Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset käytöstavat miesystävän kanssa - mitä mieltä olette
27.02.2017 |
Olemme seurustelleet vajaan vuoden. Vietämme joskus enemmän aikaa yhdessä, mutta pääasiassa näemme silloin tällöin iltaisin ja nukumme omissa kodeissamme. Olemme hyvin erilaisia ja osittain tuntuu vaikealta ymmärtää toisen tapaa toimia/ajatella.
Esimerkki 1. Miesystävällä oli hänen lapset viikonlopun. Sunnuntaina päivällä sain viestin, että "onpa rankka päivä". Illalla kun hän on vienyt lapset kotiin, saan viestin ettei mennyt asiat ollenkaan suunnitelmien mukaan ja ottaa päähän rankasti ja surullinen hymiö. Laitoin viestin heti, että halutko jutella. Puoli tuntia myöhemmin laitoin, että ootko kunnossa. Ei lue viestejä ja ei vastausta. Soitin vielä myöhemmin kerran ja ei vastannut. Aamulla kun heräsin, niin ei ollut vieläkään lukenut viestejä. Sitten saan viestin, että "en ollut kunnossa ja nyt melkein kaikki hyvin ja loput kehitteillä. En kuullut soittoasi". En tajua koko jutusta ja viesteistä mitään ja jopa huolestuin. Minulle riittäisi vastaus, että jutellaan myöhemmin tms. Nyt tuli tosi kurja olo. Hän taas ei näe tavassaan toimia mitään ongelmaa.
Esimerkki 2. Näkeminen on jäänyt vähälle ja tulossa viikonloppu, jolloin ei todennäköisesti ehditä näkemään. Mennään illalla noin tunniksi kävelylle. Hänen äitinsä soittaa ja juttelu vaihtuu aiheesta toiseen mm. mikä lapsen harrastukseen liittyvä urheiluseura vaikuttaa missäkin kaupungissa ja miten pärjää kisoissa jne. Alan ärsyyntymään kun huomaan, ettei puhelu tule päättymään ihan lähiaikoina. Lopulta hermostun ja käsken lopettamaan puhelun. Tilannetta selvittäessä, kerron kuinka minusta olisi kiva kun nähdään, että hän viettäisi silloin aikaa minun kanssa. (Toki tärkeät puhelut on hoidettava.) Hänen periaate on kuitenkin, että lapsia koskevat puhelut menee kaiken muun edelle. Tosiaan hän juttelee ja viestittelee äitinsä kanssa muutenkin päivittäin, joten senkin takia on vaikea ymmärtää, miksi myös silloin kun tapaamme.
Loukkaannunko pienistä asioista, vai mitä olette mieltä?
Kommentit (46)
Nykyaikaa kirjoitti:
Minun tarinani ei välttämättä liity aloituksen kirjoittajan kokemuksiin. Mutta sanoisin näin, että tällainen outo käytös, että ei vastata, kun otetaan yhteyttä, on valitettavasti aika tavalla yleistynyt.
Minäkin ajattelin ensin, että miten ihmeessä tarinasi liittyy aloitukseen. Mutta sittenhän sieltä kuitenkin löytyi analyysia miehen itsekkyydestä ja siitä miten tuosta jää olo, että naista on käytetty vain hyödykkeenä. Ja tämähän sopii aloituksen kanssa ihan hyvin yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa suhteeltanne lähinnä mielihyvää itselleen, mutta ei ole valmis antamaan ansaitsemaasi sinulle. Olet hänelle nyt jonkinlainen "hätävara". Löydät kyllä vielä sellaisen ihmisen, joka aidosti välittää sinusta ja sinä voit olla oma itsesi, kuten hänkin.
Tämä tuli mieleen, että olet miehelle laastarisuhde. Saatavilla silloin, kun hän tarvitsee. Myös tukemassa häntä ongelmien läpi ja antamassa sympatiaa (ne kaikki ei mennyt hyvin ja suruhymiöt).
