En koskaan tekisi lapselleni sellaista karhunpalvelusta, etten laittaisi häntä

Varmaan haluat että lapsesi paras kaveri on narkkarien lapsi. Heillä sitten kivasti leikkivät jne.

Tai väkivaltainsen lapsen...iskuja satelee vähän väliä jne. mutta eihän se mitään, oppiipahan kestämään lyöntejä jne.

Tainnut unohtua sananlasku " seura tekee kaltaisekseen"

en minä tiedä, miksi se narkkarien lapsi olisi huonompi kuin minun lapseni. Kyllä ne muutkin osaavat kiroilla kuin väkivaltaperheiden lapset....

toivottavasti minun lapseni seura tekee heidät kaltaisekseen.

Toivotaan että enemmän apua kuin haittaa

Vierailija:

Mutta toisaalta lapsilla on vähän enemmän ikää ja kypsyyttä ja ehkä vähän enemmän mahiksia käsitellä sitä kamaluutta. mutta kyllä kotiopetus on hyvä vaihtoehto.

Itsekin ehdottomasti sitä mieltä että lapselle (ja aikuiselle) olisi hyväksi kaikenlainen integroituminen niin että esimerkiksi juuri pk-ryhmässä olisi lapsia joilla jokin kehitysviive/vamma aivan kuten erivärisiäkin lapsia keskenään mutta ei homma saisi edetä jonkun muun/muiden kustannuksella. Kun ryhmässä on lapsi jolla jokin ongelma kehityksessään niin hän tarvitsisi/ansaitsisi ehdottomasti 1 omahoitajan itsellensä. Muussa tapauksessa hän vie kohtuuttomasti aikaa ja voimavaroja sekä huomiota ryhmän 3 muulta aikuiselta ja se heijastuu väistämättä muuhun lapsiryhmään. Se ei ole hyväksi hänelle itselleen, ei muille lapsille eikä niille työntekijöille.

Ja valitettaavsti tämä on epäkohta johon nykyisin törmää enenevissä määrin kiitos säästöjen joka heijastuuu myös hlökunnan palkkaukseen.

Vierailija:

päiväkotiin tai tarhaan lainkaan. Tulee pienelle aivan liikaa omaksuttavaa koulussa, jos kaikki sosiaalisista ja akateemisista taidoista lähtien täytyy vasta ekalla opetella. Eskarikin on vähän liian myöhään, minun mielestäni.

Äitinsä oikein ylpeilee sillä, että tyttö haetaan aina klo 12.30 pois eskarista. Ja ainoa todella ilkeä, itsekeskeinen ja sosiaalisilta taidoiltaan täysin nolla oleva lapsi siinä ryhmässä on juuri tämä tekopyhän kotiäidin vekara.

Kotiseudullani on yksi perhe, jossa äiti paasasi kakaroitaan kotona ja paasaa edelleen. Mikäs siinä. Pojat lähenee jo neljääkymppiä ja piti pari vuotta oikein ostaa isompi asunto, että molemmat pojat saavat oman huoneen. Itse olin tarhassa, lähdin kotoa parikymppisenä opiskelemaan, nyt akateeminen loppututkinto, hyväpalkkainen työ, ihana perhe, omakotitalo, kaksi autoa...

stella80:

Olen ollut päiväkodeissa jonkun aikaa aikoinaan töissä, joten suunilleen tiedän miten siellä suunilleen päivät kuluvat.

Itse olen ollut kotihoidossa, yläasteen päästötodistodistuksen keskiarvo 9,5. Mutta siihen se koulunkäynti jäi :D Mutta muut sisarukset ovat opettajia, juristeja ja lääkäreitä ja heitä on mutsi hoitanut kotona.

Meillä ei himassa " vaan olla" , niin kuin joillakin muilla kotiäiti perheissä. Vaan puuhastellaan niin kuin esim tarhassa, mutta paremmin. Meillä tämä ainakin sopii. :)

No hyvä, että valmistuit ihan yläasteelta noin hyvin arvosanoin. Yläasteella muunlainen koulumenestys on jo ihmeellistä, on se sen verran löysää menoa.

