Kaverin täydellinen elämä verrattuna minun mitättömään elämääni, masentaa
Tunnen olevani kaveriin verrattuna suunnilleen arvoton tyylitajuton keppikerjäläinen. Hänellä on kaunis, tilava, valoisa koti täydellisellä sisustuksella, minä asun "huonolla" alueella vuokrayksiössä. Hänellä on paljon ystäviä ja lähes päivittäin kuvia, kuinka on heidän kanssaan kahvilla/leivoksella/salilla ja kuvia kalliista leivoksista, minulla ei olisi ikinä varaa syödä päivittäin 6-7€ leivoksia saati shoppailla, ja ainoa ystäväni on koirani. Hänellä on komea ja ihana mies joka ostaa usein koruja ja järjestää romanttisia illallisia. Minun suhteeni päättyi riitaisaan eroon. Hänellä on varaa ja mielenkiintoa pitää hiusten- ja ripsienpidennyksiä, on muutenkin kaunis ja muodikas, minä olen häneen verrattuna maantienharmaa lauta. Tiedän jo etukäteen että kun avaan hänen bloginsa, masennun lisää. Nyt varmaan kysytte miksi seuraan hänen blogiaan, muttei se muuttaisi mitään vaikka lopettaisin, silti hänen täydellinen elämänsä kummittelee mielessäni...
Kommentit (34)
Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin ihmisiin, siitä ei ole mitään hyötyä. Kommentoija nro 1 puhui asiaa.
Laita kaverin blogi tänne niin voidaan katsoa onko kaverissa mitään kadehtittavaa. Päivittäinen leivos ei ainakaan mua hetkauta mitenkään.
Elämä voi muuttua. Kaverisi voi sairastua, sinä voit saada unelmien miehen. Yhtäkkiä osat voivat olla toisinpäin. Se ei kuitenkaan ole se oleellisin asia, vaan se, että jokaisen pitäisi osata olla onnellinen elämästään juuri sellaisena kuin se on. Minä elin risukasassa 27-vuotiaaksi asti, jolloin tapasin mieheni. Sitten sain yhtäkkiä kaiken mitä olin ikinä halunnut ja mitä en osanut edes haaveilla. En tosiaankaan haluaisi, että kukaan kadehtisi onneani, vaan haluaisin kaikille hyvää. Sulle just erityisesti, ap!
Ei se ole täydellinen, eikä hän kerro blogissaan siitä mitä oikeasti tuntee ja kokee. Hän saattaa olla eron partaalla, syömishäiriöinen tai pikavippikierteessä, eikä kukaan blogin lukija sitä arvaisi. Siinä sun naapurikämpässä saattaa asua joku joka kadehtii sinua. Turha verrata itseään muihin. Nauti niistä asioista mitä teet ja ota ilo irti siitä mitä on.
Mitä hittoa. Mä avasin tän valmiina symppaamaan ja sun ainoot murheet olikin ettet saa päivittäin leivosta ja omista pidennyksiä. Ala elää omaa elämääsi, sulla on asiat loppujen lopuksi todella hyvin.
Sinun elämäsi vaikuttaa huomattavasti mielenkiintoisemmalta kuin kaverisi, joka keskittyy 90% ajastaan pitämmään pintapuolen kiiltävänä eikä oikeasti elä elämäänsä. Kuvittele kuinka hän epätoivoisena asettelee leivostaan oikeaan kuvakulmaan että saa someen edustavan kuvan, sen sijaan että nautiskelisi leivoshetkestään. Aika koomista oikeastaan.
Aika monen "täydellinen" elämä on kulissia. Kyllä se sun kamullakin on murheensa ja huolensa. Ulkokuori voi näyttää että kaikki on täydellistä, mutta onkohan sellaista elämää kellään? Joka päivä leivoksia ja jatkuva shoppailu ei nyt ihan normi ihmisen arkea ole.
Tsemppiä positiivisuuden löytymiseen! Kolikolla on kaksi puolta, samoin elämällä =)
Kuule, täydellistä elämää ei ole kenelläkään. Mutta touhukasta, iloista, antoisaa, luovaa elämää monikin viettää.
Sun pitää nyt ottaa vähän lomaa ystäväsi blogista. Kokeilepa olla alkuunsa vaikka muutama tunti menemättä sinne. Pidennä päivään ja sitten useampaan päivään.
Säästyneellä ajalla mieti mikä tekisi omasta elämästäsi onnellisempaa, iloisempaa. Koulutus? Harrastus? Lemmikki? Matka?
