Pahin asia mitä et missään nimessä haluaisi kokea?

Vanhempien ja veljen kuolema, läheisen tai oma vammautuminen pysyvästi tai joku tosi paha tapaturma, sota, maailmanloppu.. onhan näitä

Perheenjäsenen katoaminen tai kuolema. Läheisen itsemurha.

Kuoliaaksi palaminen olisi varmaan aika paha.

Lapsen kuolema.

Up!

Oma kuolema.

t. toinen jalka haudassa

Perhe-elämä.

Pitkään ja tuskalliseen fyysiseen kidutukseen joutuminen, mitään pahempaa en keksi.

Siihen voisi sisältyä esim. leikkaamiseni kahtia alapään keskeltä aloittaen. Hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään ja tuskalliseen fyysiseen kidutukseen joutuminen, mitään pahempaa en keksi.

Siihen voisi sisältyä esim. leikkaamiseni kahtia alapään keskeltä aloittaen. Hitaasti.

Minä keksin; perhe-elämä

Maailmassa on niin paljon pahoja asioita, joita joku voi mahdollisesti joutua kokemaan, että ei niistä oikein voi valita.

Pahimpia ovat varmaan läheisen katoaminen, henkirikoksen uhriksi joutuminen, kiduttaminen ja muu vakava henkinen tai fyysinen väkivalta.

Väkivallan kohteeksi joutuminen.

Näitä on monta.. Läheisen kuolema/vammautuminen/onnettomuus ja teholle joutuminen, lapsen kohtukuolema, lapsen kuolema ylipäänsä, raiskaus, väkivaltaisen kuoleman näkeminen, läheisen vakava sairastuminen...

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon pahoja asioita, joita joku voi mahdollisesti joutua kokemaan, että ei niistä oikein voi valita.

Pahimpia ovat varmaan läheisen katoaminen, henkirikoksen uhriksi joutuminen, kiduttaminen ja muu vakava henkinen tai fyysinen väkivalta.

Perhe-elämä

Pahempaakin voisi varmaan olla, mutta mulla inhottavinta tähän astisessa elämässä on sairastuminen sairauteen, joka kuormittaa arkea jatkuvasti ja monella tavalla. Se on ikävä asia siitä, että sitä ei voi unohtaa ja lakata ajattelemasta kuin hetkeksi kerrallaan.

Moni sanoo äkkiä, että vaikka lapsen kuolema. Mun mielestä pahempaa olisi, jos itse aiheuttaisi lapselle pahaa. Esim.vahingossa peruuttaisin lapsen päälle ja hän vammautuisi iäksi. Tai jos sekoaisi ja itse tappaisi vaikka vauvansa, se olisi kauheaa tajuta jälkeenpäin. Ja sitten vankilaan/mielisairaalaan.

Mielisairaalaan joutuminen olisi aika paha, koska siellä ei välttämättä saa kauheasti määrätä omista asioistaan ja kaikenlaista pahaa voi tapahtua hoidon varjolla.

Läheisen kuolemasta olen selvinnyt aika hyvin, ja niin on moni muukin. Tietysti mulle isän menettäminen parikymppisenä ei ole yhtä paha kuin olisi oman lapsen tai sisaruksen menettäminen.