Eli lapsi nyt kotona ja kummatkin mummot vahtivat lasta kerran viikossa, kun itse käys töissä. Tätä ajateltu jatkaa kolmen vuoden ikään asti ja sen jälkeen perhepäivähoitajalle. Viisivuotiaana tarhaan ja tähän tulokseen olen tullut sekä äitini, että anoppini kanssa keskusteltuani. Kummatkin työskentelevät lasten parissa ja ovat suositelleet tuota kahden vuoden tarhajaksoa ennen koulua.

Itse aion pitää perhepäivähoidossa eskariin asti. Tosin hoitajamme onkin erittäin aktiivinen. Aktiviteettiä enemmän kuin tarhoissa.

Eiköhän tuo vuosi eskarissa ja samalla tarhahoidossa ole ihan riittävä ensiaskel kouluun. Eka luokka on vielä aika tarhamaista muutenkin

hoitaja on ollut myös huippuhoitaja, aivan mahtava.

Taas jollakulla on kotiopetuksesta aivan suppeutunut ja kapeakatsoinen kuva..



Ovatko sinun lastesi sosiaaliset kontakstit rajattu vain kouluaijan sisalle, ja vain kouluun?? Oletteko te perheen kesken aina kotona, kun lapset tulevat koulustam etteka koulu- ja tyoaikojen jalkeen tapaa muita ihmisia, vaan istutte neljan seinan sisalla kotona?

Vierailija:

Taas jollakulla on kotiopetuksesta aivan suppeutunut ja kapeakatsoinen kuva..

Ovatko sinun lastesi sosiaaliset kontakstit rajattu vain kouluaijan sisalle, ja vain kouluun?? Oletteko te perheen kesken aina kotona, kun lapset tulevat koulustam etteka koulu- ja tyoaikojen jalkeen tapaa muita ihmisia, vaan istutte neljan seinan sisalla kotona?

Minäpäs kannan omat korteni kekoon.

Minulla on neljä lasta, kaksi heistä on mennyt päiväkotiin nelivuotiaina, kaksi alle vuoden ikäisenä. Jokainen heistä on jo koulu-urakkansa aloittanut.

Jokainen näistä lapsista on oppinut lukemaan nelivuotiaina.

Jokainen on pärjännyt koulussa juuri samalla tavalla. Todistusten keskiarvot ovat yli yhdeksän. Lapset pärjäävät tosin eri aineissa eri tavoilla.

Jokaisella heistä on monta läheistä ystävää ja suhteellisen paljon kavereita. Yksi on tosin luonteeltaan huomattavasti ujompi, kuin muut. Hän on toinen näistä alle vuoden ikäisenä päiväkotiin menneistä.

Jokaisella on ollut normaalit kehityskaudet oikeilla paikoillaan. On ollut parivuotiaan uhmaa, kuusivuotiaan uhmaa, seitsemänvuotiaan itsenäistymisvaihetta ja kahdella jo murrosiän oireitakin.

He ovat kaikki normaaleja lapsia.

Päiväkoti oli heille jokaiselle paikka, jossa heidän täytyi olla, koska he eivät pärjänneet keskenään kotona minun ollessani töissä.

Otan suurimman osan kunniasta heidän kasvattamisestaan itselleni.

Sain sieltä myös hyviä ystäviä, mm. nykyinen bestikseni on vanha tarhakaverini 20 vuoden takaa (oltiin eri kouluissa). Tarhassa tehtiin kaikkea kivaa ja muistan kuinka paljon minua harmitti jos olin kipeänä tms. enkä päässytkään pariin päivään hoitoon.

tarhassa olin kapaloiästä alkaen....kerrostalossa asuttiin, joten pihalla riitti kavereita paljon....lapsena en ollut hirveän ujo, koulussa voimistui ja siitä lähtien olen ollut se hiljainen tyttö! Tarhassa tai ei itsetunnosta kaikki on kiinni miten elämässä pärjää!!!

jossa on ylityöllistetytjä ämmiä valittamassa ja ruikuttamassa joka asiasta. Lapselle ei jää aikaa, ei saa huolenpitoa, läheisyyttä eikä juuri muutakaan... paitsi virikkeitä ja kahjoja leikkikavereita..



valintani on pätevä pph, jolla fiksuja lapsia hoidossa

Ei koskaan viihtynyt. Esikouluun meni toiseen päivkotiin siellä opettaja pokkana sanoi, että tällä lapsella ei ole koskaan varmaan ollut kynää kädessä! Sanoin, että todistettavasti on ollut (askartelin paljon lapsen kanssa ja tein ruokaa+ olisihan tuolla pitänyt tarhankin puolesta olla viikottain!



