Lue keskustelun säännöt.
Miksei rikkaat halua olla yhtäviä köyhien kanssa?
24.02.2017 |
Olen siis ns köyhä. Eli kaikkien pakollisten kulujen jälkeen käteen jää 50-200e riippuen kuusta ja veden/sähkön kulutuksesta.
Jo kolme kertaa minulle on käynyt niin, että olen ystävystynyt toisen naisen kanssa ja meillä on ollut mukavaa. Aina kun tulee puheeksi raha asiat niin nämä ystäcät ovat kaikonneet.
Eli siis. Ystävä nro 1) tutustuttiin lasten harrastuksen kautta, köytiin kahvilla ja oli mukavaa. Tuli sitten puheeksi asuminen ja asuttiin aika lähekkäin, kun sitten vielö tarkensin että se on se kerrostalo siellä omakotialueen laidalla niin naisen silmistä näki että hän jätkyttyi. Ei enää halunnut kahville, juttelee kyllä jos poikien harrastuksissa nähdään mutta ei muuta.
Nro2)
Yhteisen tuttavan kautta tutustuttiin. Kahviteltiin ja vietettin aikaa yhdessä pari viikkoa. Pyysi meitä mukaansa kylpylään, kun kaverinsa ei päässyt. Kysyin paljonko maksaisi niin hinta oli reilu 100e yhdeltä yöltä. Ei ollut varaa ja sen kerroinkin. Nähtiin vielä kerran, mutta ei ole sen jälkeen halunnut nähdä.
Nro3
Lasten harrastuksen kautta tämäkin. Lapsellaan merkkivaatteet ja kaikki tavarat uusia, meillä mennään aikalailla kirppari vaatteilla ja käytetyillä jutuilla. Tuli puheeksi lasten vaatteet ja kun kerroin ostavani ison osan kirpparilta, järkyttyi hön hirveästi. Kerroin ettei ole varaa laittaa 50e housuihin, jotka ovat puolen vuoden päästä jo pienet. Ei olla kavereita enää.
Eli miksei voi olla kavereita vaikka on wri rahatilanne? Miksi huonompituloiset pelottavat?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi köyhän mielestä olla leveilemistä.
Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.
Toki he uskaltavat olla omia itsejään. Huonommilla eväillä varustettujen seurassa vain on otettava jatkuvasti huomioon ympäristö, ettei pahoita toisten mieltä. He ovat hyvin kasvatettuja ja empaattisia ihmisiä eivätkä halua saattaa toista tuntemaan itseänsä huonommaksi.
Jos juttelisi omasta arjestaan asioita, esim. "kävin siinä kaupassa katsomassa vaatteita ja tykkäsin sellaisesta 150 euron paidasta" tai "pitäisi taas vaihtaa uudempaan autoon, kun alkaa tuo edellinen jo olla sen kolme vuotta vanha ja maksuttomat huollot päättyvät" tai "Villeasteri tarvitsisi uuden pelipaidan, vaikka ostin edellisen juuri viime syksynä", niin eihän se huonompiosainen osaa samalla tasolla keskustella. Ihan oikeasti ei osaa. Sitten sitä jättää omat arkiset jutut juttelematta, vaikka siihenhän koko ystävyyden idea perustuu. Pitää koko ajan miettiä jotain sellaista ei-henkilökohtaista aihetta, mikä sopii molemmille. Sellainen yleisrupattelu käy raskaaksi ja tylsäksi pitkän päälle.
Sä juttelet ystäviesi kanssa vain hankinnoista? Eli otat itse rahan esille ystävyyssuhteissasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tavastasi kertoa ostavasti kirpputorilta ei tullut mieleen tasavertainen kokemusten jako siitä, mistä kukakin ostaa mitä, vaan tuputus.
Tuo on nyt kyllä sun päässäsi. Ystävähän siinä oli järkyttynyt, kun ap oli vain kertonut ostavansa vaatteita kirpputorilta. Sen järkytyksen takia ap oli ilmeisesti kokenut, että hänen pitää selittää miksi ostaa vaatteita kirpputorilta. Mitä tuputtamista tuossa nyt muka oli, hohhoijaa.
Niin, ap:n ystävän "järkytys", haluaisinpa todella tietää oliko kyseessä järkytys, vai esimerkiksi sen ajatuksen jyrkkä torjunta, jota ap kenties tuputti, että ainoa oikea tapa elää on ostaa kirpputorilta.
Eli ystävä ei ole "järkyttynyt" ja alkanut kauhistella asiaa, jolloin ap:n on pitänyt puolustautua, vaan ap on paasannut omasta näkökulmastaan tuputusmoodilla, johon lopulta toinen on vittuuntuneena tokaissut, että no mä en osta kaikkea kirppikseltä.
Been there. Mitään ei oo kirppiksiä vastaan, mutta ihmisiä, joita vituttaa, kun eivät pysty muualla käymään ja paheksuvat mua rivien välissä, koska mä pystyn, vastaan on.
Ap voin nyt tulla kertomaan, miten tilanne todellisuudessa meni ja tunnistaako tästä itseään lainkaan.
Luepa uudestaan ap:n teksti, koska sä lisäilet nyt täysin omia taustatarinoita siihen. Hyvin ennakkoluuloinen asenteesi paistaa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti on laittaneet välit poikki jostain muusta syystä, sinä vain kuvittelet että johtuu raha-asioista.
