Siivooja, paljasta asioita, mitä olet tehnyt työpäiväsi aikana (tai tilanteita) joista ajattelit että "onneksi kukaan ei ollut näkemässä"?

Erikoista, että ihmiset kuvittelee saavansa fudut, jos tekee työnsä hyvin ja aikaa kuluu muutama minuutti enemmän kuin kohteeseen on annettu. Olin siivoojana ja kyllä ihan omatoimisesti tein hommat siinä ajassa kuin kerkesin, ja ihan sain erinomaista palautetta asiakkaalta ja työnantajalta. Jos ei ollut puhtaita liinoja, soitin asiasta vastaavalle taholle ja sain liinoja ja odottelusta nostin palkkaa ihan normaalisti ja siivosin annetun ajan puitteissa päälle. Laivalla ymmärrän et aika on oikeasti rajallinen, mutta ei laadusta silti voi tinkiä, paitsi hygieniasta täysin ymmärtämätön taukki.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen siivoojana sortunut seuraaviin asioihin työpäiväni aikana:

- työhöni kuuluu tiskikoneen täyttö ja tyhjennys. Muutamia kertoja konetta tyhjentäessäni muutama haarukka tai pikkulusikka on tipahtanut lattialle. Olen vain nostanut sen ylös ja laittanut normaalisti muiden puhtaiden haarukoiden tai lusikoiden sekaan.

- lattioita mopatessani jos olen nähnyt jonkun kahvitahran tms. olen sylkäissyt siihen tahran päälle ja pyyhkäissyt sitten mopilla.

-vessoja pestessä joskus olen vessanpöntön pesun jälkeen huomannut sormenjälkiä vessan oven kahvassa. Olen pyyhkäissyt ne "puhtaaksi" samalla liinalla millä juuri olen putsannut vessanpöntön.

Joskus on vain niin kiire töissä, että on mahdotonta juosta eestaas siivouskomerossa ja tulla takaisin. Nää on ollu sellaisia hetkiä työpäiväni aikana, jolloin olen ollut tyytyväinen, ettei kukaan ole ollut näkemässä.

Olet rassukka! Säälin sinua, on varmaan inhottavaa, olla totaalista pohjasakkaa

Olin lentokonesiivooja. Ergonomian kannalta vähän huono työympäristö, eikä työvälineetkään olleet kovin hyviä.

Roskat lattialta kuului nostaa samalla, kun istumapaikat siivottiin muutenkin. Jos joku ei tuossa vaiheessa katsonut kunnolla penkkien alle, roskia tietysti jäi sen yhden poimittavaksi, joka imuroi matkustamon... Kyllä ärsytti, kun liki jokaisen penkkirivin kohdalla piti sitten kyykkiä ja kurotella, sillä jos erehtyi imuroimaan vähän isomman roskan, niin kohta oli imuri tukossa... Välillä joku muovihaarukka työntyi rakoon lattiarajaan, ja vaikka huomasin sen, niin en viitsinyt kiireessä kaivella sitä sieltä, vaan siirryin seuraavaan rivinväliin.

Osaan siivouksista kuului keittiön lattioiden pesu. Lattiat siivottiin polvillaan kontallaan, suihkimalla pesuainetta ja pyyhkimällä kertakäyttöliinalla. Aikaa oli vähän. Jos lattialla ei ollut näkyvää likaa, saatoin putsata vain kynnykset.

Vessanpönttöjen pesuun ei ollut harjoja, vaan ne pyyhittiin sisältä ja ulkoa kertakäyttöliinoilla. Käsi siis pönttöön, sitten putsamaan se itse reikä ja kuivuneet eritteet reunan alta! Se oli ällöttävää, minkä lisäksi kertakäyttöhanskat olivat helposti hajoavaa laatua, joten pelkäsin niiden hajoavan kesken tuon siivouksen. Pelkäsin myös paljaan käsivarren osuvan pöntön reunoihin. Usein pyyhkäisin vain näkyvät rannut ja läikät, enkä käynyt koko pyttyä sisäpuolelta läpi, kuten olisi kuulunut tehdä...

