Lue keskustelun säännöt.
onko muka normaalia, että puoliso kieltää eri sukupuolta olevat ystävät?
24.02.2017 |
Järkyttyneenä luin jotain iltapäivälehtien juttua, jossa esitettiin ihan vakavana vaihtoehtona laittaa poikki eri sukupuolisen ystävän kanssa, jos puoliso ei tykkää. Millainen ihminen hylkää ystävänsä parisuhteen takia? Itse en ystäviäni hylkäisi, enkä katselisi sekuntiakaan sellaista, joka sitä vaatisi.
Kommentit (63)
Minulla on mieskavereita ja miehelläni naisystäviä eikä tulisi mieleenkään niitä kieltää. Mutta toisaalta ajattelen, että ystävyyden laatukin voi hieman vaikuttaa suhtautumiseen.
Jos miehellä olisi esim. joku todella hyvä naispuolinen ystävä, jonka kanssa kahdestaan kävisi salilla, leffassa, saunassa, baarissa (mitä nyt yleensä samaa sukupuoltakin olevien ystävien kanssa tehdään) niin saattaisin jossain vaiheessa ilmaista, että on vähän turhan läheistä. Vaikkei suhteessa siis olisi mitään muuta kuin ystävyyttä. Mutta enhän silloinkaan voisi mitään kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vain, että mistä niitä miespuolisia ystäviä tulee. Olihan niitä opiskelukavereita ja yhdessä käytiin bileissä ja muuta, mutta ei niistä miehistä mitään sellaisia ystäviä tullut, joiden kanssa vietetään kahdestaan vapaa-aikaa.
Kun perustin perheen, meidän kummankin parhaista ystävistä puolisoineen tuli yhteisiä perheystäviä. Eipä ole kertaakaan vielä tullut tilannetta, että olisin lähtenyt jonkun muun miehen kuin oman aviomiehen tai isän tai veljen kanssa jonnekin kahden kesken.
Toiset suostuvat tulemaan petetyiksi. Toiset eivät.
Ei ole normaalia kieltää. Normaalia on lopettaa viestittely/tapailu jos ihmisessä on jokin asia jota ei voi hyväksyä ollenkaan. Itse en ehkä olisi lopettanut viestittelyä miehen naispuolisten kavereiden vuoksi. Tosin ihminen jolla on kavereita kummastakin sukupuolesta on todennäköisesti sosiaalinen ja muutenkin sellainen aktiivinen. Löysin miehen joka itseni tavoin pelkää sosiaalisia tilanteita. Ei ollut kriteeri mutta ainakin ymmärrämme toisiamme. Kaverit hänellä ovat miespuolisia. Itse olen kaveriton.
Minulla on toki miespuolisia kavereita, joita tapaan satunnaisesti ystävien juhlissa ja vaihdetaan kuulumisia, mutta ehkä olen paska ystävä, koska en halua olla liian läheisissä väleissä, en esimerkiksi menisi kahdestaan kahville jonkun miespuolisen kaverin kanssa. Se nyt vaan on niin ja tämä on minun mielipide. En myöskään halua, että mieheni olisi kovin läheinen jonkun naispuolisen ihmisen kanssa (tietysti sukulaiset ym. asia erikseen).
Ja kyllä olen nähnyt monia tapauksia lähipiirissä, että joku "pelkkä kaveri" oli vähän enemmänkin, kuin kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain, että mistä niitä miespuolisia ystäviä tulee. Olihan niitä opiskelukavereita ja yhdessä käytiin bileissä ja muuta, mutta ei niistä miehistä mitään sellaisia ystäviä tullut, joiden kanssa vietetään kahdestaan vapaa-aikaa.
Kun perustin perheen, meidän kummankin parhaista ystävistä puolisoineen tuli yhteisiä perheystäviä. Eipä ole kertaakaan vielä tullut tilannetta, että olisin lähtenyt jonkun muun miehen kuin oman aviomiehen tai isän tai veljen kanssa jonnekin kahden kesken.
minulla on yksi todella hyvä miespuolinen ystävä, jonka kanssa tapaamme ihan viikottain. Käymme syömässä, katselemme leffoja yms yms. Kyse on pitkäaikaisesta syvästä ystävyydestä, josta ei kuitenkaan ole mahdollisuutta seurusteluun. Tätä ystävääni en ikinä hylkäisi yhdenkään seurustelukumppanin takia. On ollut tukena minulle vaikeina aikoina ja minä hänelle. ap
Vierailija kirjoitti:
Toiset suostuvat tulemaan petetyiksi. Toiset eivät.