Mutta joka kerta aina sen jälkeen, kun rahat on tulleet syystö tai toisesta esiin, on ystävyys lopahtanut. Oltiin olru nro 2 kanssa reilu 2kk jo kavereita kun en enää kelvannut ja nro 3 yli puoli vuotta.
Minulla on muitakin ystäviä, että ei näiden menetys ollut kamalaa, mutta jotenkin mietin miksi se rahan määrä vaikuttaa ystävyyteen
Ap
Koska se vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä voitte yhdessä tehdä. Aina pitää tekemiset valita siten, että sinullakin olisi siihen varaa. Toinen voi tuntea olonsa epämukavaksi ja jopa noloksi, jos ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja sitten selviääkin, ettei sulla ole varaa. Vaikka asia olisi sinulle itsellesi ihan ok, voi se ehdottajasta tuntua kiusalliselta ja hän kokee olleensa epäkohtelias.
No miksi yksi kaveri ei voi olla sellainen, jonka kanssa käydään vain kahvilla ja kävelyllä? Kai rikkailla muitakin kavereita on. Onhan ap:llakin, joten ei hän halua kaikkea vapaa-aikaansa yhden rikkaan seurana olla.
Aloittajan rahatilanteessa en tuhlaisi vähiä rahojani edes kahvilassa käymiseen enkä oikeasti kehtaisi edes ehdottaa hänelle kahvilaan lähtemistä kuin korkeitaan lapsilisäpäivänä. Jos silloinkaan. Aloite kahvilaan lähtemisestä pitäisi siis aina tulla aloittajalta, koska en voisi tietää, milloin hänellä on siihen varaa ja milloin ei.
Miksei uskaltaisi pyytää kahville? Hehän ovat jo tavanneet toisiaan kahvittelun merkeissä eikä mitään ongelmaa ole ollut... Miksi ap:n tilanne on nyt yhtäkkiä muuttunut päässäsi sellaiseksi, ettei hän enää kahvillekaan kykene tulemaan?
Koska olisin ajatellut, että jo nyt ne kahvilassa käymiset olisivat olleet hänen budjetilleen liikaa.
Miksi ajattelet näin?
Kai nyt ihminen sanoo, jos jokin on liian kallista budjetille. Esim. ap:n tapauksessa kahvittelut sopivat budjettiin, mutta se spontaani kylpyläreissu ei sopinut, minkä hän ilmoittikin kaverille.
Minulla tällainen kokemus. Oltiin enne hyvin toimeentulevia. Matkusteltiin, asuttiin kalliilla alueella isossa asunnossa jne. Oli paljon ystäviä ja tehtiin kaikenlaista yhdessä. Näin oli siis vuosia. Sitte meille tapahtui ikäviä asioita joihin emme voineet itse vaikuttaa mitenkään. Taloudellinen tilanteemme huononi merkittävästi. Meillä ei ole enää varaa matkustaa. Jouduimme muuttamaan huonommalle alueelle ja huomattavasti pienempään asuntoon. Entiset ystävämme eivät enää halua olla missään tekemisissä kanssamme. He eivät edes oikeasti tiedä miten tiukilla nykyisin elämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi köyhän mielestä olla leveilemistä.
Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.
Toki he uskaltavat olla omia itsejään. Huonommilla eväillä varustettujen seurassa vain on otettava jatkuvasti huomioon ympäristö, ettei pahoita toisten mieltä. He ovat hyvin kasvatettuja ja empaattisia ihmisiä eivätkä halua saattaa toista tuntemaan itseänsä huonommaksi.
Jos juttelisi omasta arjestaan asioita, esim. "kävin siinä kaupassa katsomassa vaatteita ja tykkäsin sellaisesta 150 euron paidasta" tai "pitäisi taas vaihtaa uudempaan autoon, kun alkaa tuo edellinen jo olla sen kolme vuotta vanha ja maksuttomat huollot päättyvät" tai "Villeasteri tarvitsisi uuden pelipaidan, vaikka ostin edellisen juuri viime syksynä", niin eihän se huonompiosainen osaa samalla tasolla keskustella. Ihan oikeasti ei osaa. Sitten sitä jättää omat arkiset jutut juttelematta, vaikka siihenhän koko ystävyyden idea perustuu. Pitää koko ajan miettiä jotain sellaista ei-henkilökohtaista aihetta, mikä sopii molemmille. Sellainen yleisrupattelu käy raskaaksi ja tylsäksi pitkän päälle.
Sä juttelet ystäviesi kanssa vain hankinnoista? Eli otat itse rahan esille ystävyyssuhteissasi?
En ole edellinen, mutta eihän tuosta ole kyse. Kyse on siitä, että mitä ikinä tekee vapaa-ajallaan, lomillaan, mitä lapset harrastavat tai muuten tekevät jne voi toisella liittyä hyvin pitkälti asioihin, joista toisella ei ole mitään kokemusta, koska ei ole ollut varaa tehdä samoja asioita. Asiat, jotka varakkaammalle on aivan arkipäivää ja itsestäänselvyyksiä, voivat olla köyhälle ylellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne ruinaa rahaa. "sä varmaan tarjoot taas hehe! Mul ei just nyt oo kyl yhtään.. Hei ostaks samalla mulle.."
En usko, että ihmiset tekevät noin. Eivät ainakaan minun lähipiirissäni.
Sulla on lapsi ja rahaa jää käteen 50-200 euroa? Ei luoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi köyhän mielestä olla leveilemistä.
Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.
