Lue keskustelun säännöt.
Hävettää olla tällainen idiootti :(
27.02.2017 |
Olen idiootti ja se hävettää minua. Tuntuu, etten osaa oikein mitään ja muut pitävät minua idioottina myös. En ole koskaan ollut kovin hyvä koulussa, keskittymiskykyni menee helposti, olen surkea matikassa ja kokeisiin lukeminen on hankalaa. Olen myös ujo ja hiljainen, eikä minulla ole kavereita. Olen erittäin yksinäinen. Myös vanhemmat tuntuvat pitävän minua jotenkin yksinkertaisena, eivätkä usko, että osaan hoitaa itsekin asioitani. Minulla on usein itsetuhoisia ajatuksia, olen viillellyt pienempänä ja toivonut usein pääseväni jo pois täältä. Minusta ei ole mitään hyötyä kenellekään, eikä minua tarvita täällä. Haluaisin vain olla kuten muutkin ikäiseni. :(
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, on lohdullista kuulla, että meitä on useampia. :) Tai sitten huolestuttavaa...
-ap
Mulla oli samat ajatukset, vasta kun sain lapsia niin sain tarkoituksen elämälle. Mikään muu ei ole tuonut samanlaista tunnetta.
Musta ei kyllä ole koskaan lapsista huolehtimaan, niin on äiti sanonut useampaan kertaan. :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet Jumalan luoma ainutlaatuinen ihminen ja Jumalalle rakas.
Peruskoulussa, tarkemmin en viitsi kertoa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ADD:ltä. Tee testi netissä ja sit lääkäriin jos on tarvetta.
No mahtaa olla jumalalla hauskaa seurata tällaisen urpon toimia...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä ADDta ole, mut on tutkittu moneen kertaan ja ihan terve olen. Ilmeisesti vaan keskivertoa heikkolahjaisempi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa, tarkemmin en viitsi kertoa.
-ap
Mulla nuo ajatukset oli pahimmillaan sun ikäisenä. Ehkä ikä tuo sullekkin lisää itsevarmuutta. Niin ja se mitä äitisi sanoo, ei ole totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oon samanlainen :( oon oikeesti hirvee käytännön idiootti. Mitään uusia laitteita tai juttuja en osaa käyttää ja oon vielä lisäks tyhmä kun saapas. Joka päivä joutuu miettimään et vittu mikä idiootti mä oon. Mieskin pitää mua ihan pöljänä. Harmittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa, tarkemmin en viitsi kertoa.
-ap
Sulla on vielä murrosikä kesken. Sinnittele sen yli, niin helpottaa. Päätä, että mitään ikävää et tee itsellesi ennen 20v synttäreitä.
Itse kävin läpi samoja asioita ja yritin 18-vuotiaana itsaria. Jälkeenpäin olen vain kiitellyt, kun selvisin. Se olisi ollut taas yksi aivan turha murrosiän tuoma kuolema.
Itsetietoisuus ja epävarmuus on ihan normaali osa kasvamista ja teini-ikää. Vaikka tuntuu idiootilta ja tuntuu, että muutkin pitävät sinua sellaisena, niin ei se totta ole. Minusta tuntui juuri tuolta ja vaikka tiesin, että se on teoriassa osa tuota elämänvaihetta, niin en ikinä yhdistänyt noita asioita toisiinsa ja tajunnut, että huono oloni johtui ihan oikeasti niistä hormoneista. Tajusin sen vasta 25-vuotiaana.
Minäkin olin ujo ja yksinäinen, enkä tuntunut saavan mitään aikaan. Vanhemmat siksi auttoivat hoitamaan asioita, eivät yksinkertaisuuden takia. Ja jotkut vanhemmat nyt vaan on tosi huolehtivaisia, omallekin äidille mummo vielä muistuttaa villasukista ja lämpimistä hanskoista.
Ymmärrän, että nyt tuntuu toivottomalta, mutta tuo menee ohi. Oikeasti hyödyttömät ja tyhmät ihmiset eivät tajua olevansa sellaisia, kun taas älykkäät kyseenalaistavat koko ajan omat taitonsa. Sinusta tulee varmasti todella hyödyllinen, ja monelle olet tänäkin päivänä korvaamaton, vaikket jaksaisi uskoa sitä.
Ikävää, että on tuollainen olo, mutta se on normaalia ja menee oikeasti ohi. Kyllä se siitä. Jos tuntuu liian pahalta, niin puhu tuosta hyödyttömyyden tunteesta vanhemmillesi tai terkkarille.
Mua on kiusattu Demissä aika rankasti, en halua mennä sinne enää ikinä. Kiitos nyt linkistä kuitenkin.
Mä oon tuntenut näin koko ikäni, ihan pienestä asti. Jo päiväkodissa muistan pitäneeni itseäni jotenkin vajaana, eikä kukaan halunnut leikkiä mun kanssa.
Toivon, että ikä auttaa tähän.
-ap
Tiedän kyllä, että tähän ikäänkin kuuluu tällaiset tuntemukset. Mutta kun tuntuu, ettei minulla ole mitään vahvuuksia. Olen tavattoman tylsä, yksinäinen ja hiljainen ihminen. Minulla ei ole oikeastaan mitään mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia, kaikki päivät vietän yksin kotona möllöttäessä.
-ap
Hei sinä ainutlaatuinen nuori ihminen!
Tuollainen itsetunto ja tuntemukset johtuvat monista eri tekijöistä, joita olet kohdannut elämäsi aikana.
Tarvitsisit pidempiaikaista keskusteluapua. Olisiko koulussa terveydenhoitajaa, lääkäriä tai vaikkapa joku opettaja, jolle voisit mielestäsi luottamuksellisesti puhua samat asiat mitä aloituksessasi kirjoitit?
Muista, että olet arvokas omana itsenäsi
Olen itse koulussa töissä (opettaja) ja jos joku oppilas kertoisi tuollaisia asioita itsestään, ottaisin tilanteen vakavasti ja ryhtyisin hoitamaan asiaa, jotta saisit apua ja että ymmärtäisit, että sinulla on ihan positiivinen tulevaisuus edessä, olet itse avaintekijä siihen <3, vaikka nyt siltä ei tunnukaan.
Käy juttelemassa koulukuraattorin kanssa tai terveydenhoitajan. Sekin monesti auttaa, kun vaan saa jutella jonkun luotettavan kanssa.
Sittenhän meitä on kaksi.