Lue keskustelun säännöt.
Miksei rikkaat halua olla yhtäviä köyhien kanssa?
24.02.2017 |
Olen siis ns köyhä. Eli kaikkien pakollisten kulujen jälkeen käteen jää 50-200e riippuen kuusta ja veden/sähkön kulutuksesta.
Jo kolme kertaa minulle on käynyt niin, että olen ystävystynyt toisen naisen kanssa ja meillä on ollut mukavaa. Aina kun tulee puheeksi raha asiat niin nämä ystäcät ovat kaikonneet.
Eli siis. Ystävä nro 1) tutustuttiin lasten harrastuksen kautta, köytiin kahvilla ja oli mukavaa. Tuli sitten puheeksi asuminen ja asuttiin aika lähekkäin, kun sitten vielö tarkensin että se on se kerrostalo siellä omakotialueen laidalla niin naisen silmistä näki että hän jätkyttyi. Ei enää halunnut kahville, juttelee kyllä jos poikien harrastuksissa nähdään mutta ei muuta.
Nro2)
Yhteisen tuttavan kautta tutustuttiin. Kahviteltiin ja vietettin aikaa yhdessä pari viikkoa. Pyysi meitä mukaansa kylpylään, kun kaverinsa ei päässyt. Kysyin paljonko maksaisi niin hinta oli reilu 100e yhdeltä yöltä. Ei ollut varaa ja sen kerroinkin. Nähtiin vielä kerran, mutta ei ole sen jälkeen halunnut nähdä.
Nro3
Lasten harrastuksen kautta tämäkin. Lapsellaan merkkivaatteet ja kaikki tavarat uusia, meillä mennään aikalailla kirppari vaatteilla ja käytetyillä jutuilla. Tuli puheeksi lasten vaatteet ja kun kerroin ostavani ison osan kirpparilta, järkyttyi hön hirveästi. Kerroin ettei ole varaa laittaa 50e housuihin, jotka ovat puolen vuoden päästä jo pienet. Ei olla kavereita enää.
Eli miksei voi olla kavereita vaikka on wri rahatilanne? Miksi huonompituloiset pelottavat?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti on laittaneet välit poikki jostain muusta syystä, sinä vain kuvittelet että johtuu raha-asioista.
Mutta joka kerta aina sen jälkeen, kun rahat on tulleet syystö tai toisesta esiin, on ystävyys lopahtanut. Oltiin olru nro 2 kanssa reilu 2kk jo kavereita kun en enää kelvannut ja nro 3 yli puoli vuotta.
Minulla on muitakin ystäviä, että ei näiden menetys ollut kamalaa, mutta jotenkin mietin miksi se rahan määrä vaikuttaa ystävyyteen
Ap
Koska se vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä voitte yhdessä tehdä. Aina pitää tekemiset valita siten, että sinullakin olisi siihen varaa. Toinen voi tuntea olonsa epämukavaksi ja jopa noloksi, jos ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja sitten selviääkin, ettei sulla ole varaa. Vaikka asia olisi sinulle itsellesi ihan ok, voi se ehdottajasta tuntua kiusalliselta ja hän kokee olleensa epäkohtelias.
No miksi yksi kaveri ei voi olla sellainen, jonka kanssa käydään vain kahvilla ja kävelyllä? Kai rikkailla muitakin kavereita on. Onhan ap:llakin, joten ei hän halua kaikkea vapaa-aikaansa yhden rikkaan seurana olla.
Miksi pitäisi olla yksi sellainen kaveri, jonka kanssa käydään vain kahvilla ja kävelyllä? Kahvilla ja kävelyllähän voi käydä myös niiden kanssa, joilla on varaa muuhunkin.
Mä käsitin, että näillä henkilöillä oli synkannut ap:n kanssa hyvin. Eli miksi lopettaa hyvin alkanut kaveruus jonkin tuollaisen asian takia? Aikuisena on muutenkin vaikeampi löytää ystäviä. Eli miksi ei tee kalliimpia harrastuksia muiden kanssa ja käy kahvilla ap:n kanssa silloin tällöin, kuten tähänkin asti. Harva tapaa kavereitaan vain kylpyläreissujen takia. Millainen ihminen valitsee kaverinsa sen perusteella, että heidän pitää pystyä osallistumaan ihan kaikkeen tekemiseen, mitä itse haluaa tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti on laittaneet välit poikki jostain muusta syystä, sinä vain kuvittelet että johtuu raha-asioista.