Toki he uskaltavat olla omia itsejään. Huonommilla eväillä varustettujen seurassa vain on otettava jatkuvasti huomioon ympäristö, ettei pahoita toisten mieltä. He ovat hyvin kasvatettuja ja empaattisia ihmisiä eivätkä halua saattaa toista tuntemaan itseänsä huonommaksi.
Jos juttelisi omasta arjestaan asioita, esim. "kävin siinä kaupassa katsomassa vaatteita ja tykkäsin sellaisesta 150 euron paidasta" tai "pitäisi taas vaihtaa uudempaan autoon, kun alkaa tuo edellinen jo olla sen kolme vuotta vanha ja maksuttomat huollot päättyvät" tai "Villeasteri tarvitsisi uuden pelipaidan, vaikka ostin edellisen juuri viime syksynä", niin eihän se huonompiosainen osaa samalla tasolla keskustella. Ihan oikeasti ei osaa. Sitten sitä jättää omat arkiset jutut juttelematta, vaikka siihenhän koko ystävyyden idea perustuu. Pitää koko ajan miettiä jotain sellaista ei-henkilökohtaista aihetta, mikä sopii molemmille. Sellainen yleisrupattelu käy raskaaksi ja tylsäksi pitkän päälle.
Sä juttelet ystäviesi kanssa vain hankinnoista? Eli otat itse rahan esille ystävyyssuhteissasi?
Onhan autonvaihto muutenkin mielenkiintoinen prosessi ainakin omasta mielestäni, pitääkö se nyt mieltää hankinnaksi? Samoin ostan uuden pelipaidan on toinen tapa päivitellä sitä, että kylläpä ne lapset kasvaa jne.
Miten köyhillä näitä puheenaiheita olisikaan, kun ei ole varaa ostaa mitään muuta kuin paita että en ole alasti, auto, koska on pakko ajaa jonnekin jne? Mitä keskusteltavaa siinä olisikaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi köyhän mielestä olla leveilemistä.
Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.
Toki he uskaltavat olla omia itsejään. Huonommilla eväillä varustettujen seurassa vain on otettava jatkuvasti huomioon ympäristö, ettei pahoita toisten mieltä. He ovat hyvin kasvatettuja ja empaattisia ihmisiä eivätkä halua saattaa toista tuntemaan itseänsä huonommaksi.
Jos juttelisi omasta arjestaan asioita, esim. "kävin siinä kaupassa katsomassa vaatteita ja tykkäsin sellaisesta 150 euron paidasta" tai "pitäisi taas vaihtaa uudempaan autoon, kun alkaa tuo edellinen jo olla sen kolme vuotta vanha ja maksuttomat huollot päättyvät" tai "Villeasteri tarvitsisi uuden pelipaidan, vaikka ostin edellisen juuri viime syksynä", niin eihän se huonompiosainen osaa samalla tasolla keskustella. Ihan oikeasti ei osaa. Sitten sitä jättää omat arkiset jutut juttelematta, vaikka siihenhän koko ystävyyden idea perustuu. Pitää koko ajan miettiä jotain sellaista ei-henkilökohtaista aihetta, mikä sopii molemmille. Sellainen yleisrupattelu käy raskaaksi ja tylsäksi pitkän päälle.
Sä juttelet ystäviesi kanssa vain hankinnoista? Eli otat itse rahan esille ystävyyssuhteissasi?
En ole edellinen, mutta eihän tuosta ole kyse. Kyse on siitä, että mitä ikinä tekee vapaa-ajallaan, lomillaan, mitä lapset harrastavat tai muuten tekevät jne voi toisella liittyä hyvin pitkälti asioihin, joista toisella ei ole mitään kokemusta, koska ei ole ollut varaa tehdä samoja asioita. Asiat, jotka varakkaammalle on aivan arkipäivää ja itsestäänselvyyksiä, voivat olla köyhälle ylellisyyttä.
Eli hävettääkö sua jutella kalliista hankinnoista vähävaraisemman kuullen, vai mistä on kyse? Koska tottakai se vähävarainen tietää, että sinulla on varaa kalliimpaan joka suhteessa. Ja olettaa myös sun ymmärtävän, että hän tekee hankinnat oman budjetin rajoissa. Sitä ei siis tarvitse alleviivata, kun molemminpuolinen ymmärrys siitä on jo olemassa.
En silti ymmärrä, miksi tämä olisi este kaveruudelle. En ainakaan itse puhu ystävien kanssa jatkuvasti hankinnoista. Juttelemme parisuhteista, lapsista, sukulaisista, tv-sarjoista, elokuvista, muodista, ajankohtaisista asioista. Käymme museoissa, näyttelyissä, uimassa, kävelemässä, kahvittelemassa, torilla, piknikillä ja silloin tällöin teatterissa jne. On monia asioita, joita voi tehdä ilman, että vetää siihen rahaa mukaan. Tietenkin tuollaiset spontaanit lomareissut ovat poissuljettuja vaihtoehtoja vähävaraisen ystävän kanssa. Mutta monia muita suht edullisia asioita voi harrastaa yhdessä, joiden luulisi kiinnostavan ihmisiä varallisuudesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tavastasi kertoa ostavasti kirpputorilta ei tullut mieleen tasavertainen kokemusten jako siitä, mistä kukakin ostaa mitä, vaan tuputus.
Tuo on nyt kyllä sun päässäsi. Ystävähän siinä oli järkyttynyt, kun ap oli vain kertonut ostavansa vaatteita kirpputorilta. Sen järkytyksen takia ap oli ilmeisesti kokenut, että hänen pitää selittää miksi ostaa vaatteita kirpputorilta. Mitä tuputtamista tuossa nyt muka oli, hohhoijaa.
