Haluan lähteä reissuun kahdestaan miehen kanssa vaikka nuorimmainen onkin vauva
Anteeksi ylidramaattisesta otsikosta, kunhan halusin herättää keskustelun.
Joka tuutista toitotetaan ettei se lapsi saisi olla vanhemmistaan öitä erossa ennen aikuisuutta koska muutenhan hän traumatisoituu ja järkyttyy ja kokee tulleensa hylätyksi sekä ei pysty enää ikinä rakastamaan ketään.
Entäs jos haluankin olla kovasti eri mieltä? Oma tunne nyt nimittäin on että haluaisin varata miehen kanssa tälle keväälle reissun. Oltais pois tämän hetkisten suunnitelmien mukaan 2 yötä ja 2-3 päivää vähän lennoista riippuen. Lapset menisivät vanhemmilleni jossa heillä olisi kolmen tutun ja turvallisen aikuisen katkeamaton huomio.
Ja sitten tietenkin se "tärkein", lapset ovat 4v2kk & 9kk. Meillä on ollut helvetin raskas nuorimmaisen vauva-aika, joten siinä ehkä yksi osasyy siihen miksi tämmöinen irtiotto halutaan. Nyt on ollut helpompi arki jo muutaman kuukauden ja tuntuu että lapset pärjäisivät loistavasti hetken ilman meitäkin.
Te, jotka olette jättäneet lapsianne pieninä yöhoitoon - miten lapset pärjäsivät reissun ajan ja tuliko lapsista traumatisoituneita?
Antakaa alapeukkujen sataa!
Kommentit (17)
Itse en lähtisi, mutta meillä on takana hyvin helpot vauva-ajat, joten en pysty täysin samaistumaan.
Me kävimme viikonloppureissun (2 yötä) ja lapset (4v &1v) pärjäsivät loistavasti.
Mä taas haluisin lähtee yksin reissuun, mutta en tiiä voinko jättää miestä yksin. Jospa se vaikka traumatisoituu sillä aikaa kun olen poissa. :/
Jos haluat olla huono äiti niin lähde.
Vauvat tarvitsevat ÄIDIN 24/7. Ja on julmaa jos äiti ei voi itsestään vauvalle antaa edes tuota aikaa vuoden ajan.
EN oel tise jättänyt hoitoon, mutta en paheksuisi. Onhan ne vauvat usein ihan sairaalassakin yötä niissä tassuttelu unikouluissaan (=huudatusta). Ja sitä pidetään ihan hyvänä. Ehkä parempi mennä vaan ihan hiljaa eikä huudella ympäriinsä elei halua puolustella valintaansa.
Minusta on ihan se ja sama, missä iässä lapsensa jättää ilman vanhempia yöksi tai viideksi. Lapsi tuskin vain siitä traumatisoituu, mutta paljon enemmän lapseen jättää jälkiä vanhempien asenne siitä, että lapset ovat liikaa, heistä pitää päästä eroon, koska kaikki ihana ja mukava tapahtuu kaukana lapsista.
Vanhempien parisuhde on lasten koti ja kun äiti voi hyvin, voi lapsi hyvin. Näinhän sitä sanotaan. Ongelmaksi muodostuu se, että jos äiti on onnellinen vain kaukana lapsestaan, niin oikeastiko lapsi voi hyvin vain muiden kuin äidin kanssa.
Joten mene ihmeessä, lapsesi tietävät jo nyt, että he ovat liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan se ja sama, missä iässä lapsensa jättää ilman vanhempia yöksi tai viideksi. Lapsi tuskin vain siitä traumatisoituu, mutta paljon enemmän lapseen jättää jälkiä vanhempien asenne siitä, että lapset ovat liikaa, heistä pitää päästä eroon, koska kaikki ihana ja mukava tapahtuu kaukana lapsista.
Vanhempien parisuhde on lasten koti ja kun äiti voi hyvin, voi lapsi hyvin. Näinhän sitä sanotaan. Ongelmaksi muodostuu se, että jos äiti on onnellinen vain kaukana lapsestaan, niin oikeastiko lapsi voi hyvin vain muiden kuin äidin kanssa.
Joten mene ihmeessä, lapsesi tietävät jo nyt, että he ovat liikaa.
Oiskohan tässä nyt sulla omia traumoja taustalla?
