Miksei rikkaat halua olla yhtäviä köyhien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tavastasi kertoa ostavasti kirpputorilta ei tullut mieleen tasavertainen kokemusten jako siitä, mistä kukakin ostaa mitä, vaan tuputus.

Tuo on nyt kyllä sun päässäsi. Ystävähän siinä oli järkyttynyt, kun ap oli vain kertonut ostavansa vaatteita kirpputorilta. Sen järkytyksen takia ap oli ilmeisesti kokenut, että hänen pitää selittää miksi ostaa vaatteita kirpputorilta. Mitä tuputtamista tuossa nyt muka oli, hohhoijaa.

Niin, ap:n ystävän "järkytys", haluaisinpa todella tietää oliko kyseessä järkytys, vai esimerkiksi sen ajatuksen jyrkkä torjunta, jota ap kenties tuputti, että ainoa oikea tapa elää on ostaa kirpputorilta.

Eli ystävä ei ole "järkyttynyt" ja alkanut kauhistella asiaa, jolloin ap:n on pitänyt puolustautua, vaan ap on paasannut omasta näkökulmastaan tuputusmoodilla, johon lopulta toinen on vittuuntuneena tokaissut, että no mä en osta kaikkea kirppikseltä.

Been there. Mitään ei oo kirppiksiä vastaan, mutta ihmisiä, joita vituttaa, kun eivät pysty muualla käymään ja paheksuvat mua rivien välissä, koska mä pystyn, vastaan on.

Ap voin nyt tulla kertomaan, miten tilanne todellisuudessa meni ja tunnistaako tästä itseään lainkaan.

Luepa uudestaan ap:n teksti, koska sä lisäilet nyt täysin omia taustatarinoita siihen. Hyvin ennakkoluuloinen asenteesi paistaa läpi.

Ap kirjoitti: "Lasten harrastuksen kautta tämäkin. Lapsellaan merkkivaatteet ja kaikki tavarat uusia, meillä mennään aikalailla kirppari vaatteilla ja käytetyillä jutuilla. Tuli puheeksi lasten vaatteet ja kun kerroin ostavani ison osan kirpparilta, järkyttyi hön hirveästi. Kerroin ettei ole varaa laittaa 50e housuihin, jotka ovat puolen vuoden päästä jo pienet."

Siis esität, että joku rikas järkyttyi niin hirveästi siitä, että ap käy kirppiksillä, ettei ole enää tämän ystävä? Väkisinkin teet itse siitä oletuksia, millaisia?

tämänkö: ap:n ystävä paheksuu varattomuutta?

Vai tämän: ap:n ystävä pelkää saavansa kirppuja ap:ltä?

vai...?

Eihän tuo ap:n teksti mitenkään selitä, miksi he eivät ole enää ystäviä.

Ja mitä vikaa on kyseenalaistaa sitä, että mahtoikohan se rikas järkyttyä? Miksi mun pitäisi uskoa sillänsä tuollaista väritetyn kuuloista soopaa?

Ap tässä taas hei. Näemmä aloituksestani saatiin väärä käsitys. Eli tarkennan hieman.

Tuo vaatejuttu meni niin, että tämä kaverini kertoi mitä olivat ostaneet ja kuinka psljon mennyt rahaa. Kehukn vaatteita js sanoin että merkkivaatteet ovat paljon söpömpiä kuin perus h&m tai kivempia kuoseja. Kysyi sitten miksen osta enemmän merkkivaatteita ja kerroin että kirppareilla niitä on aika vähän ja nekin harvat yleensä liian kalliita. Kysyi "Siis ostatko sä toisten vanhoja vaatteita!?" Ja kerroin että ostan ja kerroin miksi ostan (ei varaa ostaa kaikkia uusina)

Muönsi ettei itse voisi ostaa kirppareilta, olisi kuulemma liian noloa. Samalla tuli puheeksi että sohva ja verhot ja tvkin olivat käytettyi meille tullut. Ei enää halunnut nähdä meillä ja lopulta ei halunnut enää nähdä ollenkaan.

