Lue keskustelun säännöt.
Kuudesluokkalainen ja iso riita matikasta
17.05.2024 |
Kuudesluokkalaisen matikka alkoi mennä alamäkeä toissa syksynä. Heillä oli vuoden opettajan vanhempainvapaan sijainen, joka sairasteli, mistä seurasi 6-7 sijaisen sijaista ja opetus oli mitä sattuu. Samalla tehtävät vaikeutuivat. Lapsi alkoi saada kokeista kutosta ja seiskaa eikä selvästi ymmärtänyt eli jokin tärkeä pohja jäänyt oppimatta.
Viime ja tänä vuonna meillä on käynyt lapsen serkku opettamassa ja kertaamassa hänen kanssaan kokeeseen ja ollaan myös itse yritetty häntä auttaa. Silti matikka ahdistaa, ärsyttää jne. Ymmärrän kyllä!
Nyt alkuvuodesta totesin lapsen taas matkka-ahdistusta itkiessä, että tilataan vitosen kirja ja lasketaan siitä siten, että kesän jälkeen seiskalle mennessä on vahvempi pohja, ja käydään siis toki kutosen laskuja läpi. Laskemalla oppii ja itsetunto paranee matikan suhteen.
Olen nyt pyytänyt lasta laskemaan ihan vähän päivässä, ja pyytänyt tekemään laskuja yhdessä, mutta tämä menee ihan pieleen. Hän tekee sotkuista jälkeä (tahallaan), laskee huolimattomasti väärin (osaidi kyllä), hyppii laskujen yli, tekee yhden laskun ja sanoo että on tehty jne. Kumittaa kirjaa niin että sivut rypistyvät ja asenne on suoraan sanoen veemäinen. Lisäksi hän on jättänyt koulun tukiopetuksia väliin, koska serkku tulee opettamaan, vaikka olemme painottaneet, että kaikki apu koulusta on otettava.
Minulla meni eilen aivan hermo, kun työpäivän jälkeen hän teki kaikkea muuta kuin tuota matikkaa, jota itse lupasi ehdä. Taas sutaisi väärin ja tosiaan käyttäytyi ikävästi. Totesin, että tämä oli tässä. Vien kirjan kiertoon, en maksa enää serkun opetusta ja hän saa palauttaa opettajalle kokeet, jotka meidän piti käydä kotona läpi mutta emme käyneet, kun häntä ei kiinnosta ja asenne on mikä on.
Mitäs nyt sitten? Hirvittää yläkoulun matikka tuolla pohjalla, mutta itse koen että olen vanhempana tehnyt kaikkeni. Haluan, että lapsi ottaa vastuuta. Hyvät neuvot siis tarpeen.
Kommentit (53)
Jospa huilaisitte. Matematiikasta. Vaikka viikon-kaksi. Ja aloittaisitte osittain kertaamalla vitosen matikkaa. Jatkaisitte (serkku!) tehtävillä.
Porkkanaa, ei keppiä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti minulla ei ole hyviä eikä oikein muitakaan neuvoja (ei ole kokemusta tuollaisista tilanteista).
Koulussa yleensä taitaa olla sellainen valuvika että kaikki yritetään tietyn ikäisinä ajaa samasta putkesta läpi. Toisille se on liian helppoa ja toisille taas liian vaikeaa. Siitä taas ko lapsille saattaa olla koko elämään negatiivisia seurauksia.
Entisajan pienemmissä kansakouluissa saattoivat taitavat ja ymmärtäväiset opettajat ohjata lapset luovien läpi koulun ja yleensä heistä tuli aivan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.
Luulen, että sinä teet tästä liian ison numeron ja se ahdistaa. Kokeista seiska ja sinä järjestät tukiopetusta ja lisätehtäviä ja serkunkin opettamaan vähän lisää, tätä touhua jo pari vuotta, vähemmästäkin ahdistuu.
Vierailija kirjoitti:
Entisajan pienemmissä kansakouluissa saattoivat taitavat ja ymmärtäväiset opettajat ohjata lapset luovien läpi koulun ja yleensä heistä tuli aivan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.
No tämä nyt on ihan jäätävää nostalgiapaska eikä perustu mihinkään.
Ap, oletko katsonut Matikka-Villen videoita youtubesta?
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti minulla ei ole hyviä eikä oikein muitakaan neuvoja (ei ole kokemusta tuollaisista tilanteista).
