Tais mennä välit ystävään (lastenkasvatuksesta)
Tuli ihan hillitön riita lähisukulaisen kanssa kun kävi ilmi että heillä ei lueta ääneen kirjoja alle kouluikäisille lapsille. Olin ihan järkyttynyt tästä. Luulin että kaveri vitsaili ja heitin jotain että joo ei meilläkään syödä terveellistä ruokaa tai pidetä nukkuma-ajoista kiinni. Kävi ilmi että kaveri ei vitsaillut ja tästä tuli aivan hillitön riita. Meni ihan huudoksi ja henkilökohtaisuuksiin, tais tuntua syyllisyyydentunto kuin tämä oli niin kipupiste.
Mitäs ajatuksiä tämä teissä herättää? Kyse on kuitenkin suht lähisukulaisista joten ei voi jättää asioita sikseen. Ehkä parempi että joku puuttuu näiden lastenkin vuoksi...
Kommentit (41)
Kasvata sä vaan ne omat lapsesi. Järkyttävää että pidät asianasi puuttua tollaseen.
Niin? Kirjojen lukuahan suositellaan jotta sanavarasto kehittyy, ehkä he keksivät lasten kanssa tarinoita. Ihan samallalailla kehittyy kunhan aikuinen osaa kertoa tarinaa eri sanamuodoin ja "lentävästi".
Voi jestas, miten ikävältä ihmiseltä sä vaikutat!
Jos kyseessä lähisukulainen niin luulisi että asiasta nyt voi mainita ilman kimpaantumista. Mutta riippuu miten olet ottanut asian esille. Se että olet "järkytyksissä" saattanut sanoa pahastikin ei välttämättä ole ok.
Parempi olisi ollut rakentavasti ehdottaa, että eikö kirjojen lukeminen olisi hyvä juttu. Tai jos kerran olet läheinen niin vaikka itse lukea lapselle.
En minäkään lue 1,5 vuotiaalleni. Ihan vauvana luettiin, mutta nyt menisi kilpahuutamiseksi. Lapsi haluaisi vain kirjan itselleen, joten ollaan tyydytty kestäviin kuvakirjoihin ja niistä puhumiseen. Kokeillaan sitten joskus myöhemmin taas.
Ei kai siitä mitään haittaa ole silloin jos lapsi on päiväkodissa tai jos vanhemmat kertovat monipuolisesti juttuja omasta päästään. Mikään laki pakota lukemaan juuri tiettyjä satuja tai kuuntelemaan lastelauluja.
Olisihan se hienoa, jos lapsille luetaan, mutta en näe syytä käydä ihan hulluna riitelemään, jos ilmenisi, että jossain perheessä ei lueta.
Jos nyt keskittyisit kasvattamaan ne omat tenavasi. Typerä olet.
Mulla taitaa olla vaan erilainen arvomaailma kuin näillä lähiöiden "tabletti-mutseille/fatseille". Surettaa tämä välinpitämättömyys. Terveisin alkuperäinen kirjoittaja
Ymmärrän kyllä ap:ta, mutta en sitä miten tosta saa sodan syttymään. Tai jos tyylisi on ollut "lasun paikka", niin sitten en ihmettele.
Mut 4/5, kirjallisuus on tärkeää lapsille.
Harvoin meilläkään luetaan. Joka ilta kuuntelevat kyllä sadun kirjastosta lainatulta cd:ltä. Paha paha äiti!
Vierailija kirjoitti:
Niin? Kirjojen lukuahan suositellaan jotta sanavarasto kehittyy, ehkä he keksivät lasten kanssa tarinoita. Ihan samallalailla kehittyy kunhan aikuinen osaa kertoa tarinaa eri sanamuodoin ja "lentävästi".
Meidän tyttö, joka ei osaa vielä lukea, tykkää katsella satukirjasta kuvia ja keksii itse kuvien perusteella oman tarinan ja kertoo sen muille.
Meillä on luettu paljon kirjoja lapsille, mutta siltikin olen sitä mieltä, että ainoa mäntti ap:n tapauksessa on ap itse. Toki kirjojen lukemisesta voi olla hyötyä, mutta oppii sen kielen muutenkin. Ajattele esim. Soile Ylimäyryä, joka kasvoi kuuromykkien vanhempien kanssa. Hän on valtavan älykäs ja lahjakas nainen, eikä ole koskaan kuullut vanhempiensa puhuvan. Vaikka kuinka lukisit kirjoja lapsillesi, voivat sinut lapsesi olla juuri ne, jotka joutuvat rappiolle aikuisena, tai ystäväsi lapset niitä menestyjiä, joiden urakiitoa voit kateellisena katsella. Jos haluat pelastaa edes jotain ystävyyssuhteestasi, pyydä anteeksi.
Tehän fiksuja mutseja olette. Oliko lapset erotuomareina teidän riidassa?
Oliko se nyt kaveri vai sukulainen?
Jos kyseessä lähisukulainen, sisko veli? Niin itsekin voisin mainita. Mutta tekstissä yhtäkkiä kaveri? Kaverille en sanoisi mitään.
Se että ei lue kirjoja lapsilleen ei todellakaan ole yhtä paha kuin huonon ruuan antaminen lapselle.
No ehkä ne tekee samallalailla ku mun sisko poikansa kanssa... Ne katselee kuvia/piirtää niitä ja keskustelee samalla aiheesta. Esim. nukkumaan mennessä jutellaan päivän tapahtumista ja joskus katsotaan kirjan kuvia ja keskustellaan niistä. Pojalla on todella laaja sanavarasto vaikka on vain 2 ja puoli vuotta vanha. Poika ei vain jaksa (vielä?) kuunnella valmista tarinaa. Tahtoo itse keksiä ja kertoa juttuja. Lukemaan ne lapset oppii joka tapauksessa viimeistään koulussa.
Niin oliko se nyt kaveri, ystävä vai lähisukulainen? Lol
Ja siis ihan satukirjoista oli kyse. Ei mun mielestä harry potter yms sovi vielä alle kouluikäiselle.