Niin, ap:n ystävän "järkytys", haluaisinpa todella tietää oliko kyseessä järkytys, vai esimerkiksi sen ajatuksen jyrkkä torjunta, jota ap kenties tuputti, että ainoa oikea tapa elää on ostaa kirpputorilta.
Eli ystävä ei ole "järkyttynyt" ja alkanut kauhistella asiaa, jolloin ap:n on pitänyt puolustautua, vaan ap on paasannut omasta näkökulmastaan tuputusmoodilla, johon lopulta toinen on vittuuntuneena tokaissut, että no mä en osta kaikkea kirppikseltä.
Been there. Mitään ei oo kirppiksiä vastaan, mutta ihmisiä, joita vituttaa, kun eivät pysty muualla käymään ja paheksuvat mua rivien välissä, koska mä pystyn, vastaan on.
Ap voin nyt tulla kertomaan, miten tilanne todellisuudessa meni ja tunnistaako tästä itseään lainkaan.Luepa uudestaan ap:n teksti, koska sä lisäilet nyt täysin omia taustatarinoita siihen. Hyvin ennakkoluuloinen asenteesi paistaa läpi.
Ap kirjoitti: "Lasten harrastuksen kautta tämäkin. Lapsellaan merkkivaatteet ja kaikki tavarat uusia, meillä mennään aikalailla kirppari vaatteilla ja käytetyillä jutuilla. Tuli puheeksi lasten vaatteet ja kun kerroin ostavani ison osan kirpparilta, järkyttyi hön hirveästi. Kerroin ettei ole varaa laittaa 50e housuihin, jotka ovat puolen vuoden päästä jo pienet."
Siis esität, että joku rikas järkyttyi niin hirveästi siitä, että ap käy kirppiksillä, ettei ole enää tämän ystävä? Väkisinkin teet itse siitä oletuksia, millaisia?
tämänkö: ap:n ystävä paheksuu varattomuutta?
Vai tämän: ap:n ystävä pelkää saavansa kirppuja ap:ltä?
vai...?
Eihän tuo ap:n teksti mitenkään selitä, miksi he eivät ole enää ystäviä.
Ja mitä vikaa on kyseenalaistaa sitä, että mahtoikohan se rikas järkyttyä? Miksi mun pitäisi uskoa sillänsä tuollaista väritetyn kuuloista soopaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi köyhän mielestä olla leveilemistä.
Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.
Toki he uskaltavat olla omia itsejään. Huonommilla eväillä varustettujen seurassa vain on otettava jatkuvasti huomioon ympäristö, ettei pahoita toisten mieltä. He ovat hyvin kasvatettuja ja empaattisia ihmisiä eivätkä halua saattaa toista tuntemaan itseänsä huonommaksi.
Jos juttelisi omasta arjestaan asioita, esim. "kävin siinä kaupassa katsomassa vaatteita ja tykkäsin sellaisesta 150 euron paidasta" tai "pitäisi taas vaihtaa uudempaan autoon, kun alkaa tuo edellinen jo olla sen kolme vuotta vanha ja maksuttomat huollot päättyvät" tai "Villeasteri tarvitsisi uuden pelipaidan, vaikka ostin edellisen juuri viime syksynä", niin eihän se huonompiosainen osaa samalla tasolla keskustella. Ihan oikeasti ei osaa. Sitten sitä jättää omat arkiset jutut juttelematta, vaikka siihenhän koko ystävyyden idea perustuu. Pitää koko ajan miettiä jotain sellaista ei-henkilökohtaista aihetta, mikä sopii molemmille. Sellainen yleisrupattelu käy raskaaksi ja tylsäksi pitkän päälle.
Sä juttelet ystäviesi kanssa vain hankinnoista? Eli otat itse rahan esille ystävyyssuhteissasi?
En ole edellinen, mutta eihän tuosta ole kyse. Kyse on siitä, että mitä ikinä tekee vapaa-ajallaan, lomillaan, mitä lapset harrastavat tai muuten tekevät jne voi toisella liittyä hyvin pitkälti asioihin, joista toisella ei ole mitään kokemusta, koska ei ole ollut varaa tehdä samoja asioita. Asiat, jotka varakkaammalle on aivan arkipäivää ja itsestäänselvyyksiä, voivat olla köyhälle ylellisyyttä.
Eli hävettääkö sua jutella kalliista hankinnoista vähävaraisemman kuullen, vai mistä on kyse? Koska tottakai se vähävarainen tietää, että sinulla on varaa kalliimpaan joka suhteessa. Ja olettaa myös sun ymmärtävän, että hän tekee hankinnat oman budjetin rajoissa. Sitä ei siis tarvitse alleviivata, kun molemminpuolinen ymmärrys siitä on jo olemassa.
En silti ymmärrä, miksi tämä olisi este kaveruudelle. En ainakaan itse puhu ystävien kanssa jatkuvasti hankinnoista. Juttelemme parisuhteista, lapsista, sukulaisista, tv-sarjoista, elokuvista, muodista, ajankohtaisista asioista. Käymme museoissa, näyttelyissä, uimassa, kävelemässä, kahvittelemassa, torilla, piknikillä ja silloin tällöin teatterissa jne. On monia asioita, joita voi tehdä ilman, että vetää siihen rahaa mukaan. Tietenkin tuollaiset spontaanit lomareissut ovat poissuljettuja vaihtoehtoja vähävaraisen ystävän kanssa. Mutta monia muita suht edullisia asioita voi harrastaa yhdessä, joiden luulisi kiinnostavan ihmisiä varallisuudesta riippumatta.
