Neljä vuotta on liian suuri ikäero lasten välillä jos välissä ei ole ketään!

Mikä siinä mättää?

ja aina oli eri leikit ja muut mielenkiinnot. sisko oli aina liian pieni mun juttuihin, tapeltiin paljon jne.. mutta olishan voinu olla tuommosta vaikka ikäeroa olis ollu vaikka 2v.

Toinen heistä mua vanhempi tuon verran, toinen nuorempi. Nuoremman veljeni kanssa ollaan todella läheisiä. Äitini ei tule toimeen siskonsa kanssa, ikäeroa heillä 1v4kk.

Mulla oli 3,5 vuotta nuorempi veli ja en muuta kuin inhosin ja kiusasin vaan häntä.

Ittelläni on 4,6 ja 8v pojat. 6+8 v leikkivät hyvin yhdessä, mutta 4v ei enää pääse mukaan koska 8v vihaa häntä ja käyttää koko leikkiajan hänen haukkumiseensa kunnes toinen poistuu itkien. 6 vee taas on niin kiintynyt isoveljeen että haluaa leikkiä vaan tämän kanssa. Jos isoveli on pitkään poissa, suostuu ehkä pitkin hampain leikkimään pikkuveljen kanssa, mutta kyllä se leikki sitten sujuu kun vaan pääsevät alkuun. Harmi etten onnistunut tekemään poikia pienemmillä ikäeroilla, yritin kyllä.

On meillä sitten vielä 15 vee tyttökin, mutta hän on jo henkisesti " häipynyt kotoa" . Veljistänsä hän ei ole ikinä perustanut pätkän vertaa, pääasia että pysyvät poissa silmistä. Ihan ovat niin kuin eri perhettä olisivat.

Mun veljillä on siis 12 vuotta ikäeroa toisiinsa ja ovat olleet pienestä saakka läheisiä kuitenkin. Nykyään kun ovat molemmat jo aikuisia, tekevät edelleen asioita yhdessä.



Serkuillanikin (tyttöjä ovat) on 12 vuotta ikäeroa (välissä ei muita lapsia) ja kyllä silti jaksoi isosisko leikkiä teininäkin pikkusiskonsa kanssa barbeilla tms.



Riippuu varmaan siitä, millainen perhe on. Meillä on kaikki sukurakkaita ja yhteennivoutuneita sillä tavalla.



10

eli ikäeroa on siis 4v4kk... aluksi tämä ikäero tuntui parhaalta mahdolliselta koska vauvan kanssa oli paljon helpompaa kun isoveli oli omatoiminen ja ymmärsi (ainakin luulisin) ettei pientä saa satuttaa ja auttoi minkä osasi tms. mutta nyt kun toinenkin jo mennä viipeltää ja on mahdottoman vilkas, alkaa niitä konflikteja tulla! joten olen päättänyt että jos meille kolmas tulee niin ehdottomasti hieman pienemmällä ikäerolla toiseen... =)

Voihan olla että lapset pitäis jotenkin kasvattaa tykkäämään toisistaan, mutta kun musta on jotenkin luonnollista että sisarukset tappelevat ja vihaavat toisiaan. Mun mieskin on isosta perheestä esikoinen, mutta ei hän sisaruksistaan välitä, ei juuri edes tunne heitä. Mutta luulen kyllä että mitä pienempi ikäero, sitä suuremmat mahdollisuudet kehittyä hyviksi kavereiksi. Taidot ja kiinnostuksen kohteet kohtaavat suuremmalla todennäköisyydellä...

11

vihaa en pidä normaalina. Nykyään monissa päiväkodeissakin on heterogeenisiä ryhmiä, joissa voi olla vaikka 1-5-vuotiaita. Leikkikaverit vaihtuvat tiuhaan ja kyllä 5v saattaa hyvinkin leikkiä 1v kanssa. Neljä vuotta on loppujen lopuksi todella pieni ikäero. Minä vanhempana ainakin puuttuisin siihen, jos yksi sisaruksista jätettäisiin aina kaiken ulkopuolelle.

Varmasti raskasta koko perheelle kun lapset vihaavat toisiaan!



Omasta elämästä sitten. Minulla on sisaruksiini ikäeroa 10 ja 12 vuotta. Oikein hyvin olemme aina tulleet toimeen keskenämme ja edelleen olemme toisillemme läheisiä ja tärkeitä. Vaikka elämmekin hyvin erilaisissa elämäntilanteissa tällä hetkellä, niin silti...