Mistä näitä kaiken kieltäjiä (evoluutio, maailman pyöreys jne.) oikein tulee?

Vierailija kirjoitti:

Tiedemiehet ensin keksivät jotain, johon ihmiset rupeavat uskomaan, ja sitten tuleekin uutta tietoa joka kohta kumoaa sen vanhan tiedon.

Joskus maapallo on ollut pannukakku, yleinen uskomus. Avaruudessa ei ole maankaltaista elämää, varma tieto kunnes eilen jotain löytyi.

Minusta on hyvä kun löytyy vielä ihmisiä jotka pohtivat asioita ja uskaltavat kyseenalaistaa.

Aivan ehdottomasti!

Tämä on se ykkösjuttu, kyllä. Muuten oltaisiin vieläkin puussa. Ja kuten totesin, niin tiedeyhteisö on, ehkä toisin kuin luullaan, epäluuloista ja "haluan olla parempi kuin sinä joten haluan todistaa että olet väärässä" -sakkia. Kukaan ei ole pahempi "tietosi" kieltäjä, pohtija, kyseenalaistaja kuin toinen tiedemies ja kilpailijasi.

Minimivaatimus kritisoimiselle on kuitenkin se, että tietää mitä kritisoi. Muuten tää on vaan käsien heiluttelua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kavahtavat auktoriteetteja ja kokevat, että kaikilla on tasa-arvoinen oikeus olla oikeassa. Sillä ei ole siis väliä, kuinka paljon on käyttänyt aikaa ja harkintaa tiedon hakemisessa, vaan "minulla on oikeus". En halua alkaa tässä lietsomaan mitään ruokasotaa, mutta tiedän ihmisiä, joiden ajattelu ei ole kovin korkealla tasolla (voivat muuten olla toki ihan mukavia ihmisiä) ja jotka ovat iloisesti todenneet, että "onneksi olen itse selvittänyt rasvan/hiilarien/ties minkä terveellisyyden", eikä heidän näin tarvitse uskoa siihen, mitä joku asiantuntija sanoo. Ajattelen itse niin, että tieteen täytyy kehittyä ja sitä myötä asiantuntijoiden käsityksien, mutta minä itse en kyllä missään nimessä osaisi omin nokkineni selvittää, onko joku ruoka-aine terveellinen tms.! Myönnän ihan suoraan, että minun tietoni ja taitoni eivät tähän riitä ja väitän, että ei riitä suurimmalla osalla muistakaan ihmisistä. Sen alan tutkijat ja muut asiantuntijat ovat luku erikseen. Vähän veikkaan, että tämä omatoiminen selvitystyö sisältää yhden artikkelin tai kirjan lukemisen siinä samalla kun sadat muut on ohitettu.

Näin ei missään tapauksessa saisi olla, koska et voi olla varma tutkijan motiiveista ja kytköksistä. On todella naivia uskoa auktoriteettejä tai kunnioittaa tutkintoja. Tästä on hyviä esimerkkejä lääketieteessä, missä tutkimukset on todella tarkasti säädeltyjä ja silti markkinavetoiset tutkimustulokset muodostuvat vallitsevaksi käsitykseksi totuudesta. Esimerkki: ennen hypoteesin vastaiset tutkimukset haudattiin, sitten säädettiin laki, että kaikki tulokset pitää julkaista ja tämä johti siihen, että haitalliset tutkimukset julkaistaan pienellä jossain takahikiän paikallislehdessä ja businestä tukevat tutkimustulokset isolla kaikissa lehdissä. Tästä syystä median luotettavuuskin on mennyttä ja esimerkiksi jenkeissä enää 30% ihmisistä uskoo sen mitä mediassa kerrotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kavahtavat auktoriteetteja ja kokevat, että kaikilla on tasa-arvoinen oikeus olla oikeassa. Sillä ei ole siis väliä, kuinka paljon on käyttänyt aikaa ja harkintaa tiedon hakemisessa, vaan "minulla on oikeus". En halua alkaa tässä lietsomaan mitään ruokasotaa, mutta tiedän ihmisiä, joiden ajattelu ei ole kovin korkealla tasolla (voivat muuten olla toki ihan mukavia ihmisiä) ja jotka ovat iloisesti todenneet, että "onneksi olen itse selvittänyt rasvan/hiilarien/ties minkä terveellisyyden", eikä heidän näin tarvitse uskoa siihen, mitä joku asiantuntija sanoo. Ajattelen itse niin, että tieteen täytyy kehittyä ja sitä myötä asiantuntijoiden käsityksien, mutta minä itse en kyllä missään nimessä osaisi omin nokkineni selvittää, onko joku ruoka-aine terveellinen tms.! Myönnän ihan suoraan, että minun tietoni ja taitoni eivät tähän riitä ja väitän, että ei riitä suurimmalla osalla muistakaan ihmisistä. Sen alan tutkijat ja muut asiantuntijat ovat luku erikseen. Vähän veikkaan, että tämä omatoiminen selvitystyö sisältää yhden artikkelin tai kirjan lukemisen siinä samalla kun sadat muut on ohitettu.

