Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö pyöreää lasta laihduttaa?
26.02.2017 |
Meidän 5-vuotias poika on pyöreä, ollut jo vauvana isokokoinen ja neuvolasta sanottiin, että tulevaisuudessa tulee olemaan ainakin lievästi ylipainoinen. Olen itse ollut koulussa kiusattu, koska olin painoindeksin mukaan lähellä normaalipainon ja lievän ylipainon rajaa. Pelottaa, että poika joutuu kiusatuksi samasta aiheesta joku päivä. Olen laittanut pojan nyt kerran viikossa harrastamaan ja tämän lisäksi pyrimme jättämään viikkoon ainoastaan yhden herkkupäivän (jolloin syödään vain yhtä herkkua). Ruuan kanssa saa yhden lasin maitoa ja välipalaksi on aina marjoja tai hedelmiä. Ruualla syödään kasviksia lämpimän ruuan lisäksi ja annoskoot koitan pitää kurissa. En myöskään anna ottaa kuin vähän ruokaa lisää, jos pojalle jäi nälkä.
Pojan pyöreys ei ole kuitenkaan näillä keinoilla kadonnut yhtään viimeisen puolen vuoden aikana ja välillä tuntuu julmalta kieltää pojalta niin paljon herkkuja ja kannustaa niin paljon liikkumaan. Mitä tekisitte? Haluan olla lastani tukeva ja kannustava äiti, mutta välillä huomaan muuttuvani ennemmin tyranniksi tai ruokapoliisiksi, joka ei sekään kovin luonnolliselta tunnu.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt ehkä laihduttaa tarvitse, mutta pyrkiä siihen, ettei paino tuosta enempää pääse nousemaan. Herkkujen rajoittaminen on täysin ok, eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Ei 5-vuotiaan tarvitsekaan saada herkkuja kuin kerran viikossa.
Pisti silmään tuo, kuinka "tuntuu julmalta kieltää herkkuja ja kannustaa liikkumaan". Julmaahan se onkin, jos muun perheen elämäntapa on toisenlainen.
Mutta jos olette yhdessä kolme tuntia pulkkamäessä ja otatte sen jälkeen terveellisen välipalan - tai laskiaisena maltillisen kokoisen laskiaispullan, ei siinä ole mitään julmaa. Päinvastoin.
Ruvetkaa köymään iltaisin lenkillä vaikka pokemonia pelaten. Tai sit uimaan tms.
Annokset lautadmallin mukaan niin että puolet lautasesta on kasviksia ja jos santsaan niin snatsataan myös kasviksia. Tai anna porkkana pureskeltavakis ruokaa odottaessa josko pahin nälkä ohittuis sillä. Ei kannata tietysti alkaa kyttäämään liikaa kun lapsi ahdistuu siitäkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roskaruokaa syödään todella harvoin, koska siitä tulee aina itselleni huono omatunto. Liikumme kyllä yhdessä, mutta arkena emme kerkeä joka päivä, koska työpäivät ovat niin pitkiä. Poika ei muutenkaan ole kovin aktiivinen luonteeltaan, vaan lueskelee tai rakentelee legoilla mieluummin kuin riehuu.
Osta hoploppiin kausilippu ja käykää kerran viikossa toisen harrastuksen lisäksi. Ei lapsi edes huomaa mitään, kun on niin kivaa. Eikä tarvi selittää miksi hoplopissa ravataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo syömisen säännöt on ihan normaaleja. Yksi herkkupäivä viikossa on kaikkien normifiksujen ihmisten sääntö. Ja herkkupäivä ei tosiaan ole mitään määrätöntä mässyttämistä. Ja meillä on sama, että jos ruokaa otetaan lisää, niin sitä otetaan huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisellä lautasella. Ja maitoakin riittää suositusten mukaankin kolme lasillista päivässä. Hyvä on oppia juomaan janoonsa vettä. Teidän ruokatavat kuulostavat ihan normaaleilta, eivät ole natsisääntöjä.
Mutta kuinka paljon on liikuntaa? Mainitset yhden harrastuksen viikossa. Miten muuten liikutte. Tuo yksi harrastus kattaa vain pienen murto-osan viikon liikuntatarpeesta. Suositushan on, että lapsi liikkuu kaksi tuntia päivässä. Se ei toki kaikki ole hikiliikuntaa, vaan myös pihaleikit ja siirtymiset pyörällä / kävellen lasketaan siihen 2 tuntiin. Liikuntaa kuuluu olla päivittäin reilusti. Osa liikunnasta tulee hyötyliikunnasta ja koulun välitunneista / päivähoidon ulkoiluista. Kannustavan aikuisen tehtävä on katsoa, ettei lapsi jumitu liikaa sisälle.
Jos lapsi on rauhallinen luonne niin eihän hän saa päoväkodinkaan ulkoilussa liikuntaa, jos siis tyyliin rakentaa hiekkalinnoja sen sijaan että kiipeilisi ja juoksisi. Sitä tärkeämpää siis se että vapaa-ajalla liikutaan.
Mitkä on lapsen mitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikkumaan kannustaminen on työlästä aikuisille. Mutta hyväähän se aikuisellekin tekee ulkoilla päivittäin. Ja usein sen oman liikunnankin saa siinä ihan kohtuullisesti järjestettyä. Uimahallissa uin itse matkaa, kun lapset hyppivät altaan päässä. Hiihtämässä käyn vähän pidemmällä, kun lapset kääntyvät jo takaisin. Iltakävelyllä pienemmät ovat pyörän kanssa liikkeellä. Ja pyöräillessä koululaisilla on jo melko kova vauhti ja minulle tulee vastusta, kun pienin on minun kyydissä peräpyörällä.
