri tavalla kuin toiset. Teetkö esim. muistiinpanoja koko ajan, entä onko teillä opasta, josta voi tarpeen tullen kirjallisesti opiskella asioita? Muistiinpanojen tekeminen vahvistaa muistijälkeä aivoissa sekä niihin voi tarvittaessa palata ja paikata osaamistaan. Yleensä ihmiset tekevät muistiinpanoja liian vähän asioista. Itse koin niidne tekemisen äärettömän tärkeäksi kun opiskelin uutta ohjelmaa.
Joo epäilen, et työkavereilla on omat muistiinpanot, joita he käyttävät ohjeinaan. Sieltä sit nopsaan löytää mitä tarvii. Eivät ehkä vaan kerro sitä että tämmöistä tekevät ja käyttävät ja saavat sulan hattuunsa, että ovat tosi päteviä hommaan. Vaikka totuus löytyykin vaan vuosien varrella kerätyistä ohjeista tai linkeistä ohjeisiin.
Enpä oo itse tajunnu sellasii keräämään. Tai oon kyllä ehdottanut yhteisten ohjeiden päivittämistä ja laajentamista, mistä muut eivät oo ollu kiinnostuneita. No ei kai, ku heitä kiinnostaa vaan omat yksityiset ohjeensa, joiden avulla ovat guruja mun ja muiden silmissä. Mun pitää kai paremmin oppia pelaamaan..... kilpailu tiimissä on ihan kyynärpäämeininkiä.
Tää siis ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi joka ei tajua työstään mitään. Jokainen päivä on sinnittelyä oman älyllisen suorituskyvyn äärirajoilla. Pelkään jääväni kiinni koska vain. Osaan puhuessani esittää vakuuttavaa, mutta käytännön tasolla en hallitse työtäni. Stressaavaa, todella stressaavaa tämmöinen.
Miksi, oi miksi? Raha? Status?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne paitsi että olen koodari. Olen luonnostani alalle täysin lahjaton. Tiesin sen jo opiskelemaan lähtiessäni, mutta minä näin loogisen ja matemaattisen älyn puutteen vain haasteena: minäpä näytän että pystyn tekemään mitä vaan, vaikka opiskelemaan maisteriksi siitä missä olen kaikkein heikoin.
Ja minä pystyin. Luultavasti 2-3 kertaa enemmän töitä tehden kuin lahjakkaammat, mutta sisulla pystyin. Olin ylpeä saavutuksestani.
Menin töihin, ja homma jatkui samanlaisena: jouduin paikkailemaan lahjakkuuden ja älyn puutteitani tekemällä toisen työpäivän illalla kotona ilmaiseksi, että saisin aikaan saman kuin muut normaalissa työpäivässä. Uskoin kuitenkin, että kunhan kokemusta karttuu, asiat helpottuvat.
No, nyt sitä kokemusta on 16 vuotta, mutta sama homma jatkuu edelleen: joudun tekemään töitä 14-16 tuntia päivässä selvitäkseni siitä, mistä muut selviävät 8 tunnissa. En ole voinut ikinä harrastaa mitään, seurustella tai mitään, koska työ vaatii kaiken aikani. No, eiköhän sitä eläkeikään jaksettu kun on tähänkin asti jaksettu, mutta kannattaa kyllä tosiaan miettiä valitseeko "uhmalla" alaa johon ei ole minkäänlaisia lahjoja...
(Hulluinta muuten on, että minua pidetään huippuälykkäänä ja lahjakkaana. Niin hyvin olen onnistunut ilmaisella ylityöllä peittämään älylliset ongelmani...)
u
Huh, kuulostaa rankalta! Musta tuntuu samalta, että tein tutkintoni siten, että näin hirveästi vaivaa. Sain kohtuu hyviä numeroita. Ihmettelin aina, kun muut sanoivat, etteivät ole lukeneet ja saivat kuitenkin tentit läpi.
Mut sun on pakko olla kiinnostunut työstäsi, ei kai sitä muuten jaksa 16 h miettiä epäkiinnostavia asioita? Mä en ole yhtään kiinnostunut ja koen, ettei työlläni ole merkitystä :(
Ap
En ole ollut itse työstä koskaan pätkääkään kiinnostunut. Ainoa mistä jotenkin edes nautin on se, jos joskus saain positiivista palautetta. Mutta pääosin pelkään tyhmyydestä kiinnijäämistä ja negatiivista palautetta, sitä että joskus en selviä edes ilmaisilla ylitöillä. Pelko on se mikä minua ajaa jatkamaan, pelko työttömyydestä ja köyhyydestä ja sosiaalisesta epäonnistujan leimasta, ei kiinnostus.
Alkoholi on se minkä avulla pystyn piiskaamaan itseni vuodesta toiseen jaksamaan. Iltaisin tissuttelen kaljaa töitä tehdessäni, suurkuluttajaa olen jo ollut ainakin 10 vuotta. Ilman juomista tuskin pää pysyisi kasassa.
No ei oo helppo sullakaan. Mä en saa koskaan + palautetta, tai no 1 kerran oon saanu, eikä sekään omalta pomolta, vaan toiselta pomolta.
