Lue keskustelun säännöt.
Kaverin täydellinen elämä verrattuna minun mitättömään elämääni, masentaa
22.02.2017 |
Tunnen olevani kaveriin verrattuna suunnilleen arvoton tyylitajuton keppikerjäläinen. Hänellä on kaunis, tilava, valoisa koti täydellisellä sisustuksella, minä asun "huonolla" alueella vuokrayksiössä. Hänellä on paljon ystäviä ja lähes päivittäin kuvia, kuinka on heidän kanssaan kahvilla/leivoksella/salilla ja kuvia kalliista leivoksista, minulla ei olisi ikinä varaa syödä päivittäin 6-7€ leivoksia saati shoppailla, ja ainoa ystäväni on koirani. Hänellä on komea ja ihana mies joka ostaa usein koruja ja järjestää romanttisia illallisia. Minun suhteeni päättyi riitaisaan eroon. Hänellä on varaa ja mielenkiintoa pitää hiusten- ja ripsienpidennyksiä, on muutenkin kaunis ja muodikas, minä olen häneen verrattuna maantienharmaa lauta. Tiedän jo etukäteen että kun avaan hänen bloginsa, masennun lisää. Nyt varmaan kysytte miksi seuraan hänen blogiaan, muttei se muuttaisi mitään vaikka lopettaisin, silti hänen täydellinen elämänsä kummittelee mielessäni...
Kommentit (34)
Siinäpä se, ei oman elämän paremmaksi muuttumiseen tosiaan tarvita kuin se yksi, oikea ihminen. Ongelma onkin siinä, että mitäpä sitten jos tätä ihmistä ei tapaakaan? Parisuhde ja oma perhe on kuitenkin niin iso asia joka on oikeastaan kytköksissä ihan kaikkeen että sen puuttumisen aiheuttama tyhjiö on miltei mahdotonta täyttää. Jokainen parisuhteessa oleva/perheellinen voi kuvitella tämän tilanteen ajatusleikillä jossa poistaa omasta elämästään kaiken mihin parisuhde/perhe liittyy. Aika tyhjäksi elämä jää eikö vain? Toki saa kertoa millä sen tyhjyyden osaisi itse täyttää.
sinkku n39[/quote]
Tyhjyyden täyttää elämällä. Jokaisella on omat kiinnostuksensa ja halunsa, vaikea on toisen puolesta ajatella. Parisuhde ei ole oikotie onneen, joillakin jopa päinvastoin.
sinkku n51[/quote]
Tuo ylläoleva ei nyt tietenkään koskenut niitä, jotka ovat sinkkuja vapaasta tahdostaan. Silloinhan se on täysin oma valinta ja tietenkin silloin sinkkuus on positiivinen asia. Tarkoitin esimerkiksi itseäni, minä haluan elää elämäni parisuhteessa ja perustaa perheen ja ilman niitä elämäni on tyhjää.
sinkku n39[/quote]
Hei! Tämä on varmaan vähän tyhmä ja turhakin neuvo, mutta minulle kävi näin. Olin ollut pitkässä parisuhteessa ja aloitin seuraavan suhteen heti. Koko nuoruus meni seurustellen. Sitten jouduin tilanteeseen, jossa olinkin yksin. Miesystävä muutti ulkomaille. Olin ihan tyhjän päällä. En osannut olla mitään kun ei ollut miestä ja parisuhdetta. Mulla meni vuosi ennen kuin osasin olla itsekseni ja ymmärsin oikein kuka ja millainen ihminen olen. Mun oli hyvä olla ihan vain yksikseni.
Tuosta kului muutama vuosi ja olin jo reilusti yli 30 v. kun tapasin nykyisen mieheni. Se parisuhteissa pyöriskelevä nainen ei olisi edes ymmärtänyt tämän miehen kaikkia hyviä puolia. Koen niin, että vasta kun opin hyväksymään elämäni ja itseni sinkkuna tuli sellaista varmuutta, että se viehätti naimakelpoista miestäkin.
