Superköyhien ketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika kaukana superköyhästä. Meidän nettotulot ovat alle 3000 euroa kuukaudessa. Asumme 3 huoneen ja keittiön asunnossa, omistamme auton, moottoripyörän ja purjeveneen, kuljemme ihan ehjissä vaatteissa, joita ostamme kaupasta uutena tarpeen mukaan, syömme hyvin. Ulkomaanmatkoja ei tehdä tavan takaa, ravintolassa syödään ehkä kerran kuukaudessa, 

Tosin meillä ei ole lapsia, joka toki tarkoittaa useamman satasen säästöä kuussa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta vaikka olisi, niin emme me mitään superköyhiä olisi. Ei tietenkään olisi tarjota samanlaisia harrasteita kuin varakkaiden perheiden lapsille ja prätkä tai vene saisi lähteä, mutta hyvällä taloudenhoidolla pärjättäisiin siinäkin tapauksessa.

Superköyhä - edes suomalaisessa mittapuussa - on, kun joutuu tinkimään terveellisestä ruokavaliosta. Ja tällä en tarkoita että pitäisi syödä jonkin ihmedieetin mukaan, vaan tavallista arkiruokaa, johon kuuluu muusia, soosia ja tuoreita kasviksia. Ja kun vaatteita joutuu käyttämään hajoamispisteeseen asti siksi, että ei ole varaa ehjiin. Ja kun ei ole varaa paikallisliikenteen kuukausikorttiin. Maassamme on paljonkin suhteellista köyhyyttä, mutta absoluuttiseen köyhyyteen löytyy usein jokin selkeä syy, kuten esimerkiksi alkoholismi tai ostoriippuvuus.

Absoluuttisen köyhyyden syy on hyvin usein opiskelu. Tuet n. 500e/kk, mistä pitäisi maksaa asuminen ja koko muu eläminen.

Joo. Minäkin olin aikanaan opiskelija. Toivoin, että opintojen jälkeen saisin koulutusta vastaavaa, edes keskinkertaisesti palkattua työtä. Otin lainaa, että pärjäisin. Töitä on ollut satunnaisesti, opintolainan takaisinmaksu kesti noin 10 vuotta. Absoluuttinen köyhyys loppuu, kun otat lainaa tai teet töitä. Opiskelu on nykyään riski, sitä ei näemmä tajuta. Eletään vielä siinä hurskaassa uskossa, että maisterin paperit ovat tae valoisasta tulevaisuudesta, vaan kun niin ei välttämättä ole. Jos päättää opiskella, eikä ole varautunut ottamaan lainaa tai tekemään töitä opintojen ohessa, on valinnut köyhyyden.

Suomalaisilla ei ole minkäänlaista käsitystä näemmä superköyhyydestä. Ilmeisesti kaikilla tämän ketjun valittajilla on esimerkiksi oma asunto, ettei tarvitse asua ulkosalla tai kenenkään nurkissa. Ja ruokansa voi hankkia ihan tavallisesta kaupasta, eikä tienestejä tarvitse tehdä pullonkeruulla tai käsitöiden myymisellä.

Minä olin 18-veenä superköyhä. Sinä päivänä kun täytin 18v, porukat potki pihalle. Minulla oli yksi pussillinen vaatteita ja hammasharja mukana. Olin opiskelija mutta en oikeutettu opintotukeen -enkä lainaan vanhempieni suurien tulojen takia. Menin punkkaamaan sukulaiseni sohvalle, sain nukkua siinä jos olin hissukseen. Joskus antoi paahtoleivän viipaleen iltapalaksi. Hän oli hyvä ihminen. Ruokavalioni koostui siis oppilaitoksen ilmaisesta lounaasta.

Puoli vuotta elin tällä tavalla, täysin ilman tuloja ja asuntoa. Koko ajan hain töitä ja tein hakemuksia esim. sossuun, en saanut mistään mitään, en sentin latia. Lopulta tilanne ratkesi siten että iskin baarista vanhemman, työssäkäyvän miehen jonka luo muutin suoraan sen yhden muovipussini kanssa sieltä sukulaisen sohvalta. En koskaan rakastanut tätä miestä mutta olen kiitollinen että elätti minua seuraavat pari vuotta.

Arvatkaa olenko antanut vanhemmilleni anteeksi? EN. Kuka helvetti hylkää lapsensa tuolla tavalla?

Juu..meillä on yhdet vaateparret ja kengät/lapsi ( heitä 2), samoin mulla. Tilillä 90senttiä. Syön pakastevihanneksia päivästä toiseen, lapset vähän paremmin.

Tulot alle 3000 ja asun Hgissä omistusasunnossa. Velaton. Oon kahden perikunnan osakas. 

Olen sitten varmaan totaalispurgu 350 e nettotuloillani :D 

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 18-veenä superköyhä. Sinä päivänä kun täytin 18v, porukat potki pihalle. Minulla oli yksi pussillinen vaatteita ja hammasharja mukana. Olin opiskelija mutta en oikeutettu opintotukeen -enkä lainaan vanhempieni suurien tulojen takia. Menin punkkaamaan sukulaiseni sohvalle, sain nukkua siinä jos olin hissukseen. Joskus antoi paahtoleivän viipaleen iltapalaksi. Hän oli hyvä ihminen. Ruokavalioni koostui siis oppilaitoksen ilmaisesta lounaasta.

Puoli vuotta elin tällä tavalla, täysin ilman tuloja ja asuntoa. Koko ajan hain töitä ja tein hakemuksia esim. sossuun, en saanut mistään mitään, en sentin latia. Lopulta tilanne ratkesi siten että iskin baarista vanhemman, työssäkäyvän miehen jonka luo muutin suoraan sen yhden muovipussini kanssa sieltä sukulaisen sohvalta. En koskaan rakastanut tätä miestä mutta olen kiitollinen että elätti minua seuraavat pari vuotta.

Arvatkaa olenko antanut vanhemmilleni anteeksi? EN. Kuka helvetti hylkää lapsensa tuolla tavalla?

Niin ja lisään että tämä tapahtui 10 vuotta sitten, ei 60-luvulla kuten kuvitella saattaisi. En tiedä onko tätä epäkohtaa korjattu vieläkään, että voit tippua tukiverkosta läpi ei minkään-varaan.

-sohvalla punkannut opiskelija

Meillä nettotulot alle 3000€.Vuokrakolmio pk-seudulla,auto,prätkä,säästöjä yht.35 000€.Häät maksettiin sviitteineen,matkoineen,pitopalveluineen jne. ihan ok palkastamme pari vuotta sitten.

Käymme matkoilla n.kerran vuodessa ulkomailla,hotelliviikonloppu n.2 x vuodessa.Lapsia ei ole joten vaikuttaa toki.

En ole tuntenut,että mitenkään oltaisiin vähätuloisia.Olen ollut köyhä ja nähnyt nälkää.Minusta meillä on kaikkea ja voin ostaa tarvittavat sekä yli.Kirpparilta kuteet,tykkään kierrellä.Harrastamiseenkin on rahaa ja ruokaan.

Kaikki tosi hyvin.Tsemppiä teille jotka nyt olette köyhiä.Siitä pääsee ulos,kokemusta on.