Näin ei missään tapauksessa saisi olla, koska et voi olla varma tutkijan motiiveista ja kytköksistä. On todella naivia uskoa auktoriteettejä tai kunnioittaa tutkintoja. Tästä on hyviä esimerkkejä lääketieteessä, missä tutkimukset on todella tarkasti säädeltyjä ja silti markkinavetoiset tutkimustulokset muodostuvat vallitsevaksi käsitykseksi totuudesta. Esimerkki: ennen hypoteesin vastaiset tutkimukset haudattiin, sitten säädettiin laki, että kaikki tulokset pitää julkaista ja tämä johti siihen, että haitalliset tutkimukset julkaistaan pienellä jossain takahikiän paikallislehdessä ja businestä tukevat tutkimustulokset isolla kaikissa lehdissä. Tästä syystä median luotettavuuskin on mennyttä ja esimerkiksi jenkeissä enää 30% ihmisistä uskoo sen mitä mediassa kerrotaan.

ja vaikka kaikki tietävät tieteellisesti todistetut tupakan haitat, ihmiset silti polttavat.

Itseäni kiehtoo salaliittoteoreettikkojen mielenlaatu ja että miksi jotkut niitä nielevät niin helposti. Jos jätetään puhtaat mt-ongelmat pois, niin yleensä siinä on takana joku puhdas ideologia:

evoluution kieltäjillä uskonto ts. evoluutioteoriasta ollaan tehty uskonnon vihollinen. Premissinä ID:ssa on tietenkin luomiskertomus, jolloin kaikki väännetään sen mukaan.

Ilmastonmuutosdenialisteilla taas joku vihervassariviha (jenkeissä korostuu jonain sosialismin vastustamisena)

Monessa poliittisemmassa on taas jenkkiviha (jenkit on pahoja, CIA on kaiken takana, Venäjän propaganda on tätä myös vahvasti lietsomassa).

Itseäni kummastuttaa vain se, että mieluummin kielletään todellisuus ja tieto sen sijaan, että hyväksyttäisiin tutkimustieto ja sen pohjalta vasta mietittäisiin, että mitä tehdään vai tehdäänkö mitään kyseisen tiedon perusteella.

Monesti tähän liittyy myös se, että ollaan kykenemättömiä olemaan itsekriittisiä ja arvioimaan sitä oman kompetenssin riittävyyttä. Jolloin kuvitellaan, että pystytään omalla amatöörinettisoturoinnilla ja googlettamisella jotenkin mitätöimää kaikki se työ, jota kyseisen alan asiantuntijat tekevät. Tai otetaan yksi tutkija/tutkimus (oli laatu mikä tahansa) ja se riittää pönkittämään omaa näkemystä, oli kyseisen alan yleinen katsanto mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kavahtavat auktoriteetteja ja kokevat, että kaikilla on tasa-arvoinen oikeus olla oikeassa. Sillä ei ole siis väliä, kuinka paljon on käyttänyt aikaa ja harkintaa tiedon hakemisessa, vaan "minulla on oikeus". En halua alkaa tässä lietsomaan mitään ruokasotaa, mutta tiedän ihmisiä, joiden ajattelu ei ole kovin korkealla tasolla (voivat muuten olla toki ihan mukavia ihmisiä) ja jotka ovat iloisesti todenneet, että "onneksi olen itse selvittänyt rasvan/hiilarien/ties minkä terveellisyyden", eikä heidän näin tarvitse uskoa siihen, mitä joku asiantuntija sanoo. Ajattelen itse niin, että tieteen täytyy kehittyä ja sitä myötä asiantuntijoiden käsityksien, mutta minä itse en kyllä missään nimessä osaisi omin nokkineni selvittää, onko joku ruoka-aine terveellinen tms.! Myönnän ihan suoraan, että minun tietoni ja taitoni eivät tähän riitä ja väitän, että ei riitä suurimmalla osalla muistakaan ihmisistä. Sen alan tutkijat ja muut asiantuntijat ovat luku erikseen. Vähän veikkaan, että tämä omatoiminen selvitystyö sisältää yhden artikkelin tai kirjan lukemisen siinä samalla kun sadat muut on ohitettu.

Näin ei missään tapauksessa saisi olla, koska et voi olla varma tutkijan motiiveista ja kytköksistä. On todella naivia uskoa auktoriteettejä tai kunnioittaa tutkintoja. Tästä on hyviä esimerkkejä lääketieteessä, missä tutkimukset on todella tarkasti säädeltyjä ja silti markkinavetoiset tutkimustulokset muodostuvat vallitsevaksi käsitykseksi totuudesta. Esimerkki: ennen hypoteesin vastaiset tutkimukset haudattiin, sitten säädettiin laki, että kaikki tulokset pitää julkaista ja tämä johti siihen, että haitalliset tutkimukset julkaistaan pienellä jossain takahikiän paikallislehdessä ja businestä tukevat tutkimustulokset isolla kaikissa lehdissä. Tästä syystä median luotettavuuskin on mennyttä ja esimerkiksi jenkeissä enää 30% ihmisistä uskoo sen mitä mediassa kerrotaan.

Tällaiseen oltaisiin voitu teoriassa päätyä ilman nettiä. Nyt jos haluan tietää jostain entsyymistä jotain, pistän sen nimen ja pari muuta hakusanaa google scholariin ja muutamaan muuhun hakukoneeseen tai vastaavaan, joka etsii KAIKKI julkaisut asiasta. Netissä on ilmaisia lehtiä, ja oman pdf:n voi laittaa jakoon, sinäkin.