Ja en ole mitenkään kateellinen heidn omkotitaloistaan, ajattelin että heidän asumismuotonsa oli mainitsemisen arvoinen asia, että ymmärreyään että ovat sen verran rikkaita että voivat omakotitalossa asua :)

En koskaan antanut ymmärtää että haluaisin heiltä rahaa, usein oltiin meillä tai heillä kahvilla ja joskus keskustassakin. En edes antanut varattomuuteni näkyä tai kuulua ennenkuin tuli joku juttu, jossa se pitää edes hieman kertoa ( mm. vaatteiden osto ja kylpyläreissu)

Eli olen saanut sen käsityksen etteivät rikkaat halua olla ystäviä kanssani koska rahatilanteeninon paljon kehnompi kuin heidän. Vaikka meillä oli hauskaa ennenkuin tämä selvisi

No, yleensä vakka viihtyy kantensa kanssa, eli ensinnäkin ei tuo ystäväsi ollut oikein "minkään" kuuloinen. Olet ilmeisesti löytänyt hyvin idiootteja rikkaita. Missä päin okt on selkeästi kalliimpi kuin kerrostaloasunto? Me asumme 90 000 euron okt:ssa.

Mutta siis todella hassua että tuollaisia nyt sitten oikeasti laukovia ihmisiä edes on olemassa. Tosin eihän Cheek'kään halunnut mennä käytettyyn makuupussiin :D Tuskin se johtui vain varoistaan :D

Täällä päin omakotitalot ovat sitä 120 000 euron luokkaa halvimmillaan. Täällä ei oikeastaan ole myytäviä kerrostaloasuntoja, joko on vuokralla tai ostaa omakotitalon. vuokralla olo on halvempaa kuin okt asuminen tai kun ei ole varaa ottaa lainaa, niin ainoa vaihtoehto :D

Ja täytyy myöntää, että on minulla yksi rikaskin kaveri, ollaan oltu kavereita jo lapsuudesta asti niin ei ole tämä kaverin rikastuminen vaikuttanut väleihimme mitenkään, eli ei ksikki rikkaat ole idiootteja, mutta tuntuu että harva haluaa olla köyhien seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.

Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi  köyhän mielestä olla leveilemistä. 

Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.

Toki he uskaltavat olla omia itsejään. Huonommilla eväillä varustettujen seurassa vain on otettava jatkuvasti huomioon ympäristö, ettei pahoita toisten mieltä. He ovat hyvin kasvatettuja ja empaattisia ihmisiä eivätkä halua saattaa toista tuntemaan itseänsä huonommaksi.

Jos juttelisi omasta arjestaan asioita, esim. "kävin siinä kaupassa katsomassa vaatteita ja tykkäsin sellaisesta 150 euron paidasta" tai "pitäisi taas vaihtaa uudempaan autoon, kun alkaa tuo edellinen jo olla sen kolme vuotta vanha ja maksuttomat huollot päättyvät" tai "Villeasteri tarvitsisi uuden pelipaidan, vaikka ostin edellisen juuri viime syksynä", niin eihän se huonompiosainen osaa samalla tasolla keskustella. Ihan oikeasti ei osaa. Sitten sitä jättää omat arkiset jutut juttelematta, vaikka siihenhän koko ystävyyden idea perustuu. Pitää koko ajan miettiä jotain sellaista ei-henkilökohtaista aihetta, mikä sopii molemmille. Sellainen yleisrupattelu käy raskaaksi ja tylsäksi pitkän päälle.

Sä juttelet ystäviesi kanssa vain hankinnoista? Eli otat itse rahan esille ystävyyssuhteissasi?

En ole edellinen, mutta eihän tuosta ole kyse. Kyse on siitä, että mitä ikinä tekee vapaa-ajallaan, lomillaan, mitä lapset harrastavat tai muuten tekevät jne voi toisella liittyä hyvin pitkälti asioihin, joista toisella ei ole mitään kokemusta, koska ei ole ollut varaa tehdä samoja asioita. Asiat, jotka varakkaammalle on aivan arkipäivää ja itsestäänselvyyksiä, voivat olla köyhälle ylellisyyttä. 

Eli hävettääkö sua jutella kalliista hankinnoista vähävaraisemman kuullen, vai mistä on kyse? Koska tottakai se vähävarainen tietää, että sinulla on varaa kalliimpaan joka suhteessa. Ja olettaa myös sun ymmärtävän, että hän tekee hankinnat oman budjetin rajoissa. Sitä ei siis tarvitse alleviivata, kun molemminpuolinen ymmärrys siitä on jo olemassa.