No rikkaat ei ehkä tee noita ilmaisia asioita puhuttaviksi asti? Sitten pitäisi kuunnella sen köyhän monologia niistä. Ei ole yhteistä pintaa. Mutta ero on siinä, että tuollaisesta ei kukaan pahastu, vaan pitää ihailla. SEN sijaan jos mä mietin ostaisinko Jaguarin vai Mersun niin sitä voi arvostella, vaikka hei, mä vain mietin niiden mielenkiintoisia eroja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tavastasi kertoa ostavasti kirpputorilta ei tullut mieleen tasavertainen kokemusten jako siitä, mistä kukakin ostaa mitä, vaan tuputus.
Tuo on nyt kyllä sun päässäsi. Ystävähän siinä oli järkyttynyt, kun ap oli vain kertonut ostavansa vaatteita kirpputorilta. Sen järkytyksen takia ap oli ilmeisesti kokenut, että hänen pitää selittää miksi ostaa vaatteita kirpputorilta. Mitä tuputtamista tuossa nyt muka oli, hohhoijaa.
Niin, ap:n ystävän "järkytys", haluaisinpa todella tietää oliko kyseessä järkytys, vai esimerkiksi sen ajatuksen jyrkkä torjunta, jota ap kenties tuputti, että ainoa oikea tapa elää on ostaa kirpputorilta.
Eli ystävä ei ole "järkyttynyt" ja alkanut kauhistella asiaa, jolloin ap:n on pitänyt puolustautua, vaan ap on paasannut omasta näkökulmastaan tuputusmoodilla, johon lopulta toinen on vittuuntuneena tokaissut, että no mä en osta kaikkea kirppikseltä.
Been there. Mitään ei oo kirppiksiä vastaan, mutta ihmisiä, joita vituttaa, kun eivät pysty muualla käymään ja paheksuvat mua rivien välissä, koska mä pystyn, vastaan on.
Ap voin nyt tulla kertomaan, miten tilanne todellisuudessa meni ja tunnistaako tästä itseään lainkaan.Luepa uudestaan ap:n teksti, koska sä lisäilet nyt täysin omia taustatarinoita siihen. Hyvin ennakkoluuloinen asenteesi paistaa läpi.
Ap kirjoitti: "Lasten harrastuksen kautta tämäkin. Lapsellaan merkkivaatteet ja kaikki tavarat uusia, meillä mennään aikalailla kirppari vaatteilla ja käytetyillä jutuilla. Tuli puheeksi lasten vaatteet ja kun kerroin ostavani ison osan kirpparilta, järkyttyi hön hirveästi. Kerroin ettei ole varaa laittaa 50e housuihin, jotka ovat puolen vuoden päästä jo pienet."
Siis esität, että joku rikas järkyttyi niin hirveästi siitä, että ap käy kirppiksillä, ettei ole enää tämän ystävä? Väkisinkin teet itse siitä oletuksia, millaisia?
tämänkö: ap:n ystävä paheksuu varattomuutta?
Vai tämän: ap:n ystävä pelkää saavansa kirppuja ap:ltä?
vai...?
Eihän tuo ap:n teksti mitenkään selitä, miksi he eivät ole enää ystäviä.
Ja mitä vikaa on kyseenalaistaa sitä, että mahtoikohan se rikas järkyttyä? Miksi mun pitäisi uskoa sillänsä tuollaista väritetyn kuuloista soopaa?
En esitä. Ap kertoi tilanteen noin. Ap itse on todennut, että ystävyyssuhteet ovat lopahtaneet heti sen jälkeen, kun vähävaraisuus on tullut ilmi. Eli sitä ennen ilmeisesti ei ole ollut ongelmaa. Ehkä ap selittää lisää, että onko omassa käyttäytymisessä ollut jotain muuta, minkä perusteella ihmiset ovat kaikonneet. Mutta tuon aloituksen perusteella en saanut sellaista käsitystä, että hän olisi syyllistänyt kavereitaan tai yrittänyt tuputtaa mitään kirppariaatetta. Vähävaraisuus on vain tullut ilmi, jonka jälkeen ystävät ovat kaikonneet.
Ja nyt kun näitä kommentteja lukee, niin yleinen mielipide näyttää olevan se, että köyhän kanssa ei voi olla ystäviä. Joten se tavallaan tukee minusta ap:n omaakin kokemusta.
Olin kerran yhden kaverini kanssa ulkomaanreissulla. En tiedä, oliko hän pihi vai köyhä, mutta todella ärsytti, kun hän aamupalalla mätti mielettömät määrät ruokaa eikä olisi sitten enää suostunut syömään lounasta /päivällistä. Joka paikassa piti pihistellä. Mikään ei olisi saanut maksaa mitään.
Eipä huvittanut toiste hänen kanssaan lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla tällainen kokemus. Oltiin enne hyvin toimeentulevia. Matkusteltiin, asuttiin kalliilla alueella isossa asunnossa jne. Oli paljon ystäviä ja tehtiin kaikenlaista yhdessä. Näin oli siis vuosia. Sitte meille tapahtui ikäviä asioita joihin emme voineet itse vaikuttaa mitenkään. Taloudellinen tilanteemme huononi merkittävästi. Meillä ei ole enää varaa matkustaa. Jouduimme muuttamaan huonommalle alueelle ja huomattavasti pienempään asuntoon. Entiset ystävämme eivät enää halua olla missään tekemisissä kanssamme. He eivät edes oikeasti tiedä miten tiukilla nykyisin elämme.