Olen esimerkiksi löytänyt erään gradun (joita ei pidetä "oikeassa" tutkimuksessa minään lähteenä), jossa oli tehty tosi mielenkiintoisia juttuja. Otin yhteyttä ko. tyyppiin (asui itärannikolla jenkeissä), ollaan nyt facebook-kavereita ja hän tulee Eurooppaan ensi syksynä testailemaan isomassa mittakaavassa juttuaan, ja meen sinne hänen avukseen yhteen asiaan.

Nykyään pitää osata suodattaa tietoa niin, että katsoo että menetelmät on ollut kurantteja, todistelu on pätevää, laitteet on ollut kalibroituja ja sitten katsoa, että mitä sillä infolla tekee.

Sen vuoksi tiedon arvioinnin kyky on aivan elintärkeää nykyään. Ei pelkästään siksi, että kaikki on maksettua ja kontrolloitua, vaan että kaikki on  myös avointa ja  vapaata  :)

Ap

Voin kertoa miten se minulla tapahtui, hurahdin eikä aluksi yksinkertaisesti tullut mieleenkään että kyseisen asian edustajat voisivat olla ihan väärässä / hulluja / hyväksikäyttäjiä. Luulen että tuo liittyy myös nuoruuden kokemattomuuteen ja idealismiin ja mustavalkoisuuteen. Nykyään olen jo liiankin kyyninen ja epäluuloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kavahtavat auktoriteetteja ja kokevat, että kaikilla on tasa-arvoinen oikeus olla oikeassa. Sillä ei ole siis väliä, kuinka paljon on käyttänyt aikaa ja harkintaa tiedon hakemisessa, vaan "minulla on oikeus". En halua alkaa tässä lietsomaan mitään ruokasotaa, mutta tiedän ihmisiä, joiden ajattelu ei ole kovin korkealla tasolla (voivat muuten olla toki ihan mukavia ihmisiä) ja jotka ovat iloisesti todenneet, että "onneksi olen itse selvittänyt rasvan/hiilarien/ties minkä terveellisyyden", eikä heidän näin tarvitse uskoa siihen, mitä joku asiantuntija sanoo. Ajattelen itse niin, että tieteen täytyy kehittyä ja sitä myötä asiantuntijoiden käsityksien, mutta minä itse en kyllä missään nimessä osaisi omin nokkineni selvittää, onko joku ruoka-aine terveellinen tms.! Myönnän ihan suoraan, että minun tietoni ja taitoni eivät tähän riitä ja väitän, että ei riitä suurimmalla osalla muistakaan ihmisistä. Sen alan tutkijat ja muut asiantuntijat ovat luku erikseen. Vähän veikkaan, että tämä omatoiminen selvitystyö sisältää yhden artikkelin tai kirjan lukemisen siinä samalla kun sadat muut on ohitettu.

Näin ei missään tapauksessa saisi olla, koska et voi olla varma tutkijan motiiveista ja kytköksistä. On todella naivia uskoa auktoriteettejä tai kunnioittaa tutkintoja. Tästä on hyviä esimerkkejä lääketieteessä, missä tutkimukset on todella tarkasti säädeltyjä ja silti markkinavetoiset tutkimustulokset muodostuvat vallitsevaksi käsitykseksi totuudesta. Esimerkki: ennen hypoteesin vastaiset tutkimukset haudattiin, sitten säädettiin laki, että kaikki tulokset pitää julkaista ja tämä johti siihen, että haitalliset tutkimukset julkaistaan pienellä jossain takahikiän paikallislehdessä ja businestä tukevat tutkimustulokset isolla kaikissa lehdissä. Tästä syystä median luotettavuuskin on mennyttä ja esimerkiksi jenkeissä enää 30% ihmisistä uskoo sen mitä mediassa kerrotaan.

ja vaikka kaikki tietävät tieteellisesti todistetut tupakan haitat, ihmiset silti polttavat.

Tässä mennään sitten sinne addiktion eli mielihyvän puolelle. Miten pitkälle ihmisiä pitää sosialisoida, miten rajoittaa heidän vapauksiaan jne. Yhteiskunnan kannalta ajatellen tupakoijia pitäisi palkita tupakoinnista, sillä he kuolevat nopeammin ja eläkevaroja säästyy. Yksilön kannalta tupakointi voi olla hänelle ainoa mielihyvää tuova asia elämässä. Passiivisen tupakoijan kannalta tilanne on taas toinen.

Minun mielestäni ihmisille pitäisi antaa oppia systeemiajattelun perusteisiin. Systeemiajattelulla ihminen osaisi paremmin kyseenalaistaa asioita ja hän voisi tehdä valistuneempia ratkaisuita elämänsä suhteen kuin ylhäältä annetut, usein ahdistavat ratkaisut. Ylhäältä annetut "opit", doktriinit sun muut voivat aiheuttaa ihmiselle stressiä, joka taas sairastuttaa monella eri tavalla. Lisäksi motivaatio voi puuttua, jos ihminen pakotetaan johonkin muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos evoluutiota ei olis, ni miksi sitten mannerlaatat  on myös endemismin rajoja? Siis tää että esim. joku colorado on seilannut merellä vuosimiljoonia itsenäisenä palana, kun se on oma mannerlaattansa, niin siellä on posketon määrä lajeja, joita ei tavata missään muuaala?

Koska maantieteellienn eriytyminen on yksi evoluution lähtökohtia, niin siksi.

