Millainen on ihminen jolla on vaikea luonne? Ihmissuhteissa hankala siis.

Millä tavalla hankala?

Kaikki mahdolliset vastoinkäymiset paisutetaan elämää suuremmaksi draamaksi. Jonkinlainen kriisi ihmissuhteissa ja/tai elämässä on aina menossa. Jokaista kofliktia vatvotaan loputtomiin ja vatvotut otetaan säännöllisesti vielä uuteen käsittelyyn ja jokainen sana ja ilme voidaan tulkita veriseksi loukkaukseksi.

Kokemusta on.

Joustamaton, itsekkäästi vain omia tarpeitaan ajatteleva. Ihmisenä kehittymätön, joka kaataa oman pahan olonsa muiden niskaan. Empatiaan kykenemätön, negatiivinen ihminen. Tossa joitakin piirteitä jotka minusta ihmisestä hankalan tekee. Aika lailla samat jutut niin työpaikoilla kuin parisuhteissa.

Vaikea sanoa tähän yhtään mitään, kun ei toisesta osapuolesta ole tietoa eikä siitä miten se toinen osapuoli näissä on vaikuttamassa.

Epävakaa pers. häiriöinen. Kokemusta on. Yleensä ovat negatiivisia ja vihaavat asioita ja/tai ihmisiä. Tunteet ovat voimakkaita ja ailahtelevat ilman ulkoista syytä.

miehenpuolikass kirjoitti:

Epävakaa pers. häiriöinen. Kokemusta on. Yleensä ovat negatiivisia ja vihaavat asioita ja/tai ihmisiä. Tunteet ovat voimakkaita ja ailahtelevat ilman ulkoista syytä.

Samoin kokemusta tällaisesta henkilöstä. En halua leimata kaikkia epävakaita mutta itselläni jäi pysyvä arpi tästä ihmissuhteesta.

Liian takertuva ja huomionkipeä joka haluaa aina olla huomion keskipisteenä. Vaatii että kaikki aika vietetään hänen kanssa ja jos ei, niin aletaan epäillä kaikkea ihmeellistä ja jokaisesta pienestäkin asiasta pitäisi olla erikseen kertomassa ja jos joku asia jää kertomatta mikä tuleekin joskus myöhemmin puheissa esille niin se on salaamista. Otetaan pieninkin negatiivisen sävyinen lause tai sana loukkauksena.

Raskasta on epävakaan kanssa. Vaikka välillä voi todella ihana ja välittävä ja seksi on upeaa, niin ei siitäkään oikein voi nauttia kun tietää että tuuli vääjäämättä kääntyy päivien sisällä. Eli sitä odotellessa aina. Ja kun asioista ei voi keskustella (häpeä tms?), niin jää aina käsittelemäättömäksi (vaikka kai kyseessä on häiriö/ilmiö joka tapahtuu).

Suhteessa saa siis aina valmistautua pyytämään anteeksi ja olemaan pahoillaan vaikka ei mitään ole tehnytkään.

Ihminen voi varmaan olla aivan toisenlainen lähipiirilleen kuin ulkopuolisille.

Olen kuulemma nopeaälyinen ja nokkela, mutta myös kriittinen ja ilkeä. 

Murehdin saamiani loukkauksia aivan liian pitkään. Murehdin myös tekemiäni loukkauksia.

Edellytän mieheltä uskollisuutta ja haluan kauniin miehen. Yleensä kauniilla miehellä on puolisona toinen kaunis mies...

Edeltävät seikat ovat olleet ongelminani, joten elän yksin.

Minä ainakin. Olen vahva oikeissa vastoinkäymisissä, mutta kun joku pikkuasia menee pieleen ärsyynnyn kovasti.

Saatan suuttua ihan mistä vaan, koskaan ei tiedä mikä se on. Olen siis täysin epäjohdonmukainen.

Voin vain kuvitella kuinka raskasta se on perheelleni.