Kuulostiko tää nyt sekavalta. Yksinkertaisimmillaan niin, että kun en enää hakenut parisuhdetta vaan siksi, että joku pitää olla niin avautui uusia ovia.[/quote]
Juuri näin! Itse päätin kanssa, että nyt riittää haluaminen, haaveissa eläminen ja ns. paremman elämän odottaminen ja ikään kuin annoin asioiden olla. Minusta tuli rennompi, vilkkaampi, aktiivisempi, opin käymään yksin eri paikoissa ja nauttimaan siitä. Mutta yllätys oli se, kuinka helposti olen alkanut tutustua ihmisiin. Ehkä juuri siksi, että en odota mitään, nautin vaan kivasta jutustelusta, uusista ihmisistä ja siitä, että saan ohjata omaa purttani.
Nyt en edes halua parisuhdetta, sillä tämä uusi aktiivisempi elämä on sen verran kiehtovampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehtiminen, itsesääli ja oman elämän vertailu muihin on ihan energian tuhlausta.
Käytä tämä yksi elämä johonkin positiiviseen ja rakentavaan ja opettele nauttimaan niistä pienistäkin iloista.
Jokainen on oman onnensa seppä ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Terveys jo on sellainen asia mistä saa olla todella kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua. Kaverisi voi sairastua, sinä voit saada unelmien miehen. Yhtäkkiä osat voivat olla toisinpäin. Se ei kuitenkaan ole se oleellisin asia, vaan se, että jokaisen pitäisi osata olla onnellinen elämästään juuri sellaisena kuin se on. Minä elin risukasassa 27-vuotiaaksi asti, jolloin tapasin mieheni. Sitten sain yhtäkkiä kaiken mitä olin ikinä halunnut ja mitä en osanut edes haaveilla. En tosiaankaan haluaisi, että kukaan kadehtisi onneani, vaan haluaisin kaikille hyvää. Sulle just erityisesti, ap!
Siinäpä se, ei oman elämän paremmaksi muuttumiseen tosiaan tarvita kuin se yksi, oikea ihminen. Ongelma onkin siinä, että mitäpä sitten jos tätä ihmistä ei tapaakaan? Parisuhde ja oma perhe on kuitenkin niin iso asia joka on oikeastaan kytköksissä ihan kaikkeen että sen puuttumisen aiheuttama tyhjiö on miltei mahdotonta täyttää. Jokainen parisuhteessa oleva/perheellinen voi kuvitella tämän tilanteen ajatusleikillä jossa poistaa omasta elämästään kaiken mihin parisuhde/perhe liittyy. Aika tyhjäksi elämä jää eikö vain? Toki saa kertoa millä sen tyhjyyden osaisi itse täyttää.
sinkku n39
Tyhjyyden täyttää elämällä. Jokaisella on omat kiinnostuksensa ja halunsa, vaikea on toisen puolesta ajatella. Parisuhde ei ole oikotie onneen, joillakin jopa päinvastoin.
sinkku n51
Tuo ylläoleva ei nyt tietenkään koskenut niitä, jotka ovat sinkkuja vapaasta tahdostaan. Silloinhan se on täysin oma valinta ja tietenkin silloin sinkkuus on positiivinen asia. Tarkoitin esimerkiksi itseäni, minä haluan elää elämäni parisuhteessa ja perustaa perheen ja ilman niitä elämäni on tyhjää.
sinkku n39
Hei! Tämä on varmaan vähän tyhmä ja turhakin neuvo, mutta minulle kävi näin. Olin ollut pitkässä parisuhteessa ja aloitin seuraavan suhteen heti. Koko nuoruus meni seurustellen. Sitten jouduin tilanteeseen, jossa olinkin yksin. Miesystävä muutti ulkomaille. Olin ihan tyhjän päällä. En osannut olla mitään kun ei ollut miestä ja parisuhdetta. Mulla meni vuosi ennen kuin osasin olla itsekseni ja ymmärsin oikein kuka ja millainen ihminen olen. Mun oli hyvä olla ihan vain yksikseni.
