Lue keskustelun säännöt.
"Meni kahdeksan vuotta, mutta nyt olen onnellinen yksin"
20.02.2017 |
Naisia on turha syyttää nirsoilusta, koska elämässä on muitakin rooleja kuin parisuhteen puolisko.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005094812.html
(Hauskinta on, että kohta naisia nirsoiksi haukkuvat miehet tulevat tänne kertomaan, kuinka Suvi Ahola ei kenellekään miehelle voisi kelvatakaan.)
Kommentit (34)
Huomatkaa: naiselle suurta yksinäisyyttä edustaa se, ettei ole puolisoa, vaikka omat lapset löytyy! Tässä se ero sinkkumiehiin nähdään. Sinkkumiehen yksinäisyys tarkoittaa sitä,
- ettei mitään tyttöystävää ole koskaan ollutkaan
- kerran vuodessa jos saa seksiä niin se on jo hyvin
- omat lapset ovat niin etäinen asia ettei se ole käynyt koskaan edes mielessä
- kavereita ei välttämättä ole ainuttakaan
- jos on työtön, ei ole edes niitä sosiaalisia kontakteja
- kukaan ei noteeraa missään, ei kadulla, kaupassa, kirjastossa, lenkkipolulla, yliopistolla. Jos joku puuma joskus kouraisisi haaroista, muistelisi mies tätä positiivisesti vielä vuosien jälkeen.
Että siinä vähän vertailua naisten ja miesten yksinäisyyden välillä. En syytä ketään, siitä on turha lässyttää. Totean vain eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta syyllistää meitä edelleen sellaiseen ajatteluun, että on vain yksi tietty tapa elää; avioliitto, pari lasta ja velkahelvetti. Moni luulee, että tulee onnelliseksi, jos noudattaa tätä kaavaa. Itse olen tajunnut iän myötä, että maailmassa on monta tapaa elää, esim. sinkut tai velat voivat olla hyvin onnellisia. Monesti vaan näkee sitä, että ulkopuoliset painostavat heitä parisuhde ja lapsiuteluilla.
Parikymppisenä luulin olevani jotenkin viallinen kun kaikilla muilla oli se elämänsä rakkaus siinä kainalossa. Yritin itsekin seurustella mutta kai ne kaikki miehetkin tajusi etten oikeasti niitä tarvitse ja lähti kun ei minua oikeasti kiinnostanut antaa omaa aikaani tai muutakaan.
Sitten sitä tajusi ettei minua oikeasti haittaa olla kaikissa juhlissa se joka tulee yksin. En kaipaa ketään tai mitään elämäänI.
Voisin pärjätä ihan hyvin yksinkin, olla onnellinen, olen hyvin "itsellinen", mutta ilman seksiä miehen kanssa olisi vaikea pärjätä. En saa oikein mitään tyydytystä muuten kuin yhdynnässä ja mulla on voimakas libido. En tiedä sitten muuttuuko tilanne esim. vaihdevuosien jälkeen. En siis tarkoita, että olen mieheni kanssa vain seksin takia, vaan että pärjäisin kyllä yksinkin muuten, mutta ilman seksiä olisi vaikeaa. Ei mun mielestä yli 40-v naisen ole ollenkaan vaikea löytää kumppania, onkohan teillä omassa asenteessanne jotain vikaa? TArjokkaita on nuoremmistakin miehistä ja omanikäisiä vasta onkin, puhumattakaan vähän vanhemmista. Tutkimuksenkin mukaan suomalainen mies etsii ensijaisesti oman ikäistään kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta syyllistää meitä edelleen sellaiseen ajatteluun, että on vain yksi tietty tapa elää; avioliitto, pari lasta ja velkahelvetti. Moni luulee, että tulee onnelliseksi, jos noudattaa tätä kaavaa. Itse olen tajunnut iän myötä, että maailmassa on monta tapaa elää, esim. sinkut tai velat voivat olla hyvin onnellisia. Monesti vaan näkee sitä, että ulkopuoliset painostavat heitä parisuhde ja lapsiuteluilla.