Ei toi ihan siis terveeltä parisuhteelta kuulosta. Turha etsiä kuitenkaan syyllisiä, mies on varmaan ihan hajalla eronsa takia vielä pitkään.
Uutta matoa koukkuun siis, onneksi on tulossa kevät ja kesä!
Tuosta esimerkki 1:stä olen samaa mieltä että on inhottavaa jos toinen jättää vastaamatta kysymykseen.
Itse olen aika herkkä stressaamaan ja heräsin viime yönä keskiyöllä miettimään että miksi toinen ei vastannut tekstariini. Kaikenlaista alkaa pyöriä mielessä, onko toinen menettämässä mielenkiintonsa muhun ym..
Vierailija kirjoitti:
Mies siis käyttäytyy passiivis-aggressiivisesti. Se on maailmalle vihainen.
Liekö syynä siihen, miksi tuli erokin?
Ei ehkä tässä tapauksessa kannata uskoa vain miehen selityksiä eron syystä ja suhteen laadusta, parasta olisi päästä kysymään myös exän mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sinulla ei sitten ole itselläsi lapsia? Minkä ikäisiä miehen lapset ovat? Minusta tässä ei ole kysymys erilaisista käytöstavoista vaan erilaisista näkemyksistä mikä elämässä on tärkeintä. Monille, onneksi myös miehille, tärkeintä on ne lapset. Suhteenne ei edes kuulosta kovin läheiseltä.
Ei ole olennaista tässä. Siis nimenomaan olen yrittänyt tukea, ja nytkin olin heti valmis juttelemaan/kuuntelemaan, mitä ongelmia lasten kanssa oli ollut. Tapasin lapsia edellisenä päivänä ja meillä oli mukavaa, joten senkin takia mietitty, mikä sunnuntaina oli mennyt niin pieleen. Mielestäni olennaisisnta kuitenkin on, että kun laittaa monitulkintaisia viestejä että asiat ei ole kunnossa, niin olisi kohtuullista täsmentää tai sanoa kertovansa myöhemmin kuin laittaa luuri kiinni. Ap
Jotkut, kuten minä, haluavat miettiä ne asiat rauhassa ja prosessoida asian ensin itselleen selväksi ja sitten vasta puhua toisen kanssa. Olen omalla kohdallani huomannut että se on joillekin tosi vaikeaa ymmärtää ja se otetaan henkilökohtaisena loukkauksena.
Olen itse aika tunteellinen tilanteissa joissa olen loukattu, tosi pettynyt ja surullinen, en vain yksinkertaisesti juuri siinä tilanteessa jaksa huolehtia siitä tuleeko jollekin toiselle paha mieli jos en vastaa tarpeeksi nopeasti tai laita tarpeeksi selventävää viestiä tai huolehdi sen toisen tunteista. Myöhemmin voidaan jutella, mutta onko liikaa pyydetty että otan hetken itselleni ja kelaan asian läpi ajatuksella ja selkeytän pääni sen suhteen?
Antakaa ihmisille ajattelurauhaa, jos he sitä tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta esimerkki 1:stä olen samaa mieltä että on inhottavaa jos toinen jättää vastaamatta kysymykseen.
Itse olen aika herkkä stressaamaan ja heräsin viime yönä keskiyöllä miettimään että miksi toinen ei vastannut tekstariini. Kaikenlaista alkaa pyöriä mielessä, onko toinen menettämässä mielenkiintonsa muhun ym..
...minäminäminä... minäminäminä.. minäminä eikä kukaan muuu-uu...
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki 1 on selkeää masennukselle ja uupumukselle tyypillistä käytöstä. Seurasin vajaan vuoden masennusta todella läheltä (silloinen "poikaystäväni" jolla diagnosoitu vaikea masennus), homma oli juuri toi että tulee viesti "kaikki ei ole hyvin" jonka jälkeen sulkee puhelimen tms eikä vastaa tunteihin, seuraavana päivänä toteaa että ei ollut kaikki kunnossa ja että nyt menee paremmin. Toistui ihan viikottain.