Kaikki ei viihdy, kaikkia ei vain oteta mukaan esim. askartelemaan jos on vaativampi tapaus jne.



Lapseni sai vihdoin ennen koulua hienomotoriikkaan terapiaa ja jäin itse kotiin häntä vahvistamaan esikoulu vuotena, niin fyysisesti kuin psyykkisesti!



On ap:lla ja monella muulla ihme kuvitelmia päiväkotien laadusta ja kaikkivoipasuudesta! Siellähän henkilökunta vaihtuu jatkuvasti+ henkilöstöpulaa, lapsia ylipaikoilla jne. Äidit vähän itsetuntoa, kyllä keskiverto äiti tai isä ON PARAS hoitaja lapselleen!

Ja virikkeitä saa kerhoista ja puistoista! (ainakin kaupungeissa)

Sain mahdollisuuden tutustua muutama viikko sitten psykologien (monista eri maista) tekemään laajaa kaksostutkimukseen, missä oli tutkittu sekä identtisiä että epäidenttisiä kaksosia sekä yhdessä lapsuutensa viettäneitä kaksosia ja jo vauvana erilleen joutuneita kaksosia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että 69 % ihmisen älykkyydestä (älykkyystesteillä mitatusta) on geeneistä johtuvaa ja loput 31 % on ympäristön vaikutusta. Ympäristöllä tarkoitettiin kotioloja, niitä virikketä joita lapsuudessa saa ja kasvuympäristöä.



Ja onhan se jo suomalaisissakin tutkimuksissa todettu useasti, että erityisesti äidin koulutustasolla on suurin vaikutus lasten koulutustasoon ja akateemisten vanhempien lapsista useammin tulee akateemisia kuin esim. duunareiden lapsista. Ja nyt joku hirnuu taas kohta, että olen duunarin lapsi ja minusta tuli akateeminen. Juu, niin voi tapahtua, olen itsekin duunareiden lapsi ja munusta tuli akateemisen loppututkinnon suorittanut.

Eskarissa ehtii ihan hyvin opettelemaan koulunkäynnin alkeet, eli toimimaan ryhmässä, odottamaan vuoroaan, toimimaan ikäistensä kanssa yms. Ekaluokalla lapsi voi sitten heti keskittyä itse opetukseen. Todellakin eskari riittää, ei tarvita tarhaa.



Meille tulee eskariin (joka on alakoulun yhteydessä) lapsia päiväkodista, ryhmiksistä, perhepäivähoitajilta ja kotihoidosta. Jotkut perhepäivähoidosta ja kotihoidossa olleet lapset ovat käyneet kerhoissa. Jokunen " ummikkokin" sattuu joukkoon.



Alkusyksystä lapsista huomaa helpostikin, missä heidät on hoidettu. Stereotypiat pitävät paikkansa useimpien kohdalla. Kotihoidetut ovat vähän eksyksissä kun päiväkotilainen menee jonoon muitta mutkitta. Päiväkotilainen puhuu kovalla äänellä, kun on meteliin tottunut ja kotihoidettu puhuu normaalilla äänen sävyllä. Pph:ssa olleet lapset ovat näiden välimuotoja. Kerholaiset ovat kovia askartelemaan ja osaavat uskomattoman määrän lauluja ja loruja. Kotona ollut kerhoja käymätön lapsi ihmettelee menoa, mutta syyskuun loppupuolella hän on kuin muutkin.



Ekaluokan opettajan on vaikea sanoa eskarin käyneistä, kuka on hoidettu ja missä ennen esikoulua. Esikoulu on loistava sulatusuuni tasoittamaan eri hoitomuotojen eroja. Kaikesta huolimatta lapset ovat yksilöitä, vaikka suuri joukko toimisi niin, sinun lapsesi voi toimia noin ja joku toinen lapsi taas näin.