Tuosta kului muutama vuosi ja olin jo reilusti yli 30 v. kun tapasin nykyisen mieheni. Se parisuhteissa pyöriskelevä nainen ei olisi edes ymmärtänyt tämän miehen kaikkia hyviä puolia. Koen niin, että vasta kun opin hyväksymään elämäni ja itseni sinkkuna tuli sellaista varmuutta, että se viehätti naimakelpoista miestäkin.
Kuulostiko tää nyt sekavalta. Yksinkertaisimmillaan niin, että kun en enää hakenut parisuhdetta vaan siksi, että joku pitää olla niin avautui uusia ovia.
ohiksena todettava, että se on ihan se ja sama hakeeko sitä miestä vai ei. Kokemusta on sekä "haku päällä" olemisesta että nyt viimeiset kolmisen vuotta siitä että olen keskittynyt oikeastaan ihan kaikkeen muuhun ja ei niitä kiinnostuneita miehiä (ja tosiaan ihan se yksi mies riittää) kyllä ympärillä pyöri.
N40
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua. Kaverisi voi sairastua, sinä voit saada unelmien miehen. Yhtäkkiä osat voivat olla toisinpäin. Se ei kuitenkaan ole se oleellisin asia, vaan se, että jokaisen pitäisi osata olla onnellinen elämästään juuri sellaisena kuin se on. Minä elin risukasassa 27-vuotiaaksi asti, jolloin tapasin mieheni. Sitten sain yhtäkkiä kaiken mitä olin ikinä halunnut ja mitä en osanut edes haaveilla. En tosiaankaan haluaisi, että kukaan kadehtisi onneani, vaan haluaisin kaikille hyvää. Sulle just erityisesti, ap!
No tuo on kyllä aika vaarallista ajatella noin. Olin nolla, elin paskaa elämää kunnes tapasin puolisoni. Tuolla asenteella huomaa vähän myöhemmin sen sisäisen onttouden, kun täydellinen ei tunnukaan enää täydelliseltä. Se onni kun lähtee itsestä sisältä, ei sitä kukaan prinssi voi sinuun kaataa. Paras jos on jo valmiiksi tyytyväinen elämäänsä, sitten vielä se rakas lisäbonuksena.
Sinulla on paljon mitä voit saada vielä, joten voit olla onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua. Kaverisi voi sairastua, sinä voit saada unelmien miehen. Yhtäkkiä osat voivat olla toisinpäin. Se ei kuitenkaan ole se oleellisin asia, vaan se, että jokaisen pitäisi osata olla onnellinen elämästään juuri sellaisena kuin se on. Minä elin risukasassa 27-vuotiaaksi asti, jolloin tapasin mieheni. Sitten sain yhtäkkiä kaiken mitä olin ikinä halunnut ja mitä en osanut edes haaveilla. En tosiaankaan haluaisi, että kukaan kadehtisi onneani, vaan haluaisin kaikille hyvää. Sulle just erityisesti, ap!
Siinäpä se, ei oman elämän paremmaksi muuttumiseen tosiaan tarvita kuin se yksi, oikea ihminen. Ongelma onkin siinä, että mitäpä sitten jos tätä ihmistä ei tapaakaan? Parisuhde ja oma perhe on kuitenkin niin iso asia joka on oikeastaan kytköksissä ihan kaikkeen että sen puuttumisen aiheuttama tyhjiö on miltei mahdotonta täyttää. Jokainen parisuhteessa oleva/perheellinen voi kuvitella tämän tilanteen ajatusleikillä jossa poistaa omasta elämästään kaiken mihin parisuhde/perhe liittyy. Aika tyhjäksi elämä jää eikö vain? Toki saa kertoa millä sen tyhjyyden osaisi itse täyttää.
