Lue keskustelun säännöt.
Kaaoksesta yh äidiksi, seuraava askel, miten löytää se mies elämään?
kaipuu
21.02.2017 |
Hmmm... mistähän nyt oikein aloittaisin. Elämäni oli aika sekaisin, kun yht äkkiä tulin raskaaksi. Olin pahasti päihderiippuvainen, kaikki asiat sekaisin,masennusta, ahdistusta ja paniikkioireita... Neuvolaan mennessä ei ollut mitään tietoa edes raskauden kestosta, ja kerroin tilanteeni ja kaiken avoimesti ja rehellisesti. Koko raskaus, saatikka synnytys ja sen jälkeen lapsi sylissä olivat kuin jumalaton isku lekalla päähän, narkkaaminen jäi kerta heitolla ja koko elämä muuttui totaalisesti. Lapseni ollesaa n.6kk pääsin myös kaupungin kustantamana psykoterapiaan, joka pian lopuillaan. Lastensuojelu on ollut tietenkin alusta asti mukana matkassa, heistäkään ei minulla mitään pahaa sanottavaa ole, päin vastoin, erilaisia tukimuotoja, apua ymv. tarjottiin enemmän kuin oli edes tarpeen, mutta mihinkään ei ole pakotettu. Lapsellani ei ole isää, sillä
tällä ei ole mitään edellytyksiä toimia vanhempana. Olen siis pienen pojan yh äiti, ja lapsen syntymän jälkeen on kaikki sujunut mukavasti. Rakastan tätä
elämän tilannetta, käymme päivisin avoimessa päiväkodissa, olen saanut uusia äiti-ystäviä enkä oikein voi valittaa mistään. Vanhemmiltani olen saanut tarvittaessa apua, lähinnä vauva aikana tulivat meille hoitamaan vauvaa jotta
sain tarvittaessa nukkua jne. Poika on nyt vajaa 2 vuotias, rauhallinen, iloinen, huumorintajuinen, fiksu,... Tietenkin omaa tahtoa löytyy, välillä kenkuttaa muuten vaan, ja kaikkea mitä nyt ikään kuuluukaan, mutta johdonmukaisuus, rajojen asettelu ja niistä kiinni pitäminen auttavat. Ja tietenkin läheisyys ja
läsnäolo ovat kaiken pohja. Arjessani ei sinäänsä ole mitään vikaa, ja olen erittäin onnellinen elämääni tällä hetkellä kaikinpuolin....
...mutta sitten itse asiaan. Olen siis tosiaan ollut yksin raskausajasta tähän päivään asti. Tämän on aika noloakin myöntää, mutta olen harrastanut seksiä viimeksi vuoden 2014 puolella.. Vauva ja pikkulapsi aikana oli keskityttävä rakentamaan elämää uudelleen, mutta nyt olen pikkuhiljaa alkanut kaipaamaan sitä toista aikuista rinnalleni, sekä mahdollisesti joskus sisaruksia myös lapselleni. Olen 30v, ihan nätti ja mielestäni muutenkin ihan mukava tyyppi, mutta en tiedä mistä edes aloittaa? Mistä voisin löytää edes jonkun johon tutustua? Lisäksi minulla on pieniä paineita/pelkoja siitä, voiko kukaan "normaali" ihminen haluta minua menneisyyteni vuoksi? Ja lisäksi pakettiin kuuluu myös lapseni, ja koen myös hirveän suureksi kynnyksen miten voin tuoda lapsen elämään jonkun toisen aikuisen, ja vain luottaa että hänkin joskus jossain vaiheessa voisi tuntea kiimtymystä, välittämistä, jopa rakkautta lastani kohtaan? En etsi lapselleni isää, mutta en myöskään halua kumppania, joka kokisi lapseni "rasitteena" tai vastaavana? Haluan lapselleni turvallisen, onnellisen lapsuuden, johon hän on oikeutettu, ja tämä myös kalvaa minua siinä, että miten voin olla varma, että jos sitten tapaankin jonkun kivan
miehen, että miten kaikki sujuu lastani ajatellen...