Mutta joka kerta aina sen jälkeen, kun rahat on tulleet syystö tai toisesta esiin, on ystävyys lopahtanut. Oltiin olru nro 2 kanssa reilu 2kk jo kavereita kun en enää kelvannut ja nro 3 yli puoli vuotta.
Minulla on muitakin ystäviä, että ei näiden menetys ollut kamalaa, mutta jotenkin mietin miksi se rahan määrä vaikuttaa ystävyyteen
Ap
Koska se vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä voitte yhdessä tehdä. Aina pitää tekemiset valita siten, että sinullakin olisi siihen varaa. Toinen voi tuntea olonsa epämukavaksi ja jopa noloksi, jos ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja sitten selviääkin, ettei sulla ole varaa. Vaikka asia olisi sinulle itsellesi ihan ok, voi se ehdottajasta tuntua kiusalliselta ja hän kokee olleensa epäkohtelias.
No miksi yksi kaveri ei voi olla sellainen, jonka kanssa käydään vain kahvilla ja kävelyllä? Kai rikkailla muitakin kavereita on. Onhan ap:llakin, joten ei hän halua kaikkea vapaa-aikaansa yhden rikkaan seurana olla.
Aloittajan rahatilanteessa en tuhlaisi vähiä rahojani edes kahvilassa käymiseen enkä oikeasti kehtaisi edes ehdottaa hänelle kahvilaan lähtemistä kuin korkeitaan lapsilisäpäivänä. Jos silloinkaan. Aloite kahvilaan lähtemisestä pitäisi siis aina tulla aloittajalta, koska en voisi tietää, milloin hänellä on siihen varaa ja milloin ei.
Ettekö te käy ystävienne luona kahvilla? Voihan sitä kutsua toista myös kylään. Tai sitten tosiaan vain mennä puistoon kävelylle ja vaihtaa siinä samalla kuulumisia. Ei kaikki yhdessä tekeminen vaadi isoja summia rahaa. Omituinen ajatus tuo, että on niin hirveän vaikea olla vähävaraisemman ihmisen kanssa tekemisissä, koska ystävän tapaamiseen menee niin paljon rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Jos nämä kaverit eivät 2-6 kk aikana ole huomanneet ap:n vähävaraisuutta eli raha ei ole millään tavalla vaikuttanut tapaamisiin, niin miksi ihmeessä he yhtäkkiä kuvittelevat etteivät voisi käyttäytyä ihan samalla tavalla kuin sen puoli vuotta kun ovat jo toisensa tunteneet? Ok, ap ei voi osallistua kalliille lomamatkoille, mutta ilmeisesti yhteistä tekemistä ja juteltavaa on löytynyt hyvin, jos he puolikin vuotta ovat aikaa yhdessä hyvillä mielin viettäneet.
Itse en olisi köyhän kaveri jos
a) raha tai sen puute olisi hallitseva puheenaihe
b) jos näkisi minulla jotain kallista ja alkaisi päivittely, että ei mulla vaan olisi ikinä varaa tuollaiseen
c) kateus ja piikittely
d) elämänhallinta hukassa, ettei koskaan voi tehdä mitään mikä maksaa( ja tarkoitan nyt vaikka syömässä käymistä, en 1500e ulkomaanmatkaa yhdessä)
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tavastasi kertoa ostavasti kirpputorilta ei tullut mieleen tasavertainen kokemusten jako siitä, mistä kukakin ostaa mitä, vaan tuputus.
Tuo on nyt kyllä sun päässäsi. Ystävähän siinä oli järkyttynyt, kun ap oli vain kertonut ostavansa vaatteita kirpputorilta. Sen järkytyksen takia ap oli ilmeisesti kokenut, että hänen pitää selittää miksi ostaa vaatteita kirpputorilta. Mitä tuputtamista tuossa nyt muka oli, hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi köyhän mielestä olla leveilemistä.
Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti on laittaneet välit poikki jostain muusta syystä, sinä vain kuvittelet että johtuu raha-asioista.
