Islantilaisessa kissakamerassa neljä pentua nukkuu parhaillaan kerrossängyissään <3

Kissaperheessä on niin päin, että emo ottaa yläpedin ja lapsilla on tyytyminen alapetiin.

Onko nää emo ja pari pentua nyt niitä ns. kilpparivärisiä? En oikein vielä erota, milloin kissa on kilppari noista rajatapauksista, ruskeakilpparin osaan jo erottaa. Mutta kilpparithan ovat 99 % tyttöjä, sen olen oppinut kissoista äskettäin. 

Minustan tuntuu, että tuo laiha musta on niitä edellisiä pentuja, ainakin on aivan saman näköinen.

Uusia pentuja ovat kaikki. http://nutiminn.is/fimm-nyir-kettlingar-og-laeda-flytja-inn-i-keeping-u…

Harmaa, musta ja yksi kirjavista ovat tyttöjä, loput poikia. Mamman nimi on Ilmur eli tuoksu ja on ilmeisesti jo useamman poikueen saanut, pennuistaan huolehtiva emo. 

Kanadan kissatalossa on kohta hoitajan käynti ja isojen kissojen vierailu mukuloiden luona.

Vierailija kirjoitti:

Kanadan kissatalossa on kohta hoitajan käynti ja isojen kissojen vierailu mukuloiden luona.

Kanadan pennuista yksi eli musta Nel on jotenkin sairas (sen lisäksi että kylkiluita oli poikki), pentua on hoidettu oikein huolella ja välillä se onkin pirteämpi ja sitten taas alkaa nukkuminen... Hoitaja tekee pentujen kanssa hyvää työtä, pakko ihailla.

(Kanada) Se kissa, joka tuolla vierailee ja jolta puuttuu puolet takajaloista on vissiin sen Shelly-hoitajan adoptoima kissa Cassidy, kutsutaan myös Puffiksi.

Sairastunut Nel on vähän lellikki ollut terveenäkin, ainoa joka vielä tuttia tarvitsee ja aina surkeasti vinkumassa syliin, kun se hoitaja ilmestyy näkyviin. Aika liikuttava tapaus.

Nelvanalla on kalikivirus :(

Eilen mietin, miksi Islannin kissan kylki oli vihertävä. Nyt huomasin, että tuossa divaanissa on vihreässä osassa vaalea osa, joka ei siihen kuulu, eli siitä pääsee väriä. Ei kovin hyvä kisujen alustaksi, jos kuivanakin värjää, ellei siinä sitten ole pisua ollut. Tosin emo ei näytä erikoisemmin siinä viihtyvän, mutta lienee jossain välissä käynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Eilen mietin, miksi Islannin kissan kylki oli vihertävä. Nyt huomasin, että tuossa divaanissa on vihreässä osassa vaalea osa, joka ei siihen kuulu, eli siitä pääsee väriä. Ei kovin hyvä kisujen alustaksi, jos kuivanakin värjää, ellei siinä sitten ole pisua ollut. Tosin emo ei näytä erikoisemmin siinä viihtyvän, mutta lienee jossain välissä käynyt. 

Se on taidettu ottaa pois? Ei ainakaan nyt näy kuvissa

Nää kissat ei taida enää kiinnostaa? Itse seurannut nyt tänään. Ovat vilkkaita, hyppäävät tosi korkealle, mutta erona muihin, leikit toisten kanssa ovat jotenkin hellävaraisemman oloisia. Kirjavalla pennulla on tosi persoonallinen väritys, helppo tunnistaa, valkoinen rantu menee keskeltä vartaloa. 

Ärsyttää, kun tuolla facebook-kommenteissa on jatkuvasti, miksei kukaan mene katsomaan, esim. kun mamma oksensi. Kuka kertois niille, ettei näihin kissataloihin pohjoismaissa riitä vapaaehtoisia 24/7 -töihin, ei mitenkään. Palkattuihin kun tuskin on Islannissakaan varaa pitää palkallisia yötä päivää ja vapaaehtoisia ei vain löydy. Itse aloitin vapaaehtoisena eläinsuojelussa ja töitä olisi vaikka koko ajan, mutta en pysty kuin pari kertaa viikossa. En voi perhettä tai työtä sen takia sentään jättää. 

