Olen 15-vuotias eikä yhtäkään kaveria
Vituttaa kun muut nauttii elämästään ja nuoruudestaan kavereiden kanssa ja ite joutuu kattoo vierestä. Menetin kaverit 7.luokan puolessa välissä ja siitä lähtien ollut ihan yksin. Mielenterveys jo mennyt ja joudun käymään jossain psykiatril. Ne joilla on kavereita saavat kyllä kiittää onneaan, kyllä on elämä paskaa ilman kavereita ainakin näin nuorena.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa että tuosta tilanteesta on suunta ainoastaan alaspäin
-30 v. kaveriton
Tästä ei voi mennä enää alaspäin
Suuri osa ihmisistä kokee jossain vaiheessa elämäänsä yksinäisyyttä syystä tai toisesta. Tärkeää on ymmärtää, että kyseessä ei tarvitse olla mikään loppuelämän tuomio, vaan omalla toiminnallaan voi vaikuttaa asiaan. Pitää siis uskaltaa raahata itsensä ulos, hankit esimerkiksi uusia harrastuksia tai koitat olla sosiaalisempi ja aktiivisempi. Nykypäivänä netistäkin voi löytää uusia kavereita eri foorumeilta ja esimerkiksi sivustolta etsitaanystavaa.com
Minulla oli samanlainen tilanne kun olin 15-vuotias. Kaiken pelasti lukioon meno. Sieltä löysin nopeasti samanhenkisiä kavereita, kun kuviot vaihtuivat täysin. Olen aina ollut hieman yksinäinen, eikä minulla ole ikinä ollut paljon tai todella hyviä kavereita, mutta elämä muuttui kuitenkin lukioon mennessä paremmaksi.
Älä menetä toivoasi. Tsemppiä
-n20
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli samanlainen tilanne kun olin 15-vuotias. Kaiken pelasti lukioon meno. Sieltä löysin nopeasti samanhenkisiä kavereita, kun kuviot vaihtuivat täysin. Olen aina ollut hieman yksinäinen, eikä minulla ole ikinä ollut paljon tai todella hyviä kavereita, mutta elämä muuttui kuitenkin lukioon mennessä paremmaksi.
Älä menetä toivoasi. Tsemppiä
-n20
En aiokaan menettää toivoa. Parin kuukauden päästä peruskoulu loppuu ja toisesta koulusta yritän saada kavereita. En kyllä kestäis enää toista 3 vuotta yksin ja syrjittynä.
Yläkouluiässä aika moni on ilman kavereita ja joutuu elämään sellaista hyvin ulkopuolista elämää. Silloin niin moni itsestä riippumaton asia johtaa siihen, että saattaa joutua syrjityksi. Tai ei välttämättä edes syrjityksi, muttei vain saa kunnon ystäviä ja jää jotenkin ihan ulkopuoliseksi muista nuorista. Jo lukioiässä tilanne usein helpottaa, kun vanhat porukat hieman hajaantuvat, ihmiset kasvavat eivätkä ole enää niin pinnallisia. Kannattaakin mennä johonkin toiseen lukioon/ammattikouluun kuin, mihin tietää suurimman osan muista yläkouluporukoista menevän. Saa vähän hajurakoa ei-niin-miellyttäviin luokkatovereihin, uusia näkökulmia ja ihmisiä, joilla ei ole ennakkokäsityksiä. Silloin on helpompi olla ja rakentaa jotakin uutta itselleen, kun vanhat tyypit eivät pakota samanlaiseen tukahduttavaan rooliin.
Kannattaa myös miettiä tulevaa lukion/ammattikoulun jälkeen. Mitkä on niitä asioita, jotka sua kiinnostaa ja mitä haluaisit opiskella? Missä kaupungissa? Kun löydät sen oman juttusi, niin löydät myös saman henkisiä ihmisiä opiskelupiireistä. On helppo tutustua kun kaikki ovat vähän samassa tilanteessa.
Yläkoulu on aika hirveetä aikaa monille loppujen lopuksi. Sitä vain joutuu sinnittelemään, että pääsee sieltä pois. Ja siinä auttaa se, että tekee suunnitelmia tulevaisuutta varten. Onneksi olet jo 15-vuotias! Kohta pääset eroon vanhoista kuvioista ja elämään tulee jotain uutta!
Vierailija kirjoitti:
Yläkouluiässä aika moni on ilman kavereita ja joutuu elämään sellaista hyvin ulkopuolista elämää. Silloin niin moni itsestä riippumaton asia johtaa siihen, että saattaa joutua syrjityksi. Tai ei välttämättä edes syrjityksi, muttei vain saa kunnon ystäviä ja jää jotenkin ihan ulkopuoliseksi muista nuorista. Jo lukioiässä tilanne usein helpottaa, kun vanhat porukat hieman hajaantuvat, ihmiset kasvavat eivätkä ole enää niin pinnallisia. Kannattaakin mennä johonkin toiseen lukioon/ammattikouluun kuin, mihin tietää suurimman osan muista yläkouluporukoista menevän. Saa vähän hajurakoa ei-niin-miellyttäviin luokkatovereihin, uusia näkökulmia ja ihmisiä, joilla ei ole ennakkokäsityksiä. Silloin on helpompi olla ja rakentaa jotakin uutta itselleen, kun vanhat tyypit eivät pakota samanlaiseen tukahduttavaan rooliin.
Kannattaa myös miettiä tulevaa lukion/ammattikoulun jälkeen. Mitkä on niitä asioita, jotka sua kiinnostaa ja mitä haluaisit opiskella? Missä kaupungissa? Kun löydät sen oman juttusi, niin löydät myös saman henkisiä ihmisiä opiskelupiireistä. On helppo tutustua kun kaikki ovat vähän samassa tilanteessa.