Mutta joka kerta aina sen jälkeen, kun rahat on tulleet syystö tai toisesta esiin, on ystävyys lopahtanut. Oltiin olru nro 2 kanssa reilu 2kk jo kavereita kun en enää kelvannut ja nro 3 yli puoli vuotta.
Minulla on muitakin ystäviä, että ei näiden menetys ollut kamalaa, mutta jotenkin mietin miksi se rahan määrä vaikuttaa ystävyyteen
Ap
Koska se vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä voitte yhdessä tehdä. Aina pitää tekemiset valita siten, että sinullakin olisi siihen varaa. Toinen voi tuntea olonsa epämukavaksi ja jopa noloksi, jos ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja sitten selviääkin, ettei sulla ole varaa. Vaikka asia olisi sinulle itsellesi ihan ok, voi se ehdottajasta tuntua kiusalliselta ja hän kokee olleensa epäkohtelias.
No miksi yksi kaveri ei voi olla sellainen, jonka kanssa käydään vain kahvilla ja kävelyllä? Kai rikkailla muitakin kavereita on. Onhan ap:llakin, joten ei hän halua kaikkea vapaa-aikaansa yhden rikkaan seurana olla.
Aloittajan rahatilanteessa en tuhlaisi vähiä rahojani edes kahvilassa käymiseen enkä oikeasti kehtaisi edes ehdottaa hänelle kahvilaan lähtemistä kuin korkeitaan lapsilisäpäivänä. Jos silloinkaan. Aloite kahvilaan lähtemisestä pitäisi siis aina tulla aloittajalta, koska en voisi tietää, milloin hänellä on siihen varaa ja milloin ei.
Miksei uskaltaisi pyytää kahville? Hehän ovat jo tavanneet toisiaan kahvittelun merkeissä eikä mitään ongelmaa ole ollut... Miksi ap:n tilanne on nyt yhtäkkiä muuttunut päässäsi sellaiseksi, ettei hän enää kahvillekaan kykene tulemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli vähävarainen kaveri, jolla kolme lasta. Ongelmana oli se katkeruus puheissa, jatkuva puhe köyhyydestä ja paheksunta jos joku osti jotain tai panosti perheeseensä.
En voinut puhua mitään omasta arjestani mistä olisi selvinnyt esim että pyykinpesukone rikki, ostin uuden. Aika omituiseksi meni kommunikointi ja huomasin jopa valehtelevani ettei meillä ole remontti menossa tai jtn vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi köyhän mielestä olla leveilemistä.
Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.
Toki he uskaltavat olla omia itsejään. Huonommilla eväillä varustettujen seurassa vain on otettava jatkuvasti huomioon ympäristö, ettei pahoita toisten mieltä. He ovat hyvin kasvatettuja ja empaattisia ihmisiä eivätkä halua saattaa toista tuntemaan itseänsä huonommaksi.
Jos juttelisi omasta arjestaan asioita, esim. "kävin siinä kaupassa katsomassa vaatteita ja tykkäsin sellaisesta 150 euron paidasta" tai "pitäisi taas vaihtaa uudempaan autoon, kun alkaa tuo edellinen jo olla sen kolme vuotta vanha ja maksuttomat huollot päättyvät" tai "Villeasteri tarvitsisi uuden pelipaidan, vaikka ostin edellisen juuri viime syksynä", niin eihän se huonompiosainen osaa samalla tasolla keskustella. Ihan oikeasti ei osaa. Sitten sitä jättää omat arkiset jutut juttelematta, vaikka siihenhän koko ystävyyden idea perustuu. Pitää koko ajan miettiä jotain sellaista ei-henkilökohtaista aihetta, mikä sopii molemmille. Sellainen yleisrupattelu käy raskaaksi ja tylsäksi pitkän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi köyhän mielestä olla leveilemistä.
Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.
Toki he uskaltavat olla omia itsejään. Huonommilla eväillä varustettujen seurassa vain on otettava jatkuvasti huomioon ympäristö, ettei pahoita toisten mieltä. He ovat hyvin kasvatettuja ja empaattisia ihmisiä eivätkä halua saattaa toista tuntemaan itseänsä huonommaksi.