Minun eksäni. Oli myös ystävien ja sukulaisten mielestä vaikea, ihmeteltiin miten 3,5 vuotta kestin. Äärimmäisen itsekäs, joustamaton ja mustavalkoinen. Hän meni ja teki niinkuin halusi; itse jos kehtasin olla minuutinkin myöhässä, tuli huutoa. Erittäin ilkeä myös ja empatiakyvytön.

Passiivis-aggressiivisuus on lievästi hankala piirre. Valitan aika usein miehelleni miten huono olen kaikessa. Suutun kun hän kyllästyy valitukseeni. En huuda tms vaan näytän tunnetilani ilmeillä ja aloitan väittelyn.

Tunnen mielihyvää kun hän luulee etten hauku itseäni nykyisin yhtä paljon kuin ennen. Ajatuksissani teen sitä, ei ole kannattavaa aina jakaa totuuksia huonoudestani hänelle. Kuolemakin on mielessä useasti.

Ärsyttää monet yhteiskunnalliset normit. Se että työelämässä pitää tervehtiä outoja ihmisiä (onneksi olen koulussa), täytyy esittää olevansa ihastunut jonkun vauvasta, esittää että on ylipäätänsä kiinnostunut jostain itselle turhasta asiasta ja juhlissa käyminen. Tavoitteena on lopettaa esittäminen kaikissa tilanteissa. En muutenkaan sano "onpa surullista" jos kuulen huonon uutisen. Eräs tuttu sai lapsen tänä vuonna ja tyhmien normien pakottamana jouduin käyttämään viesteissä sydämiä ja hellää kieltä. Inhottaa. Tuttu sanoi että olen kyllä muuttunut paljon (luuli että minusta on tullut rento höpöttelijä). Jatkossa kirjoitan vain neutraalisti. Juhlissa en aio käydä mieheni kanssa enää ikinä (kerran kävimme). Juhlia voi aina vältellä tai mennä yksin ilman kumppania. Mitä väliä jos joku pahoittaa mielensä, en minä ole muiden tunteista vastuussa.

Nämä rehelliset suoraan puhujat, jotkaon vaan käytöstavattomia moukkia. Sitten ihnetellään kun ei kukaan halua olla tekemisissä tai jos joku sanoo jotain takas.

Tämmösen kaverin kans on mahotonta jutella mistään kun se aina ja aina ja aina pätee ja jos ei päde niin vastaa kaikkeen, vaikkei tietäs oikiaa vastausta. Ei vaan voi sanoa "en tiiä" vaan joko kysyjä on tyhmä ja miettii turhia tai sitten vastaa jotain ympäri pyöreetä tai asiaan liittymätöntä.

Minulle hankalin ihmistyyppi olisi takertuja.

Vierailija kirjoitti:

Passiivis-aggressiivisuus on lievästi hankala piirre. Valitan aika usein miehelleni miten huono olen kaikessa. Suutun kun hän kyllästyy valitukseeni. En huuda tms vaan näytän tunnetilani ilmeillä ja aloitan väittelyn.

Tunnen mielihyvää kun hän luulee etten hauku itseäni nykyisin yhtä paljon kuin ennen. Ajatuksissani teen sitä, ei ole kannattavaa aina jakaa totuuksia huonoudestani hänelle. Kuolemakin on mielessä useasti.

Ärsyttää monet yhteiskunnalliset normit. Se että työelämässä pitää tervehtiä outoja ihmisiä (onneksi olen koulussa), täytyy esittää olevansa ihastunut jonkun vauvasta, esittää että on ylipäätänsä kiinnostunut jostain itselle turhasta asiasta ja juhlissa käyminen. Tavoitteena on lopettaa esittäminen kaikissa tilanteissa. En muutenkaan sano "onpa surullista" jos kuulen huonon uutisen. Eräs tuttu sai lapsen tänä vuonna ja tyhmien normien pakottamana jouduin käyttämään viesteissä sydämiä ja hellää kieltä. Inhottaa. Tuttu sanoi että olen kyllä muuttunut paljon (luuli että minusta on tullut rento höpöttelijä). Jatkossa kirjoitan vain neutraalisti. Juhlissa en aio käydä mieheni kanssa enää ikinä (kerran kävimme). Juhlia voi aina vältellä tai mennä yksin ilman kumppania. Mitä väliä jos joku pahoittaa mielensä, en minä ole muiden tunteista vastuussa.

