Lue keskustelun säännöt.
Vanhempi, miten kasvatat tyttölapsistasi vahvalla itsetunnolla varustettuja voimanaisia?
20.02.2017 |
Otsikossa kysymys. Toinen tärkeä asia se, että miten varoittaa mieleltään sairaista ihmisistä, sellaisista jotka löytävät kyllä uhrinsa heikkoudet ja osaavat manipuloida.
Olen perustanut keskustelun koska tuo kuoliaaksi pahoinpidelty tyttö olisin voinut olla minä. Oli ihan tuuria että kun satuin seurustelemaan ensimmäistä kertaa niin poika oli täyspäinen. Myöhemmin sitten haksahdin narsistiin, tässä kuviossa oli onneksi "vain" henkistä väkivaltaa. Minulla on aina ollut kova miellyttämisen halu ja toisaalta olen aina epäillyt itseäni, entä jos se olenkin aina minä jossa on vikaa. Persoonallisuushäiriöinen ihminen huomaa tällaiset heikot kohdat heti.
Olin koulukiusattu näkymätön lapsi joka pelkäsi vaatia vanhemmiltaan yhtään mitään. Samanlaisia huonolla itsetunnolla varustettuja tyttöjä on kylät täynnä. Itse toikkaroin 13-vuotiaana teininä kännissä ympäri kaupunkia kaiket viikonloput, minulla oli tuuria enkä tullut esimerkiksi raiskatuksi tai ryöstetyksi. Kaikilla ystävilläni ei ollut yhtä hyvä tuuri.
Itselleni asia ei ole siinä mielessä ajankohtainen, koska minulla ei ole omia lapsia (vielä). Kuitenkin tulevana opettajana olen nähnyt paljon niitä näkymättömiä tyttöjä jotka vähättelevät koko ajan osaamistaan ja taitojaan ja pelkäävät olla kaiken huomion kohteena. Se vähättely on monesti opittu jo 7-vuotiaana. Mitä tälle asialle voisi tehdä?
Kommentit (39)
1. Hyvä parisuhteen malli, näytä lapselle esimerkillä että jos toista rakastaa, kohtelee kunnioituksella (niin mies kuin nainen).
2. Tue lapsen itsetuntoa: kehu, kannusta.
3. Älä ylisuojele, anna nuoren harjoitella seurustelua silloin kun se on vielä leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole tyttäriä, sen sijaan olen kasvattanut poikani kunnioittamaan jokaista ihmistä sukupuoleen, ikään tai rotuun katsomatta. Lisäksi olemme antaneet pojillemme tasa-arvoisen ja toisiaan kunnioittavan parisuhteen mallin mieheni kanssa.
Vanhimman pojan tyttöystävää kyllä välillä hieman kasvatan. Ohjaan hienovaraisesti niin, ettei hän ns. palvelisi poikaani, ja toisaalta ei ottaisi poikani hänelle tekemiä palveluksia niin ihmeissään vastaan. Olen rohkaissut häntä myös uravalinnassa tekniselle alalle, tuntuu ettei hän ole kotoaan saanut ihan kaikkia niitä eväitä, mitä tasa-arvon tunteeseen kuuluisi.
Oikeasti en tiedä, sellaisen olen kyllä kasvattanut, joka juuri tänään 30v sanoi miksi hän välittäisi nyt mitä toiset sanovat kun ei lapsenakaan välittänyt. Kyse oli pukeutumisesta.
Meillä on kyllä paljon puhuttu, hyväksytty, rakastettu, ei koskaan ole ajateltu ettei tyttö voi ja poika voi. Ilmeisesti olen koko ikäni elänyt niin vahvojen naisten joukossa, etten ole koskaan ymmärtänyt että maailma=Suomi voisi olla pahempi paikka tytölle kuin miehelle. Yhtälailla poika saa turpiin pimeällä kujalla tappelussa kuin tyttö tulee raiskatuksi.
Hyvä parisuhteen malli, todellakin näin! Jos kotona puhutaan rakkaudellisesti ja kunnioitetaan ja arvostetaan muita niin lapsi oppii että se on normaalia. Jos kotona haukutaan ja vähätellään, riidellään ja huudetaan kaiket päivät niin lapsi oppii että se on normaalia. Jos parisuhde ei ole kunnossa niin erotkaa tai menkää parisuhdeterapiaan. Tehkää se edes lastenne vuoksi.
Kuuntelutan Kaija Koon tuotannon kokonaan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahva nainen Suomessa monesti on = kusipää, siinä on iso ero meinaan oletko hyvä itsetuntoinen vai ihan pelkkä kusipää, noita jälkimmäisiä tässä maassa on jo ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti en tiedä, sellaisen olen kyllä kasvattanut, joka juuri tänään 30v sanoi miksi hän välittäisi nyt mitä toiset sanovat kun ei lapsenakaan välittänyt. Kyse oli pukeutumisesta.