Koulussa yleensä taitaa olla sellainen valuvika että kaikki yritetään tietyn ikäisinä ajaa samasta putkesta läpi. Toisille se on liian helppoa ja toisille taas liian vaikeaa. Siitä taas ko lapsille saattaa olla koko elämään negatiivisia seurauksia.
Entisajan pienemmissä kansakouluissa saattoivat taitavat ja ymmärtäväiset opettajat ohjata lapset luovien läpi koulun ja yleensä heistä tuli aivan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.
Kansakoulua käytiin yleensä vain neljä luokkaa. Sen jälkeen haettiin oppikouluun, ja ne jotka eivät sinne hakeneet tai päässeet, menivät kansalaiskouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tosi paljon! Tiedän, että lapsen asenteen takana on jotain (ehkä vain se, että lapsi inhoaa matikkaa eikä jaksa sitä, eikä pysty näkemään kauaskantoisia seurauksia). Itsellä meni hermo, kun tämä on niin tärkeää ja on iso huoli toisen koulusta ja tulevaisuudesta. Itse hän on ylimielinen tämän asian suhteen mitä en voi sietää.
Luulen, että otamme tosiaan nyt tauon. Kesälomaa, huilia ja sitten mietin uudestaan, mikä porkkana voisi olla ja olisiko kuitenkin serkku parempi opettamaan kuin minä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sinä teet tästä liian ison numeron ja se ahdistaa. Kokeista seiska ja sinä järjestät tukiopetusta ja lisätehtäviä ja serkunkin opettamaan vähän lisää, tätä touhua jo pari vuotta, vähemmästäkin ahdistuu.
Missä koulussa seiskan oppilas saa tukiopetusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokoomuksessa ja Persuissa on suuri sydän laskutaidottomille. Vielä kun ymmärtää olla opettelematta kieliä, etenkin ruotsia, niin kaiki on kuten me haluamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti minulla ei ole hyviä eikä oikein muitakaan neuvoja (ei ole kokemusta tuollaisista tilanteista).
Koulussa yleensä taitaa olla sellainen valuvika että kaikki yritetään tietyn ikäisinä ajaa samasta putkesta läpi. Toisille se on liian helppoa ja toisille taas liian vaikeaa. Siitä taas ko lapsille saattaa olla koko elämään negatiivisia seurauksia.
Entisajan pienemmissä kansakouluissa saattoivat taitavat ja ymmärtäväiset opettajat ohjata lapset luovien läpi koulun ja yleensä heistä tuli aivan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.
Kansakoulua käytiin yleensä vain neljä luokkaa. Sen jälkeen haettiin oppikouluun, ja ne jotka eivät sinne hakeneet tai päässeet, menivät kansalaiskouluun.
Kansakoulu oli 6 luokkaa, kansalaiskoulu 2-3. Oppikouluun pyrittiin 4. luokan jälkeen, osa vasta 5. luokalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos se numeroiden lasku ei johtunut sijaisista, vaan yksinkertaisesti siitä, että matikka on lapsellesi vähän vaikeaa. Vaikeita asioita ei ole tietenkään mukava tehdä, vaan yleensä niitä välttelee. Voisiko kirjahommien sijaan lapsi pelata vaikka kivoja matikkapelejä netissä, sellaisia, jotka harjoittavat peruslaskutoimituksia, niin että ne sujuisivat yläkouluun mennessä.
Olen itse erityisopettaja, enkä ole kovin menestyksekkäästi pystynyt omiani auttamaan juuri noiden suurien tunteiden vuoksi. Jääkää nyt hyvillä mielin lomalle, ja syksyllä heti seiskaluokan alussa ilmoitat matikanopettajalle ja erityisopettajalle, että seuraavat tilannetta ja tarvittaessa mietitään tukitoimia. Psykologin tutkimuskin kannattaa vaatia, ellei ala helpottamaan. Jos jotain haluatte kesälläkin tehdä, harjoitelkaa kertotaulut ulkoa. Niitä voi harjoitella netissä, automatkoilla ja kun on tylsää muutenkin. Niiden osaaminen helpottaa laskemista, vaikka ei periaatetta ymmärtäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi ehkä aloittaa pienen loman jälkeen niistä vitosen tehtävistä. Jos olisi alkuun helppoja niin tulisi onnistumisen tunteita. Ja sitä myötä se matikkainhokin voisi helpottua. Tsemppiä teille.