Miten te kaikki uusperheelliset, yh äidit jotka olette sitten löytäneet kumppanin ymv. Joilla lapsi ja uusi parisuhde kuvio niin olette siinä onnistuneet? Ensinnäkin löytämään sen toisen, ja miten olette uskaltaneet ottaa hänet osaksi lapsen/lapsien elämää...?
Kommentit (14)
En osaa neuvoa, sillä olin selibaatissa enkä edes treffeillä tms 8 v yksinhuoltajana. Sitten.menin ekan kerran baariin ja tapasin siellä unelmamiehen, jonka kanssa nyt naimisissa. Kohtalo ja johdatus sen teki, en mä olisi sitä itse pystynyt aikaansaamaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko sulle suositella edes koiraa? Miestä nyt ei ainakaan, tai siis kenellekään miehelle en suosittelisi sinua.
Ei millään pahalla.
Mistä näitä tyyppejä löytyy :D
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa, sillä olin selibaatissa enkä edes treffeillä tms 8 v yksinhuoltajana. Sitten.menin ekan kerran baariin ja tapasin siellä unelmamiehen, jonka kanssa nyt naimisissa. Kohtalo ja johdatus sen teki, en mä olisi sitä itse pystynyt aikaansaamaan mitenkään.
Ihana kuulla että löysit sen unelmiesi miehen :) Mä en ole oikein uskonut että se unelmien mies voisi tosiaan baarista löytyä, mutta näköjään kaikki on mahdollista. Täytynee odottaa jospa se kohtalo toisi minunkin kohdalle sen unelmien miehen, mielellään tosin vähän aikaisemmin kuin 8 vuoden päästä..
Vierailija, viesti 1: kiitos kommentista, tosin en ole oikein koira ihmisiä. Sinulle suosittelisin myös lämpimästi lääkityksen tarkistamista.
Ei millään pahalla.
Anteeksi mutta tuolla historialla , sulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin olla 100% rehellinen menneisyydestäsi ja ongelmistasi. Lasusta ja siitä että et tiedä kuka on mukulasi isä. Päihteitten kanssa pelleilyn ongelmat ei lopu siihen että sä lopetat käytön. Sun mukanas tulee päihdevammat sun aivoissas, mahdollisesti myös sun mukulas aivoissa. Sun entiset päihdetutut ja rikolliset jotka piti sun huumevarastoa yllä, lasut, sossut, poliisi, jne.. Uuuttapuolisoas katellaan tarkemmin viranomaisten taholta koska sun päihdehistoria.. saa ikäänkuin näkymättömän peltipurkin jalkaan.
Työn saanti sulla tulee olemaan todella ongelmallista tuolla sekoilulla.
Päihteet aiheuttaa vammoja joiden yleisimmät oireet lopettamisen jälkeen on muunmuassa monet käytöshäiriöt. Sun pitää olla kuivilla sun lapses takia lopun ikäs... onnistuuko jos kuvioihin tulee joku rikollinen päihderiippuvainen ? osaatko kieltäytyä päihde-miehen seurasta?
Entä jos lapsen alulle nainut mies tulee isyyden tuntoihin kun sattumalta törmäät häneen mukulas kanssa?
Itse muuttin yhteen miehen kanssa joka salasi minulta päihdehistoriansa. Tapahtui usein kaikkea hämärää. Hänen lapsensa ja minä jouduimme väkivaltaisten kiukunpuuskien kohteeksi. Muistinsa kuulemma reistaili jatkuvasti. Kummallisia päihdekamumuja alkoi pyöriä nurkilla. Rahat katosivat mystisesti. Jouduin pakenemaan kotoani raivareita.
Onnekseni tajusin lopettaa suhteen kun toinen tuttavani kertoi ettei suhteen ongelmiin ole mitään ratkaisua. Hänelläkin oli päihderiippuvainen mies... samat ongelmat.
Pistä elämäs kuntoon ja keskity olemaan hyvä äiti lapselles ja pysy erossa päihteistä ja rikoksista. Ehkä se mies löytyy jostain ehkä ei.
Ap kuulostaa oikein vastuulliselta sinkkuäidiltä noita miettiessään. Itselläni ei ole kokemusta tuosta elämäntilanteesta, mutta toivotan hyvää onnea. Hitaasti hyvä tulee, eikä kannata tyytyä "ihan kivaan", koska teillä on jo perhe. Mutta senhän varmasti tiesitkin?