Muuten tein työni ihan hyvin ja noudatin ohjeita. Mutta jos joku kuvittelee, että tavallisen siivouksen jälkeen lentokone olisi puhdas, niin ei todellakaan. Se tarjoilupöytäsi on pyyhitty vedestä, ehkä jopa miedosta puhdistusaineesta kostealla rätillä, jolla on juuri pyyhitty 50 muuta paikkaa. Pöytää ja käsinojia on koskenut siivooja, joka samoilla hanskoilla on juuri koskenut niitä 50 muutakin paikkaa ja siinä samalla kaivanut ruoantähteitä istuintaskusta ja lattioilta. Hygieenisin paikka siivouksen jälkeen on erittäin todennäköisesti vessa.

Olin nuorena kesätöissä leirikeskuksen keittiöllä ja työhön kuului koko keskuksen siivous leirien välissä. Välillä oli tiukka aikataulu siivouksessa, välillä oli useampi päivä aikaa. Näinä löysinä päivinä olin joskus yksin töissä ja silloin saattoi olla hommana siivota vain yksi pieni rakennus. Silloin pidin ylimääräisiä kahvitaukoja melkoisen määrän, saatoin istuskella laiturilla aurinkoa ottaen tunnin-pari, räpläsin puhelinta, makoilin sängyillä... :D

Äitini käytti aina sylkeä siivotessaan, kun olin pieni. Opin että se on ok, joten käytän itsekin esimerkiksi kahvitahran siivoamisessa pöytäpinnalta. Sylkeä vaan ja hihalla pyyhkii, kyllä lähtee. En tietenkään niin, että muut näkevät.

Oon tehny hotellisiivousta ja eniten mua ehkä järkyttää kuinka välinpitämättömiä esimieheni ovat siivousjäljestä. Nopeus on paljon tärkeämpää kuin se miten työsi teet. Nykyään jätän jo kaiken tekemättä, minkä vaan voi. Säälittää välillä ne asiakkaat jotka sinne paskan keskelle joutuvat vielä menemään ja maksamaankin siitä.

Ei sun pitäny nähdä. 😲

http://www.vauva.fi/keskustelu/2791317/iss-kasittamaton-siivoustaktiikk…

Ei kaikkia passaa kertoa. Muhaha.

Ei työ sen nopeammin ole tehty, vaikka sillä aiheuttaa terveysriskin, pudonneet keittiövälineet voi samalla vaivalla nostaa tiskikoneeseen likaisten sekaan kuin kaappiin puhtaiden kanssa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvat pyyhitään ennen pönttöjä joka vessassa.

Kyllä minä sen verran tiedän. Kohteeni vain on sellainen, että siellä on useampi wc vierekkäin eikä käytössä ole kuin yksi liina jolla pestä kaikki vessat. Vaikka kuinka taittelisi liinasta puhtaan puolen esiin, niin kyllä niissä viimeisissä vessoissa jo ne puhtaatkin pinnat ovat ihan jotain muuta kuin puhtaita. Ap

Millä köyhälä siivousfirmalla olet töissä jos ei ole kuin yksi pesuliina käytössä?Kyllähän sieltä siivouskopista voi ottaa useamman liinan siivouskärryyn mukaan ei niitä aina tarvitse käyttää.Kyllähän kaikista vessoista jotka ovat samassa täytyy pestä ensin muut kuin wc pytyt vaikka joutuisikin useemman kerran käymään samoissa wc:ssä.T:entinen siivooja.

Nukkunut jo vuosia ainakin tunnin päikkärit siivousvarastossa.

Mulla on ainoa avain, joten nou hätä.

Ap:n kaltaiset häiriköt ja torvit pilaa meidän kunnollisten siivoojien maineen, itse tehnyt 7 vuotta siivoojan töitä ja ärsyttää tuollaiset jotka haluaa laiskotella ja "kostaa" ei ole kovin ammattimaista. Ainoa mihin olen sortunut ainoastaan on se et olen lajitellut välillä biot ja sekajätteet samaan.