Jos juttelisi omasta arjestaan asioita, esim. "kävin siinä kaupassa katsomassa vaatteita ja tykkäsin sellaisesta 150 euron paidasta" tai "pitäisi taas vaihtaa uudempaan autoon, kun alkaa tuo edellinen jo olla sen kolme vuotta vanha ja maksuttomat huollot päättyvät" tai "Villeasteri tarvitsisi uuden pelipaidan, vaikka ostin edellisen juuri viime syksynä", niin eihän se huonompiosainen osaa samalla tasolla keskustella. Ihan oikeasti ei osaa. Sitten sitä jättää omat arkiset jutut juttelematta, vaikka siihenhän koko ystävyyden idea perustuu. Pitää koko ajan miettiä jotain sellaista ei-henkilökohtaista aihetta, mikä sopii molemmille. Sellainen yleisrupattelu käy raskaaksi ja tylsäksi pitkän päälle.
Hyvin selitetty!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Jos nämä kaverit eivät 2-6 kk aikana ole huomanneet ap:n vähävaraisuutta eli raha ei ole millään tavalla vaikuttanut tapaamisiin, niin miksi ihmeessä he yhtäkkiä kuvittelevat etteivät voisi käyttäytyä ihan samalla tavalla kuin sen puoli vuotta kun ovat jo toisensa tunteneet? Ok, ap ei voi osallistua kalliille lomamatkoille, mutta ilmeisesti yhteistä tekemistä ja juteltavaa on löytynyt hyvin, jos he puolikin vuotta ovat aikaa yhdessä hyvillä mielin viettäneet.
No sitten kun sen tietää niin [Da capo al fine: "Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä."]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha ruotsalainen sanonta pitää edelleen paikkansa: Lika barn leka bäst. Eli taustaltaan samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään, oli sitten kyse varallisuudesta tai yhteiskuntaluokasta.
Se mikä on minua hämmästyttänyt onkin juuri se että kun meillä on käynyt lapsien kavereita kylässä niin heidän käytöstavoissaan on selvä korrelaatio ko lapsen perheen "sosiaaliluokkaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tavastasi kertoa ostavasti kirpputorilta ei tullut mieleen tasavertainen kokemusten jako siitä, mistä kukakin ostaa mitä, vaan tuputus.
Tuo on nyt kyllä sun päässäsi. Ystävähän siinä oli järkyttynyt, kun ap oli vain kertonut ostavansa vaatteita kirpputorilta. Sen järkytyksen takia ap oli ilmeisesti kokenut, että hänen pitää selittää miksi ostaa vaatteita kirpputorilta. Mitä tuputtamista tuossa nyt muka oli, hohhoijaa.
Niin, ap:n ystävän "järkytys", haluaisinpa todella tietää oliko kyseessä järkytys, vai esimerkiksi sen ajatuksen jyrkkä torjunta, jota ap kenties tuputti, että ainoa oikea tapa elää on ostaa kirpputorilta.
Eli ystävä ei ole "järkyttynyt" ja alkanut kauhistella asiaa, jolloin ap:n on pitänyt puolustautua, vaan ap on paasannut omasta näkökulmastaan tuputusmoodilla, johon lopulta toinen on vittuuntuneena tokaissut, että no mä en osta kaikkea kirppikseltä.
Been there. Mitään ei oo kirppiksiä vastaan, mutta ihmisiä, joita vituttaa, kun eivät pysty muualla käymään ja paheksuvat mua rivien välissä, koska mä pystyn, vastaan on.
Ap voin nyt tulla kertomaan, miten tilanne todellisuudessa meni ja tunnistaako tästä itseään lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varakkaampi pelkää huonompituloisen ryhtyvän pummimaan pikkuhiljaa. Toisen vähävaraisuus ei ole ongelma mutta pummiminen on ärsyttävää!
Uskoisin, että joissain tapauksissa on ongelmana myös se, että rikkailla on monesti kalliimmat vapaa-ajan huvit ja harrastukset kuin köyhillä. Vaikea pyytää köyhää vaikka viikoksi laskettelemaan Lappiin tai lähtemään kylpylään.
Molemmat elävät eri maailmoissa ja silloin myös omat maailmankatsomukset ovat useasti täysin erilaiset.
