Kerroin äsken miehelleni että haluan että hän muuttaa pois.

En minäkään täydellinen ole millään mittarilla, mutta minulla on vain mutta täysi.
Eilen mies lähti harrastukseen kun tulin kotiin töistä. Koitin lasten kanssa vähän siivota, (mm. keittiössä oli vielä lounasastiat pöydällä), laitettiin ruokaa ja iltapalaksi vohveleita.
Siivosin keittiötä, ja nyt aamulla mies sai jäädä nukkumaan kun nousin lasten kanssa ja tein aamupalaa, alettiin pakkaamaan uimakassit et päästään vapaapäivän viettoon. Ei se uhmisten kanssa ihan hiljaista tai kivutonta ole, joten mies herää kiukkuisena ja seuraavaksi rääkyy keittiöstä koska en ole laittanut kahvinkeittimen johdon takaisin seinään.
Tyhmä syy, suorastaan naurettavan, mutta se vain oli viimeinen pisara.
Meidän perheessä on minä ja lapset, ja hän erikseen.
Nyt illalla tuli jo seuraava riita, asioita joita mun pitäisi hoitaa koska mun jostain syystä pitäisi tietää niistä enemmän.
Ilmoitin että ratkaisu tähän on se että hän muuttaa omilleen puoleksi vuodeksi, katsotaan sitten mikä tilanne on ja kuka tietää mitäkin silloin.
Mies suuttui, enkä usko että hän tajuaa että olen tosissani.
En haluaisi heti erota, toivo kuitenkin elää että tämä vielä toimisi joskus, mutta en vain halua elää yhdessä hänen kanssaan juuri nyt.
Meidän perheessä kukaan ei voi hyvin kun joka päivä tulee jostain jotain riitaa.