Tän opin lukiossa. Ei oo muuta jääny mielee mut aika selkee musta. Sama kuin australia, se on ollut erillään niin kauan, että on jäänyt pussieläinten kehityslinja.

Mut selkeimpiä on nää laatat, jotka on jo kiinni muissa alueissa nykypäivänä, mutta silti on lajistoltaan erilaisia.

Colorado plateun endemismi <3 Oi, oispa munkin lukion biologianopettaja puhunut noista... Noh, madagaskarista sentään puhuttiin, mut onhan se jännempää kun on kyse olemassaolevassa mantereesta kiinni olevasta asiasta, saariendemismi on niin mainstream :D

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa miten se minulla tapahtui, hurahdin eikä aluksi yksinkertaisesti tullut mieleenkään että kyseisen asian edustajat voisivat olla ihan väärässä / hulluja / hyväksikäyttäjiä. Luulen että tuo liittyy myös nuoruuden kokemattomuuteen ja idealismiin ja mustavalkoisuuteen. Nykyään olen jo liiankin kyyninen ja epäluuloinen.

Tämä on juuri se kehityskaari, joka kuvataan useissa tutkimuksissa ja mistä eroittaa todellisen asiantuntijan ja aloittelijan. Muistaakseni jokin kirjakin on tullut ulos aiheesta, olisiko ollut nimeltään kohti moniulotteista ajattelua tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kavahtavat auktoriteetteja ja kokevat, että kaikilla on tasa-arvoinen oikeus olla oikeassa. Sillä ei ole siis väliä, kuinka paljon on käyttänyt aikaa ja harkintaa tiedon hakemisessa, vaan "minulla on oikeus". En halua alkaa tässä lietsomaan mitään ruokasotaa, mutta tiedän ihmisiä, joiden ajattelu ei ole kovin korkealla tasolla (voivat muuten olla toki ihan mukavia ihmisiä) ja jotka ovat iloisesti todenneet, että "onneksi olen itse selvittänyt rasvan/hiilarien/ties minkä terveellisyyden", eikä heidän näin tarvitse uskoa siihen, mitä joku asiantuntija sanoo. Ajattelen itse niin, että tieteen täytyy kehittyä ja sitä myötä asiantuntijoiden käsityksien, mutta minä itse en kyllä missään nimessä osaisi omin nokkineni selvittää, onko joku ruoka-aine terveellinen tms.! Myönnän ihan suoraan, että minun tietoni ja taitoni eivät tähän riitä ja väitän, että ei riitä suurimmalla osalla muistakaan ihmisistä. Sen alan tutkijat ja muut asiantuntijat ovat luku erikseen. Vähän veikkaan, että tämä omatoiminen selvitystyö sisältää yhden artikkelin tai kirjan lukemisen siinä samalla kun sadat muut on ohitettu.

Näin ei missään tapauksessa saisi olla, koska et voi olla varma tutkijan motiiveista ja kytköksistä. On todella naivia uskoa auktoriteettejä tai kunnioittaa tutkintoja. Tästä on hyviä esimerkkejä lääketieteessä, missä tutkimukset on todella tarkasti säädeltyjä ja silti markkinavetoiset tutkimustulokset muodostuvat vallitsevaksi käsitykseksi totuudesta. Esimerkki: ennen hypoteesin vastaiset tutkimukset haudattiin, sitten säädettiin laki, että kaikki tulokset pitää julkaista ja tämä johti siihen, että haitalliset tutkimukset julkaistaan pienellä jossain takahikiän paikallislehdessä ja businestä tukevat tutkimustulokset isolla kaikissa lehdissä. Tästä syystä median luotettavuuskin on mennyttä ja esimerkiksi jenkeissä enää 30% ihmisistä uskoo sen mitä mediassa kerrotaan.

Ilmaisin itseäni huonosti. En usko sokeasti siihen, mitä jonkun laitoksen tunnustettu professori sanoo, mutta se mikä itseäni pelottaa on se, että monilla ihmisillä tämä sinänsä kai ihan terve epäluulo johtaa siihen, että yhtäkkiä se vastakkainen näkemys onkin ihan varmasti totta! Jos minusta a ei välttämättä ole totta, ei se tarkoita sitä, että b olisi automaattisesti totta. Valitettavaa kyllä tutkimuskin lienee aika korruptoitunutta ja näitä asioita pitäisi tuoda reilusti päivänvaloon. Mutta edelleenkään en itse pysty selvittämään, onko jokin ruoka-aine terveellinen vai ei. Pakko olisi vaan voida luottaa johonkin pätevämpään näkemykseen ja siksi tuota tutkimuksen rehellisyyttä pitäisi voida valvoa. Kaikenlainen sensuuri, hyssyttely ja oman edun tavoittelu johtavat ääriliikkeisiin, oli kyse sitten ravitsemuksesta tai maahanmuutosta.

Voisko joku evoluutiokieltäjä nyt tulla kertomaan noista mannerlaatoista ja noista? kerrankin jotain kiinnostavaa minkä tajuaa, haluaisin tietää miten sen (niinsanotulla) järjellä kumotaan?

