Kertokaa syitä elää
Kommentit (16)
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.
1. Eläminen on ihan kivaa.
2. Kuoleehan sitä kumminkin joskus, miksi vauhdittaisin asiaa.
3. On vielä vaikka kuinka paljon kirjoja, jotka haluan lukea, elokuvia, jotka haluan nähdä, paikkoja, joissa haluan käydä ja läheisiä ihmisiä, joihin en ole kyllästynyt.
Usko Jumalaan/Jeesukseen ja kuolemanjälkeiseen elämään ei ole mikään automaatti tulla onnelliseksi ja nauttia elämästään.
Esim. minulla on vahva usko, mutta ihmettelen -ja olen ihmetellyt jo parikymmentä vuotta- mitä teen (tekisin) täällä ja miksi ylipäätään elän ("elän"), kun joka päivä on kivuliasta raahautumista iltaan - ja sama huomenna taas.
Olen ihan kypsä tähän "elämään".
Puolisoa ei ole, ei yhtään ystävää, olen työkyvyttömyyseläkkeellä mt-diagnoosilla.
Revi siitä elämäniloa.
Sauna, mukillinen kahvia, lenkkeily hikeen asti, jooga.
Ne pienet asiat. Aurinko, valkoinen lumi. Musiikki, taide, harrastukset, ystävät, perhe. Matkustaminen. Uusi aamu. Vaahtokylpy. Kuppi kaakaota. Mahdollisuus auttaa jotakuta toista. Mahdollisuus oppia jotain uutta. Mahdollisuus rakastua.
Ne hetket kun on täynnä iloa ja onnellisuutta. Tiedän että niitä ei välillä ole ja tuntuu ettei ikinä voi tuntea sitä mukavaa oloa. Mutta se on mahdollista. Joskus menee pitkään ennen kuin saa tuntea iloa. Minulla oli monen kuukauden jakso yksin, uupuneena, totaalisen kyllästyneenä kaikkeen. Pikku hiljaa sain ilon tunteita.
Yksi päivä kun olin todella masentunut, koirani tuli viereeni kun makasin sängyllä ja tajusin että koira on minulle todella rakas. Silitin sitä, nuuhkin sen turkkia ja tunsin onnellisuutta ja rakkautta. Koira sai minut todella iloiseksi. Olen melko yksinäinen mutta vietän aikaani lukien, katselen elokuvia ja lenkkeilen.
Kaikki tarvitsevat läheisyyttä ja rakkautta. Sen puute voi tehdä elämästä sietämätöntä ja merkityksetöntä. Olen miettinyt itsemurhaa todella usein. Yksi mikä on estänyt minua tekemästä sitä on koirani. En voi tietää saako se hyvän kodin jos minua ei ole. Lemmikki voi todella tehdä elämästä parempaa. Olen moneen kertaan lukenut että koiran silittäminen vähentää stressiä. Jos pidät eläimistä niin hanki lemmikki tai hakeudu johonkin missä voit silittää eläimiä.
Tunsin samoin monta vuotta. Löysin elämänilon myöhemmin uuden parisuhteen, opintojen ja uusien harrastusten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ne hetket kun on täynnä iloa ja onnellisuutta. Tiedän että niitä ei välillä ole ja tuntuu ettei ikinä voi tuntea sitä mukavaa oloa. Mutta se on mahdollista. Joskus menee pitkään ennen kuin saa tuntea iloa. Minulla oli monen kuukauden jakso yksin, uupuneena, totaalisen kyllästyneenä kaikkeen. Pikku hiljaa sain ilon tunteita.
Yksi päivä kun olin todella masentunut, koirani tuli viereeni kun makasin sängyllä ja tajusin että koira on minulle todella rakas. Silitin sitä, nuuhkin sen turkkia ja tunsin onnellisuutta ja rakkautta. Koira sai minut todella iloiseksi. Olen melko yksinäinen mutta vietän aikaani lukien, katselen elokuvia ja lenkkeilen.
Kaikki tarvitsevat läheisyyttä ja rakkautta. Sen puute voi tehdä elämästä sietämätöntä ja merkityksetöntä. Olen miettinyt itsemurhaa todella usein. Yksi mikä on estänyt minua tekemästä sitä on koirani. En voi tietää saako se hyvän kodin jos minua ei ole. Lemmikki voi todella tehdä elämästä parempaa. Olen moneen kertaan lukenut että koiran silittäminen vähentää stressiä. Jos pidät eläimistä niin hanki lemmikki tai hakeudu johonkin missä voit silittää eläimiä.
Allergiat haittaa.
Kuka sen lemmikin vie ulos silloin, kun minusta ei ole siihen? On masennusta ja "masennusta".
Ainakin mielikuvissa minun elämäni tuntuisi siedettävämmältä jossain korvessa erakkona. Ainakaan ei tarvis nähdä muita ihmisiä. Ja voisin tehdä mitä tykkään, ilman sivullisia. Tai vain olla, silloin kun ei jaksa mitään.
Toiset ihmiset voivat olla kauhea henkinen rasite, kun olet ihan yksin. Siis kukaan ei huomioi eikö välitä hevon paskaa. Silloin on parempi ettei näitä "normaaleja" laumaolioita ole lähietäisyydellä ollenkaan.
Eläimet on ok. Metsässähän niitä on, huolehtivat itse itsestään, eivätkä ole sairaalle vaivaksi.
Perhe?