La La Land on yliarvostettu

Olihan tuo musikaaliksi outo, kun yksikään kappale ei jäänyt kummemmin mieleen. Eivät ne olleet huonoja, mutta aika vaisuja. Klassikkomusikaaleissa yleisö lähtee helposti laulamaan mukaan, en usko että tämä elokuva saa sellaista aikaan tai muutenkaan saavuttaa kulttistatusta.

Visuaalisesti tuo leffa oli kyllä oikein karkkia silmille, värimaailma oli kaunis.

Itse voin miehenä tunnustaa, että itkin ihan avoimesti elokuvan lopussa.

"Vittu, maksoin kympin tästä paskasta."

Tykkäsin lefffasta tosi paljon. Loppu oli kyllä iso pettymys 😭😭😭

Itselleni ainakin ovat jääneet biisit soimaan päähän.

Samaa mieltä! Elokuvateatterissa monet itkivät ääneen lopussa. En ymmärrä, miksi. Elokuva ei ollut minusta juuri lainkaan koskettava. Kummallakin pääosan esittäjällä on aika mitätön lauluääni, eivätkä tanssitaidotkaan vakuuta. Tarinassa ei ole mitään poikkeuksellista tai kiinnostavaa. Kenelläpä ei olisi joskus ollut "mitä meistä olisi tullut, jos" -ajatuksia jonkin menetetyn nuoruuden rakkauden suhteen. Visuaalinen ilme - kuvaus, värimaailma, puvustus ja lavastus - viehättivät silmää, mutta muuta hyvää sanottavaa en elokuvasta keksi.

Katsoin Iltapaskan sivuilta jonkun trailerin pätkän tai muun lyhyen klipin, jossa Gosling ja Stone laulavat pianon ääressä. Vaikutti tylsältä. Olen kuitenkin musikaalien ystävä, joten harmi.

Olisi ollut hyvä jos näyttelijät olisivat valmiiksi laulu/tanssi/soittotaitoisia. Nykyään Hollywoodleffoissa on kyllä ollut trendinä sellainen "metodinäyttely", että tunnetun näyttelijän tulee muuttaa rajusti kroppaansa roolin vaatimaksi (tätä ovat harrastaneet mm. Bale, Leto ja McConaughey), sillä kun saa hyvää mainosta kohuotsikoiden kautta elokuvalle, eikä tarvitse palkata jotain vähemmän tunnettua ja myyvää valmiiksi mahdollisesti epäedustavan näköistä, joka voisi olla uskottavampi roolissa. Varmaan samaa yritetään sitten taitojen suhteen, eli pidetään erityisenä, että näyttelijä opettelee vähän soittamaan pianoa roolia varten, vaikka samat taidot osaava vähemmän kuuluisakin näyttelijä olisi saatavilla.

Huono. RGn ja ESn välinen kemia puuttui täysin. Hukkui kai, kun yrittivät keskittyä lauluun ja tanssiin

Täysin yliarvostettu, jokseenkin pitkäveteinen ja ontto elokuva. Tarina pyörii tasan kahden henkilön ympärillä, mutta kumpikaan ei ole kovin pidettävä tai samaistuttava - itse asiassa henkilöt jäävät aika etäisiksi ja vaikuttavat jopa vähän narsistisilta (enkä nyt tarkoita narsistista pershäiriötä vaan pelkkiä narsistia piirteitä). Laulu- ja tanssitaidot ovat mitättömät. Biisit eivät tartu sitäkään vähää, mitä jostain perusanimaatiosta jää päähän soimaan, ja se on musikaalille tosi iso miinus.

Kyllähän siinä oli yritetty hakea sellaista klassisen unelmatehdas-Hollywoodin tunnelmaa, mutta siinä nyt ei oltu onnistuttu kovin hyvin. Kuvaus ja lavastus toki olivat hienoja. Ja olihan se värikäs. Mutta yhdellä sanalla sanottuna: unohdettava.

Pitää olla kivan näköisiä tähtiä, ei tarvitse olla laulu-tai tanssitaitoa. Toisaalta, en kyllä mitään Saara "laulan puhtaasti ainakin ylä-ääniä" Saara Aaltoakaan haluaisi noissa nähdä. Se olisi sitten se toinen ääripää.

Pettymys oli tämä elokuva. Liian paljon ahdettu kaikelaista sälää. Realismi iski tajuntaani,koska olen muusikon vaimo ja tässä oli kyllä vain pintaraapaisu muusikon elämään.

Minusta muuten todella ihana elokuva, mutta loppu oli kyllä pettymys ja sai tälläisen romantikon itkemään!

Kävin kanssa viikonloppuna katsomassa ja vähän samat fiilikset. Tai no, musta se parani loppua kohden, ja lopusta tykkäsin kovastikin. Mutta ensinnäkin oletin sen olevan paljon perinteisemmän musikaalin tyyppinen, joten mun makuun leffa oli vähän liian erikoinen ja ns. liian meta Lisäksi päähenkilöt lähinnä ärsytti mua koko ajan.

Parasta leffassa oli se introkohtaus, jossa ruuhkaan juuttuneet Hollywoodiin muuttajat laulavat unelmistaan. Se oli musta oikeasti koskettavaa ja vilpittömän oloista. Loppuosa elokuvasta ei ihan ulottunut alun tasolle. City of stars oli ainoa kappale, joka jäi soimaan päähän. En pitänyt "surullisesta" lopusta ja Emma Stonen aviomies vaikutti musta kyllä karsealta. :D Kaikkiaan semmonen 8/10 leffa, ihan kiva mutta unohdettava. Tulee mieleen se muutaman vuoden takainen mykkäelokuva The Artist, jota silloin hehkutettiin hienona kunnianosoituksena kuolleelle elokuvatyypille samalla tavalla kuin La La Landiä nyt.

Mäkään en oikin tykännyt. Gosling ja Stoje molemmat vähän ärsyttäviä, ehkä siksi, että laulu ja tanssi oli tönkköä. Erityisesti Goslingin roolin olisi voinut vetää joku todella paljon parempi, Stone oli sentään ihan ok.

up

Oli kyllä ihanan autenttinen eikä mitenkään sieluton. John Legendkin oli vedetty mukaan <3

Mä en ole kyseistä leffaa edes katsonut, koska en oikein ylipäätään syty musikaaleista ja lisäksi en tykkää kummastakaan päänäyttelijästä, mutta tosiaan moni kaverikin on sanonut, että aika pliisu se oli.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole kyseistä leffaa edes katsonut, koska en oikein ylipäätään syty musikaaleista ja lisäksi en tykkää kummastakaan päänäyttelijästä, mutta tosiaan moni kaverikin on sanonut, että aika pliisu se oli.

Oli se vähän parempi kuin odotin. Pliisu oli hyvällä ja nöyrällä tavalla, mikä yllätti, ei mikään ylipuffattu ällömusikaali todellakaan. Musiikki oli raikasta. Toisaalta Jazzin osuus leffassa oli surullisen vähäistä odotuksiini nähden, mikä kai lienee Hollywood-leffaksi ihan standardi. Gosling säteili orastavaa sielukkuutta! Jos nyt tällaista luonnehdintaa voi käyttää, tuli vaan mieleen.