Hyvinvoiva parisuhde on lasten etu. Ja joskus se parisuhde kaipaa hetken omaa aikaa ilman lapsia. Se ei tarkoita että lapset olisivat "liikaa". Eivätkä lapset TOSIAANKAAN koe asiaa niin, ovat vain tohkeissaan ajasta isovanhempien kanssa sekä nauttivat tuliaisia.
Alle vuoden ikäinen on vähän liian pieni jätettäväksi + onhan sen ikäisen vauvan hoito yötä päivää aikamoinen rasitus vanhemmillesikin. Eivät varmaan kehtaa kieltäytyä! Irtiottoja voi tehdä pienimuotoisestikin, katoa yksin elokuviin tai vaikka hotelliin yöksi ja aamulla tuntuu jo aivan toiselta.
Meillä on lapsienlapset ollut yökyläilemässä jo 3kk ikäsistä lähtien. Ihan on terveitä tenavia, vaikka vanhemmat on pieniä lomia viettänyt.
Henk.koht. itse en ottaisi riskiä. Mitäs jos vanhempi jäisi heille hoitoon ja vauvan ottaisitte mukaan? Ja vauvalle näistä kolmesta hoitajasta ottaisitte yhden hoitajaksi reissuun mukaan ja hänelle oma hotellihuone, jossa voi hoitaa vauvaa? Saisitte paljon kahden keskistä aikaa, mutta vauvaa ei tarvitsisi silti täysin "hylätä" muutamaksi päivää, mikä oikeasti ei ole mikään riskitön asia. Ymmärrän väsymyksenne ja lepäämisen tärkeyden, mutta jonkin välimuodon tekisin tässä, kun ette varmaan ole kuitenkaan ihan niin "tilttaamispisteessä", että tekisi mieli mennä junaradalle makaamaan?
Eipä se lapsi kai tuollaisesta pilalle mene, joutuuhan jotkut vauvat olemaan erossa vanhemmistaan esim. sairaalakäyntien takia. Oma kummilapsi vietti ensimmäsestä kuukaudestaan puolet sairaalassa, ja ihan vaikuttaa hyvin pärjänneen sen jälkeen.
Äidin tehtävä on olla LÄSNÄ. Epäonnistut tehtävässäsi jos et tuohon kykene. Sinnillä nyt vaan vedätte siihen asti että nuorempikin on vaikka 4-vuotias, sitten harkitkaa asiaa uudestaan.
Aivan hyvin voi jättää pariksi yötä hoitoon jos on vieläpä tutut ja luotettavat hoitajat. 👍
Kuka se kolmas hoitaja on? Naapurin Rane?
Vierailija kirjoitti:
Kuka se kolmas hoitaja on? Naapurin Rane?
Pikkusiskoni. Hän on ihminen joka hoiti esikoistamme käytännössä päivittäin vaikean raskauteni ajan sekä oli apuna läpi kuopuksen raskaan vauva-ajan.
Ap
Noh, tuskin tuo aiheuttaa mitään pysyviä traumoja, ja kyseessähän vielä aika iso vauva. Mutta ihmettelen hieman tuota argumentaatiotasi, että entä jos haluan olla eri mieltä ja minusta kovasti tuntuu...? Rokotekriittisistä esimerkiksi varmasti tuntuu, että rokotteista ei ole hyötyä ja he haluavat kovasti olla eri mieltä lääketieteen kanssa mutta eihän se tutkimistuloksia kumoa. Vauvan kehitykseen liittyvät tutkimustulokset ovat tietysti ymmärrettävistä syistä vähemmän selkeitä, mutta eivät neuvolan suositukset ole tyhjästä syntyneet vaan ihan kehityspsykologisen ja kliinisen tiedon perusteella. Mä en itse tekisi mitään mikä saattaa vaarantaa vauvan emotionaalisen kehityksen, vaikka mulle ei ole aukottomasti todistettu asiayhteyttä. Enhän vaarantaisi lasten fyysistä turvallisuuttakaan vaikka riskit eivät aina realisoidu tai ovat hyvinkin epätodennäköisiä.
Jos on oikeasti tutut hoitajat, niin en näe tuossa mitään pahaa. Joskus vanhemmat vain tarvitsevat omaa aikaa, varsinkin vähän raskaampien aikojen jälkeen. Vauvallakin on isompi sisarus tukena.
Terveisin koliikkivauvan äiti joka laittoi lapsensa mummolaan yöhoitoon 4kk iässä koska ei vain itse enää jaksanut valvoa.