Tuttavani (yh-isä) löysi perhekerhosta uuden naisen. Ensin lapset alkoivat treffailla, ja sitten aikuiset. Noinkin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lapsen nisti-isä kuitenkin tietää, että lapsi on mahdollisesti hänen.. Mitäpä jos haluaa osallistua lapsensa elämään? En haluaisi perheeni taakaksi nistieksää jos olisin mies tai vaimoni entisiä nisti"kavereita". Sinun pitää ensin keskittyä täysin riuhtaisemaan itsesi pois noista kuvioista pysymällä tarpeeksi pitkään kuivilla ja vaikka vaihtamalla paikkakuntaakin.
Ihana tarina, älä anna kenenkään täällä (tai missään muuallakaan) lannistaa sinua! Jokainen meistä on tehnyt omat virheensä eikä niitä tarvitse loputtomiin kantaa mukanaan. Menneet ovat menneitä, nyt olet vastuullinen ja rakastava äiti. Monet miehet rakastavat lapsia ja monilla ikäisilläsi miehillä on myös omia lapsia. Itsekin eronneena luulin, että olen ihan no no kaikille miehille lapseni takia, mutta niinpä vain löytyi mies, joka rakastaa lastani kuin omaansa. Sinuna voisin lähteä kokeilemaan jotain nettideittipalvelua. Siinä voisi rauhassa hakea vähän "tatsia" miehiin, koska olet ollut pitkään poissa kehistä. Kaikkea hyvää teille! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista
Hajatuksia: Ikävä kuulla, että olet tavannut miehen, joka salasi sinulta "päihdehistoriansa". Tarinastasi päätellen se ei kuitenkaan tainnut olla historiaa... Ja sitten muutama korjaus kommenttisi sisältöön: tiedän kyllä kuka on lapseni isä, ja hän tietää että hänellä on lapsi. Hän ei pysty olemaan päihteittä, joten totesi jo heti alussa ettei halua olla asian kanssa tekemisissä, eikä tunnustaa isyyttä. Isyys jätettiin siis tunnustamatta, ja mikäli hän joskus jonkinlaisen "isyysvimman" saisi päähänsä, olisi se pitkä tie, sillä tarvitaan piiiiitkä näyttö ja puhtaita seuloja luojaties kuinka pitkältä ajalta ennen kuin edes saisi nähdä lasta. Vähän ristiriitaista muutenkin; ensin en tiedä kuka on lapseni isä, ja sitten jos se käveleekin vastaan...? Tein irtioton entiseen elämääni tein jo raskausaikana, nimenomaan paikkakunnan vaihto, puhelinumeron vaihto, ymv. Sen enempää historiaani avaamatta, kerron kuitenkin tämän: Minulla on korkeakouluopinnot jäänet kesken, sairastuttuani ensin masennukseen, jonka jälkeen elämääni tuli subutex. En usko kyseisen aineen pilanneen aivojani totaalisesti, saatikka lapseni. Tai sitten myös kaikkien laillisesti buprenorphinia kipulääkityksenä käyttävien aivot ovat ilmeisesti myös menneet pilalle. Lasu kontaktini loppuu nyt kesällä, sillä jatkolle ei enää ole perusteita. Tarkoitukseni on jatkaa opinnot loppuun, katsotaan sitten miten käy työpaikan saannin kanssa.
Olen hoitanut elämäni ja asiani tällä hetkellä siihen pisteeseen, että itselläni on tasapainoinen ja hyvä olo, ja pystyn tarjoamaan lapselleni hyvän lapsuuden.
En missään vaiheessa ole edes ajatellut ettenkö olisi rehellinen menneisyyteni suhteen? Eihän siinä olisi mitään järkeä? En minäkään haluaisi rinnalleni ihmistä joka ei olisi rehellinen....