Lisäksi ystävystymiseen tulee useasti ongelmaksi niin kateus kuin hyväksikäyttö sekä erilaiset harrastukset ym. elämänsisältö.
Silti toimeentultava on puolin ja toisin toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että eivät enää kehtaa käyttää rahaa nähtesi, koska heille tulee painetta, että pitäisi tarjota omasta hyvästään. Mutta koska eivät voi lähteä tarjoamaan, eihän he ole sinusta vastuussa, niin syntyy ikävä tunne, kun kuitenkin kokee, että pitäisi. Miettivät, että ehkä pidät heitä ahneina (kuten minusta rivien välistä kuulostaakin. Syytit heitä että hieno okt ja väitit, että sait heiltä sanatonta paheksuntaa että asut kerrostalossa), eivätkä halua miettiä, syytätkö todella, vai tuntuuko heistä vain siltä.
Tämä. Lisäksi rikkaan pitää aina varoa sanojaan, koska hänen oman elämänsä ihan arkipäiväisistäkin asioista kertominen voi köyhän mielestä olla leveilemistä.
Eli ilmeisesti rikkailla on huono itsetunto, jos he näin ajattelevat. Ok. Eivät uskalla olla omia itsejään heistä erilaisen ihmisen seurassa.
Ehkä minulla sitten on huono itsetunto mutta en oikeastaan koskaan kutsu ketään meille kahville, jos en tiedä taustojansa. Olen joskus kutsunut ja silloin kävi niin, että ystävyys laimeni kutsutun puolelta kun hän (ehkä) koki minun 'brassailevan' porealtaillamme ja elektroniikoillamme.
En myös ikinä päivitä Facebookiin liikaa tietoa matkoistamme (lennoista business luokassa tai kuvia 5tähden hotellien samppanja-aamiaisista tai muusta luksuksesta mihin kulutamme mielellämme) - emme myöskään tee niitä juttuja leuhkiaksemme vaan siksi että itse haluamme... korkeintaan joku kuva jostain hämyisestä pubista ja kaljatuopista...
Ps ja se on Lika barn leker bäst...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti on laittaneet välit poikki jostain muusta syystä, sinä vain kuvittelet että johtuu raha-asioista.
Mutta joka kerta aina sen jälkeen, kun rahat on tulleet syystö tai toisesta esiin, on ystävyys lopahtanut. Oltiin olru nro 2 kanssa reilu 2kk jo kavereita kun en enää kelvannut ja nro 3 yli puoli vuotta.
Minulla on muitakin ystäviä, että ei näiden menetys ollut kamalaa, mutta jotenkin mietin miksi se rahan määrä vaikuttaa ystävyyteen
Ap
Koska se vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä voitte yhdessä tehdä. Aina pitää tekemiset valita siten, että sinullakin olisi siihen varaa. Toinen voi tuntea olonsa epämukavaksi ja jopa noloksi, jos ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja sitten selviääkin, ettei sulla ole varaa. Vaikka asia olisi sinulle itsellesi ihan ok, voi se ehdottajasta tuntua kiusalliselta ja hän kokee olleensa epäkohtelias.
No miksi yksi kaveri ei voi olla sellainen, jonka kanssa käydään vain kahvilla ja kävelyllä? Kai rikkailla muitakin kavereita on. Onhan ap:llakin, joten ei hän halua kaikkea vapaa-aikaansa yhden rikkaan seurana olla.
Aloittajan rahatilanteessa en tuhlaisi vähiä rahojani edes kahvilassa käymiseen enkä oikeasti kehtaisi edes ehdottaa hänelle kahvilaan lähtemistä kuin korkeitaan lapsilisäpäivänä. Jos silloinkaan. Aloite kahvilaan lähtemisestä pitäisi siis aina tulla aloittajalta, koska en voisi tietää, milloin hänellä on siihen varaa ja milloin ei.
Miksei uskaltaisi pyytää kahville? Hehän ovat jo tavanneet toisiaan kahvittelun merkeissä eikä mitään ongelmaa ole ollut... Miksi ap:n tilanne on nyt yhtäkkiä muuttunut päässäsi sellaiseksi, ettei hän enää kahvillekaan kykene tulemaan?
