Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen jää jatkuvasti saikulle "ahdistuskohtausten" ja "paniikkikohtausten" vuoksi?
24.02.2017 |
Ei nyt ihan joka viikko, mut joka toinen viikko vähintään on päivän tai kaksi pois, aina syynä "ahdistus" tai "paniikkikohtaus" aamulla.
Jotain lääkkeitä syö vaivoihinsa, mutta ei käy terapiassa tms. Pilven sanoo auttavan oireisiin... Jotenkin kyllä epäilyttää koko tämä touhu.
Kommentit (47)
Ap on tapamme mukaan taas lytätty. Vaikka onhan se aivan ihan täysin ymmärrettävää, ettei kukaan halua tehdä tuplatöitä, olkoon syy mikä tahansa.
Eikä toisen saikut muutenkaan ole ap:n vika. Työnantajan pitäisi puuttua asiaan, kun kyseessä on toistuva, samasta syystä johtuva sairasloma. Sillä sairastaja on itse sanonut, ettei ole kunnollisessa hoidossa. Syö vain lääkkeitä, mutta ei käy terapiassa. Kyllähän nyt hyvä ihme sentään ahdistukseen ja paniikkihäiriöön saa monikin terapiasta apua. Jos työnantajalla on hyvä työterveyshuolto, niin sieltä löytyy terapeutti.
Se, että sairastaja ei käy terapiassa ja se, että työnantaja ei puutu poissaoloihin, antaa ap:lle ihan oikeutetun syyn turhautua. Hänhän se joutuu kantamaan käytännön seuraukset siitä, että muut osapuolet eivät hoida omaa osuuttaan. Jollain olikin tuolla hyvä neuvo, että ap:n kannattaa ottaa asia puheeksi työnantajan kanssa ja kysyä miten tilanne on ajateltu ratkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä on. Baareissa ja festareilla voi keikkua eikä ahdista eikä tule paniikkikohtauksia.
Mä en ole koskaan ollut festareilla. Baarissa olen viimeksi käynyt synttäripäivänä kun täytin 18 vuonna 2012. Silloin lähdin sieltä itkien ja sain paniikkikohtauksen puolen tunnin jälkeen koska joku idiootti tuli kähmimään. Paniikkikohtauksia on jatkuvasti, ihan vain kotonakin ollessa. Kaupassa pyrin käymään kahden viikon välein, mutta aina en pysty. Minulla ei ole enää ystäviä, koska minusta ei ole tapaamaan heitä. Opiskelupaikka on mutta hoidan kaikki opinnot verkon kautta. Elämääni ei kuulu mitään muuta kuin aamulääkkeet, aamupala, koulutehtäviä, lounas, lisää koulutehtäviä, siivousta, iltalääkkeet ja iltapala. Satunnaisesti selailen nettiä. Mutta sentään en enää ole sairaalassa kuten ennen lääkitystä.
Minulla paniikkikohtauksiin kuuluu myös dissosiaatiota ja elän uudelleen lapsuuden hyväksikäyttöä, raiskausta, pahoinpitelyä. En tiedä missä olen tai kuka olen, tiedän vain että minulle tapahtuu ihan kohta jotain todella pahaa. En pysty hengittämään vaan tuntuu siltä kuin joku kuristaisi minua. Raajat puutuvat, hyperventiloinnin takia sormet jäykistyvät enkä pysty käyttämään käsiäni. En näe kunnolla, vaan näen kaiken kahtena enkä tunnista missä olen vaikka olen kotonani. Kohtauksen jälkeen itken ja vapisen monta tuntia. Usein kun olen saanut sen ensimmäisen kohtauksen saan useita. Eli koko päivä menee kohtauksen pelossa. Sitä pelkoa voi parhaiten ehkä kuvailla sillä tunteella, kun säikähtää jotain todella pahasti. Se on kylmä kauhu joka yhtäkkiä valtaa koko kehon, saa pelkäämään henkensä puolesta.
Tule helvetti sanomaan että kohtaukset on vain mukavuudenhalua ja baarissa kyllä jaksaa roikkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä on. Baareissa ja festareilla voi keikkua eikä ahdista eikä tule paniikkikohtauksia.
Jep. En oikein ymmärrä miten heillä tuo ahdistus toimii, mutta ite en voisi kuvitellakaan meneväni baariin tai festareille. Välttelen paikkoja joissa on paljon ihmisiä.
Luulette tosissaan että ihmisten ahdistus toimii samalla tavalla? Sitä paitsi ahdistuneena kotiin jumiutuminen saattaa vaan pidentää sitä sairastelua. Ulos lähteminen ja ihmisten tapaaminen, suomeksi siis mukavien asioiden tekeminen taas toimivat kuntouttavina asioina. Mutta kun ai niin, eihän nuo ole niitä sopivia ahdistuksen itsehoidon keinoja. Hyväksyttäviä on juoda lasi vettä ja mennä hiihtolenkille.
No. Jos baarissa voi käydä hoitamassa ahdistusta monta kertaa kuussa niin voisi luulla että kykenee myös töihin tai hiihtolenkeille.
Olen sairastanut masennusta ja tunnen myös paniikkihäiriötä sairastavia ihmisiä. Ja sairauden ollessa pahimmillaan edes sinne hiihtolenkille oli mahdoton lähteä. Baarista nyt puhumattakaan.
AP, vihjaappas pomolle että pidätte huumetestit työpaikalla. Kieltäytyminen on riittävä syy työsuhteen purkamiseen.
Varmaan sellainen joka jää seuraavissa yt:issä lopullisesti saikulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeeksi vaan sopivia mömmöjä niin alkaa paniikki laantua. Eri asia tietty mitä tehtäviä voi sitten hoitaa kovan lääkityksen ollessa päällä...
Itse näen asian niin, että nuo tilanteet perustuvat vapaaehtosuuteen, ja niistä voi poistua halutessaan. Työpaikalta ei oikein voi poistua, vaikka tulisi ahdistunut olo. Eihän ne ahdistuskohtaukset nyt kuitenkaan 24/7 ole päällä. Sitäpaitsi kokonaan sosiaalisista tilanteista poisjättäytyminen ei ole hyväksi. Siinä vaan vieraantuu kavereista ja jää asioita kokematta jne.