Esimerkki 2 on turhaa nipottamista sulta.
Mä jättäisin miehen, selvästi on rankkaa sulle ja lopulta vaan uuvut itsekin kun mies on tuollainen. Kehota miestä hakemaan apua masennukseen.
Olen samaa mieltä. Miehelläni oli alkuaikoinamme masennus ja käyttäytyi juuri tuon ensimmäisen esimerkin tavalla. Oli todella raskasta, kun noita tapahtui usein enkä tiedä miksi en lopettanut suhdetta. Näin jälkikäteen ajatellen toki hyvä, sillä hän on parantunut masennuksestaan ja olemme edelleen yhdessä ja lapsiakin jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuules, sanoessasi tuota kulunutta fraasia " minä, minä, minä, eikä muu- uu,
ei se ole välttämättä narsismia, jos olettaa, että on olemassa suhde. Tai että toivoo toisen vastaavan yhteydenottoihin.
Sillä jos joku ei vastaa, se herättää väistämättä ihmettelyä ja kysymyksiä, että mikä on suhteen laatu ja että missä mennään.
Etenkin jos on kyseessä henkilö, joka on aiemmin sanonut, että saa soittaa ja ollaan yhteyksissä.
Kävikö sulla muuten yhtään mielessä nämä vaihtoehdot, tuon narsismiteoriasi lisäksi?
Tottakai Sinulla ja meillä jokaisella on oikeus saada miettiä ja setviä omia asioitaan, tunteita ja ongelmia, omassa rauhassa, jos niin haluaa ja toivoo.
Tai kuten itse kutsuit sitä prosessoinniksi.
Mutta voihan sen sanoa sille toiselle ihmiselle suoraankin.
Että minulla on nyt vaikeaa, tarvitsen aikaa ja niin pois päin.
Sillä ei kenestäkään ole kiva arvuutella suhteen laatua ja elää epäselvyydessä.
Toinen asia on sitten se, jos toisesta ei ala kuulua yli viikkoon mitään.
Eiköhän siinä jo huolestu. Etenkin jos jollakin on taustalla masennusta ja muuta sellaista.
Joillakin on myös tapana pitää suhdetta välillä on- ja offilla.
Sellaiset suhteet taas eivät oikein kohenna hyvinvointia, eivätkä tee onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko noista asioista myöhemmin vai jääkö sinulle ikuiseksi arvoitukseksi, että mikä sunnuntaina meni pieleen?
Halusi miettiä asioita rauhassa. Olisi valmis kertomaan iltapäivällä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Myöhemmin voidaan jutella, mutta onko liikaa pyydetty että otan hetken itselleni ja kelaan asian läpi ajatuksella ja selkeytän pääni sen suhteen?
Antakaa ihmisille ajattelurauhaa, jos he sitä tarvitsevat.
Onko liikaa pyydetty, että kerrot toiselle, että tarvitset ajatteluaikaa ja että palaat aiheeseen vähän myöhemmin? Jos teet noin ja toivettasi ei kunnioiteta, niin sitten sinulla on oikeus vaatia enemmän kunnioitusta.
Mun kaveri vaatii, että minä osaan lukea hänen ajatuksiaan. Minun pitää sanomatta ymmärtää, että hän tarvitsee aikaa ajatella. Olen häneltä kysynytkin, että miksi ihmeessä hän ei kerro minulle, että tarvitsee omaa aikaa! Eihän hän siihen osaa vastata yhtään sen enempää kuin kertoa tuota yksinkertaista toivettaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko noista asioista myöhemmin vai jääkö sinulle ikuiseksi arvoitukseksi, että mikä sunnuntaina meni pieleen?
Halusi miettiä asioita rauhassa. Olisi valmis kertomaan iltapäivällä. Ap
Sinulla ei siis ole aiempaa kokemusta vastaavasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko noista asioista myöhemmin vai jääkö sinulle ikuiseksi arvoitukseksi, että mikä sunnuntaina meni pieleen?