Pahoittelut teille!
Toki kannattaa myös muistaa, että aikuisiällä luodut ystävyyden usein perustuvat myös johonkin muuhun kuin sielunsisaruuteen. Minulla on ollut paljon ystäviä aikuisiällä, jotka olen löytänyt töistä, lasten harrastuspiireistä / koulun parista ja jotka ovat olleet sen ajan tärkeitä, mutta kun se nappulaliiga / taitoluistelu tms on loppunut tai olen vaihtanut työpaikkaa on myös ystävyyssuhteet laimentuneet ja uusista ympyröistä on tullut uusia ystäviä - ei siinä kaiketikaan ole ollut mitään tekemistä kenenkään vauraudella tai rahattomuudella vaan yksinkertaisesti sillä, että aika ajaa tuon ystävyyden ohi. - toisaalta minulla on monta lapsuudenaikaista ystävää, joiden kanssa ehkä pystytään näkemään kerranvuodessa mutta ovat silti tosi rakkaita ja läheisiä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi köyhän mielestä olla leveilemistä.
Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.
Toki he uskaltavat olla omia itsejään. Huonommilla eväillä varustettujen seurassa vain on otettava jatkuvasti huomioon ympäristö, ettei pahoita toisten mieltä. He ovat hyvin kasvatettuja ja empaattisia ihmisiä eivätkä halua saattaa toista tuntemaan itseänsä huonommaksi.
Jos juttelisi omasta arjestaan asioita, esim. "kävin siinä kaupassa katsomassa vaatteita ja tykkäsin sellaisesta 150 euron paidasta" tai "pitäisi taas vaihtaa uudempaan autoon, kun alkaa tuo edellinen jo olla sen kolme vuotta vanha ja maksuttomat huollot päättyvät" tai "Villeasteri tarvitsisi uuden pelipaidan, vaikka ostin edellisen juuri viime syksynä", niin eihän se huonompiosainen osaa samalla tasolla keskustella. Ihan oikeasti ei osaa. Sitten sitä jättää omat arkiset jutut juttelematta, vaikka siihenhän koko ystävyyden idea perustuu. Pitää koko ajan miettiä jotain sellaista ei-henkilökohtaista aihetta, mikä sopii molemmille. Sellainen yleisrupattelu käy raskaaksi ja tylsäksi pitkän päälle.
Sä juttelet ystäviesi kanssa vain hankinnoista? Eli otat itse rahan esille ystävyyssuhteissasi?
En ole edellinen, mutta eihän tuosta ole kyse. Kyse on siitä, että mitä ikinä tekee vapaa-ajallaan, lomillaan, mitä lapset harrastavat tai muuten tekevät jne voi toisella liittyä hyvin pitkälti asioihin, joista toisella ei ole mitään kokemusta, koska ei ole ollut varaa tehdä samoja asioita. Asiat, jotka varakkaammalle on aivan arkipäivää ja itsestäänselvyyksiä, voivat olla köyhälle ylellisyyttä.
Eli hävettääkö sua jutella kalliista hankinnoista vähävaraisemman kuullen, vai mistä on kyse? Koska tottakai se vähävarainen tietää, että sinulla on varaa kalliimpaan joka suhteessa. Ja olettaa myös sun ymmärtävän, että hän tekee hankinnat oman budjetin rajoissa. Sitä ei siis tarvitse alleviivata, kun molemminpuolinen ymmärrys siitä on jo olemassa.
En silti ymmärrä, miksi tämä olisi este kaveruudelle. En ainakaan itse puhu ystävien kanssa jatkuvasti hankinnoista. Juttelemme parisuhteista, lapsista, sukulaisista, tv-sarjoista, elokuvista, muodista, ajankohtaisista asioista. Käymme museoissa, näyttelyissä, uimassa, kävelemässä, kahvittelemassa, torilla, piknikillä ja silloin tällöin teatterissa jne. On monia asioita, joita voi tehdä ilman, että vetää siihen rahaa mukaan. Tietenkin tuollaiset spontaanit lomareissut ovat poissuljettuja vaihtoehtoja vähävaraisen ystävän kanssa. Mutta monia muita suht edullisia asioita voi harrastaa yhdessä, joiden luulisi kiinnostavan ihmisiä varallisuudesta riippumatta.
Minusta muiden elämästä puhuminen on äärimmäisen tylsää. Köyhille ei paljon muuta puhuttavaa jääkään. Juoruillaan muista. Rikkaat miettii hankintoja, koska se on mielekkäämpää, koska se on joko oikeaa tai näennäistä eteenpäin menoa. Minne kukaan on päässyt jankkaamalla perheasioita? :)
Ja jos on jo rahaa, ei tarvitse enää köyhästi kehittää itseään, että "menisi sen avulla jonnekin". Koska mua ainakin kiinnostaa sisutamisprojekti vaikkapa enemmän, kuin historia tai politiikka. Mutta siitä puhuminen olisi rahoillaan kerskumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tavastasi kertoa ostavasti kirpputorilta ei tullut mieleen tasavertainen kokemusten jako siitä, mistä kukakin ostaa mitä, vaan tuputus.