En silti ymmärrä, miksi tämä olisi este kaveruudelle. En ainakaan itse puhu ystävien kanssa jatkuvasti hankinnoista. Juttelemme parisuhteista, lapsista, sukulaisista, tv-sarjoista, elokuvista, muodista, ajankohtaisista asioista. Käymme museoissa, näyttelyissä, uimassa, kävelemässä, kahvittelemassa, torilla, piknikillä ja silloin tällöin teatterissa jne. On monia asioita, joita voi tehdä ilman, että vetää siihen rahaa mukaan. Tietenkin tuollaiset spontaanit lomareissut ovat poissuljettuja vaihtoehtoja vähävaraisen ystävän kanssa. Mutta monia muita suht edullisia asioita voi harrastaa yhdessä, joiden luulisi kiinnostavan ihmisiä varallisuudesta riippumatta.

Kuinka monella köyhällä on varaa muotiin, elokuvissa tai teatterissa käynteihin, museoihin, uimahallissa käynteihin jne?

Mun pointtini oli, että jos elän köyhän kaverini täysin erilaisissa maailmoissa ja teemme perheinemme ja ystävinemme täysin erilaisia asioita, niin joka kerta, kun kerron jotain omasta elämästäni, meidän välinen ero korostuu. Vaikkei mainittaisi sanaa "euro" kertaakaan. Jos en halua tuon eron korostuvan, mun pitää tosiaan puhua vain ajankohtaisista asioista, säästä yms. Eikä kyse ole yksittäisistä asioista, joihin toisella on varaa ja toisella ei vaan kokonaisuudesta.

Mulla on ollut yksi tuttava, jonka tapasin eräässä vertaistukiryhmässä. Aluksi tuntui, että meillä synkkasi ihan hyvin. Vähitellen hänen taholtaan alkoi tulla "hyvähän sun on, kun käyt aina yksityislääkärillä ja saat heti tarvitsemasi hoidon". Lopulta asia, joka oli meidät alunperin yhdistänyt, muuttui omalta osaltani kielletyksi puheenaiheeksi. Mun roolini oli vain kuunnella, miten hänen hoitonsa julkisella sektorilla oli järjestynyt tai pikemminkin, miten se ei ollut järjestynyt, miten hän joutui taistelemaan Kelan kanssa jne. 

Silloin tällöin on varaa. Ei tietenkään jatkuvasti. Ei köyhä missään totaalisessa tyhjiössä elä. Tottakai vähävarainenkin voi esimerkiksi havaita muodin muuttumisen ja olla siitä jotakin mieltä, moniin museoihin pääsee ilmaisiksi tiettyinä aikoina, teattereihin ja muihin kalliimpiin harrasteisiin voi varautua ennalta sääsätämällä, jos kappaleesta sovitaan hyvissä ajoin etukäteen jne.

Minä en tekisi suunnitelmia köyhän säästämisen varaan. Enkä tarkoita, että köyhät eivät pystyisi säästämään. Tarkoitan, että ennen sovittua ajankohtaa voi tapahtua jotain, mihin köyhä joutuukin käyttämään säästämänsä rahat. Pesukone hajoaa, kissa pitää viedä eläinlääkäriin, kännykkä katoaa tms eikä köyhä voikaan lähteä niinkuin oli sovittu, koska hänellä ei olekaan enää varaa lähteä. 

Samat syyt kai sitten on jo koululaisillakin?

Vierailija kirjoitti:

Samat syyt kai sitten on jo koululaisillakin?

Olen lukenut joskus aiheesta artikkelin, jossa todettiin, että mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä enemmän kaveripiiriin vaikuttaa se, että lapset tekevät samanlaisia asioita. Jos on esimerkiksi ollut neljän tytön kaveriporukka ja kolme tytöistä alkaa harrastaa ratsastamista, mutta neljäs ei, usein tämä neljäs vähitellen tipahtaa porukasta pois. Samoin jos teini-ikäisten porukka istuskelee kahviloissa ja käy usein leffassa, mutta yhdellä ei ole varaa näihin, tämä yksi tipahtaa jossain vaiheessa porukan ulkopuolelle.