Häh? Miten mahdollinen mieheni voisi tulla petetyksi, kun minä en 100 % varmuudella petä?
Toista ei voi vahtia 24/7. Töiden ruokatunnillakin ehtii pettämään jos haluaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meiltä jäi puolison kanssa erisukupuolta olevat ystävät. Mitä mä teen mies puolisella ystävällä ihan oikeasti? Kyl ne on aika eriplaneetalta :D Kyllä mä panostan sen ajan mikä jää töiltä, parisuhteelta ja lapselta sekä arjen askareilta ni ihan naispuolisiin ystäviin. Ne ymmärtää ja on aina samalla aaltopituudella jne. Molemmat oltiin sitä mieltä että ei siinä ole mitään järkeä. Toki ystävä pariskuntia on. Niitä nähdään yhdessä mutta ei niin että puolido näkisi pelkkää naists tai minä miestä. Ei vaan yhdessä. Tämä on ollut meille täydellinen järjästely.
Ja ehkä tähän myös liitty se ettei kukaan mies oo ollut ainoastaa ystävä, vaa aina lopulta yrittäny päästä sänkyyn vaikka oltas tunnettu monia vuosia. Ni väkisin se ystävyys suhde menee poikki tollaisesta. Nuorena oli vaa niin naivi että kuvitteli niitte olevan ystäviä vaikka olisha sen siitäki pitänyt huomata ku aloin jonkun kanssa seukkaa ni miesystävät katos tai hakku uutta kumppania. Sitte eron myötä palasivat hyvinki ystävinä ja avuliaina. Ja mulla on ollu yli 15 miespuolista ystävää aikanaan.
Niin en oikein ymmärrä tuota "mitä teen miespuolisilla ystävillä"? Jos kyse on oikeasta ystävyydestä, niin ei kyse ole sukupuolesta vaan siitä, että tuo ihminen on henkilönä tärkeä. Ei ole ketään samanlaista kuin hän. Eli ei joku muu, nainen tai mies, voi korvata jotakin tiettyä ystävää. ap
Eipä ole koskaan tullut mieleenikään kysellä mieheltäni kenen kanssa saan olla ystävä tai viettää aikaa, tai muutenkaan lupaa mihinkään tekemisiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei voi olla naisen "ystävä",naiset vain kuvittelevat sellaista ja pitävät kymmentä miestä "kaverina" kunnes yrittävät pöksyihin.Ei miehellä ole mitään motiivia alkaa sellaiseen suhteeseen.
Mun parhaan kaverin puoliso on just tollanen, suuttui ystävälleni esim. kun sai tietää että vietettiin kolmisin aikaa niin, että seurassa oli meidän lisäksi yks mun naispuolinen (varattu) tuttu lukioajoilta. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan mies ei ole vielä koskaan halunnut olla mun kanssa vain kaveri. Kaikki ne ovat halunneet seksiä jos eivät ihan konkreettisesti niin ajatuksen tasolla kuitenkin. Mun on vaikea uskoa tuohon miesten ja naisten väliseen pelkkään kaveruuteen.
Mitä väliä sillä on, mitä haluaa ajatuksen tasolla? Minä naisena haluan lähestulkoon kaikkia miehiä seksuaalisesti. Se on kuitenkin ihan järjen päätös pitää housut jalassa. Olen periaatteellinen, joten pettämistä ei tule olemaan. ap
Naisethan nimenomaan uskovat että mies haluaa olla vain aito "ystävä" eikä ajattele naisesta mitään seksuaalista,tämä on täysin naurettavaa naisen logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain, että mistä niitä miespuolisia ystäviä tulee. Olihan niitä opiskelukavereita ja yhdessä käytiin bileissä ja muuta, mutta ei niistä miehistä mitään sellaisia ystäviä tullut, joiden kanssa vietetään kahdestaan vapaa-aikaa.
