Lue keskustelun säännöt.
mä en jaksa tota taukoamatta kiljuvaa 2 vuotiasta!!
18.02.2017 |
Elämä on ihan hirveää. Ihan huijausta että eka vuosi ois rankin ja pahin. Meillä vauva-aika oli mukavaa ja seesteistä mutta nyt tuo vinkuva tyytymätön lapsi vie kaikki voimat. Ei viihdy sekuntiakaan yksin, seuraa kiljuen joka paikkaan, en voi koko ajan pitää sylissä ja jos en pidä niin huutaa. Jos pitäisi johonkin lähteä niin ei suostu rattaisiin vaan kiljuu. No ihan kiva että tykkää kävellä mutta jos matkaa on 3km ja aikaa rajoitetusti niin ei huvita käyttää matkaan puoltatoista tuntia. Päikkäreille ei suostu ellen nukuta syliin. Ihanaa olis olla rauhassa välillä mutta viihtyy vaan hetken isänsä kanssa ja sit taas kiljuu minun jaloissa. Siis tuntuu etten jaksa tätä taukoamatonta huutoa. Tekis mieli mennä johonkin lukkojen taakse itkemään.
Hän on luojan kiitos kolme päivää viikossa hoidossa. Töissä on ihan mahtavaa kotona oloon verrattuna. Kaduttaa että jäin edes tälle osa-aikaiselle. Syksyllä on sit täysajan hoidossa. On tosi paska äiti olo. Sanokaa että en ole ainut? Välillä tuntuu että tunnen rakkautta tuota kohtaan vaan silloin kun se nukkuu.
Kommentit (31)
Meillä näihin oikutuksiin auttaa osin päivittäinen lattialla leikkiminen (ei sohvalla) ja mulla taktiikkana jos päiväkodista tulee kiukkusena, että jos on huono olo niin sitten pitää huutaa se huono olo pois. Jos heittelee tavaroita raivoissaan niin annan heitellä. Puutun tilanteeseen tiukasti kun lapsi satuttaa minua tai muita. Itse joutunut lapsena patoamaan tunteitani ja myöhemmin niistä koitui monia ongelmia. Hän harjoittelee nyt tunteiden säätelyä ja mielestäni se voisi onnistua parhaiten selittämällä että nyt sinua suututtaa, mutta se on ihan normaali tunne, kaikkia lapsia joskus suututtaa, huuda vain jos siltä tuntuu. Silittelen häntä vieressä jos hän antaa silittää. Lasta pelottaa varmasti itseäkin isot raivokohtaukset. Tsemppiä, jos korviin sattuu lapsen huuto niin suosittelen jotain korvatuppia tai kuulokkeita. Vastaan on osunut yksi sun toinen iäkkäämpi hoitaja jolla on jo korvassa kuulolaite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa :D
Kai kaksivuotias alkaa ja osaa pelätä eroa äitistä enemmän kuin aiemmin. Olet T Ä R K E Ä, TÄRKEIN hänelle, siksi hän toimii noin. Minä ainakin lohduttaudun pahimpina hetkinä tällä.
Ei meilläkään enää nukuta päikkäreitä. Harvat kai tuossa iässä kotona. Hoidossa on eri juttu.
Hyvä, kun hän on hoidossa. Nauti hetkistä, jolloin saat omaa aikaa! Helli silloin itseäsi!
Vierailija kirjoitti:
Meillä näihin oikutuksiin auttaa osin päivittäinen lattialla leikkiminen (ei sohvalla) ja mulla taktiikkana jos päiväkodista tulee kiukkusena, että jos on huono olo niin sitten pitää huutaa se huono olo pois. Jos heittelee tavaroita raivoissaan niin annan heitellä. Puutun tilanteeseen tiukasti kun lapsi satuttaa minua tai muita. Itse joutunut lapsena patoamaan tunteitani ja myöhemmin niistä koitui monia ongelmia. Hän harjoittelee nyt tunteiden säätelyä ja mielestäni se voisi onnistua parhaiten selittämällä että nyt sinua suututtaa, mutta se on ihan normaali tunne, kaikkia lapsia joskus suututtaa, huuda vain jos siltä tuntuu. Silittelen häntä vieressä jos hän antaa silittää. Lasta pelottaa varmasti itseäkin isot raivokohtaukset. Tsemppiä, jos korviin sattuu lapsen huuto niin suosittelen jotain korvatuppia tai kuulokkeita. Vastaan on osunut yksi sun toinen iäkkäämpi hoitaja jolla on jo korvassa kuulolaite.
Siis mitä? Kakara paiskoo tavaroita suuttuessaan ja sä hyväksyt sen, vielä palkitset silittelyllä? On ok purkaa viha huutamalla muttei tavaroita mäiskimällä ja rikkomalla. Vanhemmuus hukassa.
Kaikki lapset paiskoo tavaroita, mut siitä pitää torua.