sinkku n39
Minulla oli se "täydellinen" parisuhde ja perheenlisäyskin oli suunnitelmissa, kunnes erosin kumppanin paljastuttua pettäjäksi. Olihan se rankkaa kun tavallaan kaikki haaveet ja odotukset elämältä murskattiin kertaheitolla ja melkoinen tyhjiö tosiaan jäi. Tarinan opetus, näin 7v myöhemmin tulkittuna, oli kuitenkin siinä, että en enää ikinä aio rakentaa elämääni samalla tavoin yhden kortin varaan, varsinkin kun se kortti on vielä osin sattuman ja osin toisen ihmisen käsissä eikä täysin omissa.
Nykyään minulla on mielenkiintoisempi työ, palkitsevia harrastuksia, laajempi sosiaalinen verkosto ja kaikinpuolin onnellisempi elämä yksin, kuin aikaisemmin parisuhteessa. Parisuhde ja perhe vielä toki puuttuu ja treffailen säännöllisesti jos vaikka tärppäisi, mutta rima on aika korkealla koska en enää tarvitse naista tai perhettä ollakseni onnellinen. Jos joskus sopiva kumppani löytyy niin se on vain kirsikka muutenkin maukkaan kakun päällä, eikä elinehto.
Olen myös huomannut, että naiset ovat minustaa aiempaa kiinnostuneempia ja epäilen että se johtuu ainakin osittain samasta syystä. Itsellänikin menee välittömästi kiinnostus jos tuntuu ettei treffikumppani osaa olla onnellinen itsekseen vaan etsii jotakuta joka tekisi hänet onnelliseksi.
M38
Vierailija kirjoitti:
Kadehtiminen, itsesääli ja oman elämän vertailu muihin on ihan energian tuhlausta.
Käytä tämä yksi elämä johonkin positiiviseen ja rakentavaan ja opettele nauttimaan niistä pienistäkin iloista.
Jokainen on oman onnensa seppä ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Terveys jo on sellainen asia mistä saa olla todella kiitollinen.
No jos tuolle linjalle lähdetään niin ainahan jollakin menee huonommin mutta onko tuollainen vertailukaan järkevää, parisuhde ja perhe on kuitenkin iso ja normaali asia ihmisen elämässä. Miksi kukaan eläisi parisuhteessa jos se olisi korvattavissa pienistä iloista nauttimisella? Eikä se parisuhde sulje myöskään pois niitä pieniäkin iloja, päinvastoin niitäkin on enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, opettele ensin olemaan iloinen, että sinulla on ylipäätään tunteet, vaikka sitten kateudenkin tunteet, sinulla on aistit ja ilmeisesti olet ihan toimintakykyinen. Asut yksiössä, mutta sinulla sentään on yksiö. Ota kamera käteen ja ala kuvata yksiössäsi mukavia pieniä asioita ja omaa elämääsi. Perusta sitten blogi: Elämää yksiössä kaupungin laidalla. Ota kamera mukaasi ja kuvaa miljöötäsi. Kerro miten järjestät elämäsi omassa ympäristössäsi.
Mene joskus torille kävelylle, mene konsertteihin (ilmaisiakin on), mene fiilistelemään puistoon, pydähdy ja juttele koiran ulkoiluttajien kanssa, sano jotain kivaa kaupan kassalle jne. Mene ulos hengittämään ja katsomaan pilviä taivaalla, tai illalla tähtiä. Sillä sinulla on miljoonaosamaisuus itsessäsi. Olet terve ja liikuntakykyinen. Aivotkin toimivat ihan hyvin. Vai?
Et ole tosissasi. Oikeastiko kuvittelet että ap istuu aamusta iltaan ja illasta aamuun kotona tuijottamassa kaverinsa blogia? Miksi muuten sinkun pitäisi aina osata olla onnellinen ja tyytyväinen tuollaisista asioista joista ihan oikeasti harvemmin repii riemua? Miksi sinä olet parisuhteessa, miksi sinulle ei riittänyt elämäsi sisällöksi pilvet taivaalla ja ilmainen puistokonsertti?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on paljon mitä voit saada vielä, joten voit olla onnellisempi.