Ala työskennellä niiden asioiden eteen, jotka tekevät sinusta onnellisen. Huomaat kohta, että et tarvitse ystäväsi blogia ja silloin kun käyt sitä lukemassa voit olla vilpittömästi tyytyväinen ystäväsi puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua. Kaverisi voi sairastua, sinä voit saada unelmien miehen. Yhtäkkiä osat voivat olla toisinpäin. Se ei kuitenkaan ole se oleellisin asia, vaan se, että jokaisen pitäisi osata olla onnellinen elämästään juuri sellaisena kuin se on. Minä elin risukasassa 27-vuotiaaksi asti, jolloin tapasin mieheni. Sitten sain yhtäkkiä kaiken mitä olin ikinä halunnut ja mitä en osanut edes haaveilla. En tosiaankaan haluaisi, että kukaan kadehtisi onneani, vaan haluaisin kaikille hyvää. Sulle just erityisesti, ap!
Siinäpä se, ei oman elämän paremmaksi muuttumiseen tosiaan tarvita kuin se yksi, oikea ihminen. Ongelma onkin siinä, että mitäpä sitten jos tätä ihmistä ei tapaakaan? Parisuhde ja oma perhe on kuitenkin niin iso asia joka on oikeastaan kytköksissä ihan kaikkeen että sen puuttumisen aiheuttama tyhjiö on miltei mahdotonta täyttää. Jokainen parisuhteessa oleva/perheellinen voi kuvitella tämän tilanteen ajatusleikillä jossa poistaa omasta elämästään kaiken mihin parisuhde/perhe liittyy. Aika tyhjäksi elämä jää eikö vain? Toki saa kertoa millä sen tyhjyyden osaisi itse täyttää.
sinkku n39
Hah, kuulin meistä samaa! On niin täydellistä kaikki. Talo ja ihanat lapset, miehellä niin hyvä työpaikka. On mökit ja veneet ja mahdollisuus lomailla koko kesä❤ Totuus on tarua ihmeellisempää. Lapsi on vakavasti sairas, mökki oli pakko lunastaa sisaruksilta, vanhempien perintönä ei tullut muuta, kun kauhea ikävä ja suru. Kaikesta näistä johtuen, kauheat velat ja unettomat yöt. Ulosotto vie jatkuvasti palkasta osan ja aina joutuu pelkäämään jopa pienten asioiden hankintaa. Hmm, ja se vene, anna mun nauraa😆 Ei kaikki ole sitä miltä näyttää. Itse olen kateellinen ystäväni huolettomasta kerrostaloelämästä😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua. Kaverisi voi sairastua, sinä voit saada unelmien miehen. Yhtäkkiä osat voivat olla toisinpäin. Se ei kuitenkaan ole se oleellisin asia, vaan se, että jokaisen pitäisi osata olla onnellinen elämästään juuri sellaisena kuin se on. Minä elin risukasassa 27-vuotiaaksi asti, jolloin tapasin mieheni. Sitten sain yhtäkkiä kaiken mitä olin ikinä halunnut ja mitä en osanut edes haaveilla. En tosiaankaan haluaisi, että kukaan kadehtisi onneani, vaan haluaisin kaikille hyvää. Sulle just erityisesti, ap!
Siinäpä se, ei oman elämän paremmaksi muuttumiseen tosiaan tarvita kuin se yksi, oikea ihminen. Ongelma onkin siinä, että mitäpä sitten jos tätä ihmistä ei tapaakaan? Parisuhde ja oma perhe on kuitenkin niin iso asia joka on oikeastaan kytköksissä ihan kaikkeen että sen puuttumisen aiheuttama tyhjiö on miltei mahdotonta täyttää. Jokainen parisuhteessa oleva/perheellinen voi kuvitella tämän tilanteen ajatusleikillä jossa poistaa omasta elämästään kaiken mihin parisuhde/perhe liittyy. Aika tyhjäksi elämä jää eikö vain? Toki saa kertoa millä sen tyhjyyden osaisi itse täyttää.
sinkku n39
Tyhjyyden täyttää elämällä. Jokaisella on omat kiinnostuksensa ja halunsa, vaikea on toisen puolesta ajatella. Parisuhde ei ole oikotie onneen, joillakin jopa päinvastoin.
sinkku n51
Vierailija kirjoitti:
Aika monen "täydellinen" elämä on kulissia. Kyllä se sun kamullakin on murheensa ja huolensa. Ulkokuori voi näyttää että kaikki on täydellistä, mutta onkohan sellaista elämää kellään? Joka päivä leivoksia ja jatkuva shoppailu ei nyt ihan normi ihmisen arkea ole.