Niin ja kiitoksia myös kannustavista kommenteista! Joo, en mä anna kenenkään lannistaa itseäni, ja siis voi elämä, viimeisimpänä täällä :D Ihana tarina tuo peehekerhossa tavanneet :) Käymme paljon kaikissa mahdollisissa kerhoissa ja avoimessa päiväkodissa, mutta en ole siellä kyllä (ainakaan vielä) yhteenkään mieheen törmännyt :D hmmm... netti deittailu...enpä ole tullut ajatelleeksikaan, pistetäänpä korvan taakse ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana tarina, älä anna kenenkään täällä (tai missään muuallakaan) lannistaa sinua! Jokainen meistä on tehnyt omat virheensä eikä niitä tarvitse loputtomiin kantaa mukanaan. Menneet ovat menneitä, nyt olet vastuullinen ja rakastava äiti. Monet miehet rakastavat lapsia ja monilla ikäisilläsi miehillä on myös omia lapsia. Itsekin eronneena luulin, että olen ihan no no kaikille miehille lapseni takia, mutta niinpä vain löytyi mies, joka rakastaa lastani kuin omaansa. Sinuna voisin lähteä kokeilemaan jotain nettideittipalvelua. Siinä voisi rauhassa hakea vähän "tatsia" miehiin, koska olet ollut pitkään poissa kehistä. Kaikkea hyvää teille! <3
SORI NYT VAIN SIITÄ, MUTTA TUO EI TOD. OLE IHANA TARINA VAAN TYYPPI ESIMERKKI MITEN PÄÄSTÄ / JOUTUA DAMAGED GOODS-OSASTOLLE !!!
Eli niille uuvateille jotka kyselee miten joku nainen voi olla pilaantunutta tavaraa, tuossa "tarinassa" on kyllä kaikki tarpeellinen kerrottu. Saa olla AIKA pitkä tikku että tuollaiseen naiseen koskisi. Ei minkäänlaista itsehillintää saatikka moraalia, ja sitten kyselee että kuinka paskasta leivotaan kultaa ??!!
Mitäpä muuta voi sanoa kuin että VOI VI.......U !
Olipa ihana lukea vaihteeksi tällainen selviytymistarina! Ja että sait laitettua elämäsi raiteilleen lapsesi takia! Olet pärjännyt yksin ja vieläpä kerrot olevasi tyytyväinen ja onnellinen. Niin paljon lukee noita etenkin "yh äitien" jatkuvaa valitusta miten on niin rankkaa, eikä jaksa ja niin edelleen. Niin kuin joku tuolla aiemminkin jo sanoi, vaikutat vastuuntuntoiselta ja rakastavalta äidiltä,ole siis ylpeä siitä mitä olet nyt ja jätä menneet taakse!! Olen varma että löydät tavalla tai toisella sen oikean elämääsi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyit tuosta miehen tuomisesta lapsen elämään. Itse olin pitkään yh, ja kävin kyllä aika ajoin ulkona, ja ehdin tapailla muutamiakin miehiö ennenkuin tapasin nykyisen puolisoni ja kuopukseni isän. Sen kyllä näkee tosi nopeasti, onko ihminen oikeasti lapsirakas vai ei, että vaikka kuinka joku väittäisi pitävänsä lapsista, niin jos ei näin oikeasti ole, niin kyllä sen vain näkee ja huomaa, trust me
Vierailija kirjoitti:
SORI NYT VAIN SIITÄ, MUTTA TUO EI TOD. OLE IHANA TARINA VAAN TYYPPI ESIMERKKI MITEN PÄÄSTÄ / JOUTUA DAMAGED GOODS-OSASTOLLE !!!
Eli niille uuvateille jotka kyselee miten joku nainen voi olla pilaantunutta tavaraa, tuossa "tarinassa" on kyllä kaikki tarpeellinen kerrottu. Saa olla AIKA pitkä tikku että tuollaiseen naiseen koskisi. Ei minkäänlaista itsehillintää saatikka moraalia, ja sitten kyselee että kuinka paskasta leivotaan kultaa ??!!
Mitäpä muuta voi sanoa kuin että VOI VI.......U !
No huh. Joskus sitä ihan pysähtyy ja jää hetkeksi ihan miettimään minkälainen se ihminen ihan oikeasti tällaisten kommenttien takana on. Taitaa olla kyllä tosi pilaantunutta tavaraa...
Voisiko sulle suositella edes koiraa? Miestä nyt ei ainakaan, tai siis kenellekään miehelle en suosittelisi sinua.
Ei millään pahalla.