No shit, Sherlock. Tuo juuri on se ongelma, elämästä puuttuu paljon jotta voisi olla onnellisempi. Sitä on juuri niin onnellinen kuin mitä elämässä on niitä onnellisuutta tuottavia asioita. Jos ne puuttuu niin silloin on onneton juuri niin kauan kuin ne puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku jatkuvasti postaa kiiltokuvamaisia kuvia ja hehkuttavia päivityksiä elämästään, ihmettelen aina, miksi. Yrittääkö hän saada muut kateellisiksi vai itsensä vakuuttuneeksi, että kaikki on upeeta, mahtavaa - ei kenelläkään ole. Miksi joku näkee niin paljon vaivaa tuon kuvan esittelemisessä muille? Minusta se on jopa vähän hupaisaa. Mutta olenkin jo 40+.
"Päivittäin kuvia kalliista leivoksista..."
Stop tuohon paikkaan. Itsekin tiedät, että somessa saat luotua vaikka millaiset kulissit halutessasi. Some on nykyajan kuva-albumi jonne kootaan vain parhaat otokset. Vähänkään epävarman ihmisen tulisi sulkea koko some itseltään samantien koska oman elämänsä vertailu jonkun somekuviin on typerin syy masentua ikinä!
Totea itsellesi alkuun pari asiaa: ajattelet nyt hölmösti ja mikä pahinta et auta itseäsi eteenpäin millään tavalla vellomalla katkeruudessa, voivottelemalla asioita mitä sinulta puuttuu. Päinvastoin, pahennat tilannetta. Sen jälkeen suuntaa katse eteenpäin ja ole onnellinen niistä asioista mitä sinulla on, koska asiat voisivat aina olla huonomminkin. Jos sinulla on unelmia mitä tahdot saavuttaa, saavutat ne vain ja ainoastaan uskomalla niihin ja tekemällä jatkuvasti pieniä tekoja niiden eteen. Luettelit alussa ison liudan puutteita, mitä elämässäsi on mutta tosiasiassa suurin puutteesi on nyt pelkästään se negatiivisuudessa vellominen. Lupaan omasta kokemuksesta, että päättäväisyydellä ja positiivisuudella tulet vielä saavuttamaan niitä haluamiasi hyviä asioita elämääsi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on oman onnensa seppä. Omasta mielestäni minun elämäni on aika täydellistä. Mutta olen tehnyt paljon töitä sen eteen, ilmaiseksi en ole mitään saanut joten en myöskään häpeä myöntää että kyllä, hyvin lähellä täydellistä ollaan :)
Hei! Tämä on varmaan vähän tyhmä ja turhakin neuvo, mutta minulle kävi näin. Olin ollut pitkässä parisuhteessa ja aloitin seuraavan suhteen heti. Koko nuoruus meni seurustellen. Sitten jouduin tilanteeseen, jossa olinkin yksin. Miesystävä muutti ulkomaille. Olin ihan tyhjän päällä. En osannut olla mitään kun ei ollut miestä ja parisuhdetta. Mulla meni vuosi ennen kuin osasin olla itsekseni ja ymmärsin oikein kuka ja millainen ihminen olen. Mun oli hyvä olla ihan vain yksikseni.
Tuosta kului muutama vuosi ja olin jo reilusti yli 30 v. kun tapasin nykyisen mieheni. Se parisuhteissa pyöriskelevä nainen ei olisi edes ymmärtänyt tämän miehen kaikkia hyviä puolia. Koen niin, että vasta kun opin hyväksymään elämäni ja itseni sinkkuna tuli sellaista varmuutta, että se viehätti naimakelpoista miestäkin.
Kuulostiko tää nyt sekavalta. Yksinkertaisimmillaan niin, että kun en enää hakenut parisuhdetta vaan siksi, että joku pitää olla niin avautui uusia ovia.