Kaiken lisäksi meillä mitataan kaikkea, tyyliin kerran kuussa palaverissa kerrotaan, montako tukipyyntöä Sanna on hoitanut, Matti on hoitanut ja montako minä. Olen lähestulkoon aina surkein. Aina masentaa ja hävettää tämmöisen palaverin jälkeen. Ihan karmeata.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne paitsi että olen koodari. Olen luonnostani alalle täysin lahjaton. Tiesin sen jo opiskelemaan lähtiessäni, mutta minä näin loogisen ja matemaattisen älyn puutteen vain haasteena: minäpä näytän että pystyn tekemään mitä vaan, vaikka opiskelemaan maisteriksi siitä missä olen kaikkein heikoin.
Ja minä pystyin. Luultavasti 2-3 kertaa enemmän töitä tehden kuin lahjakkaammat, mutta sisulla pystyin. Olin ylpeä saavutuksestani.
Menin töihin, ja homma jatkui samanlaisena: jouduin paikkailemaan lahjakkuuden ja älyn puutteitani tekemällä toisen työpäivän illalla kotona ilmaiseksi, että saisin aikaan saman kuin muut normaalissa työpäivässä. Uskoin kuitenkin, että kunhan kokemusta karttuu, asiat helpottuvat.
No, nyt sitä kokemusta on 16 vuotta, mutta sama homma jatkuu edelleen: joudun tekemään töitä 14-16 tuntia päivässä selvitäkseni siitä, mistä muut selviävät 8 tunnissa. En ole voinut ikinä harrastaa mitään, seurustella tai mitään, koska työ vaatii kaiken aikani. No, eiköhän sitä eläkeikään jaksettu kun on tähänkin asti jaksettu, mutta kannattaa kyllä tosiaan miettiä valitseeko "uhmalla" alaa johon ei ole minkäänlaisia lahjoja...
(Hulluinta muuten on, että minua pidetään huippuälykkäänä ja lahjakkaana. Niin hyvin olen onnistunut ilmaisella ylityöllä peittämään älylliset ongelmani...)
u
Huh, kuulostaa rankalta! Musta tuntuu samalta, että tein tutkintoni siten, että näin hirveästi vaivaa. Sain kohtuu hyviä numeroita. Ihmettelin aina, kun muut sanoivat, etteivät ole lukeneet ja saivat kuitenkin tentit läpi.
Mut sun on pakko olla kiinnostunut työstäsi, ei kai sitä muuten jaksa 16 h miettiä epäkiinnostavia asioita? Mä en ole yhtään kiinnostunut ja koen, ettei työlläni ole merkitystä :(
Ap
En ole ollut itse työstä koskaan pätkääkään kiinnostunut. Ainoa mistä jotenkin edes nautin on se, jos joskus saain positiivista palautetta. Mutta pääosin pelkään tyhmyydestä kiinnijäämistä ja negatiivista palautetta, sitä että joskus en selviä edes ilmaisilla ylitöillä. Pelko on se mikä minua ajaa jatkamaan, pelko työttömyydestä ja köyhyydestä ja sosiaalisesta epäonnistujan leimasta, ei kiinnostus.
Alkoholi on se minkä avulla pystyn piiskaamaan itseni vuodesta toiseen jaksamaan. Iltaisin tissuttelen kaljaa töitä tehdessäni, suurkuluttajaa olen jo ollut ainakin 10 vuotta. Ilman juomista tuskin pää pysyisi kasassa.
No ei oo helppo sullakaan. Mä en saa koskaan + palautetta, tai no 1 kerran oon saanu, eikä sekään omalta pomolta, vaan toiselta pomolta.
Kaiken lisäksi meillä mitataan kaikkea, tyyliin kerran kuussa palaverissa kerrotaan, montako tukipyyntöä Sanna on hoitanut, Matti on hoitanut ja montako minä. Olen lähestulkoon aina surkein. Aina masentaa ja hävettää tämmöisen palaverin jälkeen. Ihan karmeata.
Ap
Tuo on varmasti tosi ahdistavaa. Minä saan kyllä hyvää palautetta, varsinkin kun olen ns. hyvä esiintyjä, puhumisen kyllä osaan. Asiakkaat luottavat minuun siksi, ja osaan myös selitellä mahdolliset myöhästymiset hienon kuuloisesti niin että kuulostaa että syy on poikkeuksellisen vaikeat tekniset ongelmat joita sankarillisesti ratkaisen, eikä paljastu että syy on se että minä tyhmä en taas osaa jotain ihan yksinkertaista asiaa...
Enkä minä kyllä edes ole keskivertoa hitaampi tai myöhästeleväisempi, mutta tosiaan, sen hintana on koko elämän ja vapaa-ajan uhraaminen työlle. Mikä ei (onneksi) sinun hommissasi olisi edes mahdollista, kun ei tukihommia voi tehdä iltaisin kotona.
Jos olisin nuorempi, varmaan hankkisin ihan eri koulutuksen ja parantaisin niin elämänlaatuani. Nyt ikää on jo 42, enkä enää jaksa yrittää mitään. Lusin päivä kerrallaan ja yritän vakuutella itselleni että erittäin hyvä palkka tekee kaiken vaivan arvoiseksi. Tosin en jaksa uupumukseltani sillä rahalla oikein mitään tehdä mitä tienaan, aina olen vaan kotona ja käyn vain lähikaupassa ja töissä :D
Alue: Aihe vapaa
Kerro esimiehelle, että tarvitset lisäkoulutusta.