Sinun kannattaisi mielestäni jutella ammattiauttajan kanssa, niin voisit ehkä paremmin.

Elämä menee hukkaan, jos on koko ajan vihamielinen eivätkä muut ihmiset kiinnosta.

2 ja 3 sanoivat hyvin.

Lisäksi:

Kaikki palaute otetaan uhkana. Hyvää palautetta ei osata ottaa ja lieväkin huono, rakentava palaute saa henkilön taisteluasemiin.

Vain hänen näkökantansa on oikea ja muiden mielipiteitä ei oteta huomioon, vaikka niissä olisi jotain uutta josta oppia, tai kehittävää. Saman tasoisilta ihmisiltä ei ainakaan oteta mielipiteitä huomioon, pelkästään itseä korkeampia henkilöitä kuunnellaan.

Ärsyynnytään koko ajan siitä kuinka 'muut ovat vaikeita', vaikka itse tekee siitä elämästään vaikeaa joustamattomuudellaan.

Ikinä ei tiedä millä päällä henkilä on.

Toisille ylitsevuotana ihana, toisille erittäin hankala.

Todella huono itsetuntoinen. En ole ennnen ajatellut kuinka paljon huono itsetunto voi vaikuttaa myös niihin ihmisauhteisiin mutta monet asiat kumpuavat siitä:

Ei kestetetä minkäänlaista poikkisanaa, koska kaikki kritiikki on hyökkäys minuutta kohtaan. Sitten taas eletään jopa tuntemattomien ihmisten kohteliaisuuksista. Mielistellään muita, koska halutaan positiivista huomiota.

Toiset ihmiset ovat uhkia. Joko ollaan kateellisia ja voivottelemalla samalla omaa itseään himmenetään toisen iloa.

Pahoitetaan mieli asiasta kuin asiasta, vaikka se ei liittyisi millään tavalla itseen. Mutta huono itsetuntoisena käännetään monet asiat itseen. Sitten passiivis-aggressiivisuus, ei uskalleta suoraan kohdata, vaan pidetään esim. mykkäkoulua.

Ollaan mustasukkaisia.

Liian mustavalkoinen ja varma omasta oikeassaolostaan. Koittaa saada näkökulmaansa läpi jankuttamalla, on ehkä tottunutkin saamaan koska ei kukaan sitä jankutusta loputtomiin jaksa. Harvoin mitään rentoja tai huumorintajuisia tyyppejä.

Ainakin sellainen on hankala luonne, joka ei ota muita huomioon, vaan miettii omaa mukavuudenhaluaan, vähättelee ja ylenkatsoo muiden eriäviä mielipiteitä ja pitää omaa mielipidettään ainoana oikeana. Lisäksi tällainen henkilö henkilö vaatii aina muilta milloin mitäkin, mutta itse ei anna koskaa mitään.

Yksi tuntemani mies on tällainen. Hän esimerkiksi on kova polttamaan (sätkää enimmäkseen), ja jos hän on muiden luona käymässä, ja hän menee siellä ulos tupakalle, hän ei viitsi kävellä talon pihassa olevalle tupakkakopille (joka on noin 15 metrin päässä ulko-ovesta), vaan hän jää heti ulko-oven eteen polttamaan, jolloin  tupakanhaju saattaa levitä rappukäytävään tuulen mukana.

Lisäksi kotona ollessaan, hän ei kertomansa mukaan halua kääriä sätkiä sisällä, vaan vasta ulkona, koska sätkäpurun haju jää muuten hänen asuntoonsa. Silti hän kuitenkin muiden luona ollessaan yrittää kääriä jo sisätiloissa. Ilmeisesti muiden asunnoissa ne sätkäpurut eivät kai hänen mielestään sitten voi ruveta haisemaan.

Ja sitten kun hänelle näistä asioista joku huomauttaa, hän ottaa nokkiinsa.