Katsokaa niistä lapsen aiemmista kokeista, millaiset tehtävät ovat menneet väärin. Sitten suuntaatte opetusponnistelut juuri vaikeuksia aiheuttavaan aiheeseen.
Olet kyllä täysin oikeassa kun olet hiolestunut, mutta älä nyt näin nopeasti anna periksi. Ehkä lapsi lyö lekkeriksi koska ei osaa. Voitko motivoida vastuulliseen käytökseen esim. rajoittamalla peliaikaa.
Sanon myös, että valitettavasti nykyinen matikanopetus alakoulussa on "helpotettua". Kutonen tai seiska kokeista on siis todella huono ja kannattaa tosiaan auttaa lasta kotona. Itse koitamme myös opettaa lapsia kotona, koska koulun opetus on liian helppoa. Opetin esimerkiksi yhtälön laskemisen kutosen alussa, koska sellainen perusasia puuttuu nykyään opetussuunnitelmastakin! Lasten pitää "arvaamalla" pohtia tehtäviä, jotka voisi helposti ratkaista yhtälöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että yritätte tukea ja auttaa lasta, ettekä vain vieritä vastuuta koululle.
Minusta kuitenkin kuulostaa siltä, että lapsi on väsynyt ja matikasta on alkanut muodostumaan iso mörkö, niin iso, että se estää jo oppimista. Tähän aikaan vuodesta, etenkin kutosella, meno koulussa alkaa olemaan jo melko rentoa ja kaikki odottavat kesää. Lapsi haluaisi varmasti alkaa ottamaan yhtä rennosti kuin kaverit ympärillä.
Voisiko ajatella, että matematiikan opiskelun jättäisi nyt hetkeksi pois ja lapsi saisi viettää stressivapaan kesäloman? Siinä missä lihakset kasvavat levossa, myös oppimisen suhteen on näin. Monesti kun stressi ja väsymys on korkealla, oppimista ei tapahdu, mutta kunnon levon jälkeen asiat ovatkin alkaneet asettua aivoissa paikoilleen. Lisäksi lepo auttaisi ottamaan etäisyyttä matematiikkaan ja kun tilanne on nollaantunut kunnolla, voitta loppukesästä alkaa keskustella miten varmistetaan se, että koulun alkaessa lähdetään lähestymään matematiikan haasteita.
Seiska on ihan ok numero, sen saaminen vaatii jo edes auttavan tason osaamista, joten toivoa ei ole menetetty. Joskus myös iän tuoma järki ja maltti auttavat. Itselläni oli yläasteen päästötodistuksessa matikka vitonen, mutta nykyään lasken ammatikseni. Kunnolla etäisyyden ottaminen ja ikä auttoivat kummasti.
Tsemppiä sinulle ja lapselle, ihana kun välität <3
Sä itse olet tehnyt oppimisesta valtavan suuren stressin.
Nyt rennommin. Koulua on pari viikkoa jäljellä. Osaa mitä osaa, näin lyhyellä ajalla ei voi suurta muutosta tehdä.
Auta läksyissä eikä mitään ylimääräistä opetusta enää.
Kesällä otat matikan tehtäviä hauskana yhteisenä tekemisenä, ei sillä tavalla että nää on pakko oppia ku oot niin huono..
Syksyllä voi koulusta pyytää tukiopetusta.
Seiska alakoulussa on viitonen yläkoulussa. Alakoulun tehtävät ovat äärettömän helppoja. Yläkoulun työllä saatu seiska on taas viitonen lukiossa.
Vierailija kirjoitti:
Syksyllä voi koulusta pyytää tukiopetusta.
Mä en kyllä tätä suosittele. Seiskaluokkalaisen päivät ovat jo melko pitkiä, enkä usko, että koulupäivän jälkeen opiskelu motivoi, jos asia on vaikea.
Pyytäkää mieluummin erityisopetusta matikan tunneilla.
Edelleen, liian helppoja tehtäviä. Ei ongelma ratkea sillä että nöyryytetään laittamalla laskemaan pikkulapsien ongelmia tai tukiopetukseen kehitysvammaisten kanssa. Siitä tuo asennevamma johtuu, vähän niin kuin tuntemattomassa sotilaassa Lammio laittaa Rokan koristelemaan polkuja kivillä.
Pitää selvittää mistä kenkä puristaa ja käydä se idea läpi ja treenata sitä eikä nöyryyttää tahallaan
Liian helppoja tehtäviä, haluaisi ehkä lisää haastetta?