Yläkoulu on aika hirveetä aikaa monille loppujen lopuksi. Sitä vain joutuu sinnittelemään, että pääsee sieltä pois. Ja siinä auttaa se, että tekee suunnitelmia tulevaisuutta varten. Onneksi olet jo 15-vuotias! Kohta pääset eroon vanhoista kuvioista ja elämään tulee jotain uutta!
Joo, oon muuttamassa n. tunnin ajomatkan päähän täältä pikkukylästa kaupunkiin. Just sen takii ettei tarvii nähä enää niitä samoja paskiaisia :D
Hei,
Minun samanikäinen tyttäreni samassa tilanteessa, surettaa todella tilanne.Mutta kuten moni jo ylempänä totesi, ei tämä tule varmasti olemaan loppuelämäsi tilanne ja ensi syksynä uudet kuviot.Voimia sinulle!!
Peruskoulusi varmaan loppuu pian ja haet jatko-opintoihin. Siellä alat heti ensimmäisestä päivästä lähtien tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa :-).
Mä menetin kaverit lopullisesti siinä 18-19-vuotiaana. Yksin ollaan edelleen. T. 28-v kaveriton nainen
Tsemppiä! Paistaa se päivä risukasaankin.
Älä luovuta. Olen itsekin hyvin yksinäinen, mutta vähän aikaa sitten sain otettua itseäni niskasta kiinni. Otin fb:n välityksellä yhteyttä vanhaan ystävään, sovittiin riidat ja nähdään hyvin pian. Toivoa on.
M23
Ei oo ko muutama risu siinä auringon edessä...
oon samassa tilanteessa tällä hetkellä ja nii kaipaisin uusia kavereita et jos tällä sivulla on muitakin 13-15 vuotiaita samassa tilanteessa olevia nuoria (pk-seudulta) nii tulkaa hei ihmees snäppii nivoiaa tutustuu se on: snäpxoxo14 tlkaa ihan rohkeesti puhumaan koska en oo mikään ilkee ku on muutenki tosi paska olla ku mul on vaan yks kaveri jol ei ikinä ole aikaa olla mun kanssa ku sil on niin paljon muitakin kavereita, jos tuut ihan vitsaikleks mun sivuille, tai sellanen on aikeissa niin kehotan passaamaan . oon vähän ujo(tosin tutustuesa ihan oma persoonallinen itseni ja mulle voi kertoa kaiken en ikinä kerro muiden salaisuuksia eteenpäin !! joten siis vielä tähän loppuunkin selvennykseks snäppi nimi : snäpxoxo14 ja sieltä sitten voi saada nron tai jotain muuta esim. ig yms... tulka tutustuu luv u all (pervot ja pedarit estän heti!!!)
Jeesus on paras ystäväsi, aina. Hän rakastaa sinua enemmän kuin ihmiset koskaan voi.
Rukoilen, että saisit kavereita. Nuorena ympäristöt muuttuu usein, koulutuspaikan, seurustelusuhteiden yms. myötä, sulla on vielä hyvin toivoa saada hyvä porukka ympärillesi!
Seurakunnan nuortenilloistakin löytyy usein lämminhenkistä seuraa.
Itsellä taas löytyy "kavereita" = Ihmisiä joiden kanssa olen hyvässäkin jutussa koulun aikana, mutta vapaa-ajalla ei saada sovittua mitään. Hankaloittaa lisäksi se, että asun aivan toisessa kaupungissa kuin he.
Tuntuu siltä että "nuoruuden villeys" valuu kokonaan hukkaan. Haluaisin tehdä niin paljon eri asioita, mutta tylsää ja mahdotonta tehdä yksin. Vituttaa suoraan sanottuna.
Multa taas löytyy "kavereita" jotka käyttää hyväkseen, vittuilee, pottuilee, polkee ja lyttää. Joskus ovat hetken kivojakin. Heidän kanssa voi kyllä tehdä monenlaista, mutta joskus tuntuu että parempi olis ilman "kavereita".
Mulla alkoi kavereiden kanssa hauskanpito vasta lukiossa. Parhaiten kuitenkin löytyi seuraa yliopistossa uudella paikkakunnalla, jollr muutin yksin enkä tuntenut ketään. Siellä pystyi fuksijuttujen ja ainejärjestötoiminnan kautta tutustumaan ihmisiin.
Ikävä kuulla.. :( ja jotenki surullista.. Mä tiiän ton tunteen vaikka itellä kavereita onkin, mut tuntuu vaa et siinä kaveriporukassa kukaa ei huomio mua ja koska oon vähä ujompi ku me muut nii tuntuu sit yksinäiseltä ja sillai.. välillä mä kuuntelen musiikkii ja istun jossai penkil välkällä.. ja sit sekin, että mun ala-asteen kaverit on saanu uusia kavereita ja musta tuntuu, että ne on unohtanu mut... Ja mulla on vähä epämukava olo koulussa ku mua on ala-asteella kiusattu ja kiusaajat oli siis mun entisii kavereita ja sit opettaja oli vaan niiden puolel koko ajan... mut suosittelen sulle sitä, että vaikka yrittäisit jollain tapaa tutustuu uusiin ihmisiin.. vaikka joku kohteliaisuus tai hymy voi olla jo hyvä alku.. Ja mun iteki pitäis varmaa kokeilla tutustuu muihin uusiin ihmisiin.. mut esim. joku uusi harrastus vois olla hyvä, sieltä voi saada monta kaveria ja sit tietty netin kautta.. mut rohkeesti vaan tutustumaan..
Voin kertoa että tuosta tilanteesta on suunta ainoastaan alaspäin
-30 v. kaveriton