Tsemppiä positiivisuuden löytymiseen! Kolikolla on kaksi puolta, samoin elämällä =)
Tuskinpa ap oikeasti kuvittelee että kaverinkaan elämä on pelkkää päivänpaistetta. Tietenkin jokaisella on omat murheensa ja vastoinkäymisensä mutta kyllä se varmasti vetäisi itse kunkin mielen matalaksi jos omasta elämästä puuttuu näiden vastapainoksi ne kaikki positiiviset asiat. Moni iso asia elämässä kun on juurikin sellainen ettei niihin voi ainoastaan omalla toiminnallaan ja itse vaikuttaa vaan paljon on kiinni tuurista ja sattumastakin. Tuskinpa kukaan olisi vastentahtoisesti sinkku tai lapseton jos parisuhde/perhe olisi vain omasta tahdosta kiinni.
sinkku n39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua. Kaverisi voi sairastua, sinä voit saada unelmien miehen. Yhtäkkiä osat voivat olla toisinpäin. Se ei kuitenkaan ole se oleellisin asia, vaan se, että jokaisen pitäisi osata olla onnellinen elämästään juuri sellaisena kuin se on. Minä elin risukasassa 27-vuotiaaksi asti, jolloin tapasin mieheni. Sitten sain yhtäkkiä kaiken mitä olin ikinä halunnut ja mitä en osanut edes haaveilla. En tosiaankaan haluaisi, että kukaan kadehtisi onneani, vaan haluaisin kaikille hyvää. Sulle just erityisesti, ap!
Siinäpä se, ei oman elämän paremmaksi muuttumiseen tosiaan tarvita kuin se yksi, oikea ihminen. Ongelma onkin siinä, että mitäpä sitten jos tätä ihmistä ei tapaakaan? Parisuhde ja oma perhe on kuitenkin niin iso asia joka on oikeastaan kytköksissä ihan kaikkeen että sen puuttumisen aiheuttama tyhjiö on miltei mahdotonta täyttää. Jokainen parisuhteessa oleva/perheellinen voi kuvitella tämän tilanteen ajatusleikillä jossa poistaa omasta elämästään kaiken mihin parisuhde/perhe liittyy. Aika tyhjäksi elämä jää eikö vain? Toki saa kertoa millä sen tyhjyyden osaisi itse täyttää.
sinkku n39
Mä symppaan sua. On hirveää olla lähes nelikymppinen ilman perhettä ja kunnollista parisuhdetta. Yrityksistä huolimatta en ole saanut perustettua perhettä. Miesystävät ovat säännöstään olleet päihdeongelmaisia tai muuten vaan elämänhallinta hukassa. Yksi narkkari halusi lapsia kanssani, mutta ei kukaan muu. Itse olen tosiaan hyvin tavoitteellinen ja urasuuntautunut, mutta samalla hyvin rento ja rempseä. Ilmeisesti annan väärän kuvan itsestäni ja suru alkaa, kun kaikki on taas pielessä. N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua. Kaverisi voi sairastua, sinä voit saada unelmien miehen. Yhtäkkiä osat voivat olla toisinpäin. Se ei kuitenkaan ole se oleellisin asia, vaan se, että jokaisen pitäisi osata olla onnellinen elämästään juuri sellaisena kuin se on. Minä elin risukasassa 27-vuotiaaksi asti, jolloin tapasin mieheni. Sitten sain yhtäkkiä kaiken mitä olin ikinä halunnut ja mitä en osanut edes haaveilla. En tosiaankaan haluaisi, että kukaan kadehtisi onneani, vaan haluaisin kaikille hyvää. Sulle just erityisesti, ap!
Siinäpä se, ei oman elämän paremmaksi muuttumiseen tosiaan tarvita kuin se yksi, oikea ihminen. Ongelma onkin siinä, että mitäpä sitten jos tätä ihmistä ei tapaakaan? Parisuhde ja oma perhe on kuitenkin niin iso asia joka on oikeastaan kytköksissä ihan kaikkeen että sen puuttumisen aiheuttama tyhjiö on miltei mahdotonta täyttää. Jokainen parisuhteessa oleva/perheellinen voi kuvitella tämän tilanteen ajatusleikillä jossa poistaa omasta elämästään kaiken mihin parisuhde/perhe liittyy. Aika tyhjäksi elämä jää eikö vain? Toki saa kertoa millä sen tyhjyyden osaisi itse täyttää.
sinkku n39
Olen eri mieltä. Perhe on tärkeä, parisuhde on tärkeä. En olisi sama ihminen ilman näitä asioita, mutta en epäile ettenkö olisi onnellinen ja tyytyväinen elämääni myös sinkkuna.
