Saako lapselle sanoa ettei ole rahaa?

Valehteleminen on rumaa ja antaa huonon esimerkin. Kerro hänelle ennemmin todellinen syy miksi et halua ostaa hänelle kallista tavaraa.

Muistan omasta lapsuudestani ajankohdan, jolloin perheellä oli rahat tiukilla. Äiti hoki sitä meille koko ajan. Itse ahdistuin niin paljon, että jos esim koulussa tuli retkipäivä, jonne sai ottaa jätskirahaa, murehdin monta päivää, miten esitän asian kotona. Kyse oli siis parista markasta, johon perheelläni olisi ollut varaa. Itse opin tästä sen, että en kaataisi rahahuolia lapsen niskaan.

No en ole nähnyt muuta vaihtoehtoa. 

Minä sanoisin mieluummin, että ei ole varaa. Lapsi kun voi tulkita tuon "ei ole rahaa" myös niin, että rahat on tosiaan ihan lopussa eikä ole myöskään mahdollisuutta ostaa ruokaa tms. Ehdottomasti lapsen on kuitenkin hyvä oppia, että kaikkea haluamaansa ei voi saada, jos vanhemmilla ei ole siihen varaa. Eikä aina muutenkaan, vaikka varaa olisikin. 

Tietenkin saa. Ainakin meillä opetetaan rahan arvoa ja on ihan fakta että kaikkea ei saa siksi että kaikki maksaa.

Mä sanoin joskus lapselle, että nyt ei ole rahaa leluun. Lapsen vastaus oli naseva, höh hae sieltä seinästä rahaa.

Kyllä meillä on sanottu suoraan jos on oltu tiukoilla. Kerran yksi lapsista teininä kinusi ja kinusi rahaa johonkin vähemmän tärkeään joten annoin hänelle palkkakuitit ja laskut ja sanoin että saa pitää kaiken mitä yli jää. No ei jäänyt joten siirsimme hankinnat toiseen ajankohtaan.

Kaikista lapsista on tullut todella tarkkoja rahojen suhteen mutta toisaalta heillä on sitten asunnot, autot, varaa matkustaa ja nauttia elämästä kun eivät tuhlaa turhuuteen. En katso että tuo rahatilanteen tietäminen olisi heitä juurikaan ahdistanut, toki oli varmaan tilanteita joissa olisivat halunneet pyytää jotain mutta tiesivät sen turhaksi.

Mulle sanottiin lapsena ettei oo varaa. Mitä musta sitten tuli? No ihminen, joka on tarkka rahoista ja valitsee kaupassa usein sen halvimman tuotteen. Ei tullut huoletonta törsäilijää.

Minä yritän sanoa, että on liian kallis eli ei siis järkevä ostos tai että sitä ainakin pitää miettiä hieman pidempään.

Tässä vois olla hyvä paikka laittaa lapselle säästötavoitteeksi tuo hänen haluamansa asia. Saa säästellä viikkorahoista, lahjarahoista, jos kerää vaikka pulloja ja palauttelee niitä, niin pikkuhiljaa. Hänelläkään ei olisi varaa, mutta sitten kun säästää niin sitten olisi!

Tulipa tästä mieleeni että kun olin ala-asteella, meillä oli rahat tositosi tiukalla. Kaverini äiti (tyypillinen sellainen minähuolehdinkylläkaikkienlapsista-tyyppi) oli ilmoittanut minut ja liudan kavereitani kalliille kuvataide-leirille. Soitti meille kotiin ja selitti asian äidilleni. No äiti tietty käski perumaan minun osallistumiseni koska ei ollut siihen varaa. Koko kesän tämä kaverini äiti sitten muistutteli että sinä et nyt päässyt kun ei sun vanhemmilla ollut varaa ja hän hyvää hyvyyttään sutkin ilmoitti mukaan. Olin ihan nolona, koska selitti tätä kavereideni edessä suurieleisesti. En olisi edes halunnut koko leirille, mutta kukaan ei kysynyt sitä :D

No ei nyt ihan suoraan liittynyt tähän, mutta pulpahtipa mieleen jostain muistin syvyyksistä :D

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tästä mieleeni että kun olin ala-asteella, meillä oli rahat tositosi tiukalla. Kaverini äiti (tyypillinen sellainen minähuolehdinkylläkaikkienlapsista-tyyppi) oli ilmoittanut minut ja liudan kavereitani kalliille kuvataide-leirille. Soitti meille kotiin ja selitti asian äidilleni. No äiti tietty käski perumaan minun osallistumiseni koska ei ollut siihen varaa. Koko kesän tämä kaverini äiti sitten muistutteli että sinä et nyt päässyt kun ei sun vanhemmilla ollut varaa ja hän hyvää hyvyyttään sutkin ilmoitti mukaan. Olin ihan nolona, koska selitti tätä kavereideni edessä suurieleisesti. En olisi edes halunnut koko leirille, mutta kukaan ei kysynyt sitä :D

No ei nyt ihan suoraan liittynyt tähän, mutta pulpahtipa mieleen jostain muistin syvyyksistä :D

No olipa veemäinen tuo kaverin äiti :(

Mulle sanottiin lapsena, että ei ole rahaa tai, että sitä oli vähän. Koko lapsuuteni se taakka oli harteillani, mietin kuinka aikuisena teen kaikkeni, jotta saan maksetuksi elatukseni, minun menneet rahat takaisin. Mietin, että ikinä omille lapsilleni sitä taakkaa kannettavaksi en antaisi; lapsi ei voi tehdä mitään muuta, kuin syyllistää itseään, niinkuin minä tein. 