Hyi hitto. En ole tehnyt mitään tuollaista.

Meillä on yritetty rummuttaa tuota, että olisi joku joka hakisi pyykit kerran viikossa ja toisi uudet kohteisiin. Kesällä on vähän se ongelma, että ne alkaa haista ja mitä jos pyykki-ihminen on poissa? Joten ollaan jatkettu sitä, että jokainen tuo joka päivä avaimet palauttaessaan liinat ja mopit pesuun. 

Itse käytän rappusiivouksessa joko yksi- tai kaksipuoleisia moppeja yleensä alkuviikosta (ja kelistä riippuen) kosteana ja loppuviikosta (ns. "tarkistussiivous") nihkeänä. Mitään vesiämpäreitä ei raahailla mukana. Liinat on siitä huonoja, että ne tuppaa irrota lastasta. Toki jos rappu on likainen mukaan otetaan useampia moppeja, joten sen voi vaihtaa aina uuteen! Näitäkin on tullut nähtyä, että on varattu yksi moppi per/talo.

- Mä olen ottanut myös joskus keksin, kun ollut tarjolla jotain oikein herkkukeksejä.

- Joskus olen joutunut ottamaan samalla vessaliinalla useamman vessan, koska liinoja ei yksinkertaisesti ole ollut. (silloinkin vasta viimeisenä ottanut pöntöt)

- Pari kertaa pyyhkiny lattialta lähtiessä huomaamatta jääneen kahvitahran pöytäliinalla/mopilla, joka on jo pesupussissa. 

- Hihalla pyyhkäissyt lasiovesta sormen jäljet lähtiessä, jotka on jäänyt huomaamatta. 

Luojan kiitos meillä on yleensä ollut hyvin tarvikkeita. Hotellisiivousta tein nuorena ja siellä ei kyllä ollut välineitä. Joissain paikoissa vessoissa ei ole omaa vessaharjaa edes. Laseja meillä oli silloin riittämiin. Omenahotellissa myöhemmin opiskeluaikoina siivotessa oli jopa enemmän aikaa huoneisiin kuin isoissa kylpylähotelleissa -toki näissä harjotettiin turismin lisäksi maailman vanhinta ammattia ja senkin takia siivoukseen panostettiin hieman enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laivoilla siivotaan niin että suihkulla kastellaan vessanpönttö, pyyhitään se rätillä kuivaksi. Sen jälkeen samalla rätillä pyyhitään hana, peili, allaspöytä ja tasot huoneen puolelta. Siivous on täysin näennäistä, koska enempään ei ole aikaa siinä kun laiva käy tunnin satamassa.

Mitä järkeä, että ensin vessanpönttö? Vaikeaa uskoa.

Ennen laivoilla oli omat siivoojat laivan päällä jotka aloittivat siivouksen lähtevässä yhteistä hyvissä ajoin sekä siivosivat muuten työpäivänsä aikana. Esim juuri suursiivousta: vaihdetaan puhtaita täkkejä ja patjoja (jäiks) ynnä muuta.

Sitten joku laskeskeli , että hyttisiivojan kokopäiväinen palkkalistoilla pitäminen on kallista ja siksi turhaa. Ostetaan siivous tuntityönä satamasta.

Siltä se sitten näyttääkin.

Luoja sentään, heti tuli muistot mieleen pari vuotta sitten ollessani Coorilla valtaisan laitoksen siivoojana. Tiedän olevani todella hyvä siivooja, oikeasti, ja työmoraalini ja työskentely sen mukaisesti oli alussa moitteetonta. Olin yksin siivoojana yhdellä Suomen suurimmista sähkölaitoksista, neljä kerrosta, turveosastot, valtavia halleja, kymmeniä, kymmeniä vessoja, lukuisia saunoja ja pukutiloja ja työtiloja, toimistoja, kuntosali, laboratorioita, varastoja... Ei perehdytystä, ei työhöntulotarkastusta.