Halusi miettiä asioita rauhassa. Olisi valmis kertomaan iltapäivällä. Ap
Sinulla ei siis ole aiempaa kokemusta vastaavasta?
Ei juuri samasta asiasta, mutta tavallaan samaan genreen menee muitakin juttuja. Esim. kerran kun olin lähdössä viikon työmatkalle, hän alkoi väittelemään jostakin ihmeellisestä asiasta kanssani. Laittoi sanoja suuhuni ja kehitti hirveän riidan. Soitin vielä ennen lähtöä ja pyysin kaikin tavoin, että sovitaan jotakin esim. jutellaan reissun jälkeen, tehdään joku väliaikainen kompromissi, ihan mitä vaan. Hän ei suostunut ja löi luurin kiinni. Tiesi vielä sen, että stressasin matkaa etukäteen aika paljon oman jaksamisen takia. Sen viikon matkan ajan todella mietin eroa, olihan se epätietoisuus ihan hirveää. Toisaalta hän lähetti viestillä lastensa kuulumisia ja että on ikävä. Kun vihdoin päästiin puhumaan, niin hän selitti että kyseessä oli väärinkäsitys. Tosiaan oli luullut, että sanoin hänelle jotain todella törkeää, mutta vasta keskustelessasi tajusi käsittäneensä väärin. Jos muistutan, että olisi varmaan saatu väärinkäsitys puhuttua silloin hetikin, niin selittää, että hänellä v*tuksen purku ei tapahdu päivässä, vaan tarvii aikaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aah, älä vaan jatka tuollaisen miehen kanssa seurustelua, tai ainakaan muuta yhteen ja mene naimisiin. Oma mieheni jollakin tavalla samanlainen ja jos en olisi niin vahva luonne kuin olen, olisin jo täysin sekopää, mutta pidän tiukasti kiinni omista oikeuksistani ja pakotan miehen tarvittaessa pyytämään anteeksi. Itsehän hän ei koskaan oma-aloitteisesti pyydä anteeksi eikä koskaan tee mielestänsä mitään väärää. Mutta älä siis sekaannu tuollaiseen mieheen, please. Elämä on antoisampaa, kun ei tarvitse älyttömyyksistä vääntää eikä olla itsekeskeisen ihmisen kanssa yhdessä. Itse olen tällaisen virheen tehnyt ja joka viikko mietin eroa (12 vuotta yhdessä), mutta koska olen jo yhden avioeron käynyt elämässäni läpi, tässä vaan vielä "roikun" ja kasvan ihmisenä :-D Ja samalla yritän "kasvattaa" ts. muuttaa joitakin hänen itsekkäitä käytöstapojaan toisiksi, siinä kuitenkaan näköjään onnistumatta.
En ole ap, mutta taitaa olla hyvä minunkin lukea näitä kokemuksia. Itselläni on lähipiirissä samanlainen ihminen. Ei se käytös kovin hyväksyttyä voi olla, sen voi päätellä siitä, ettei hänellä ole yhtään ystävää. Mies on surrut minulle, kun ei saa tyttöystävää. En ole raaskinut hänelle sanoa, että en minäkään voi häntä suositella kenellekään. Ja kyllähän tytötkin sen vaistollaan tajuavat, ettei tuon kanssa kannata alkaa mihinkään tekemisiin. Ettei osaa tehdä ketään onnelliseksi.
Minua surettaa hänen elämänsä. Auttamisenhalussani olen yrittänyt ohjata häntä parempaan suuntaan. Mutta niinhän siinä meinaa käydä, että hän imaisee minutkin tuohon ahdistusmaailmaansa mukaansa. Ja puhumattomuuteen, joka aiheuttaa minulle liian paljon stressiä ja fyysisiä stressioireita jopa.
Minusta on niin suloista tuo vauvamaisuus, että kun vauvan tarvitsee miettiä asioita rauhassa, niin ei suoda puoltakaan ajatusta sille, millaista toisen on odotella epätietoisuudessa se aika.
