Lue keskustelun säännöt.
Ennen aikaan
20.02.2017 |
"Nykyajan kovista arvoista puhuvat eivät ole tutustuneet lähihistoriaan eivätkä tiedä mistä puhuvat. Ihmisillä on omituinen harhakuva siitä, että ennen kaikki oli paremmin. Totuus on kuitenkin aika karua. Kerronpa pappani tarinan - se tuo mukavasti perspektiiviä nykyaikaan.
Neljävuotiaana Jussi, tuleva pappani, asui äitinsä kanssa pienessä mökissä Pihtiputaalla. Minulla ei ole tietoa hänen isästään. Äidille sattui tapaturma - hän löi kirveellä jalkaansa avatessaan avantoa pyykinpesua varten. Haava tulehtui ja äidille nousi kova kuume. Muutaman päivän kuluttua äiti menetti kokonaan tajuntansa. Nelivuotias Jussi valjasti hevosen, laittoi pulkan perään ja ajoi äitinsä kaupunkiin. Kuinka moni nelivuotias nykyään tekisi saman? Kaksi sairaalaa, terveyskeskusta, tai millä nimellä hoitopaikkoja siihen aikaan kutsuttiinkaan, eivät ottaneet heitä vastaan. Vasta kolmannessa paikassa he pääsivät sisään.
Äiti jäi sairaalaan ja Jussi palasi kotiinsa. Voin kuvitella miltä tuon ikäisestä lapsesta tuntui asua yksin kotona jossain Pihtiputaan korvessa. Kun äidistä ei ollut kahteen viikkoon kuulunut mitään, Jussi palasi kaupunkiin. Sairaalassa sanoivat että "ei täällä ole ketään sen nimistä". Jussi jäi itsepäisesti sinne kertomaan, että kyllä hän äitinsä tänne toi. Sitten joku muisti "Ai niin, olihan täällä sen niminen. Mutta se kuoli jo pari viikkoa sitten. Sehän on jo haudattukin".
Jussi joutui huutolaispojaksi. Toisin sanoen hänet huutokaupattiin sille, joka suostui pienimmällä korvauksella pitämään hänestä huolta. Huutolaisajasta ei tiedetä paljoakaan, mutta ainakin hän sairastui aliravitsemuksen takia riisitautiin. Jussi oli lyhytkasvuinen vielä aikuisenakin, mikä oli seurausta lapsena sairastetusta riisitaudista.
Sodan pappa sentään vältti. Hän oli töissä kenkätehtaalla ja koska sotilaille tarvittiin kenkiä, hän työskenteli siellä koko sota-ajan. Aikuisikänsä hän eleli sulkeutuneena, töitä tehden, halkoja hakaten, mattoja kutoen, kelloja viritellen ja himmeleitä rakennellen. Yksinkertaista elämää. Hän eli kuitenkin 94 -vuotiaaksi."
Kommentit (6)
Olihan tarina, mutta ei nyt mene ihan Finlandia-palkinto luokkaan. Olisit ap saanut muinaisissa Raittiuskilpakirjoituksessa kirja-palkinnon, jos olisit lisännyt tarinaan, että Jussin isä oli kuollut aikanaan viinaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan vähän dramatiikkaa lisätty tarinaan? En jaksa uskoa, että 4-vuotias lapsi toimii kuvaamallasi tavalla. Taisi jäädä iästä ykkönen nelosen edestä pois, olkoonkin että menneitten sukupolvien lapset oppivat omatoimisiksi jo varhain.
Ja pappa ( isoisä ) oli kyseessä? Missäs vaiheessa Jussi rupesi kiinnostumaan tytöistä ja lisääntymään, kun ei tuosta storysta ainakaan selvinnyt :)?
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan vähän dramatiikkaa lisätty tarinaan? En jaksa uskoa, että 4-vuotias lapsi toimii kuvaamallasi tavalla. Taisi jäädä iästä ykkönen nelosen edestä pois, olkoonkin että menneitten sukupolvien lapset oppivat omatoimisiksi jo varhain.
Oppivat omatoimisiksi, jos eivät sitä ennen menehtyneet siinä matkalla :(
Ap, mikä tässä oli "pointti", kuten nykyään sanotaan? Mikä oli kirjoituksesi sanoma meille lukijoille?
Että nuo samanlaiset kehitysmaaolosuhteet pitäisi saada takaisin; ja se, joka ei pakkaskuolemia, tubia, riisitautia, keltatautia, punatautia, sekä jatkuvaa yleistä aliravitsemusta halua joutua kärsimään, on turhasta valittava ja pilalle hemmoteltu marisija?
Elämä on ollu hieman kovempaa ennen. Näyttää että ajat ovat taas palautumassa.