Alkaa pelottaa sen verran tän palstan äitien avautumiset että uskaltaako sitä lasta tehdä :s
Kuulostaa suorastaan helvetiltä ):
Itsellä varmaan menis hermot ja alkaisin huutamaan takaisin niin kauan ettei lapsi uskalla vinkua enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaa pelottaa sen verran tän palstan äitien avautumiset että uskaltaako sitä lasta tehdä :s
Kuulostaa suorastaan helvetiltä ):
Itsellä varmaan menis hermot ja alkaisin huutamaan takaisin niin kauan ettei lapsi uskalla vinkua enää
Epävakaan ei kannata lisääntyä. Siitä ei kärsi kun se lapsi.
Noin 2 vee iässä tulee usein eroahdistuskausi (kuten myös 1 vee ja 1,5 vee). Voisiko olla siitä kyse? Oletteko hiljattain siis aloittaneet hoidon ja alkoiko tällainen sen tienoilla? Jos lapsi vinkuu koko ajan syliin sen takia? Äidille myös kiukuttelee enemmän, koska äiti on ollut vauvasta asti se pääasiallinen hoitaja ja tälle nyt näytetään ne "hankalat" tunteet.
Anna paljon huomiota ja hellyyttä, hassutelkaa yhdessä. Mutta juuri myös kuten nro 6 kirjoitti. Kiukuttelemalla ja vinkumalla ei saa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaa pelottaa sen verran tän palstan äitien avautumiset että uskaltaako sitä lasta tehdä :s
Kuulostaa suorastaan helvetiltä ):
Itsellä varmaan menis hermot ja alkaisin huutamaan takaisin niin kauan ettei lapsi uskalla vinkua enää
Lapsesta näkee kyllä heti, miten häntä on kohdeltu. Sitä ei pysty peittelemään, et joo.. Älä lisäänny jos tuolta tuntuu..
Pa*ka mutsi. Tässä näkee hyvin miten helppoa ja hemmoteltua elämää suomalaisnaiset viettää kun uhmaikäisen lapsen hoito koetaan maailmanlopuksi. Ok, kyllähän lapset osaa olla rasittavia, mutta kasvavat nopeasti.
Pieniä irtiottoja arjesta. Niillä selviää. Tai olisi selvinnyt eksäkin jos olisi kuunnellut minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näihin oikutuksiin auttaa osin päivittäinen lattialla leikkiminen (ei sohvalla) ja mulla taktiikkana jos päiväkodista tulee kiukkusena, että jos on huono olo niin sitten pitää huutaa se huono olo pois. Jos heittelee tavaroita raivoissaan niin annan heitellä. Puutun tilanteeseen tiukasti kun lapsi satuttaa minua tai muita. Itse joutunut lapsena patoamaan tunteitani ja myöhemmin niistä koitui monia ongelmia. Hän harjoittelee nyt tunteiden säätelyä ja mielestäni se voisi onnistua parhaiten selittämällä että nyt sinua suututtaa, mutta se on ihan normaali tunne, kaikkia lapsia joskus suututtaa, huuda vain jos siltä tuntuu. Silittelen häntä vieressä jos hän antaa silittää. Lasta pelottaa varmasti itseäkin isot raivokohtaukset. Tsemppiä, jos korviin sattuu lapsen huuto niin suosittelen jotain korvatuppia tai kuulokkeita. Vastaan on osunut yksi sun toinen iäkkäämpi hoitaja jolla on jo korvassa kuulolaite.
Siis mitä? Kakara paiskoo tavaroita suuttuessaan ja sä hyväksyt sen, vielä palkitset silittelyllä? On ok purkaa viha huutamalla muttei tavaroita mäiskimällä ja rikkomalla. Vanhemmuus hukassa.
Niin siis omia lelujaan saa vain viskellä lattialle. Se viha ei välttämättä lähde pois pelkästään huutamalla. Monilla on tarvetta tehdä myös jotain fyysisesti. Mikäli lapsi on ärtynyt silminnähden niin en estä heittelyä. Enkä silittele kun huutokohtausten aikana. En halua että lapsi alkaa esim satuttamaan itseään hakkaamalla päätä seinään, koska tavaroita tai muita ihmisiä pitää varoa raivokohtauksen aikana tai äiti suuttuu. Sinäpäivänä kun hän keksii itsensä satuttamisen ja äiti onkin torujen sijaan huolissaan niin mitä taktiikkaa veikkaat lapsen käyttävän ensisijaisesti. Tavarat on vain materiaa. Ihmisiä kohti ei saa tietenkään heitellä.
Tuo on nyt tärkeä vaihe, josta et voi luistaa. Ryhdistäydy. Äitiys täytyy ottaa. Lohduttaudu sillä, et muutkin äidit tuntee samoin aina välillä. Tuo on tosi turhauttava vaihe, mut se että sä huomioit sitä lasta välillä, auttaa siihen et hänen ei tarvi kärttää sitä koko ajan. Niin se toimii. Tsemppiä!