Kun perustin perheen, meidän kummankin parhaista ystävistä puolisoineen tuli yhteisiä perheystäviä. Eipä ole kertaakaan vielä tullut tilannetta, että olisin lähtenyt jonkun muun miehen kuin oman aviomiehen tai isän tai veljen kanssa jonnekin kahden kesken.
Ellei mies ole homo ei niitä mies-"ystäviä" olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei voi olla naisen "ystävä",naiset vain kuvittelevat sellaista ja pitävät kymmentä miestä "kaverina" kunnes yrittävät pöksyihin.Ei miehellä ole mitään motiivia alkaa sellaiseen suhteeseen.
Höpö höpö. Mulla on 5 miespuolista kaveria. Osa on parisuhteessa ja osa ei. Käydään mm. baareissa,leffoissa, syömässä, kahville, jutellaan netissä ja soitellaan. Monesti avaudutaan eroista,parisuhdekriiseistä jne. Ihan kuin naistenkin kanssa. En ymmärrä mitä seksuaalista näissä suhteissa on,ei mitään. Itse olen myös parisuhteessa miehen kanssa ja hän on tavannut lähes kaikki nämä kaverini.
Ei voi yleistää suuntaan tai toiseen.
Joillakin rehellistä ja reilua kaveruutta, sitä tuskin kukaan terve järkinen tuomitsee ?
Mutta sit on näitä ei niin reiluja eikä rehellisiä.
Heillä se kaveruus ei välttämättä ole päivän valoa kestävää....
Ei nyt kaikkia, mutta tapauskohtaisesti ymmärrän kyllä. Esim. jos kyseessä on ex-kumppani, jonka kanssa on satunnaisesti paneskeltu suhteen päättymisenkin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain, että mistä niitä miespuolisia ystäviä tulee. Olihan niitä opiskelukavereita ja yhdessä käytiin bileissä ja muuta, mutta ei niistä miehistä mitään sellaisia ystäviä tullut, joiden kanssa vietetään kahdestaan vapaa-aikaa.
Kun perustin perheen, meidän kummankin parhaista ystävistä puolisoineen tuli yhteisiä perheystäviä. Eipä ole kertaakaan vielä tullut tilannetta, että olisin lähtenyt jonkun muun miehen kuin oman aviomiehen tai isän tai veljen kanssa jonnekin kahden kesken.
Mulla on lukuisia miespuolisia ystäviä, jotka kahta lukuunottamatta ovat mun entisiä poikaystäviä tai niin sanottuja säätöjä. Huonosti toimivat suhteet ovat siis muuttuneet hyvin toimivaksi ystävyydeksi. Opintojen tai yhteisten kavereiden kautta olen näitä miehiä pääasiassa tavannut ja joitakin myös baarissa. Yhden tapasin kirjastossa.
Viestittelen näiden miesten kanssa aina silloin tällöin, ja käymme myös kahdestaan kahvilla tai lounaalla tai vaikka leffassa. Viime sunnuntaina olin yhden miehen luona pelaamassa lautapelejä. Oikeastaan voin siis tehdä näiden miesten kanssa ihan samoja juttuja kuin naispuolistenkin ystävieni. Puheenaiheetkaan eivät ole kovinkaan erilaisia.
Avomiestäni eivät nämä kaverisuhteet häiritse. Yhdestä miehestä hän itse asiassa on mustasukkainen, koska olin kiinnostunut myös hänestä silloin, kun tapailimme, mutta hän ei ole koskaan yrittänyt puuttua yhteydenpitoomme tai rajoittaa sitä.
Täysin normaalia, akalla ei tule olla ainuttakaan miespuoleista ystävää.. tosin miehellä perheenpäänä saa näitä naispuoleisia olla tietenkin..
Mitä väliä sillä on, mitä haluaa ajatuksen tasolla? Minä naisena haluan lähestulkoon kaikkia miehiä seksuaalisesti. Se on kuitenkin ihan järjen päätös pitää housut jalassa. Olen periaatteellinen, joten pettämistä ei tule olemaan. ap