Meillä on kyllä paljon puhuttu, hyväksytty, rakastettu, ei koskaan ole ajateltu ettei tyttö voi ja poika voi. Ilmeisesti olen koko ikäni elänyt niin vahvojen naisten joukossa, etten ole koskaan ymmärtänyt että maailma=Suomi voisi olla pahempi paikka tytölle kuin miehelle. Yhtälailla poika saa turpiin pimeällä kujalla tappelussa kuin tyttö tulee raiskatuksi.
Minä ainakin paljon mielummin ottaisin turpaan kuin tulisin raiskatuksi. Ja kyllä niitä miehiäkin raiskataan, valitettavasti. Toki huomattavasti marginaalisempi ilmiö, niinkuin puskaraiskauksetkin ylipäätään. Yleensä raiskaaja on joku lähipiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti en tiedä, sellaisen olen kyllä kasvattanut, joka juuri tänään 30v sanoi miksi hän välittäisi nyt mitä toiset sanovat kun ei lapsenakaan välittänyt. Kyse oli pukeutumisesta.
Meillä on kyllä paljon puhuttu, hyväksytty, rakastettu, ei koskaan ole ajateltu ettei tyttö voi ja poika voi. Ilmeisesti olen koko ikäni elänyt niin vahvojen naisten joukossa, etten ole koskaan ymmärtänyt että maailma=Suomi voisi olla pahempi paikka tytölle kuin miehelle. Yhtälailla poika saa turpiin pimeällä kujalla tappelussa kuin tyttö tulee raiskatuksi.
Viisaita sanoja, kiitos. Ei lisättävää. :)
Vierailija kirjoitti:
Vahva nainen Suomessa monesti on = kusipää, siinä on iso ero meinaan oletko hyvä itsetuntoinen vai ihan pelkkä kusipää, noita jälkimmäisiä tässä maassa on jo ihan tarpeeksi.
Perustele. Miten tämä kusipäisyys sinusta erityisesti näkyy suomalaisissa naisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne taustat täysin sanele tulevaisuutta. Hyvin koulussa menestynyt suosittu oppilas voi sortua päihteisiin tai ajautua väärään seuraan.
Miten tyttöihin voisi panostaa enemmän? Pojissa on toisaalta enemmän niitä jotka tippuvat sitten kokonaan kelkasta. Mutta miksi niin monesti tytöt joutuvat olemaan niitä jotka joustavat ja ovat näkymättömiä koululuokassa? Miksi mennään aina meluisimpien häiriköiden ehdoilla? Ja toisaalta pakko mennäkin, muuten luokassa ei opi kukaan yhtään mitään.
Pystyykö koulu vastaamaan tarpeeksi muuttuvan maailman haasteisiin? Onko oppilaanohjausta tarpeeksi? Saako perheet tarpeeksi tukea? Miksei nuorten mielenterveyspalveluihin panosteta enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahva nainen Suomessa monesti on = kusipää, siinä on iso ero meinaan oletko hyvä itsetuntoinen vai ihan pelkkä kusipää, noita jälkimmäisiä tässä maassa on jo ihan tarpeeksi.
Perustele. Miten tämä kusipäisyys sinusta erityisesti näkyy suomalaisissa naisissa?
Kovaäänisiä, muka kertomassa vain rehellisiä "totuuksia" kun haukkuu ihmisiä, puhuu seläntakana paskaa, aina mukamas oikeassa ja joka paikassa sähläämässä, pätemässä suuna päänä vaikka ei tietäisi asiasta mitään. Itse he ovat julistaneet suureen ääneen vahvoiksi naisiksi, muut pitää ihan vain kusipäänä.
Oma äitini oli lapsena tosi arka ja ujo ja jaksaa hävetä sitä edelleen. Omien kokemustansa kolhimana hän päätti minua kasvattaessaan, että ei halua että minusta tulee samanlainen. Ei noissa luonteenpiirteissä siis mitään vikaa, mutta äiti kertoo että paljon turhia suruja ja murheita tuli oman hiljaisen luonteensa takia kohdanneeksi.
Olen aina ollut hieman herkkä ja itsetuntokaan ei ehkä ole ollut paras, mutta omat vanhemmat ovat pyyteettömästi tukeneet, ja antaneet rakkautta ja laittaneet rajoja. Äiti on jaksanut piristää, olla läsnä ja kuunnella kun olen teini-iässä itkua tihrustani "paksuista" reisistä ja "litteästä" rinkakehästä. Minua on kannustettu paljon tekemään asioita itse, mutta ei pakotettu. "Emmä osaa" - kommenttia on usein seurannut lausahdus:"No opetellaan."