Minä olen kärsinyt koko elämäni siitä, että ei ole rahaa. Taloudellisesta epävarmuudesta, taloudellisen perikadon ja romahtamisen pelosta. Jokin sisäinen pelko ja epävarmuus on jatkuva mielentilani. Lapsena kotona sain erittäin ristiriitaisen käytännön raha-asioihin: sitä ei ollut, rahanpuute aiheutti riitoja vanhempien kesken. Samaan aikaan kuitenkin virkanainen-äitini käytti surutta rahaa pukeutumiseensa, kampaajalla käymiseen sekä kalliisiin harrastuksiin (välinemaksuihin). Ei hyvä!

Vieläkään en uskalla koskaan satsata itseeni, esim. vaatteisiin, tms. Olen pitkäaikaistyötön - ja taloudellinen vähävaraisuus on ollut läsnä elämässäni aina. Olen korkeasti koulutettu. En saa työtä hakemisistani huolimatta.

Nyt olen siirtänyt mallin lapsiini. Olen kuormittanut lapsia sillä, että ei ole varaa. En ole tajunnut, että rahasta ei puhuta, tai asioiden hinnoista "halpa-kallis", "paljonko maksoi". Inhoan tätä rahapuhetta.

Tämä rahakysymys - toimeentulo - vie minulta viimeisetkin voimat. En koe oloani turvalliseksi. Vain siis raha, toimeentulo, tekee elämän turvalliseksi. Rakentaa sisäistä varmuutta ja jatkuvuuden tunnetta.

Kaivonpohjalla olen. Ei pääsyä pois.

Itse olen sanonut. Lapsi on paljon hövelimpi rahan käyttäjä mutta osaa vähän.vertailla hintoja ja miettiä ktarvitseeko oikeasti jotain asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudestani ajankohdan, jolloin perheellä oli rahat tiukilla. Äiti hoki sitä meille koko ajan. Itse ahdistuin niin paljon, että jos esim koulussa tuli retkipäivä, jonne sai ottaa jätskirahaa, murehdin monta päivää, miten esitän asian kotona. Kyse oli siis parista markasta, johon perheelläni olisi ollut varaa. Itse opin tästä sen, että en kaataisi rahahuolia lapsen niskaan.

On ihan eri asia sanoa ettei ole rahaa, kuin että hokee ja kaataa rahanongelmat lapsen niskaan.

Totuuden kertomisessa on olemassa terveitäkin vaihtoehtoja.

Perheen rahahuolet eivät kuulu lapselle. Järkevä rahankäyttö pitää opettaa, oli rahaa tai ei.

Ei saa.

Yleisellä tasolla voi kyllä puhua: "kuules, ei tässä mitään lottovoittajia olla." tai "säästetään rahaa sinun ajokorttiin, niin ei voi tuhlailla"

Mutta konkreettisesti tai syyllistävästi ei lainkaan. " Katso mikä pino vakuutuslaskuja, millä nämäkin maksetaan jos ostetaan sulle farkut." tai "Jos nyt ostetaan sulle pleikkapeli niin sitten ei Miro pääse jalkapalloleirille ollenkaan."

Vierailija kirjoitti:

Perheen rahahuolet eivät kuulu lapselle. Järkevä rahankäyttö pitää opettaa, oli rahaa tai ei.

Rahankäyttöä ei voi opettaa vaan ihminen on luontaisesti sellainen rahankäyttäjä kuin on. Kun ihminen toimii itselleen ominaisesti niin hän saa hyviä tuntemuksia. Kun hän alkaa toimia oma luontoaan vastaan hänen hyvänolon tunteensa vähenee.

Ihminen huomaa ilman opetustakin jos tili on tyhjä ja tajuaa myös että tosenkinlaisiakin vaihtoehtoja olisi mahdollista toteuttaa.

Se että opettaa rahankäyttöä on vähän sama kuin esittää että pitää jakaa järkeä tyhmälle ja eipä onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tästä mieleeni että kun olin ala-asteella, meillä oli rahat tositosi tiukalla. Kaverini äiti (tyypillinen sellainen minähuolehdinkylläkaikkienlapsista-tyyppi) oli ilmoittanut minut ja liudan kavereitani kalliille kuvataide-leirille. Soitti meille kotiin ja selitti asian äidilleni. No äiti tietty käski perumaan minun osallistumiseni koska ei ollut siihen varaa. Koko kesän tämä kaverini äiti sitten muistutteli että sinä et nyt päässyt kun ei sun vanhemmilla ollut varaa ja hän hyvää hyvyyttään sutkin ilmoitti mukaan. Olin ihan nolona, koska selitti tätä kavereideni edessä suurieleisesti. En olisi edes halunnut koko leirille, mutta kukaan ei kysynyt sitä :D

No ei nyt ihan suoraan liittynyt tähän, mutta pulpahtipa mieleen jostain muistin syvyyksistä :D

Ystäväsi äiti oli todella typerä sekä ilmoittaessaan sinut kysymättä ja toisaalta vielä muistuttaessaan asiasta. Halusi vain korostaa sitä kuinka HEILLÄ kyllä on varaa.

Ikinä, koskaan, milloinkaan en tekisi itse samaa.