Tuo on nyt kyllä sun päässäsi. Ystävähän siinä oli järkyttynyt, kun ap oli vain kertonut ostavansa vaatteita kirpputorilta. Sen järkytyksen takia ap oli ilmeisesti kokenut, että hänen pitää selittää miksi ostaa vaatteita kirpputorilta. Mitä tuputtamista tuossa nyt muka oli, hohhoijaa.
Niin, ap:n ystävän "järkytys", haluaisinpa todella tietää oliko kyseessä järkytys, vai esimerkiksi sen ajatuksen jyrkkä torjunta, jota ap kenties tuputti, että ainoa oikea tapa elää on ostaa kirpputorilta.
Eli ystävä ei ole "järkyttynyt" ja alkanut kauhistella asiaa, jolloin ap:n on pitänyt puolustautua, vaan ap on paasannut omasta näkökulmastaan tuputusmoodilla, johon lopulta toinen on vittuuntuneena tokaissut, että no mä en osta kaikkea kirppikseltä.
Been there. Mitään ei oo kirppiksiä vastaan, mutta ihmisiä, joita vituttaa, kun eivät pysty muualla käymään ja paheksuvat mua rivien välissä, koska mä pystyn, vastaan on.
Ap voin nyt tulla kertomaan, miten tilanne todellisuudessa meni ja tunnistaako tästä itseään lainkaan.Luepa uudestaan ap:n teksti, koska sä lisäilet nyt täysin omia taustatarinoita siihen. Hyvin ennakkoluuloinen asenteesi paistaa läpi.
Ap kirjoitti: "Lasten harrastuksen kautta tämäkin. Lapsellaan merkkivaatteet ja kaikki tavarat uusia, meillä mennään aikalailla kirppari vaatteilla ja käytetyillä jutuilla. Tuli puheeksi lasten vaatteet ja kun kerroin ostavani ison osan kirpparilta, järkyttyi hön hirveästi. Kerroin ettei ole varaa laittaa 50e housuihin, jotka ovat puolen vuoden päästä jo pienet."
Siis esität, että joku rikas järkyttyi niin hirveästi siitä, että ap käy kirppiksillä, ettei ole enää tämän ystävä? Väkisinkin teet itse siitä oletuksia, millaisia?
tämänkö: ap:n ystävä paheksuu varattomuutta?
Vai tämän: ap:n ystävä pelkää saavansa kirppuja ap:ltä?
vai...?
Eihän tuo ap:n teksti mitenkään selitä, miksi he eivät ole enää ystäviä.
Ja mitä vikaa on kyseenalaistaa sitä, että mahtoikohan se rikas järkyttyä? Miksi mun pitäisi uskoa sillänsä tuollaista väritetyn kuuloista soopaa?En esitä. Ap kertoi tilanteen noin. Ap itse on todennut, että ystävyyssuhteet ovat lopahtaneet heti sen jälkeen, kun vähävaraisuus on tullut ilmi. Eli sitä ennen ilmeisesti ei ole ollut ongelmaa. Ehkä ap selittää lisää, että onko omassa käyttäytymisessä ollut jotain muuta, minkä perusteella ihmiset ovat kaikonneet. Mutta tuon aloituksen perusteella en saanut sellaista käsitystä, että hän olisi syyllistänyt kavereitaan tai yrittänyt tuputtaa mitään kirppariaatetta. Vähävaraisuus on vain tullut ilmi, jonka jälkeen ystävät ovat kaikonneet.
Ja nyt kun näitä kommentteja lukee, niin yleinen mielipide näyttää olevan se, että köyhän kanssa ei voi olla ystäviä. Joten se tavallaan tukee minusta ap:n omaakin kokemusta.
Oletko nyt vähän yksinkertainen, vai esitätkö vain? Ap syyllisti ystävää että se loppui, koska toinen on varakas, mutta ei se YKSIN ole se syy.
Siitä seuraa jotain ja nyt ei tiedetä, missä siinä se kenkä puristaa.
Ja ei näistä kommenteista seuraa sitä, ettei rikas voisi olla köyhän ystävä rahan takia, vaan koska niillä köyhilläkin olisi asenteessaan parantamisen varaa. Ei osata suhtautua toisen hankintoihin hankintoina, vaan mietitään, että vittu kun mulla ei ole varaa tuohon ja naama menee näkkärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha ruotsalainen sanonta pitää edelleen paikkansa: Lika barn leka bäst. Eli taustaltaan samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään, oli sitten kyse varallisuudesta tai yhteiskuntaluokasta.
Se mikä on minua hämmästyttänyt onkin juuri se että kun meillä on käynyt lapsien kavereita kylässä niin heidän käytöstavoissaan on selvä korrelaatio ko lapsen perheen "sosiaaliluokkaan".
Tämä!
Tosin oman empiirisen 3 jo teinin vanhemman kokemuksella se huonokäytöstapainen on joko 'perintörikas' tai 'vähävarainen' ja hyvin käyttäytyvät lapset ovat löytyneet aina siitä (ylemmän?)keskiluokkaisesta massasta, jonka vanhemmat ovat opettajia, lääkäreitä, kauppiaita, yrittäjiä, insinöörejä, sairaanhoitajia, kätilöitä, - eli ryhmästä jossa itse tienataan käytettävät rahat ja lapsetkin on opetettu arvostamaan elämässä eteenpäin pyrkimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi köyhän mielestä olla leveilemistä.
Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.
Toki he uskaltavat olla omia itsejään. Huonommilla eväillä varustettujen seurassa vain on otettava jatkuvasti huomioon ympäristö, ettei pahoita toisten mieltä. He ovat hyvin kasvatettuja ja empaattisia ihmisiä eivätkä halua saattaa toista tuntemaan itseänsä huonommaksi.