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin eläinrasvakysymys. Eläinrasva (voi esim) on tieteellisesti vaarallisempaa kuin kasvirasvat (ja myös margariini), mutta veikkaanpa, että on ihmisiä tässäkin ketjussa, jotka tämän kieltävät ;)

En kiellä, mutta uusimpien tutkimusten mukaan maitorasvat ovat terveellisiä ja erityisesti vaihtoesteröidyissä margariineissä oli hirveästi todella haitallisia transrasvoja, kunnes menetelmät vaihdettiin kaikessa hiljaisuudessa jokin vuosi sitten. Kananmunatkin olivat pannassa kun kolesteroli, nyt kananmunat estävätkin muistisairauksia. Tässä kontekstissa, kuka olikaan se hullu, kananmunia ja voita välttänyt muistisairas vai kananmunia ja voita syönyt täysin terve ihminen?

Uskovaisuus ja salaliittohörhöys on aika samantapaisia ilmiöitä. Kuvitellaan että ollaan viisaampia kuin muut ja tiedetään joku puolisalainen oikea totuus siitä miten asiat on. Ajatellaan eri mieltä olevien olevan aina pahoja ja juonittelevan itseä vastaan. Epäluuloisuutta yleisesti hyväksyttyä totuutta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kavahtavat auktoriteetteja ja kokevat, että kaikilla on tasa-arvoinen oikeus olla oikeassa. Sillä ei ole siis väliä, kuinka paljon on käyttänyt aikaa ja harkintaa tiedon hakemisessa, vaan "minulla on oikeus". En halua alkaa tässä lietsomaan mitään ruokasotaa, mutta tiedän ihmisiä, joiden ajattelu ei ole kovin korkealla tasolla (voivat muuten olla toki ihan mukavia ihmisiä) ja jotka ovat iloisesti todenneet, että "onneksi olen itse selvittänyt rasvan/hiilarien/ties minkä terveellisyyden", eikä heidän näin tarvitse uskoa siihen, mitä joku asiantuntija sanoo. Ajattelen itse niin, että tieteen täytyy kehittyä ja sitä myötä asiantuntijoiden käsityksien, mutta minä itse en kyllä missään nimessä osaisi omin nokkineni selvittää, onko joku ruoka-aine terveellinen tms.! Myönnän ihan suoraan, että minun tietoni ja taitoni eivät tähän riitä ja väitän, että ei riitä suurimmalla osalla muistakaan ihmisistä. Sen alan tutkijat ja muut asiantuntijat ovat luku erikseen. Vähän veikkaan, että tämä omatoiminen selvitystyö sisältää yhden artikkelin tai kirjan lukemisen siinä samalla kun sadat muut on ohitettu.

Näin ei missään tapauksessa saisi olla, koska et voi olla varma tutkijan motiiveista ja kytköksistä. On todella naivia uskoa auktoriteettejä tai kunnioittaa tutkintoja. Tästä on hyviä esimerkkejä lääketieteessä, missä tutkimukset on todella tarkasti säädeltyjä ja silti markkinavetoiset tutkimustulokset muodostuvat vallitsevaksi käsitykseksi totuudesta. Esimerkki: ennen hypoteesin vastaiset tutkimukset haudattiin, sitten säädettiin laki, että kaikki tulokset pitää julkaista ja tämä johti siihen, että haitalliset tutkimukset julkaistaan pienellä jossain takahikiän paikallislehdessä ja businestä tukevat tutkimustulokset isolla kaikissa lehdissä. Tästä syystä median luotettavuuskin on mennyttä ja esimerkiksi jenkeissä enää 30% ihmisistä uskoo sen mitä mediassa kerrotaan.

ja vaikka kaikki tietävät tieteellisesti todistetut tupakan haitat, ihmiset silti polttavat.

Tässä mennään sitten sinne addiktion eli mielihyvän puolelle. Miten pitkälle ihmisiä pitää sosialisoida, miten rajoittaa heidän vapauksiaan jne. Yhteiskunnan kannalta ajatellen tupakoijia pitäisi palkita tupakoinnista, sillä he kuolevat nopeammin ja eläkevaroja säästyy. Yksilön kannalta tupakointi voi olla hänelle ainoa mielihyvää tuova asia elämässä. Passiivisen tupakoijan kannalta tilanne on taas toinen.

Minun mielestäni ihmisille pitäisi antaa oppia systeemiajattelun perusteisiin. Systeemiajattelulla ihminen osaisi paremmin kyseenalaistaa asioita ja hän voisi tehdä valistuneempia ratkaisuita elämänsä suhteen kuin ylhäältä annetut, usein ahdistavat ratkaisut. Ylhäältä annetut "opit", doktriinit sun muut voivat aiheuttaa ihmiselle stressiä, joka taas sairastuttaa monella eri tavalla. Lisäksi motivaatio voi puuttua, jos ihminen pakotetaan johonkin muottiin.

Ohis: muuten hyvä allegoria systeemiajattelusta, mutta sorrut esimerkissäsi siihen olettamukseesi, että yhteiskunnan ainoa arvo ihmiselle olisi taloudellinen tuotto. Näin yksiselitteinen asia ei (onneksi) ole, muutenhan meillä olisi samanlainen meno kuin jossain 30-l. valtioissa, joissa yhteiskunnan "tuottamattomat" "huonompaa ainesta" yksilöt kärrättäisiin kylmästi pakkosteriloitaviksi tai internointileireille.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt pskataudissa (paranemassa olen, ei hätää, ei tartu ;) ) tullut luettua huuli pyöreänä näitä juttuja, jossain on ihan lähteet aikuisiin ihmisiin omalla naamalla selittämässä kaiken maailman höpölöpöä, jota eivät vielä muutama vuosi olisi kehdanneet sanoa ääneen missään.