Opin omilta vanhemmiltani olemaan oma itseni, ahkera ja kantamaan vastuun omista valinnoistani. Tärkeintä on opettaa lapsi kuin lapsi olemaan oma itsensä, kunnioittamaan toisia, arvostamaan omaa itseään, yrittämään vastoinkäymisistä huolimatta ja olemaan lapselle läsnä sekä kuuntelemaan aidosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan samalla lailla kuin poikaani. Hyväksyn molemmat sellaisina kuin ovat. Kannustan molempia hyödyntämään omia vahvuuksiaan niin harrasteissaan kuin koulussa ja opinnoissa. Eniten molemmille varmastikin näyttämällä itse mallia: olen koulutettu terveen itsetunnon omaava nainen, hyväpalkkainen työssäkäyvä, taloudellisesti miehestäni riippumaton. Eivät ole koskaan nähneet perheväkivaltaa vaan tasa-arvoisen parisuhteen. Tytär jo täysi-ikäinen ja on tuntunut omaksuneen samanlaisen naisen mallin, opiskelee yliopistossa miehistä alaa, seurustelusuhteissaan osaa hyvin määrittää omat rajansa mitä hyväksyy eikä ole hyväksynyt kehnoa kohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahva nainen Suomessa monesti on = kusipää, siinä on iso ero meinaan oletko hyvä itsetuntoinen vai ihan pelkkä kusipää, noita jälkimmäisiä tässä maassa on jo ihan tarpeeksi.
Perustele. Miten tämä kusipäisyys sinusta erityisesti näkyy suomalaisissa naisissa?
Kovaäänisiä, muka kertomassa vain rehellisiä "totuuksia" kun haukkuu ihmisiä, puhuu seläntakana paskaa, aina mukamas oikeassa ja joka paikassa sähläämässä, pätemässä suuna päänä vaikka ei tietäisi asiasta mitään. Itse he ovat julistaneet suureen ääneen vahvoiksi naisiksi, muut pitää ihan vain kusipäänä.
Minä ainakin tunnen paljon enemmän tuollaisia miehiä, siis lukuunottamatta tuota viimeistä lausetta.
Me vanhemmat emme ole koskaan mollanneet itseämme pelin edessä, vaan olemme tykänneet itsestämme ja toisistamme kaiken kokoisina. Olemme hyväksyneet erilaisuuden, lasten kaverit, selittäneet vastoinkäymiset, puhuneet asioista avoimesti, rakastaneet lapsiamme sellaisina kuin he ovat. Tyttärillämme on tosi hyvä, terve itsetunto.
Hyvän itsetunnon tukeminen on kaiken a ja o. Mutta myös lapsen oman persoonallisuuden tukeminen. Kaikki eivät ole "vahvoja voimanaisia" lähtökohtaisesti vaan paljon herkempiä tapauksia. Herkkäkin voi toki olla omalla tavallaan vahva ja jälleen päästään hyvään itsetuntoon.
Kun lasta rakastaa, hän oppii rakastamaan itseään. Arvostamaan itseään ja pitämään kiinni rajoistaan. Ei halua satuttaa itseään huumeilla tai huonolla seuralla. Meillä siis rakastetaan valtavan paljon, se näytetään ensimmäisessä katseessa aamulla, kerrotaan ja osoitetaan monin tavoin.
Minä en saanut rakkautta, aikaa enkä huomiota. Tapahtui paljon pahaa, minkä seurauksena vielä lisää pahaa. En tiedä eheydynkö koskaan ihan täysin, edelleen pysyvän suhteen solmiminen miehen kanssa on minulle hyvin vaikeaa. Äitiyteen yritän panostaa ja hyvän, rakastavan, kunnollisen isän olen lapselleni löytänyt. Toivottavasti se riittää.
Nro 18 lisää vielä, että myös avoimuus asioista on tärkeää. Jos lapsi kuulee sanan vittu niin sitten jutellaan vitusta. Ei hyssytellä liikaa. Kaikesta voi puhua. Silloin luottamus kasvaa ja lapsi aistii ettei ole tabuja, näkee aikuisen katseesta ettei se pälyile vaan on valmis kaikkeen.
Herkkyys ei todellakaan ole heikkoutta, juuri näin. Mutta miten vaalia herkkyyttä ja käyttää hyödyksi? Miten asettaa omat rajat ettei muut polje? Myös monet herkät pojat ovat hankalassa asemassa.
Jos ilmaisutaito olisi pakollinen aine koulussa niin sielläkin voitaisin harjoitella vuorovaikutusta, miten kohdellaan muita jne. Myös jonkinlainen itsepuollustuksen opettaminen voisi aivan hyvin olla pakollisena peruskoulussa, niinkuin myöskin ensiaputaidot. Kuka vaan voi joutua elämässään kovaan paikkaan ja sitten pitää vaan pystyä toimimaan eikä lamaantua. Mutta nyt lähti jo vähän sivuraiteille tämä...
Niin ja pidetään keskustelu asiallisena, kiitos! :)