Jos juttelisi omasta arjestaan asioita, esim. "kävin siinä kaupassa katsomassa vaatteita ja tykkäsin sellaisesta 150 euron paidasta" tai "pitäisi taas vaihtaa uudempaan autoon, kun alkaa tuo edellinen jo olla sen kolme vuotta vanha ja maksuttomat huollot päättyvät" tai "Villeasteri tarvitsisi uuden pelipaidan, vaikka ostin edellisen juuri viime syksynä", niin eihän se huonompiosainen osaa samalla tasolla keskustella. Ihan oikeasti ei osaa. Sitten sitä jättää omat arkiset jutut juttelematta, vaikka siihenhän koko ystävyyden idea perustuu. Pitää koko ajan miettiä jotain sellaista ei-henkilökohtaista aihetta, mikä sopii molemmille. Sellainen yleisrupattelu käy raskaaksi ja tylsäksi pitkän päälle.
Sä juttelet ystäviesi kanssa vain hankinnoista? Eli otat itse rahan esille ystävyyssuhteissasi?
En ole edellinen, mutta eihän tuosta ole kyse. Kyse on siitä, että mitä ikinä tekee vapaa-ajallaan, lomillaan, mitä lapset harrastavat tai muuten tekevät jne voi toisella liittyä hyvin pitkälti asioihin, joista toisella ei ole mitään kokemusta, koska ei ole ollut varaa tehdä samoja asioita. Asiat, jotka varakkaammalle on aivan arkipäivää ja itsestäänselvyyksiä, voivat olla köyhälle ylellisyyttä.
Eli hävettääkö sua jutella kalliista hankinnoista vähävaraisemman kuullen, vai mistä on kyse? Koska tottakai se vähävarainen tietää, että sinulla on varaa kalliimpaan joka suhteessa. Ja olettaa myös sun ymmärtävän, että hän tekee hankinnat oman budjetin rajoissa. Sitä ei siis tarvitse alleviivata, kun molemminpuolinen ymmärrys siitä on jo olemassa.
En silti ymmärrä, miksi tämä olisi este kaveruudelle. En ainakaan itse puhu ystävien kanssa jatkuvasti hankinnoista. Juttelemme parisuhteista, lapsista, sukulaisista, tv-sarjoista, elokuvista, muodista, ajankohtaisista asioista. Käymme museoissa, näyttelyissä, uimassa, kävelemässä, kahvittelemassa, torilla, piknikillä ja silloin tällöin teatterissa jne. On monia asioita, joita voi tehdä ilman, että vetää siihen rahaa mukaan. Tietenkin tuollaiset spontaanit lomareissut ovat poissuljettuja vaihtoehtoja vähävaraisen ystävän kanssa. Mutta monia muita suht edullisia asioita voi harrastaa yhdessä, joiden luulisi kiinnostavan ihmisiä varallisuudesta riippumatta.
Kuinka monella köyhällä on varaa muotiin, elokuvissa tai teatterissa käynteihin, museoihin, uimahallissa käynteihin jne?
Mun pointtini oli, että jos elän köyhän kaverini täysin erilaisissa maailmoissa ja teemme perheinemme ja ystävinemme täysin erilaisia asioita, niin joka kerta, kun kerron jotain omasta elämästäni, meidän välinen ero korostuu. Vaikkei mainittaisi sanaa "euro" kertaakaan. Jos en halua tuon eron korostuvan, mun pitää tosiaan puhua vain ajankohtaisista asioista, säästä yms. Eikä kyse ole yksittäisistä asioista, joihin toisella on varaa ja toisella ei vaan kokonaisuudesta.
Mulla on ollut yksi tuttava, jonka tapasin eräässä vertaistukiryhmässä. Aluksi tuntui, että meillä synkkasi ihan hyvin. Vähitellen hänen taholtaan alkoi tulla "hyvähän sun on, kun käyt aina yksityislääkärillä ja saat heti tarvitsemasi hoidon". Lopulta asia, joka oli meidät alunperin yhdistänyt, muuttui omalta osaltani kielletyksi puheenaiheeksi. Mun roolini oli vain kuunnella, miten hänen hoitonsa julkisella sektorilla oli järjestynyt tai pikemminkin, miten se ei ollut järjestynyt, miten hän joutui taistelemaan Kelan kanssa jne.
Todennäköisimmin ap:n vähävaraisuus on tullut ilmi sellaisilla saatesanoilla, että ap suhtautuu varakkaisiin nuivasti. Tyyliin "parasta olla brassailematta minulle" niin ketäpä siinä kiinnostaisi jäädä "brassailemaan". Mutta kun omaa elämää ei voi typistää siksi, ettei joku kestä sitä. Katsokoon ap vain omaa asennettaan.
Harvoin tapaa av:llä ihmistä, joka kokee tämän samoin, kuin itse. Minulla on lisäksi ollut vauras lapsuus ja koen, etten voi muistella tai kertoa anekdootteja lapsuudestani, koska mulle on tapahtunut niin paljon kaikkea keskivertosuomalaisten kokemuspiirin ulkopuoleta. Hauskat hetket ja ongelmat liittyvät asioihin, joita muilla ei ole ollut. Kun mun arki tapahtui niissä puitteissa. Silti eroperheessä kasvaneena kaikki ei ollut kuin silkkiä vain ja muutenkin kaikilla on asioita jaettavana, varakkuus ei tarkoita lobotomiaa.