Poika on ilmeisesti päiväkodissa? Olettehan sanoneet myös sinne, että katsovat vähän pojan annoskokojen perään? Kotona tehdyt muutokset eivät kovin pitkälle auta, jos poika päiväkodissa ottaa santsiannokset aamupalaa, lounasta ja välipalaa ja tähän leivät päälle joka aterialla. Ja jos lapsi on pitkää päivää, niin eivät työntekijät tohdi itse alkaa rajoittamaan lapsen syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on varmaan se liikunta ja sellainen yleinen touhuaminen joka enemmän vaikuttaa.
Omat lapset hoikkia ja ovat koko ajan liikkeessä. Myös kotona ollessa ovat aktiivisia, ei istu vaan paikoillaan ja katso telkkaa. On ihmisiä jotka touhuaa kokoajan luonnostaan ja on ihmisiä jotka mieluummin istuu rauhallisesti.
Minä kuulun niihin ns laiskempiin ja olin lapsena pyöreämpi kuin omani.
Meillä varsinkin esikoinen syö aivan älyttömästi mutta kuluttaa varmaan niin paljon ettei liho. Ja iso annos on pari isoa pihviä ja jättiannos muusia ja vielä vähän lisää. Aamulla kahdeksan leipää ja munia ja pekonia.
Suklaalevy menee puolessa tunnissa ellei nopeammin. Hän on reilu 140cm pitkä ja painaa himpun alle 30kg.
Varmaan aineenvaihdunnassakin on eroja. Esikoinen hikoilee helposti. Hän on 12 vuotias poika.
Meidän lapsista yksi tykkää ruuasta tosi paljon. Ihan sama mitä ruokaa, niin sen mielestä se on aina tosi hyvää ja haluaa ottaa lisää. Pakkohan siihen on ollut tolkun sääntöjä kehittää, sillä lapsi on syömisensä mukaisesti pyöreyteen taipuva.
Eli kyllä mun mielestä pyöreää lasta saa ja on velvollisuuskin laihduttaa. Ei tietenkään piiskurimeiningillä vaan neuvoen ja ohjaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ruokailut on säännölliset ja ateriat kokonaisvaltaisesti terveellisiä niin ei herkkujen pitäisi tulla edes mieleen. Normaalia elämistä, eikä mitään hössötystä ruuasta.
Huomioonotettava fakta on myös se, että ennen 80-lukua lapset ulkoilivat 3-5 tuntia päivässä leikkien. Nintendon jälkeen sisälläolo ja passiivisuus on lisääntynyt.
Inhoan sanaa laihdutus. Varsinkin lapsen kohdalla. Tolla asenteella lapsesta tulee varmasti syömishäiriöinen. Lapsi parka.
Vanhemmilta se malli tulee ja vanhemmat tekevät ruuan. Kuinka paljon käytät voita, suolaa ja kermoja ruuissa? Kermat ainakin ihan ekana pois ja panostus maustamiseem oikeilla mausteilla, eikä rasvalla, suolalla ja kermalle. Suurimmat kompastuskivet suomessa, kun ne uppoaa siihen ruokaan aivan huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Nuo syömisen säännöt on ihan normaaleja. Yksi herkkupäivä viikossa on kaikkien normifiksujen ihmisten sääntö. Ja herkkupäivä ei tosiaan ole mitään määrätöntä mässyttämistä. Ja meillä on sama, että jos ruokaa otetaan lisää, niin sitä otetaan huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisellä lautasella. Ja maitoakin riittää suositusten mukaankin kolme lasillista päivässä. Hyvä on oppia juomaan janoonsa vettä. Teidän ruokatavat kuulostavat ihan normaaleilta, eivät ole natsisääntöjä.
Mutta kuinka paljon on liikuntaa? Mainitset yhden harrastuksen viikossa. Miten muuten liikutte. Tuo yksi harrastus kattaa vain pienen murto-osan viikon liikuntatarpeesta. Suositushan on, että lapsi liikkuu kaksi tuntia päivässä. Se ei toki kaikki ole hikiliikuntaa, vaan myös pihaleikit ja siirtymiset pyörällä / kävellen lasketaan siihen 2 tuntiin. Liikuntaa kuuluu olla päivittäin reilusti. Osa liikunnasta tulee hyötyliikunnasta ja koulun välitunneista / päivähoidon ulkoiluista. Kannustavan aikuisen tehtävä on katsoa, ettei lapsi jumitu liikaa sisälle.
Tuo suositushan muuttui viime vuonna kolmeen tuntiin päivässä, josta tunnin pitäisi olla voimakkaasti rasittavaa liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilta se malli tulee ja vanhemmat tekevät ruuan. Kuinka paljon käytät voita, suolaa ja kermoja ruuissa? Kermat ainakin ihan ekana pois ja panostus maustamiseem oikeilla mausteilla, eikä rasvalla, suolalla ja kermalle. Suurimmat kompastuskivet suomessa, kun ne uppoaa siihen ruokaan aivan huomaamatta.
Myös herkuttelun malli tulee vanhemmilta. Jos vanhemmat syövät päivittäin tai useita kertoja viikossa pullaa, keksejä, suklaata, karkkia, sipsejä, jäätelöä, jne., niin toki lapsikin haluaa, eikä ymmärrä, miksi hän saa syödä vain kerran viikossa ja vain yhtä herkkua.
Yritä mieluummin opettaa liikunnallista elämäntapaa kuin rajoittaa ruokaa.
Meidän poika kasvoi syntymästään saakka omalla painokäyrällään (nettilaskurien mukaan sairaalloisen ylipainoinen) mutta noin 5-vuotiaana hoikistui. Neuvolasta ei ikinä sanottu mitään, varmaan näkivät kämmenistä ja jalkateristä, että iso mies tulossa.