Työtahti oli epäinhimillinen, enkä pystynyt pitämään edes taukoja, ruokailusta puhumattakaan. Jos näyttäisin sen listan, mitä päivän ja viikon aikana piti ehtiä tehdä, sitä ei uskoisi kukaan muu, kuin toinen laitossiivooja.

Jaksoin sitä noin 7 kuukautta, kunnes kamelin selkä katkesi. Sain koko ajan lisää tehtäviä, jotka eivät kuuluneet minulle, ja johon ei annettu lisäaikaa. Nieleskelin itkua pitkin päivää, mikä on minulle epätavallista, koska koen olevani varsin rautainen työntekijä, joka jaksoi kotisiivoojana suoriutua kiitettävästi useamman omakotitalon siivouksesta päivässä.

Kirjaimellisesti anelin ylemmältä taholta, että saisin jonkun auttamaan minua edes turveosastolle pari kertaa viikossa, jotta pääsisin lähtemään sovittuna työaikana edes silloin. Ei herunut. Työvälineet olivat epäkelpoja ja naurettavia tuon kokoisessa paikassa, rikkinäisten tilalle ei tullut uusia, paitsi samana päivänä, kun ilmeni, että on tulossa ulkoisen tahon tasotarkistus. Silloin ilmestyivät tiloihin myös hengityssuojaimet ja hanskat, joita tuli käyttää tarkistuksen ajan turveosastolla, sitä aikaisemmin ei ollut mitään puhetta asiasta.

Miehet jättivät nuuskapusseja ympäri laitosta mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin, ajelivat partansa töissä, jolloin lavuaarit olivat kuvottavassa kunnossa kun eivät viitsineet edes huuhdella niitä, istuivat ilman peflettejä saunan lauteille, jonka vuoksi saunat oli pakko pestä joka päivä, jättivät likaiset lautaset kuivumaan lavuaariin, josta minun piti ne asetella pesukoneeseen... Jos jossain tästä valtavasta alueesta oli pölyä (esim. turvepölyä, jota kertyi 24 h aikana saman verran kuin mitä oli ennen siivoamista), siihen kirjoitettiin sormella "SIIVOA!" tai "PÖLYÄ."

Osa miehistä oli todella ymmärtäväisiä ja he, jotka olivat valvomossa töissä ja näkivät valvontakameroista, että raadoin minuutista toiseen, puhuivat esimiehilleni. He kertoivat, että edellinen siivousfirma, joka oli ollut kalliimpi, oli laittanut neljä siivoojaa hoitamaan laitosta, ja heilläkin oli aina ollut kiirettä. Nyt olin siellä yksin. Esimiehet vakuuttivat miehille että kyllä sinne palkataan jossain vaiheessa toinenkin työntekijä, mutta vuoden aikana ei sellaista tapahtunut. Nämä miehet totesivat minulle, että lähde tällaisesta paikasta heti, mutta en voinut ottaa karenssia.

Osa miehistä taas tytötteli ja oli klassisen sovinisteja, heitä en muistele hyvällä.

Lopulta se meni siihen, että nukahtelin eri paikkoihin. Kerran aamukuudelta saavuttuani töihin, istahdin laboratorion vessanpytyn päälle vetämään henkeä, ja heräsin 45 minuutin päästä, kun sähkömiehet saapuivat viereiseen saunaan. Toisen kerran nukahdin imuroituani valtavan konehallin tavallisella koti-imurilla kolmessa tunnissa (ei lisäaikaa annettuna päivän muihin toimiin) ja istuttuani sen jälkeen suihkun lattialle. Kolmas kerta tapahtui siivouskomerossa ja neljäs kuntosalilla.

Lopulta sain irtisanottua itseni. Lähiesimies itki asiasta ja sanoi että heillä ei ole koskaan ollut noin hyvää työntekijää, johon minä, maailman tunteellisin ihminen, totesin vain lähdön hetkellä että toivottavasti ei myöskään tule, sillä tällaiseen ei olisi minunkaan edes epätoivoisena pitänyt suostua.