En ole koskaan uskonut, että minun onneni tässä elämässä on jonkun toisen käsissä, toisesta ihmisestä riippuvainen. Enemmänkin niin päin, että minä olen oman onneni ja tyytyväisyyteni seppä ja jaan sen kyllä jonkun toisenkin kanssa jos niikseen tulee.
Ap, opettele ensin olemaan iloinen, että sinulla on ylipäätään tunteet, vaikka sitten kateudenkin tunteet, sinulla on aistit ja ilmeisesti olet ihan toimintakykyinen. Asut yksiössä, mutta sinulla sentään on yksiö. Ota kamera käteen ja ala kuvata yksiössäsi mukavia pieniä asioita ja omaa elämääsi. Perusta sitten blogi: Elämää yksiössä kaupungin laidalla. Ota kamera mukaasi ja kuvaa miljöötäsi. Kerro miten järjestät elämäsi omassa ympäristössäsi.
Mene joskus torille kävelylle, mene konsertteihin (ilmaisiakin on), mene fiilistelemään puistoon, pydähdy ja juttele koiran ulkoiluttajien kanssa, sano jotain kivaa kaupan kassalle jne. Mene ulos hengittämään ja katsomaan pilviä taivaalla, tai illalla tähtiä. Sillä sinulla on miljoonaosamaisuus itsessäsi. Olet terve ja liikuntakykyinen. Aivotkin toimivat ihan hyvin. Vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua. Kaverisi voi sairastua, sinä voit saada unelmien miehen. Yhtäkkiä osat voivat olla toisinpäin. Se ei kuitenkaan ole se oleellisin asia, vaan se, että jokaisen pitäisi osata olla onnellinen elämästään juuri sellaisena kuin se on. Minä elin risukasassa 27-vuotiaaksi asti, jolloin tapasin mieheni. Sitten sain yhtäkkiä kaiken mitä olin ikinä halunnut ja mitä en osanut edes haaveilla. En tosiaankaan haluaisi, että kukaan kadehtisi onneani, vaan haluaisin kaikille hyvää. Sulle just erityisesti, ap!
Siinäpä se, ei oman elämän paremmaksi muuttumiseen tosiaan tarvita kuin se yksi, oikea ihminen. Ongelma onkin siinä, että mitäpä sitten jos tätä ihmistä ei tapaakaan? Parisuhde ja oma perhe on kuitenkin niin iso asia joka on oikeastaan kytköksissä ihan kaikkeen että sen puuttumisen aiheuttama tyhjiö on miltei mahdotonta täyttää. Jokainen parisuhteessa oleva/perheellinen voi kuvitella tämän tilanteen ajatusleikillä jossa poistaa omasta elämästään kaiken mihin parisuhde/perhe liittyy. Aika tyhjäksi elämä jää eikö vain? Toki saa kertoa millä sen tyhjyyden osaisi itse täyttää.
sinkku n39
Tyhjyyden täyttää elämällä. Jokaisella on omat kiinnostuksensa ja halunsa, vaikea on toisen puolesta ajatella. Parisuhde ei ole oikotie onneen, joillakin jopa päinvastoin.
sinkku n51
Tuo ylläoleva ei nyt tietenkään koskenut niitä, jotka ovat sinkkuja vapaasta tahdostaan. Silloinhan se on täysin oma valinta ja tietenkin silloin sinkkuus on positiivinen asia. Tarkoitin esimerkiksi itseäni, minä haluan elää elämäni parisuhteessa ja perustaa perheen ja ilman niitä elämäni on tyhjää.
sinkku n39
Sitä paitsi, leivokset LIHOTTAA, päivittäiset varsinkin ;) Relax!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua. Kaverisi voi sairastua, sinä voit saada unelmien miehen. Yhtäkkiä osat voivat olla toisinpäin. Se ei kuitenkaan ole se oleellisin asia, vaan se, että jokaisen pitäisi osata olla onnellinen elämästään juuri sellaisena kuin se on. Minä elin risukasassa 27-vuotiaaksi asti, jolloin tapasin mieheni. Sitten sain yhtäkkiä kaiken mitä olin ikinä halunnut ja mitä en osanut edes haaveilla. En tosiaankaan haluaisi, että kukaan kadehtisi onneani, vaan haluaisin kaikille hyvää. Sulle just erityisesti, ap!