Koska olisin ajatellut, että jo nyt ne kahvilassa käymiset olisivat olleet hänen budjetilleen liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti on laittaneet välit poikki jostain muusta syystä, sinä vain kuvittelet että johtuu raha-asioista.
Mutta joka kerta aina sen jälkeen, kun rahat on tulleet syystö tai toisesta esiin, on ystävyys lopahtanut. Oltiin olru nro 2 kanssa reilu 2kk jo kavereita kun en enää kelvannut ja nro 3 yli puoli vuotta.
Minulla on muitakin ystäviä, että ei näiden menetys ollut kamalaa, mutta jotenkin mietin miksi se rahan määrä vaikuttaa ystävyyteen
Ap
Koska se vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä voitte yhdessä tehdä. Aina pitää tekemiset valita siten, että sinullakin olisi siihen varaa. Toinen voi tuntea olonsa epämukavaksi ja jopa noloksi, jos ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja sitten selviääkin, ettei sulla ole varaa. Vaikka asia olisi sinulle itsellesi ihan ok, voi se ehdottajasta tuntua kiusalliselta ja hän kokee olleensa epäkohtelias.
No miksi yksi kaveri ei voi olla sellainen, jonka kanssa käydään vain kahvilla ja kävelyllä? Kai rikkailla muitakin kavereita on. Onhan ap:llakin, joten ei hän halua kaikkea vapaa-aikaansa yhden rikkaan seurana olla.
Aloittajan rahatilanteessa en tuhlaisi vähiä rahojani edes kahvilassa käymiseen enkä oikeasti kehtaisi edes ehdottaa hänelle kahvilaan lähtemistä kuin korkeitaan lapsilisäpäivänä. Jos silloinkaan. Aloite kahvilaan lähtemisestä pitäisi siis aina tulla aloittajalta, koska en voisi tietää, milloin hänellä on siihen varaa ja milloin ei.
Ettekö te käy ystävienne luona kahvilla? Voihan sitä kutsua toista myös kylään. Tai sitten tosiaan vain mennä puistoon kävelylle ja vaihtaa siinä samalla kuulumisia. Ei kaikki yhdessä tekeminen vaadi isoja summia rahaa. Omituinen ajatus tuo, että on niin hirveän vaikea olla vähävaraisemman ihmisen kanssa tekemisissä, koska ystävän tapaamiseen menee niin paljon rahaa.
En käy. Yleensä, kun mennään puistoon tms, niin käydään joko jossain kahvilla tai lounaalla ja sitten mennään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti on laittaneet välit poikki jostain muusta syystä, sinä vain kuvittelet että johtuu raha-asioista.
Mutta joka kerta aina sen jälkeen, kun rahat on tulleet syystö tai toisesta esiin, on ystävyys lopahtanut. Oltiin olru nro 2 kanssa reilu 2kk jo kavereita kun en enää kelvannut ja nro 3 yli puoli vuotta.
Minulla on muitakin ystäviä, että ei näiden menetys ollut kamalaa, mutta jotenkin mietin miksi se rahan määrä vaikuttaa ystävyyteen
Ap
Koska se vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä voitte yhdessä tehdä. Aina pitää tekemiset valita siten, että sinullakin olisi siihen varaa. Toinen voi tuntea olonsa epämukavaksi ja jopa noloksi, jos ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja sitten selviääkin, ettei sulla ole varaa. Vaikka asia olisi sinulle itsellesi ihan ok, voi se ehdottajasta tuntua kiusalliselta ja hän kokee olleensa epäkohtelias.
No miksi yksi kaveri ei voi olla sellainen, jonka kanssa käydään vain kahvilla ja kävelyllä? Kai rikkailla muitakin kavereita on. Onhan ap:llakin, joten ei hän halua kaikkea vapaa-aikaansa yhden rikkaan seurana olla.
Aika harvalla äidillä nyt vaan on yltäkylläisesti aikaa, jos haluaa vähän vapaa-aikansa käyttää tyyliin 'mennään sushille' niin sitten varmaan tarvitsee enemmän ystäviä joilla on sama intressi?
Vanha ruotsalainen sanonta pitää edelleen paikkansa: Lika barn leka bäst. Eli taustaltaan samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään, oli sitten kyse varallisuudesta tai yhteiskuntaluokasta.