Itse olen nyt tullut siihen tulokseen, että kyse on väärinymmärryksestä tiedon rakenteesta. Nämä heput ovat tosi hämmentyneitä kaikesta tiedosta mitä kulloiseenkin asiaan liittyy, eivätkä pysty ymmärtämään kokonaisuuksia. He myös luulevat, että kaikkien tiedon taso, on sama kuin heidän itsensä.

Tuollaisesta lähtökohdasta on melkein sitten jopa järkevää alkaa kyseenalaistamaan asioita. Koska heidän tietotason perusteella esimerkiksi evoluutio on ihan mahdoton. Omalla tiedon tasolla sellaisen kiinalaisen jättisillan pystyssä pysyminen on mahdotonta, mutta jotenkin mä kuitenkin pystyn luottamaan, että ne tyypit tietää siitä enemmän kuin minä. Kaikki teoriat, mittaukset, laskelmat... Ihan tuntemattomia. Siinä se silta vaan on, kuitenkin.

Minä tiedän tasan tarkkaan, miten sillat pysyy pystyssä. Olen laskenut dynaamista kuormitusta, lujuusoppia ja painelaskuja jonkin verran.

Evoluutiosta en tiedä. Tai siis tiedän, ettei kukaan tiedä. Siinä luotetaan paljon arvauksiin, ei edes tilastollisiin todennäköisyyksiin. Johtuu pitkälti siitä, kun ei solubiologiaakaan ihmisen sisällä ei tunneta sellaisessa mittakaavassa, että ERK-pathwayt tai muut muutosten tapahtumat osattaisiin todeta. Solujen keskinäinen viestintä on vasta alkuvaiheessa. Siihen erikoistuneet lääkäritkään eivät tunne sitä.

Evoluutiosta ei siis voi esittää konkreettista faktaa. Minä luotan osittain syöpälääkäreihin, mutta välillä epäilenkin reilusti, koska tiedän heidän osaamisen olevan rajallinen. Ihan samalla tavalla evoluution osalta voi valita korkeimpiin alan asiantuntijoihin luottamisen. Voi luottaa sokeasti tai tiedostaen, että heillä on puutteita tiedossa. Voi ihan hyvällä syyllä epäilläkin, koska varsinaista viimeistä tietoa ei ole.

Minusta on luonnollista, että maailmassa on paljon epäilijöitä niin kauan, kuin joku on teoriaa. Teoriaa tasolla, jossa on paljon tiedon puutetta. Teorialla on tieteessä kuitenkin roolinsa, mutta niin myös epäilyillä ja ne vie toisiansa eteenpäin kokoajan täydentäen toisiaan.

Ja vaikka sillat pysyy pystyssä, maailma on pannukakku. Kun menen tuonne pelloille katsomaan, voin todistaakin sen. Pelkkää aakeeta laakeeta pohjanmaata silmänkantamattomiin. Eli pannukakku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kavahtavat auktoriteetteja ja kokevat, että kaikilla on tasa-arvoinen oikeus olla oikeassa. Sillä ei ole siis väliä, kuinka paljon on käyttänyt aikaa ja harkintaa tiedon hakemisessa, vaan "minulla on oikeus". En halua alkaa tässä lietsomaan mitään ruokasotaa, mutta tiedän ihmisiä, joiden ajattelu ei ole kovin korkealla tasolla (voivat muuten olla toki ihan mukavia ihmisiä) ja jotka ovat iloisesti todenneet, että "onneksi olen itse selvittänyt rasvan/hiilarien/ties minkä terveellisyyden", eikä heidän näin tarvitse uskoa siihen, mitä joku asiantuntija sanoo. Ajattelen itse niin, että tieteen täytyy kehittyä ja sitä myötä asiantuntijoiden käsityksien, mutta minä itse en kyllä missään nimessä osaisi omin nokkineni selvittää, onko joku ruoka-aine terveellinen tms.! Myönnän ihan suoraan, että minun tietoni ja taitoni eivät tähän riitä ja väitän, että ei riitä suurimmalla osalla muistakaan ihmisistä. Sen alan tutkijat ja muut asiantuntijat ovat luku erikseen. Vähän veikkaan, että tämä omatoiminen selvitystyö sisältää yhden artikkelin tai kirjan lukemisen siinä samalla kun sadat muut on ohitettu.

Näin ei missään tapauksessa saisi olla, koska et voi olla varma tutkijan motiiveista ja kytköksistä. On todella naivia uskoa auktoriteettejä tai kunnioittaa tutkintoja. Tästä on hyviä esimerkkejä lääketieteessä, missä tutkimukset on todella tarkasti säädeltyjä ja silti markkinavetoiset tutkimustulokset muodostuvat vallitsevaksi käsitykseksi totuudesta. Esimerkki: ennen hypoteesin vastaiset tutkimukset haudattiin, sitten säädettiin laki, että kaikki tulokset pitää julkaista ja tämä johti siihen, että haitalliset tutkimukset julkaistaan pienellä jossain takahikiän paikallislehdessä ja businestä tukevat tutkimustulokset isolla kaikissa lehdissä. Tästä syystä median luotettavuuskin on mennyttä ja esimerkiksi jenkeissä enää 30% ihmisistä uskoo sen mitä mediassa kerrotaan.

ja vaikka kaikki tietävät tieteellisesti todistetut tupakan haitat, ihmiset silti polttavat.

