Olen syrjäytynyt yhteiskunnasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko illa siellä kotona ja pelata sitä pleikkaa. Hiihtämään, lenkille, vapaaehtoistyö yms. Syrjäytyminen on pitkälti omasta asenteesta ja omista valinnoista kiinni.

Jaa- vai oma asenne? Ap:llä on vielä toivoa siksi koska on nuori. 20-vuotias voi kyllä tehdä vielä tässä maailmassa mitä vaan. Ongelma vain on se, että yksin on joskus vaikea löytää sitä tapaa nousta siitä suosta.

Itselläni on ikää huomattavasti enemmän. On ollut paljon vastoinkäymisiä ja nyt huomaan olevani tilanteessa, jossa kaikki luottamus kanssaihmisiin on mennyt totaalisesti. En tiedä kuinka pystyisin muuttamaan oma epäluuloani, koska olen tullut niin ala-arvoisesti kohdelluksi ihmisten taholta, joiden asemansa puolesta luulisi toimivan rehellisellä tavalla ja suoraselkäisesti. Sen sijaan olen nyt osana jotain ihme "kissa-hiiri" leikkiä, jossa kaikkiin yhteydenottoihin suhtaudutaan yliolkaisesti. Yhtäkkiä ongelmani eivät enää kuulu kenenkään toimialaan tai vastuuseen.

Oletko hakenut apua vertaistukiryhmistä? Ihmiset joutuvat kamppailemaan erilaisten viranomaistahojen kanssa ilman tarvittavaa tietämystä. Vertaistuessa voi kohdata ihmisiä, joilla on tarvittava tietämys ja he osaavat neuvoa, miten tulee toimia ja mihin tahoihin ottaa yhteyttä, jotta asiat sujuvat. 

Mitähän vertaistukiryhmiä tarkoitat? Tällä hetkellä näyttää siltä, että taho joka ehkä(?) osaisi ottaa tilanteeseeni kantaa, on juristi.

Mitä tahansa vertaistukiryhmiä, joissa ihmisillä on samanlaisia ongelmia kuin sinullakin. Olipa kyse sairaudesta, toimeentulovaikeuksista, velkaantumisesta, työttömyydestä, erosta ja lasten huoltajuusasioista, viranomaisten tekemistä virheellisistä päätöksistä jne. Hyvä juttu kuitenkin on, että olet ottanut yhteyttä juristiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko illa siellä kotona ja pelata sitä pleikkaa. Hiihtämään, lenkille, vapaaehtoistyö yms. Syrjäytyminen on pitkälti omasta asenteesta ja omista valinnoista kiinni.

Nuo mainitsemasi asiat eivät kerrytä eläkettä eivätkä tuota rahaa pankkitilille. Voin vaikka punnertaa aamusta iltaan kotona eikä se mitään hyödytä jos ei saa töitä.

ap

Lähde mukaan eläinsuojelutyöhön. Ainakin tapaat paljon sinkkunaisia. 

Sellainen on tämä yhteiskunta. Olet tehnyt kaiken voitavasi. Kannattaa ostaa kaljan pano välineet (voi niillä viiniäkin tehdä) niin saat vähän hupia elämääsi.

Odotat perustuloa 15 vuotta. Eiköhän noi poliitikot sen verta jahkaile senkin kanssa ja sittenkin se on luultavasti niin pieni, että ei voi alkaa yrittäjäksi. Mutta jos ne kerrankin tekisivät älykkään päätöksen ja perustulo sisältäisi kaikki tuet, niin sitten voit alkaa 15 vuoden päästä yrittäjäksi. Pohdi vaihtoehtoja ja mikä olisi sinulle sopivaa yrittämistä. Siihen saakka pelaa pleikkaa ja juo kaljaa. Netissä on pornoa.

6 vuotta sitten olin itse 20-vuotias. Kouluina oli käyty peruskoulu ja lukiosta muutama kurssi. Asuin kotona, enkä saanut mitään aikaiseksi, masensi ja oli muita nuoruuden huolia ja ongelmia. Vanhempien patisteluista tuli vain entistä karseampi olo. 

