Lue keskustelun säännöt.
Minkä ihmeen takia nainen jää miehen viereen vaikka tämä pahoinpitelee, ryyppää ja rällää?
21.02.2017 |
Onko näissä naisissa joku yhteinen tekijä? Ovatko kokeneet jotain mitä tekee heistä semmoisia? Tai onko vain huono itsetunto/omakuva ja pelko ettei yksin pärjäisi? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun kuulostaa aivan sairaalta tilanteelta....mies kännissä joka viikonloppu, haukkuu ja huutaa, ei hoida lapsia (jos niitä on), ei tee kotitöitä, jopa hakkaa naista, ja puhuu ilkeästi päivittäin. Sen voi ymmärtää jos nainen painettu ihan pohjaan MUTTA joskus on täytynyt olla pinnalla, kun eka murskaus"veto" tulee, miksi silloin ei heti reagoida, sanota stoppi ja lähteä???? Vai ollaanko niin sinisilmäisiä ja uskotaan että "hän muuttuu"???? Jos lapsia kuviossa, miksi ei edes HEIDÄN takia lähdetä pois?
Kommentit (51)
Yksi syy on häpeä, jota juuri ap ruokkii. Nainen on tyhmä, kun on väkivaltaisessa suhteessa. Usein kukaan muu ei tiedä mitä suhteessa tapahtuu. Hyvät kulissit yllä.
Ja yksin on vaikea lähteä, alistetussa asemassa, rahan käyttöä valvotaan, uhkaillaan jne. Onneksi on turvakoteja, ne on monen pelastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syy on myös että väkivalta lamaannuttaa, pelkkä uhkakin väkivallasta.
Vierailija kirjoitti:
Oon miettiny seuraavaa: Nainen on päässyt tällaisesta pitempään jatkuneesta väkivaltaisesta suhteesta lopullisesti eroon ja elää jo uutta, tasapainoista elämää. Ja kun aikaakin on jo hieman kulunut (vaikka muutama vuosi), niin tunteekohan hän edes jälkeenpäin itsensä tyhmäksi? Tajuaako edes jäljestäpäin olleensa tyhmä, kun on elänyt semmoisessa suhteessa? Mitä nämä naiset mahtavat ajatella? Haikailevat kenties vanhoja hyviä aikoja :)
Vastaus : kyllä, jälkeenpäin ajateltuna tuntuu että olin todella tyhmä kun roikuin kusipäiminen kanssa vuosia! Onneksi sain voimia paeta siitä karseasta suhteesta.
Mä en osaa lähteä, olen ilmeisesti läheisriippuvainen. Väkivalta on harvaa ja lievää mutta tietenkin silti väärin. Suutun siitä miehelle joka kerta, ja tajusin juuri ettei hän osaa enää olla edes kovin pahoillaan. Olen siis hyväksynyt asian koska olen edelleen suhteessa. Vituttaa. En missään nimessä pelkää miestä,mutta en halua enkä voi viettää elämääni miehen kanssa,jolle minun solvaaminen on ihan ok. Mies sanoo itsekin käyttäytyvänsä väärin,että ansaitsisin parempaa,mutta tässä sitä vaan ollaan. Toki mies myös perustelee paskamaisuuttaan "koska itse annoit aihetta". Kumpikaan ei uskalla irrottaa. Sanoo myös rakastavansa. Itse en ole sanonut vilpittömästi enää aikoihin.
Pelkään, pärjäänkö yksin. Pelkään sitä romahtamista ja surua, mikä pitkästä suhteesta erotessa seuraa. En ole koskaan eronnut pitkästä suhteesta. Pelkään, kuinka elämäni muuttuisi. Koen, etten voi edes erota ennen kuin löydän uuden työpaikan (jäin työttömäksi joku aika sitten), talous täytyisi saada turvattua ensin. Tukiverkko on pieni, mutten halua vaihtaa kaupunkiakaan.
Joku sanoi, että naisen oma isä olisi samanlainen kusipää kuin heidän miehensä ovat. No, ei minun. Oma isäni on lehmänhermoisin ja hyvätahtoisim mies jonka tiedän, pitää äitiäni ja minua kuin kukkaa kämmenellä. Jos jotain ongelmaa heillä äitini kanssa olisikin,en minä niistä tiedä.
Ja kyllä, kulissit on kunnossa. Kukaan ei tiedä, että mieheni käyttäytyy minua kohtaan kuin käyttäytyy. Voi helvetti, mitenhän tästä suosta pääsee. Olen todella säälittävä, tiedän :D
Vierailija kirjoitti:
Riehuminen ja väkivalta voivat naisen silmissä myös kertoa siitä että mies pystyy turvaamaan hänen koskemattomuutensa katuolosuhteissa.
Ai muut eivät saa lyödä tai raiskata hänen vaimoaan, vaan hän yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko ainakin läheisriippuvainen. Hänestä on hyvä, että mies on kotona ja on kunnioitettavaa kun ovat olleet nyt 35-vuotiaina 20 vuotta yhdessä, eli riparilta asti.
Mies ryyppää päivittäin, ei koskaan ole hoitanut lapsia, ei tee edes iltapalaleipiä ja kaakaota itse itselleen. Sisko tekee kaiken.
Tappeluja ollu satoja ja minäkin kerran näin vierestä teininä(ikäero siskoon 10 v) kun mies pani toista naista.
Nykyään tilanne on kaikin puolin sairas. Sisko kieroilee ja manipuloi miehen jäämään kotiin lupaamalla tuoda viinaa tms. mies teki tätä ennen päästäkseen milloin minnekkin ja saadakseen kaikki pettämiset ja muut katoamistemput anteeksi.
Sisko ei myöskään missään nimessä jättäisi lapsia miehelle hoidettavaksi, ettei mies muuta pois ja mies kehuu häntä kun on niin "hyvä äiti", ettei miehen tarvisi hoitaakkaan niitä lapsia ja saisi ryypätä. Sairasta, niiiin sairasta. Molemmat manipuloi ja taktikoi. Umpikujassa ja pahassa sellaisessa. Lapset oireilee. Sossu ei tee mitään :(
Molemmat sisko ja hänen miehensä avautuvat minulle kännissä suhteestaan aina toisinaan ja näen molempien kannat ja pelitaktiikat.
Pahinta varmaan on, että koko sukumme hyväksyy miehen käytöksen, koska on niin mukavaa seuraa. Siskon käytöstä ei monikaan näe.
Ihan pimeää hommaa. Sairastuttaneet toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raukkamaiseen miessaastaan ei tule koskea pitkällä tikullakaan.
48 lisään vielä
Ja meillä ei todellakaan ole kotona lapsuudessa ryypätty ja riehuttu. Vanhemmat hyvin toimeentulleita taloudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riehuminen ja väkivalta voivat naisen silmissä myös kertoa siitä että mies pystyy turvaamaan hänen koskemattomuutensa katuolosuhteissa.
Miksi pahoinpitely ja väkivalta jatkuvasti kotona on jotenkin parempaa se sama EHKÄ katuolosuhteissa?
Miten maailmassa joku USKALTAA elää sellainen ihmisen kanssa, joka ehkä tappaa, mutta ei USKALLA lähteä pois? Mikä siellä kodin ulkopuolella on niin pelottavaa, että sitä pelkää enemmän kuin kuolemaa kotona?
Vaarallisen hetki suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa on miehen jättämistä seuraavat puoli vuotta, jolloin hengenlähtö on yleisintä.
Jos pitää valita elämä väkivaltaisessa suhteessa tai riski oman ainutkertaisen elämän päättymisestä, moni valitsee sen suhteeseen jäämisen.