Tässä mennään sitten sinne addiktion eli mielihyvän puolelle. Miten pitkälle ihmisiä pitää sosialisoida, miten rajoittaa heidän vapauksiaan jne. Yhteiskunnan kannalta ajatellen tupakoijia pitäisi palkita tupakoinnista, sillä he kuolevat nopeammin ja eläkevaroja säästyy. Yksilön kannalta tupakointi voi olla hänelle ainoa mielihyvää tuova asia elämässä. Passiivisen tupakoijan kannalta tilanne on taas toinen.

Minun mielestäni ihmisille pitäisi antaa oppia systeemiajattelun perusteisiin. Systeemiajattelulla ihminen osaisi paremmin kyseenalaistaa asioita ja hän voisi tehdä valistuneempia ratkaisuita elämänsä suhteen kuin ylhäältä annetut, usein ahdistavat ratkaisut. Ylhäältä annetut "opit", doktriinit sun muut voivat aiheuttaa ihmiselle stressiä, joka taas sairastuttaa monella eri tavalla. Lisäksi motivaatio voi puuttua, jos ihminen pakotetaan johonkin muottiin.

Ohis: muuten hyvä allegoria systeemiajattelusta, mutta sorrut esimerkissäsi siihen olettamukseesi, että yhteiskunnan ainoa arvo ihmiselle olisi taloudellinen tuotto. Näin yksiselitteinen asia ei (onneksi) ole, muutenhan meillä olisi samanlainen meno kuin jossain 30-l. valtioissa, joissa yhteiskunnan "tuottamattomat" "huonompaa ainesta" yksilöt kärrättäisiin kylmästi pakkosteriloitaviksi tai internointileireille.

Mietitään hieman yhteiskunnan doktriinia tällä hetkellä: uusliberalismi. Uusliberalismiin kuuluu se, että osaat käyttää muita hyväksesi, oli se sitten ihminen tai järjestelmä. Töitä saadaksesi sinulla pitää olla koulutus, tutkinto, joka on osoituksesi eliitille siitä, että olet tuottava. Osaamisella ei tässä yhteydessä ole välttämättä mitään tekemistä, sillä osata voi ilman tutkintoakin. Töissä käyt siksi, että tuotat sillä lisäarvoa eliitille. Samalla pidät byrokratian rattaat pyörimässä jne. Todisteena siitä, että doktriini toimii ovat ihmisten käsitykset ihmisistä, jotka eivät käy töissä tai toimivat toisin kuin ihmiset kollektiivisesti pitävät oikeana. Esimerkiksi tupakoijaa inhotaan siksi, että hän tupakoi ja hänet on leimattu kustannuksen lisääjäksi. Sama pätee lihaviin, syrjäytyneisiin jne. Eli ne ihmiset leimataan, jotka eivät tuota eliitille lisää varallisuutta ja pidä byrokratian rattaita käynnissä.

Onnellisuuden suhteen tämä menee siten, että ihminen on onnellinen siksi, että hän ei halua mitään lisää ja kokee olevansa hyvä sellaisena kuin on. Tämä on myrkkyä kuluttamiselle, sillä eihän sellainen ihminen kuluta, joka on onnellinen siihen mitä hänellä jo on. Tästä syystä ihmiset pitää saada onnettomiksi ja tästä ilmiönä on nykynuorten erittäin huono itsetunto.

Muitakin esimerkkejä olisi, mutta menkööt näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on luonnollista, että maailmassa on paljon epäilijöitä niin kauan, kuin joku on teoriaa.

Teoria on tieteen ainoa ja paras lopputulos. Ei ole mitään seuraavaa tasoa, siis jotakin "parempaa kuin teoria". Teoria on nykytietämyksen valossa totuus, kunnes toisin todistetaan ja se kumotaan. Teoria ei ole "vain teoria".

Ennen teoriaksi päätymistä väite on hypoteesi, siis ehdotus selitykseksi ilmiölle.

Tiedon kuvauksien joukkoa kutsutaan teoriaksi vain jos se täyttää seuraavia kriteereitä:

- Se tekee falsifioitavia ennustuksia johdonmukaisella tarkkuudella laajalla alueella tieteellisiä tutkimuksia.

- Sitä tukevat yhtenäisen perustan sijaan monet itsenäiset todisteet. Tämä takaa sen, että se on mahdollisesti hyvä arvio, ellei täysin oikeassa.

- Se on johdonmukainen aiempien kokeellisten tulosten kanssa ja on ennustuksiltaan vähintään yhtä täsmällinen kuin aiemmat teoriat.

- Se voidaan altistaa pienille muutoksille, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon uutta näyttöä (joka ei sovi siihen täydellisesti) sitä mukaa kun sitä löydetään. Se voi siten kasvattaa sen ennustavaa kykyä ajan kuluessa.

- Se on yksi säästeliäimmistä selityksistä, tehden mahdollisimman vähän selityksiä tai oletuksia. (Occamin partaveitsi, yksinkertaisuusperiaate, ei tule olettaa enempää kuin on tarpeen)

Ensimmäiset kolme kriteeriä ovat kaikista tärkeimmät. Tieteellisinä pidettävät teoriat täyttävät useimmat kriteereistä

Raamattu esittää joukon hypoteeseja. Osa väitteistä sitten ei ole falsifioitavissa, esimerkiksi jumalan olemassaolo. Jos väitetään olevan olemassa jotakin mitä ei voi mitenkään havaita, sitä ei voi mitenkään osoittaa vääräksikään. Tieteellisen väitteen hyväksyminen teoriaksi edellyttää, että väite on jotenkin mahdollista myös todistaa vääräksi. 