Parikymppisenä luulin olevani jotenkin viallinen kun kaikilla muilla oli se elämänsä rakkaus siinä kainalossa. Yritin itsekin seurustella mutta kai ne kaikki miehetkin tajusi etten oikeasti niitä tarvitse ja lähti kun ei minua oikeasti kiinnostanut antaa omaa aikaani tai muutakaan.
Sitten sitä tajusi ettei minua oikeasti haittaa olla kaikissa juhlissa se joka tulee yksin. En kaipaa ketään tai mitään elämäänI.
Nyt aloin pohtia mitä jos olisikin nuorena jäänyt suhteeseen väkisin koska luuli että niin kuuluu tehdä. Nyt olisi onnettomana liitossa ehkä lapsetkin siihen sotkenut. Kuinkahan monelle käy näin.
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa: naiselle suurta yksinäisyyttä edustaa se, ettei ole puolisoa, vaikka omat lapset löytyy! Tässä se ero sinkkumiehiin nähdään. Sinkkumiehen yksinäisyys tarkoittaa sitä,
- ettei mitään tyttöystävää ole koskaan ollutkaan
- kerran vuodessa jos saa seksiä niin se on jo hyvin
- omat lapset ovat niin etäinen asia ettei se ole käynyt koskaan edes mielessä
- kavereita ei välttämättä ole ainuttakaan
- jos on työtön, ei ole edes niitä sosiaalisia kontakteja
- kukaan ei noteeraa missään, ei kadulla, kaupassa, kirjastossa, lenkkipolulla, yliopistolla. Jos joku puuma joskus kouraisisi haaroista, muistelisi mies tätä positiivisesti vielä vuosien jälkeen.
Että siinä vähän vertailua naisten ja miesten yksinäisyyden välillä. En syytä ketään, siitä on turha lässyttää. Totean vain eron.
Kaikki sinkkumiehet eivät kuitenkaan ole yksinäisiä, työttömiä jne. Ja ei kuule tavallista keski-ikäistä suomalaista naistakaan kukaan noteeraa kadulla, kaupassa, kirjastossa tai lenkkipolullakaan. Yliopistolla ei keski-iässä yleensä enää ollakaan.
Nuo asiat, joita listasit yksinäisissä sinkkumiehissä, on usein myös naisille turn off. Nimittäin seksiä lukuunottamatta noista mikään ei muuttuisi, vaikka naisen kanssa olisitkin. Sulla ei edelleenkään olisi töitä, ei edelleenkään ystäviä ja kavereita, edelleenkään kukaan ei noteeraisi sua kadulla, kaupoissa jne. Naisen pitäisi korvata sulle kaikki tuo, mutta harva nainen pystyy tai edes haluaa tehdä niin. Sen vuoksi naiset haluavat miehen, jolla on ihan omakin elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin pärjätä ihan hyvin yksinkin, olla onnellinen, olen hyvin "itsellinen", mutta ilman seksiä miehen kanssa olisi vaikea pärjätä. En saa oikein mitään tyydytystä muuten kuin yhdynnässä ja mulla on voimakas libido. En tiedä sitten muuttuuko tilanne esim. vaihdevuosien jälkeen. En siis tarkoita, että olen mieheni kanssa vain seksin takia, vaan että pärjäisin kyllä yksinkin muuten, mutta ilman seksiä olisi vaikeaa. Ei mun mielestä yli 40-v naisen ole ollenkaan vaikea löytää kumppania, onkohan teillä omassa asenteessanne jotain vikaa? TArjokkaita on nuoremmistakin miehistä ja omanikäisiä vasta onkin, puhumattakaan vähän vanhemmista. Tutkimuksenkin mukaan suomalainen mies etsii ensijaisesti oman ikäistään kumppania.
Joo kyllä toi seksuaalisuuden toteuttaminen on tärkeää saada toteuttaa nimenomaan miehen kanssa. Itse tyydytyn yhdynnässä, joten miestähän siihen tarvitaan. Haluan ehdottomasti mieheltä muutakin, sielunkumppanuutta.
