Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluankohan mä oikeasti olla yhden miehen kanssa?
21.02.2017 |
Mies antoi minulle pakit, koska ei uskonut että haluaisin sitoutua häneen pidemmäksi ajaksi. Nyt kun aikaa on kulunut, hän on ottanut kuitenkin yhteyttä uudelleen. Hän on hyvä mies ja minulla on hänen seurassaan uskomattoman hyvä olla, ja pidän sitä tärkeänä asiana. On kuitenkin paljon käytännön asioita, joiden puolesta emme sovi kovin hyvin yhteen. Erilaiset elämäntilanteet ja se, että mies on myös paljon vanhempi (13 vuotta). Hänen eläkkeelle jäämiseensä on enää 10-15 vuotta.
Yleensä olen luottanut tuohon hyvään tunteeseen, mutta tajuan ettei tunnepohjalta voi erottaa sitä, onko pidemmän aikavälin tilanne liian hankala jotta kannattaisi mennä yhteen. Tätini, joka on minulle läheinen, neuvoo miettimään vielä asiaa. Hänelläkin on itseään paljon vanhempi mies ja hänen mielestään minun iässäni ei kannata enää niin paljon vanhempaa ottaa. Itse hän on ollut miehensä kanssa nuoresta asti, ja siksi jaksaa nyt eläkeläistä, muistisairasta miestään hoitaa vaikka itsellä olisi vielä oikeastaan elämän parhaat vuodet menossa.
Auttakaa minua miettimään asiaa! En haluaisi lähteä suhteeseen, jos muutakin hetken kuluttua mieltäni. :/
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 vuotta ei ole iso ikäero eikä eläkkeellemeno oo maailmanloppu,vaan tykkäätkö siä oikeesti tästä tyypistä? Häämöttääkö taivaanrannassa joku vanha suola tai uusi löytö?
Vierailija kirjoitti:
13 vuotta ei ole iso ikäero eikä eläkkeellemeno oo maailmanloppu,vaan tykkäätkö siä oikeesti tästä tyypistä? Häämöttääkö taivaanrannassa joku vanha suola tai uusi löytö?
Ei se maailmanloppu olekaan, mutta ajattelin enemmän niinkin päin, että kun mies jää eläkkeelle niin minä paahdan töissä vielä pitkään. Varmaan siinä asiassa tulee enemmänkin eroa kuin tuo 13 vuotta, tilanteestani johtuen. Kun itse pääsen vihdoin eläkkeelle, voivat parhaat vuotemme hyvinkin olla jo ohitse. Emme siis saisi nauttia yhteisistä eläkepäivistä ehkä ollenkaan. Toisaalta tuntuu typerältä tällaista miettiäkään.
Tykkään oikeasti, hänen kanssaan on hyvä olla. Mutta arjessa meillä ei ole oikein yhteistä, harrastukset ja muut tekemiset ovat tosi erilaisia. En ole aiemmin ollut näin erilaisen miehen kanssa, enkä tiedä miten se käytännössä sujuisi kun ei ole kokemusta.
Vanhat suhteeni olen käsitellyt, uusia miehiä pyörii ympärillä kyllä paljonkin. Mutta kenenkään kanssa ei ole yhtä hyvää tunnetta kuin tämän yhden.
Voiko tai kannattaako parisuhde perustaa pelkän tunteen varaan, jos muuta yhteistä ei ole?
ap
Erityisesti toivoisin kommentteja naisilta, jotka ovat yli 50 ja suhteessa selvästi vanhemman miehen kanssa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Jätä se Sika!