Väitteistä falsifioitavissa olevat on falsifioitu, eli osoitettu paikkansapitämättömiksi, koska on löytynyt niiden kanssa ristiriidassa olevia todisteita.

Esimerkiksi:

Mooses kirjoitti:

Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi

Totuus on kuitenkin se, että jotkut ruohot ja hedelmät on myrkyllisiä. Monien kasvien marjatkin ovat hyvää ravintoa ja sienet myös. Unohtamatta juureksia.

Sinänsähän raamattu voi hyvinkin olla 100% totta. Siinähän aina kerrotaan mitä joku on sanonut tai kirjoittanut sen sijaan, että esitettäisiin asioita itsessään totuuksina.

On siis ehkä totta, että Mooses on kertonut Jumalan luoneen eläimet vasta ihmisen jälkeen. Ei kuitenkaan väitetä, että Mooses on ehdottomasti oikeassa tai puhuu totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kavahtavat auktoriteetteja ja kokevat, että kaikilla on tasa-arvoinen oikeus olla oikeassa. Sillä ei ole siis väliä, kuinka paljon on käyttänyt aikaa ja harkintaa tiedon hakemisessa, vaan "minulla on oikeus". En halua alkaa tässä lietsomaan mitään ruokasotaa, mutta tiedän ihmisiä, joiden ajattelu ei ole kovin korkealla tasolla (voivat muuten olla toki ihan mukavia ihmisiä) ja jotka ovat iloisesti todenneet, että "onneksi olen itse selvittänyt rasvan/hiilarien/ties minkä terveellisyyden", eikä heidän näin tarvitse uskoa siihen, mitä joku asiantuntija sanoo. Ajattelen itse niin, että tieteen täytyy kehittyä ja sitä myötä asiantuntijoiden käsityksien, mutta minä itse en kyllä missään nimessä osaisi omin nokkineni selvittää, onko joku ruoka-aine terveellinen tms.! Myönnän ihan suoraan, että minun tietoni ja taitoni eivät tähän riitä ja väitän, että ei riitä suurimmalla osalla muistakaan ihmisistä. Sen alan tutkijat ja muut asiantuntijat ovat luku erikseen. Vähän veikkaan, että tämä omatoiminen selvitystyö sisältää yhden artikkelin tai kirjan lukemisen siinä samalla kun sadat muut on ohitettu.

Näin ei missään tapauksessa saisi olla, koska et voi olla varma tutkijan motiiveista ja kytköksistä. On todella naivia uskoa auktoriteettejä tai kunnioittaa tutkintoja. Tästä on hyviä esimerkkejä lääketieteessä, missä tutkimukset on todella tarkasti säädeltyjä ja silti markkinavetoiset tutkimustulokset muodostuvat vallitsevaksi käsitykseksi totuudesta. Esimerkki: ennen hypoteesin vastaiset tutkimukset haudattiin, sitten säädettiin laki, että kaikki tulokset pitää julkaista ja tämä johti siihen, että haitalliset tutkimukset julkaistaan pienellä jossain takahikiän paikallislehdessä ja businestä tukevat tutkimustulokset isolla kaikissa lehdissä. Tästä syystä median luotettavuuskin on mennyttä ja esimerkiksi jenkeissä enää 30% ihmisistä uskoo sen mitä mediassa kerrotaan.

Tällaiseen oltaisiin voitu teoriassa päätyä ilman nettiä. Nyt jos haluan tietää jostain entsyymistä jotain, pistän sen nimen ja pari muuta hakusanaa google scholariin ja muutamaan muuhun hakukoneeseen tai vastaavaan, joka etsii KAIKKI julkaisut asiasta. Netissä on ilmaisia lehtiä, ja oman pdf:n voi laittaa jakoon, sinäkin.

Olen esimerkiksi löytänyt erään gradun (joita ei pidetä "oikeassa" tutkimuksessa minään lähteenä), jossa oli tehty tosi mielenkiintoisia juttuja. Otin yhteyttä ko. tyyppiin (asui itärannikolla jenkeissä), ollaan nyt facebook-kavereita ja hän tulee Eurooppaan ensi syksynä testailemaan isomassa mittakaavassa juttuaan, ja meen sinne hänen avukseen yhteen asiaan.

Nykyään pitää osata suodattaa tietoa niin, että katsoo että menetelmät on ollut kurantteja, todistelu on pätevää, laitteet on ollut kalibroituja ja sitten katsoa, että mitä sillä infolla tekee.

Sen vuoksi tiedon arvioinnin kyky on aivan elintärkeää nykyään. Ei pelkästään siksi, että kaikki on maksettua ja kontrolloitua, vaan että kaikki on  myös avointa ja  vapaata  :)

Ap

Tää oli mulle jotenkin kiva ja konkreettinen tieto. Miks ei enemmän puhuta siitä tieteen tekemisen prosessista, aina vaan tuloksista... Sitte spekuloidaan et mistä ne tulokset oikeen ees tulee.

Miksi täällä ei vieläkään ole evoluutiokieltäjän selitystä coloradon lajeista???

Vaadin!