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa: naiselle suurta yksinäisyyttä edustaa se, ettei ole puolisoa, vaikka omat lapset löytyy! Tässä se ero sinkkumiehiin nähdään. Sinkkumiehen yksinäisyys tarkoittaa sitä,
- ettei mitään tyttöystävää ole koskaan ollutkaan
- kerran vuodessa jos saa seksiä niin se on jo hyvin
- omat lapset ovat niin etäinen asia ettei se ole käynyt koskaan edes mielessä
- kavereita ei välttämättä ole ainuttakaan
- jos on työtön, ei ole edes niitä sosiaalisia kontakteja
- kukaan ei noteeraa missään, ei kadulla, kaupassa, kirjastossa, lenkkipolulla, yliopistolla. Jos joku puuma joskus kouraisisi haaroista, muistelisi mies tätä positiivisesti vielä vuosien jälkeen.
Että siinä vähän vertailua naisten ja miesten yksinäisyyden välillä. En syytä ketään, siitä on turha lässyttää. Totean vain eron.
En hetkeäkään epäile, etteikö tuo olisi noille miehille ongelma. Parisuhde ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa. Pahimmassa tapauksessa käy juuri päinvastoin ja mies muuttuu katkeraksi ja kateelliseksi sekä mustasukkaiseksi niin naisen työlle, ystäville, harrastuksille kuin kaikelle muullekin naisen elämässä. Tästä seuraa, että mies on parisuhteessa tyytymätön, ei koe saavansa naiselta tarpeeksi huomiota jne ja sen vuoksi alkaa joko kontrolloivaksi tai murjottaa, kun naisella on elämä ja miehellä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvi Ahola kertoo kumminkin, että eron jälkeen on ollut useita suhteita ja on käyty nettideiteilläkin. Hänelle on siis riittänyt tarjontaa, kiinnostuneita miehiä. Ja uskon, ettei Suvi olisi lähtenyt edes treffeille omaa tasoaan alemman tyypin kanssa eli nämä miehet ovat olleet sivistyneitä, kouluttautuneita, fyysisesti vireitä, fiksuja miehiä, joilla ei ole alko- eikä mt- ongelmia. (Tosin nuo viimeksimainitut puutteet voivat paljastua vasta pienen tutustumisen jälkeen.)
Silti Suville ei löytynyt miestä. Eli ihmistä, jonka kanssa eläisi mieluummin kuin yksin.
Suvi on kohta 60-vuotia, joten ikä on myös tehnyt tehtävänsä: kuuskymppisenä naisena seksiä ei enää kaipaa ollenkaan, jos ei ole sopivaa kohdetta. Kohteeseen pitää olla tunneside.
Tyhjän saa pyytämättäkin, kun odottaa tarpeeksi kauan. Tyhjään voi silloin jo tyytyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta syyllistää meitä edelleen sellaiseen ajatteluun, että on vain yksi tietty tapa elää; avioliitto, pari lasta ja velkahelvetti. Moni luulee, että tulee onnelliseksi, jos noudattaa tätä kaavaa. Itse olen tajunnut iän myötä, että maailmassa on monta tapaa elää, esim. sinkut tai velat voivat olla hyvin onnellisia. Monesti vaan näkee sitä, että ulkopuoliset painostavat heitä parisuhde ja lapsiuteluilla.
Parikymppisenä luulin olevani jotenkin viallinen kun kaikilla muilla oli se elämänsä rakkaus siinä kainalossa. Yritin itsekin seurustella mutta kai ne kaikki miehetkin tajusi etten oikeasti niitä tarvitse ja lähti kun ei minua oikeasti kiinnostanut antaa omaa aikaani tai muutakaan.
Sitten sitä tajusi ettei minua oikeasti haittaa olla kaikissa juhlissa se joka tulee yksin. En kaipaa ketään tai mitään elämäänI.Nyt aloin pohtia mitä jos olisikin nuorena jäänyt suhteeseen väkisin koska luuli että niin kuuluu tehdä. Nyt olisi onnettomana liitossa ehkä lapsetkin siihen sotkenut. Kuinkahan monelle käy näin.