Omasta turhautumisestani ja pettymyksestäni itseeni sain kaivettua itsestäni sellaista voimaa, että ilmoittauduin etälukioon ja suoritin opintoni ennätysajassa loppuun. Valmistuttuani en vieläkään tiennyt, mitä olisin halunnut tehdä, joten hain yliopistoon, jonne yllätyksekseni pääsin ja nyt olen tekemässä jo toista korkeakoulututkintoa. Siinä samassa olen saanut uusia ystäviä, olen asunut ulkomailla, olen saanut työkokemusta ja nuo vanhat ahdistavat ajat ovat onnellisesti takana päin.

Oikeasti on hirveää tuhlausta ajatella 20-vuotiaana, että peli on menetetty! Sinulla on kaikki mahdollisuudet tehdä aivan mitä tahansa. Aloita jostain pienestä. Käy ulkoilemassa, aloita uusi harrastus, vähennä aikaa pleikalla ja kotona pyöriskellen. Koulutuksesta, työnteosta, vapaaehtoistyöstä ja harrastuksista saa kaikista elämässä hyödyllistä kokemusta, sillä et koskaan voi tietää, mikä asia johtaa toiseen. Pitää uskaltaa kokeilla, vaikka vain todetakseen myöhemmin, että se ei ollut oma juttu.

Aja C-kortti. Kuskin paikkoja on runsaasti vapaana, meilläkin.

Sinkkumies

Syrjäytyminen voi olla myös syrjäyttämistä. Itselleni on koti on ollut kuin keskistysleiri, ja olen paljon vastoin käymisiä kokenut, ei juuri apua, tukea tai myötätuntoa ole herunut mistään. Ei siinä oikein prinssemaiseksi sosiaalisesti hyväksytyksi neitoseksi kehity, joten ulkonäköni ja todellisuuteni eivät ole ihmisten mielissä kohdanneet. Vaikea ollut ihmisten kohdata sitä, että joku voi elää kammottavassa todellisuudessa ja olla nk hyvännäköinen. Tuntuu kammottavalta muistella lapsuutta ja nuoruutta. Pala tulee kurkkuun.

Monella tavoin on surkeita kortteja jaettu, mutta olen itse koittanut taistella ja etsiä itselleni parempaa elämää ja paikkaa maailmassa.

Olen syrjäytynyt aikuinen, tietyllä tavalla sosiaalisesti täysin turha ihminen. Jos kuolisin nyt kotiini, kukaan ei huomaisi mitään. Näin on aina ollut, vaikka olen kovasti yrittänyt päästä mukaan asioihin. Kyllähän se on katkera kalkki huomata, että en tule hyväksytyksi koska olen elänyt niin kurjan lapsuuden ja nuoruuden. Minun pitäisi aina piilottaa todellisuuteni ja olla vahva. Ihmiset haluavat aina nähdä minut vahvana ja sellaisena joka tulee muita, enkä koskaan saa kertoa elämäni todellisuudesta. Olen koittanut, mutta minut hylätään aina sen jälkeen.

Ts sanoen seuraa riittäisi jonkin verran, jos esittäisin jotain muuta kuin olen. Taustatarinani pitäisi peittää kokonaan.

Silti suositan, että kannattaa tehdä itse muutakin elämässään kuin pelata pleikkaria. Yrittää kiinnostua asioista, kehittää itseään ja taitojaan.

Näen muita ihmisiä ehkä pari kertaa vuodessa, muuten olen yksin. Matkustan myös yksin, käyn paikoissa. Kyllähän se tuntuu aina pahalta, mutta en silti halua jäädä vain kotiin homehtumaan koko elämäkseni.

Minulla ei ole lainkaan läheisiä, enkä sille voi mitään. Tiedostan syrjäytyneisyyteni syvyyden. Täältä ei ole ulospääsyä, koska en voi esittää hyväosaista. Sellainen valheellisuus tuntuu raskaalta.

Itse opiskelin liian pitkään, eikä myöhemmin enää saanut työtä. Aluksi huonoa säkää, hain kyllä paljon. Sitten kun toimettomuusaikaa kertyi, ei vaan enää kelvannut. Tiedän tunteen. Ei ole monia ystäviä ja heillä on usein omat kiireet (omat työt perheet). Onneksi muöa on koira, ei ole ihan yksin. Tsemppiä!