Siinäpä se, ei oman elämän paremmaksi muuttumiseen tosiaan tarvita kuin se yksi, oikea ihminen. Ongelma onkin siinä, että mitäpä sitten jos tätä ihmistä ei tapaakaan? Parisuhde ja oma perhe on kuitenkin niin iso asia joka on oikeastaan kytköksissä ihan kaikkeen että sen puuttumisen aiheuttama tyhjiö on miltei mahdotonta täyttää. Jokainen parisuhteessa oleva/perheellinen voi kuvitella tämän tilanteen ajatusleikillä jossa poistaa omasta elämästään kaiken mihin parisuhde/perhe liittyy. Aika tyhjäksi elämä jää eikö vain? Toki saa kertoa millä sen tyhjyyden osaisi itse täyttää.
sinkku n39
Olen eri mieltä. Perhe on tärkeä, parisuhde on tärkeä. En olisi sama ihminen ilman näitä asioita, mutta en epäile ettenkö olisi onnellinen ja tyytyväinen elämääni myös sinkkuna.
En ole koskaan uskonut, että minun onneni tässä elämässä on jonkun toisen käsissä, toisesta ihmisestä riippuvainen. Enemmänkin niin päin, että minä olen oman onneni ja tyytyväisyyteni seppä ja jaan sen kyllä jonkun toisenkin kanssa jos niikseen tulee.
Helppo se on sanoa ja kuvitella.
Ei kannata käyttää aikaansa jatkuvaan kadehtimiseen vaan keskittyä siihen, mitä itse omalta elämältä toivoo/mitä pitää tärkeänä ja miten ne asiat voi saavuttaa. Tiedän että tämä on vaikeaa, mutta kannattaa tehdä tietoinen päätös siitä, että miettii niitä asioita, joihin itse on omassa elämässään tyytyväinen.
Esimerkiksi itse kahdehdin aikanaan ystävääni, jolla oli kaunis, iso, remontoitu omakotitalo, mies hyvä palkkaisessa päällikkötehtävässä, lapsi joka kävi englanninkielisessä päivähoidossa ja harrasti tanssia, kiva työsuhdeauto pihassa, hienoja lomamatkoja perheen kanssa Jenkkeihin jne. Olin tietoinen hänen jo pitkään jatkuneesta vaikeasta parisuhdetilanteesta, isosta asuntolainasta, lainojen olemisesta lyhennysvapaalla lomien mahdollistamiseksi jne, mutta siitäkin huolimatta en voinut tunteilleni mitään. Sitten rupesin miettimään asiaa enemmän - minullekin olisi mahdollista saada ihan tismalleen samanlainen talo ja auto, mutta olen luonteeltani sellainen joka haluaa taloudellista turvaa. En siis voisi kuvitella ottavani niin isoa asuntolainaa kuin heillä oli. Meillä on tällä hetkellä huomattavasti vaatimattomampi rivitaloasunto, jossa ei kuitenkaan ole mitään merkittävä vikaa vaikka esim. sisustus, keittiö ja kylppäri vanhoja ovatkin. Lainaa toisaalta enää jäljellä yksittäisiä kymppitonneja. Pihassa kaksi autoa, ei uusia tai hienoja mutta velattomia. Minulla on hyvä mies, jonka kanssa meillä on hyvä ja rakastava parisuhde. Samoin meillä kummallakin on ihan hyvät ja palkkaukseltaan hyvät työt. Nyttemmin tämä sama ystäväni on eronnut miehestään, talo myytiin pitkän myyntiprosessin jälkeen tappiolla ostohintaan nähden, ex-mies sai burn-outin jo parisuhteen aikana ja joutui lopettamaan työnsä. Jälkikäteen olen kuullut tältä ystävältäni itseltään miten hän on välillä minun elämääni kahdehtinut.. olin aivan äimänä, koska en ole ikinä ajatellut elämäni olleen mitenkään kadehtimisen arvoista edellä mainituista asioista huolimatta. Tämä sama ystäväni kun tietää esim mieheni vaikeasta parantumattomasta sairaudesta, joka hankaloittaa elämäämme päivittäin. Mutta tällainen ihmisluonto on.. aina vaikuttaa ruoho olevan vihreämpää aidan toisella puolella ja harvoin osataan olla tyytyväisiä siihen mitä meillä juuri nyt on :)
Et siis elä omaa elämääsi ollenkaan. Keskityt vaan kaverin (ainakin päältäpäin) täydelliseen elämään?
Sun elämä menee hukkaan tolla tavalla. Aina löytyy joku jolla menee paremmin ja joka on kauniimpi, mutta aina myös löytyy joku, jolla menee huonommin.