Kiinnostaa itseäni ainakin ja juuri harmittelin sitä, että kommentointi Islannin osalta on vähentynyt. Kiva katsella näitä pikkuisia ja emoa. Mukava myös, että on eri värisiä kissoja niin on mahdollisuus oppia tuntemaan persoonia paremmin :)

Tämä pentue on rauhallisempi kuin edelliset. Kalustus ei ole koko ajan hyrskyn myrskyn ja leluilla leikitään paljon myös yhdessä. Toisen kimpussa jaksetaan olla vain lyhyitä aikoja ja jos näyttää, että toista ei kiinnosta, jätetään nopeasti rauhaan. Notkeita ja ketteriä toki ovat, mutta luonne jotenkin rauhallisempi. 

Itseltäni on vähän jäänyt tuo islantilainen kissatalo seuraamatta, kun aina kun sinne menin, niin tuntuivat olevan nukkumassa.

Resursssejan se todella vaatisi, että saataisiin tuon Kanadan tapainen systeemi aikaan, siellä on vuorokauden ympäri livechatti moderaattoreineen, hyvät liikuteltavat kamerat ja tietysti nyt nuo kissakuutoset, jotka ovat kaikki erivärisiäkin, niin on helppo tunnistaa ja seurata niiden keskinäistä dynamiikkaakin. Kohta lähtevät adoptioon, kun pienimmmät kasvavat sen verran, että voivat steriloida kissat ensiyn. Ja uusia filmitähtiä varmaan on tulossa heidän jälkeensä.

Luultavasti meidän suomalaisten lienee turha odotella omaa kissakameraa, vaikka olevinaan ollaan tekniikan huipulla. Yritykset ehkä voisi jollain tavalla sponssata sitä ja se ehkä lisäisi tietoa siitä, miten kissoja ei pitäisi ottaa hetken mielijohteesta. Toisaalta meillä ei oikein ole vapaaehtoistyökulttuuria, niin ehkäpä tämä on ihan hullu ajatus.

Heti löytyy Suomessa livekissakamera, kun löytyy se kuuluisa Joku Muu, joka pistää asian toimeksi. Suomessa on paljonkin vapaaehtoistoimintaa, mutta niin kissatalot kuin kaikki muukin pyörii hyvin pienten porukoiden varassa. Monesti tekosyynä käytetään sitä, että vapaaehtoistöissä on sisäpiirit. Niin onkin, mutta niihin pääsee mukaan vain olemalla rohkea, ja toki pitkään samoissa hommissa pyörineet ihmiset ovat ystävystyneet. 

Sellaisista ihmisistä ei tule ikinä olemaan pulaa, jotka odottavat, että Joku Muu tekisi jotain. Itse teen eläinten parissa vapaaehtoistyötä ja valitettavasti jo ruokkimisessa ja siivoamisessa on niin kova pula tekijöistä, että omat resurssini menevät täysin siihen. Eikä kameroihin yms. riitä omaa rahaa, todellakin tarvitaan sponsorit. Vaikka saadaan paljon lahjoituksia ja on myyjäisiä, niin yhden myyjäispäivän tuotto menee nopeasti muutamaan eläinlääkärikäyntiin. Sekä eläimet syövät paljon! Eli, kun saadaan lisää vapaaehtoisia, rahaa ja sponsoreita, niin sitten. Islannin kissakamera on sponsoroitu. Sitä odotellessa. 

Kanadalaisessa kissatalossa on kuuden pikkupennun lisäksi neljä metsäpaloalueelta pelastettua nuorta villikissaa. Lisäksi piakkoin on tulossa 14 (!) uutta kissaa metsäpaloalueelta. Mielenkiintoista on ollut seurata koko operaatiota, kun villikissoja on koitettu sosiaalistaa vapaaehtoisten voimin, pennut on myös ehditty leikata ja hoitaa kuntoon. 

Omistajalla on adoptoituna kissa, jolla on pelkät tyngät takajalkoina ja vanha kolli, joka on kai parantumattomasti sairas. Livekameran lisäksi tarjolla on todella vilkas livechat yms yms. Sanoisin, että omistajalla on energiaa vaikka muille tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Kanadalaisessa kissatalossa on kuuden pikkupennun lisäksi neljä metsäpaloalueelta pelastettua nuorta villikissaa. Lisäksi piakkoin on tulossa 14 (!) uutta kissaa metsäpaloalueelta. Mielenkiintoista on ollut seurata koko operaatiota, kun villikissoja on koitettu sosiaalistaa vapaaehtoisten voimin, pennut on myös ehditty leikata ja hoitaa kuntoon. 

Omistajalla on adoptoituna kissa, jolla on pelkät tyngät takajalkoina ja vanha kolli, joka on kai parantumattomasti sairas. Livekameran lisäksi tarjolla on todella vilkas livechat yms yms. Sanoisin, että omistajalla on energiaa vaikka muille tarjota.

