Minkä verran juoruämmäilet?

Pystyn toki, mä käytän mieluummin tietoa hyväkseni kuin levitän sitä. Pettämishommat ymm voivat joskus nousta arvoon arvaamattomaan.

Kysyisin vaan, että kuka nainen pystyy käsi sydämellä sanomaan ettei juoruile. Olen ollut aika pitkään työelämässä enkä vielä, muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta ole törmännyt naispuoliseen työtoveriin joka ei juorua. Tällasii me ollaan, oikein tai väärin.

Pystyn pitämään. En halua tarkoituksellisesti mielipahaa muille. Oikein ärsyttää, että osa kavereista ensimmäisenä kysyy onko mitään juoruja. Joka kerta vastaan, että ei

En välitä juoruta, enkä ole pahemmin juoruilijoiden kanssa tekemisissä, tuli vain aina tunne, että mitähän minusta keksii juoruta.

Minulla on yksi läheinen työtoveri ja yksi läheinen ystävä. Toki heidän kanssaan juttelen muista ihmisistä, jotka tunnemme yhteisesti. Sellaisesta en ole kiinnostunut, että levittäisin laajamittaisesti kaikille ihmisille juoruja.

Mä inhoan sitä, että puhutaan henkilöistä, jotka eivät ole paikalla. Varsinkin jos oikein pohditaan mitä joku on sanonut tai tehnyt ja mitähän se sillä oikein tarkoitti, vedetään vääriä johtopäätöksiä ja sitten niitä lähdetään levittelemään. Mä en voi sietää sitä. Jos puhutaan toisesta henkilöstä jotain kivaa niin sitten on ok, mutta kaikenlainen seläntakana läyhääminen on kertakaikkiaan perseestä.

Olen kiinnostunut ihmisistä, mutten puhu kenestäkään pahaa. Tarpeeksi kuullut, mitä minusta itsestäni on puhuttu.

En kyllä oikeastaan yhtään. Ei kuulu tapoihin, kunnioitan ihmisten yksityisyyttä, eikä suoraan sanottuna muutenkaan edes liiemmin kiinnosta muiden elämän draamat.

En koskaan levittele eteenpäin asioita, jotka mulle on kerrottu luottamuksella. En myöskään hauku kavereitani selän takana. Muuten kyllä

juoruilen jonkin verran, esimerkiksi jos satun kuulemaan jonkun mehukkaan jutun vanhasta luokkakaverista, kerron siitä epäilemättä parhaalle ystävälleni (jonka kanssa aikoinaan oltiin samalla luokalla). Ihan harmitonta hupia mielestäni.