Ööö.... kuule: kaikki eivät partioi kovinkaan tiiviisti kännykkäänsä. On se toki ärsyttävää, kun ei saa toista kiinni, mutta se känny SAA olla äänettömällä, jos ei jaksa jutella. Joten on täysin mahdollista, että mies ei nähnyt tekstariasi ja kuullut soittoasi, ja sinä et minusta voi siitä hermostua.
Mutta jos tosiaan olette yhdessä kävelyllä, mahdolliset puhelut pitää minusta hoitaa nopeasti alta pois ja jaarittelut jutella sitten myöhemmin. Kun vartavasten mennään tapaamaan ystävää, ei notkuta kännykässä samalla jonkun toisen kanssa.
Saa toki kännykkä olla äänettömällä. Mutta miksi sitten härnätä toista epämääräisillä vihjailevilla viesteillä, jos ei haluakaan keskustella asiasta. Tietoista kiusaahan tuo on.
Itselläni on ollut vähän samanlaisia kokemuksia, kuin keskustelun aloittajalla.
Olin aikoinaan yhdessä itseäni noin parikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa.
Joka tosin silloin oli vielä naimisissa. Heillä oli avioliitossa mennyt jo pidemmän aikaa huonosti.
Oli ns. kulissiliitto. He erosivat sitten myöhemmin.
Olimme yhdessä tämän miehen kanssa noin vuoden ajan. Jona aikana hän myös etsi yhtä aikaa deittipalvelusta itselleen uutta sutturaa. Tiesin sen. Enkä loukkaantunut siitä, sillä tiesin, ettei suhteemme tulisi jatkumaan kovin kauaa. Mutta tapa, millä hän jätti minut, oli erittäin törkeä. Erään puhelinsoiton aikana, hän teki tiettäväksi, että hänellä on uusi nainen. Puhelu päättyi hyvin töykeästi ja viileästi. Ei hyvän jatkon toivottelua, eikä mitään muutakaan.
Hän itse asiassa etsi itselleen vain uuden kotiorjan. Sillä minuakin hän käytti hyväkseen niin kotitöissä, kuin makuukammarin puolellakin.
Hänen suhteensa sitten lopulta päättyi tähän uuteen naiseen noin 1,5 vuoden kuluttua.
Ja kas kummaa, hän taas alkoi taas piirittää minua. Soitella ja maanitella luokseen. Joten minä menin.
Koska olen aivan liian kiltti luonteeltani. Tai sitten hyväuskoinen. Tapasimme noin kolme, neljä kertaa.
Sanoi, että hänelle saa soitella, ja että ollaan yhteyksissä. Vähän sitten aikaa sitten yritin soittaa hänelle. Eikä vastannut ollenkaan. Lähetin meiliäkin. Sama juttu.
Epäilen, että hänellä on taas joku "uusi nainen" elämänkuvioissa. Koska tämä on tapahtunut aiemminkin.
Joillakin miehillä on tosiaan tapana käyttäytyä hyvin omituisesti, tai erikoisesti.
Luvataan ja sanotaan kaikenlaista. Että pidetään yhteyttä. Kuitenkin vastataan vain silloin, kun sattuu huvittamaan ja kun tarvitaan seksiseuraa. Tai itse kutsun sitä pappilanvarakäyttämiseksi. Kun muualta ei ole sattunut seuraa saamaan.
Tällaisilla miehillä ei ole ehkä tarkoituskaan sitoutua, tai he eivät yhtään mieti sitä, miltä toisesta mahtaa tuntua. Heille joku nainen taitaa olla vain käytettävä hyödyke.
Jäljelle jää aika hämmentynyt ja loukattu olo.
Luulen, että jotkut miehistä ovat vaan niin epävarmoja, ettei itsekään oikein tiedä, mitä haluavat, tai mitä heidän pitäisi tehdä.
Minun tarinani ei välttämättä liity aloituksen kirjoittajan kokemuksiin. Mutta sanoisin näin, että tällainen outo käytös, että ei vastata, kun otetaan yhteyttä, on valitettavasti aika tavalla yleistynyt.