Chatin pystyttäminen tai kameran asentaminen ja kuvan vieminen nettiin ei ole kovin vaativa homma, mutta alustan ja maksajan löytäminen on isompi projekti. Kissojen hoitaminen sen sijaan on vaativa projekti, jos sen tekee kunnolla. Suomalaisissa kissataloissa on kymmeniä kissoja ja huutava pula vapaaehtoisista, kun palkkaa ei ole vara kellekään maksaa. Lattiat on luututtava joka päivä, hiekka-astiat putsattava pari kertaa päivässä, kissat ruokittava muutaman kerran päivässä, niitä on käytettävä eläinlääkärissä, kissoja kesytettävä ja jonkun on tehtävä sitä keräyshommaakin. Harmi, että tätä näkymätöntä taustatyötä ei arvosteta, vaan valitetaan, että ei ole kissakameraa. Suomen kissatalot eivät hae julkisuutta ja glamouria itselleen, vaan pelastavat kissoja tekemättä itsestään numeroa. "Oman kissataloni"  vapaaehtoisista osa on parhaillaan pelastamassa kymmenien kissojen populaatiota, he eivät tee siitä numeroa, vaan päinvastoin, tuossa ei turvallisuussyistä voi kertoa enempää eikä siitä huudella julkisuuteen. Tätä tapahtuu joka kesä ja useaan kertaan. Itse en valitettavasti sinne päässyt mukaan, mutta olen tehnyt oman osani muilla tavoin. Enemmänkin saisin/voisin tehdä, jos perhe ei alkaisi valittaa, että olen siellä liikaa aikaa. Mies ei ole kiinnostunut eikä ymmärrä. 

Ehkä Suomen "kissatalot" voisivat kaikesta huolimatta edes hiukan mainostaa itseään. Meillä loukutettiin pari villikissaa eikä meinattu mistään löytää paikkaa mihin ne voi viedä. Vastaanottopaikka oli vaihtunut moneen kertaan, mutta netissä jaettiin vanhentunutta tietoa.

Varmasti löytyisi vapaaehtoisia avunantajia, jos tietäsi, mihin apua annetaan ja millaista apua kaivataan. Me veimme kissojen mukana pari pakettia kissanruokaa, kun ei keksitty muutakaan.

Arvostan valtavasti näitten vapaaehtoisten tekemään eläinsuojelutyötä!

Suomessa on oikeastaan vain muutama varsinainen kissatalo. Kissatalot.infosta löytyy kissoja vastaanottavat paikat, sekä kissatalot että muut eläinsuojat ja näyttäisi olevan suht. ajantasalla. Yllättäin kissataloja ei ole edes kaikissa isoissa kaupungeissa. Osa mainostaa itseään niillä resursseilla mitä on ja osa haluaa pitää itsensä salaisena. Joissain kaupungeissa tai kunnissa ei ole lainkaan kissataloa, vaan kissat ovat vapaaehtoisilla kotihoidossa. Nettisivutkin on sellainen projekti, että sekin vaatii sellaisen vapaaehtoisen, jolla on tarpeeksi osaamista tai aikaa. Valitettavasti, kun ei ole varaa maksaa palkkioita, ei kaikilla vapaaehtoisia siihen hommaan löydy ja siksi ne sitten jäävät retuperälle. Ehkä vuosien kuluttua löytyy joku uusi, joka tekee uudet nettisivut ja ne vanhat jäävät jonnekin roikkumaan, kun entinen ylläpitäjä on kadonnut jonnekin. 

Saavatko löytöeläinyhdistykset julkista tukea? Joutavampaankin kyllä laitetaan isoja verorahoja.

Markkinonti-ihmisiähän sinne tietysti tarvittaisiin vapaaehtoisiksi, koska luulisi sitten tulevan lahjoituksia ja sponssirahaakin enemmän, kun ihmiset kiinnostuisivat kissojen kohtalosta esimerkiksi juuri jonkun  live-kissakameran avulla, tai edes nettisivujen, jossa olisi videoita kotia etsivistä kissoista. Tosin ehkä todellisuus on karumpi ja juuri nuo suloiset orvot kissanpoikaset useimpien katsojien kukkaronnyörejä varmaan saavat availemaan.

Meidän  kaupungissa näkyy olevan joku lemmikkieläinhoitola, jossa on paikkoja myös löytöeläimille.

Täytyy tästä itsekin sen verran saada aikaan, että käydä ostamassa jotain kissojen ruokaa ja viedä sinne hoitolaan. Käytännön töihin en pysty allergian takia ja siksi katselenkin netistä noita kissajuttuja.