Täällä on yksi, joka on vasta havahtunut tähän. En uskalla lähteä. On jo yksi lapsikin. Mutta olen suhteessani onneton, vaikka kaikki sinänsä on hyvin. Olen koko ikäni roikkunut suhteissa ja miellyttänyt muita, koska olen luullut, että niin pitää vain tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituista, että Suvin pitää julkisesti tiedottaa ettei kaipaa kumppania enää elämäänsä?? Niinpä niin. Monille ihmisille riittää tai sopii parhaiten ihan oma mainio itsensä. Suvi taitaa olla yksi heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa: naiselle suurta yksinäisyyttä edustaa se, ettei ole puolisoa, vaikka omat lapset löytyy! Tässä se ero sinkkumiehiin nähdään. Sinkkumiehen yksinäisyys tarkoittaa sitä,
- ettei mitään tyttöystävää ole koskaan ollutkaan
- kerran vuodessa jos saa seksiä niin se on jo hyvin
- omat lapset ovat niin etäinen asia ettei se ole käynyt koskaan edes mielessä
- kavereita ei välttämättä ole ainuttakaan
- jos on työtön, ei ole edes niitä sosiaalisia kontakteja
- kukaan ei noteeraa missään, ei kadulla, kaupassa, kirjastossa, lenkkipolulla, yliopistolla. Jos joku puuma joskus kouraisisi haaroista, muistelisi mies tätä positiivisesti vielä vuosien jälkeen.
Että siinä vähän vertailua naisten ja miesten yksinäisyyden välillä. En syytä ketään, siitä on turha lässyttää. Totean vain eron.
En hetkeäkään epäile, etteikö tuo olisi noille miehille ongelma. Parisuhde ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa. Pahimmassa tapauksessa käy juuri päinvastoin ja mies muuttuu katkeraksi ja kateelliseksi sekä mustasukkaiseksi niin naisen työlle, ystäville, harrastuksille kuin kaikelle muullekin naisen elämässä. Tästä seuraa, että mies on parisuhteessa tyytymätön, ei koe saavansa naiselta tarpeeksi huomiota jne ja sen vuoksi alkaa joko kontrolloivaksi tai murjottaa, kun naisella on elämä ja miehellä ei.
Kiitos tästä näkökulmasta. Ainakin ymmärrän paremmin miten naiset ajattelevat, vaikken ole samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa: naiselle suurta yksinäisyyttä edustaa se, ettei ole puolisoa, vaikka omat lapset löytyy! Tässä se ero sinkkumiehiin nähdään. Sinkkumiehen yksinäisyys tarkoittaa sitä,
- ettei mitään tyttöystävää ole koskaan ollutkaan
- kerran vuodessa jos saa seksiä niin se on jo hyvin
- omat lapset ovat niin etäinen asia ettei se ole käynyt koskaan edes mielessä
- kavereita ei välttämättä ole ainuttakaan
- jos on työtön, ei ole edes niitä sosiaalisia kontakteja
- kukaan ei noteeraa missään, ei kadulla, kaupassa, kirjastossa, lenkkipolulla, yliopistolla. Jos joku puuma joskus kouraisisi haaroista, muistelisi mies tätä positiivisesti vielä vuosien jälkeen.
Että siinä vähän vertailua naisten ja miesten yksinäisyyden välillä. En syytä ketään, siitä on turha lässyttää. Totean vain eron.
Miksi väität että tämä olisi jotain miesten yksinäisyyttä, kuvailemasi kaltaisia naisia on myös paljon.
Ja jos odotat että kaikki tuo korjaantuu parisuhteelle laitat sille ihan liikaa odotuksia. Etsi vain joku jonka kanssa on kiva löhötä viikonloppuisin sohvalla, älä odota että kukaan pelastaa sinua yksinäisyydeltä.
Olen sinkku ja lapseton omasta tahdostani, mutta lähipiirini ei tätä näytä ymmärtävän. Vaikka kuinka kerron, että nautin elämästäni näin, niin silti minua säälitään ja yritetään järjestää treffeille. Olen joillekin kummajainen elämäntapani takia.
Ymmärrän, että on erottu kun parisuhde ei ole vastannut toiveita. Itse kuitenkin tavoittelisin edes sellaista, joka vastaa.